Ensin on aika päivittää Juha Järvenpään kuulumisia. Joko olet joulumielellä ja laulat Tip-tapia, vai mitä arkeesi kuuluu?
− Maistuu meisselille, maalivahti viittaa KooKoon tappioputkeen suu mutrussa.
Tunnelma kuitenkin kirkastuu pian, kun keskustelu kääntyy porilaisen entisiin ja nykyisiin seurakavereihin. Pelaajat muodostavat melkoisen sekametelisopan, mutta ensimmäinen kausi Kouvolassa on silti yllättänyt Järvenpään.
− Minulla on ollut joukkuekavereita laidasta laitaan, porilaisen kiekkopersoona Halli-Harrin sanoin sekalaista seurakuntaa. Joukkueessani on ollut paljon mukavia ulkomaaneläviä ja suomalaisia.
− Luulin nähneeni jo paljon kaikenmoista, mutta sitten samaan koppiin ilmestyi Ari "Zwäng" Vallin, maalivahti naurahtaa.
Vallin tunnetaan värikkäänä pelaajana ja KooKoo-kapteeni jää harvoin hiljaiseksi. Onko "Järkkärin" uran varrella kuitenkin ollut myös muita persoonallisia tai omalaatuisia seurakavereita?
− Ensimmäiseksi terveiset Suomen Turkkuseen, sinne Muumilaakson liepeille. Laakson Tapio oli Ilveksessä melkoinen persoona. Jälleen Halli-Harrin sanoin, hän oli oikea huppauuno.
Niin mikä?
− Huppauuno, porilainen toistaa.
Tampereella on myös muita, joita Järvenpää muistelee hymy huulessa.
− Esille voisin nostaa ainakin Teemu Rautiaisen ja Aleksi Mustosen. Rautiainen on ihan suoraan Spede-showsta: kuin Pikkupojat−Make välihuutajana. Mustosen kanssa dominoitiin suvereenisti pallopelejä. Ilveksessä oli paljon nuoria pelaajia, mutta muutama kokenutkin. Hauskoja hermanneja, huumorin kukka kukki kopissa.
− Edes vuosi Tommi Välimaan vieressä ei saanut suupieliä alaspäin. Se kertoo jo paljon!
Johtajia ja karismaa
Joukkueen pukukopissa ei ole suinkaan tärkeintä olla ensimmäisenä vääntämässä vitsiä toisen viiksistä, sillä joukkoon tarvitaan myös johtajuutta.
Hobititkin tarvitsivat avukseen viisaan Gandalfin, joten myös jääkiekkojoukkueissa lienee hiljaisia viisaita. Eikö?
− Tämä on paha. Minulla on ollut vähän viisaita ja hiljaisia tai vaan jompaa kumpaa olevia joukkuekavereita. Ehkä olen sellainen itse, Järvenpää tuumii.
Hetken nauramisen ja pohtimisen jälkeen porilainen kuitenkin keksii yhden pelaajan, joka johti esimerkillisesti Porin Ässiä keväällä 2013.
− Voisin mainita Tuomas Pihlmanin. Hän oli hiljaisempi ja rauhallisempi persoona, mutta aito liideri. Aina, kun Pihlman avasi suunsa, kaikki kuuntelivat. "Pile" oli äärimmäisen esimerkillinen urheilija ja johtaja, maalivahti suitsuttaa.
Myös KooKoon riveissä on eräs kiekkoilija, joka kannustaa joukkuetta huonoina hetkinä ja luo ympärilleen hyvän tunnelman.
− Josh Green on sellainen luontainen liideri, sitä on vaikea selittää. Hänellä on auktoriteettia ja karismaa. Hän on sekä kokenut että menestynyt. Josh johtaa jo pelkällä olemuksellaan ja esimerkillään.
− Green ei ole niinkään hiljainen johtaja vaan ihan tavallinen lätkäjätkä, Järvenpää tuumii.
Mitä tulee johtajuuteen, myös huoltajat ovat jääkiekkojoukkueessa tärkeässä roolissa. Huoltajat ovat aina hoitaneet hommansa moitteetta, Järkkäri tuumii.
− Olen tullut aina huoltajien kanssa hyvin toimeen. Porissa kolmen kopla, Kimmo Korhonen, Jukka Väkevä ja Markku Kukkula on toiminut jo ties kuinka kauan. "Kinke" (Korhonen) oli maalivahtivalmentajanani C-junnuissa ja seuraavina vuosina hommasi minulle varusteita sekä mailoja, vaikken ollut vielä liigapelaaja.
Kouvolan erinomaisen huollon lisäksi Järvenpää kertoo myös Ilveksen huolto-osaston olleen maineensa veroinen.
− Olin kuullut Ilveksen Janne Janssonista ja Lasse Laukkasesta ylisanoja ennen kuin siirryin Tampereelle. Puheet eivät olleet yhtään liioteltuja.
Huoltaja-Jansson kunnostautui työnsä lisäksi myös porilaiselle tärkeässä asiassa.
− Ruoanlaittopuuhissa harva pääsee edes lähelle minun tasoani, mutta Ilveksen huoltaja Janssonilla oli huikeita dinnereitä. Hän kutsui syksyisin pelaajia illalliselle Villaansa: safkat ja illanvietot olivat aivan viimeisen päälle.
− Tami sanoisi, että chapeau!
