Dave Spina aloitti yliopistouransa Boston Collegen riveissä. Bostonin kaupungin kaksi NCAA-yliopistosarjan Hockey East-konferenssissa pelaavaa joukkuetta, Boston College ja Boston University, ovat tunnettuja ajoittain jopa veriseksikin menevästä vihanpidostaan eli niin sanotusta Green Line Rivalrystä.
Suurimmalle osalle jääkiekkoa seuraavista ihmistä tämä puoli jääkiekosta ei ole kuitenkaan kovin tuttua. Spina selvitti Jatkoajalle, mistä tässä paikallistaistossa on oikein kysymys.
− Aistin, että SaiPalla ja Pelicansilla on samantyyppinen paikallistaisto, koska joukkueet ovat niin lähekkäin, mutta kuvittele jos joukkueet ovat vain kahdeksan kilometrin päässä toisistaan. Rivalryllä on paljon historiaa ja perinteitä takanaan.
− Mutta jos esimerkkinä lähtisi kertomaan mistä on kysymys, niin parhaat ystävät, jotka pelaavat amatöörikiekkoa samassa joukkueessa vuosia ja päätyvät loppujen lopuksi eri joukkueisiin, toinen Boston Collegeen ja toinen Boston Universityyn, niin sen 60 minuutin aikana, jona pelaatte vastakkain sinun tehtävänäsi on vihata kaikella sielullasi parasta ystävääsi.
− Boston University saattaa pelata Mainen yliopistoa tai New Hampshiren yliopistoa vastaan, ja silti katsomosta kuuluu Boston Universityn kannattajien laulua, jossa pääasiallinen viesti on "BC Sucks". Paikallistaisto on yksi niistä otteluista joissa sen hetkisillä sarjasijoituksilla ei ole mitään merkitystä.
Aina silloin tällöin jääkiekossa sattuu mielenkiintoisia loukkaantumisia. Tai lähinnä syitä, jotka johtivat loukkaantumiseen. Nashville Predatorsin Mike Fisher loukkaantui maaoravan purtua häntä käteen. Brent Sopel loukkasi selkänsä nostaessaan suolakeksiä. Dustin Penner loukkaantui kumartuessaan nostamaan pannukakkuja. Spinallakin on oma tarinansa kerrottavana.
“Minulle oli tärkeää, että SaiPa todella halusi minut tänne ja olen innoissani tälläisestA mahdollisuudesta.”
Boston College voitti vuonna 2003 konferenssinsa ja eteni NCAA-lopputurnaukseen.
Kauden alussa Spina kuitenkin loukkaantui varsin mielenkiintoisessa tapahtumaketjussa, joka aiheutti sen, että mies oli sivussa kolmisen kuukautta.
− Olimme konferenssin kärjessä ja pelasimme koko kauden toista ottelua, joka oli North Dakotan yliopistoa vastaan.
− Kauden ensimmäisessä ottelussa sain kokoon kolme tehopistettä, joten olin todella innoissani kauden avauksesta.
− Televisioyhtiö, joka ottelun kuvasi, halusi tuoda kameraryhmän paikalle kuvaamaan harjoituksiamme. Kameramies loikkasi vaihtoaitiosta jäälle, haluten parempaa materiaalia harjoitteestamme.
− Nappasin kiekon jäältä ja nostin pääni ylös, niin kameramies oli siinä. Edessäni mennyt pelaaja ei nähnyt kameramiestä myöskään, enkä minäkään ehtinyt miestä väistää. Ja kun samalla luistimeni ajatui railoon kaaduin oudosti nilkkani päälle. Seuraavaksi huomasin olevani sivussa kolme kuukautta.
− Sitä ei sen ikäisenä tajua, kuinka loukkaantuneena tulisi asiaa käsitellä, enkä antanut vamman missään vaiheessa kunnolla parantua. Pelasin loppukauden niin hyvin kuin vain pystyin, mutta se kausi oli minulle todella vaikea. Kaikesta oppii ja en usko, että Boston College on laskenut kameramiestä kolmea metriä lähemmäksi kaukaloa sen jälkeen.
Toimittajan kertoessa, että Suomen liigassa kameramiehiä harvemmin lasketaan jäälle, pääsee Spinalta naurun sekainen huokauksen helpotus.
− Hyvä. Se on hyvä tietää.
Kuuden AHL-liigan kauden jälkeen Spina vaihtoi Amerikan mantereen Eurooppaan. NHL:kään ei ollut poissuljettu vaihtoehto, mutta loukkaantumiset sotkivat NHL-haaveet. Eurooppa kiinnosti miestä, sillä hän oli kuullut paljon positiivista Euroopan sarjoista, mutta ennen kaikkea eteenpäin ajoi miehen kunnianhimo.
− Kuuden AHL-kauden jälkeen, vaikka kaudet olivatkin tuloksellisia pisteiden valossa, en missään vaiheessa saanut kunnon näyttöpaikkaa NHL:ään. Kaudella jolloin ovi olisi avautunut minulle NHL:ään, loukkaannuin rintalihakseni revettyä irti olkapään kohdalta ja olin sivussa neljä kuukautta.
− Kuusi kautta pelattuani, halusin pelata jonkun maan pääsarjassa. Tulla Eurooppaan ja katsoa miltä se tuntuu. Tavallaan aloittaa alusta ja sainkin useasta seurasta tarjouksia, mutta valitsin Saksan ja Iserlohn Roostersin, koska neljä hyvää ystävääni pelaa siellä ja ennen kaikkea halusin vain nauttia pelaamisesta uudestaan. Niin monen vuoden jälkeen AHL:ssä pelaamisesta ei enää nauttinut.
− Lisäksi, kun et ole pääsarjassa, stressi tuo oman mausteensa pelaamiseen. Voit pelata uskomattoman hyvin ja siltikään et saa mahdollisuutta tai pelaat mukiinmenevästi ja joku samalla joku loukkaantuu, sitten saat mahdollisuuden.
− En koe saaneeni missään vaiheessa sellaista mahdollisuutta NHL:ään, joten halusin pelata sellaisessa sarjassa, jossa saa keskittyä vain pelaamiseen ja voittamiseen, eikä tarvitse murehtia siitä lähetetäänkö sinut farmiin, tai saatko koskaan kutsua ylös.
Saksan kauden jälkeen Spina siirtyi Ruotsin pääsarjaan, MODOn joukkueeseen. Spina onnistui erinomaisesti olleen joukkueen sisäisessä pistepörssissä viides.
− Saksan kauden jälkeen halusin pelata tasoltaan paremmassa liigassa ja sain tarjouksia sekä Suomen että Ruotsin liigasta. Päätin siirtyä MODOn joukkueeseen, koska tunsin joukkueen päävalmentajan Ulf Samuelssonin. Pelasin omasta mielestäni hyvän kauden pisteiden valossa.
Alkanut kausi MODOn riveissä ei kuitenkaan ollut liukkaalle laiturille helppo. 37 ottelua MODOn paidassa tuottivat vain yhdeksän tehopistettä. Spina ei kuitenkaan ollut huolissaan omasta taitotasostaan.
− Pelasin omasta mielestäni ihan hyvin, mutta joukkueen pelitapa muuttui hieman viime kaudesta ja itse asiassa jos katsoo nyt joukkueen pistepörssiä, niin yhdelläkään hyökkääjällä ei ole 20 tehopistettä tällä kaudella (MODOn pistepörssiä johtavat puolustajat Kyle Cumiskey ja Richie Regehr). Vaikka kuinka sanoisit kuinka, että hyökkääjät eivät tee maaleja tai tee sitä tai tee tätä, niin jotainhan on vialla.
− MODO halusi jatkaa hieman nuoremmalla joukkueella ja tehdä asioita hieman toisin, niin pyysin MODOn toimitusjohtajalta Markus Näslundilta lupaa siirtyä joukkueeseen, jossa saan pelata omaa peliäni. Lupaa Ruotsin sisäiselle siirrolle ei Näslund antanut, mutta noin 12 tuntia myöhemmin sain soiton SaiPasta.
− Agenttini kertoi, että tämä oli ensimmäinen seura joka soitti. Joukkue pelaa pääsarjassa, joukkueella menee hyvin ja täällä organisaatio pitää pelaajista hyvää huolta.
− En miettinyt kahdesti, kun tällainen mahdollisuus tuli. En halunnut ottaa muutamaa päivää miettiäkseni vaihtoehtoja, vaan tämä kuulosti hyvältä vaihtoehdolta. Minulle oli tärkeää, että SaiPa todella halusi minut tänne ja olen innoissani tälläisesta mahdollisuudesta.
