Lahden Pelicans tiedotti perjantaina, että joukkueen apuvalmentaja Pasi Nurminen lunasti osake-enemmistön seurasta. Jääkiekkoseuran pyörittäminen ei ole ilmaista, eikä edes halpaa, ja siksi on hienoa, kun kiekolla tienannut tahtoo antaa takaisin kasvattiseuralleen.
Mennään kuitenkin harmaalle alueelle, kun pääomistaja sekaantuu valmennukseen á la Kapaset Kuopiossa - ja nyt Pasi Nurminen Lahdessa.
Kaikki on hyvin niin kauan kuin kaikilla on kivaa. Jos pelit kulkevat ja yleisö hakkaa läpsyttimillä tahtia, niin on vain hyvä, että johtoryhmä ei paisu turhan suureksi. Mutta mitä tapahtuu sitten, kun sukset menevät ristiin?
Petri Matikainen on Nurmisen alainen ja esimies. Pekka Virta on Sami Kapasen alainen ja esimies. Tilanne on sekava ja muistuttaa hieman modernia uusperhettä, jossa on yhteisiä ja erillisiä lapsia. Monesti suurperheen elämä on antoisaa, mutta riitatilanteissa on tiedettävä, kuka pitää jöötä.
Nurminen ja Kapanen ovat osoittaneet olevansa lupaavia valmentajia, jotka hyvinkin mahdollisesti nähdään aikanaan seurojensa päävalmentajina. Lisäksi molemmat ovat vakuuttaneet, että osto- ja valmennuskuviopäätösten taustalla on halu toimia seuran parhaaksi.
Siihen on kuitenkin syynsä, miksi menestyvässä yrityksessä on erikseen toimitusjohtajaa, hallitusta ja johtoelimiä. Kun piiri alkaa pyöriä liian pienenä, on varmaa, että joltain tulee ennen pitkää parku.
Seuralegendoja pyritään kohtelemaan heidän ansaitsemallaan kunnioituksella, mutta myös heidän pitäisi ymmärtää omat vahvuutensa, roolinsa ja rajoituksensa. Lisätietoja voi kysyä vaikka ilvesläisiltä liittyen siihen, kun Raimo Helminen laitettiin päävalmentajaksi aivan liian nopeasti.
Lahdessa ja Kuopiossa leikitään ensi kaudella pienillä hiekkalaatikoilla. Fanien kannalta on parempi toivoa, että kukaan ei varasta Sami- tai Pasi-sedän leikkiautoa.
