Kuortaneen Tuuli Tallinen ja Ilveksen Elli Suoranta pääsivät debytoimaan Naisleijonissa tämän viikon EHT-turnauksessa Ruotsissa. Kaksikosta Tallinen tunnetaan Auroraliigassa etevänä yleispuolustajana siinä, missä Suoranta on sarjan pelottavimpia ylivoimapyssyjä.
Päävalmentaja Juuso Toivola on kyllä ottanut ensikertalaisia mukaan aina silloin tällöin, mutta nyt erityisesti kaksi debytanttipakkia samassa turnauksessa tuntui hurjalta, joskin täysin perustellulta ratkaisulta. Ovathan sekä Tallinen että Suoranta pelanneet seuratasolla mallikkaasti − lisäksi etenkin Tallisella on pitkät ja vankat näytöt Tyttöleijonien paidasta.
Odotin näkeväni Suorantaa enemmän ylivoimapelissä viikon otteluissa, mutta harvalukuisten ylivoimahetkien sijaan hän hääri kaukalossa tasaviisikoin ja jopa alivoimalla väkevästi. Ilves-puolustaja on väkivahva pelaaja, joka jaksaa vääntää kulmissa ja luistella kentän päästä päähän. EHT-askissa nähtiin kotimaan pääsarjasta tuttua Suorantaa, eikä hän sortunut isoihin virheisiin.
Ainoastaan yhden Tšekin iskemän maalin aikana hän olisi kenties voinut jäädä hieman päättäväisemmin maalin eteen suojelemaan Anni Keisalan työskentelyä. Myös turnauksen ensimmäisessä pelissä Saksaa vastaan Suorannalta nähtiin muutama yli-innokas pystynousu.
Tallinen puolestaan pelasi läpi turnauksen viileästi, ylimääräisiä yrittämättä. Hän pystyi kerta toisensa jälkeen hakemaan omassa päässä tiloja itselleen niin kiekollisena kuin kiekottomanakin, ja avaussyötöt napsahtivat joukkuekavereiden lapoihin kovalla prosentilla. Nuoren puolustajan otteista huokui, ettei hän ollut suinkaan ensimmäistä kertaa maajoukkue-edustustehtävissä. Suorannallakin on tyttöleijonakokemusta, mutta muutaman vuoden takaa. Pieni innostuneisuus siis sallittakoon.
Tietysti, kun nuoret tulokkaat pelaavat väkevin ottein, heille kuuluu siitä myös kiitos – ja mikäs sen parempi huomionosoitus kuin pelinaikainen reagointi. Toivola ja kumppanit uskalsivat heittää Tallisen ja Suorannan pakkipariksi kentälle, kun joukkue haki tasoitusta kivikovaa Tšekkiä vastaan ottelun kolmannen erän lopussa. Ilves-ruoska Suoranta pääsi kertaalleen vetämäänkin, mutta ensimmäiset aikuisten maajoukkuemaalit jäivät vielä odottamaan itseään tuleviin turnauksiin.
Tšekki-ottelun loppuhetket olivat osoitus rohkeasta peluutuksesta ja vastuunannosta, joka vie naisten maajoukkuetta vääjäämättä eteenpäin. Sitä paitsi, kukaan ei muista tuon ottelun tappiolukemia varsinkaan siinä vaiheessa, jos mainittu pakkikaksikko jonain vuonna kantaa Suomen värejä aikuisten arvokisojen mitalijahdissa.
Puolustajaduon ohella on mainittava maalivahti Salla Sivula, joka pääsi pelaamaan ensimmäiset naisleijonaottelunsa 26-vuotiaana. Sveitsiä vastaan irtosi heti debyytissä nollapeli. Myös Suorannan seurakaveri Emma Ekoluoma luo vinhasti reittiä naisten maajoukkueeseen onnistuneen tyttöleijonaputken päätöksen jälkeen. Ekoluoma nautti parhaimmillan kakkosketjun vastuusta Ruotsin-turnauksessa – ja hyvä niin.
Vaikka Naisleijonilla ei juuri nyt tai ennen Milanon olympialaisia 2026 ole välitöntä tarvetta uudistaa pakkaansa rajulla kädellä, on lähivuosian kuitenkin edessä se, että muun muassa Jenni Hiirikosken, Susanna Tapanin ja Michelle Karvisen kaltaiset ikonit väistyvät ja uusille virtuooseille syntyy tilaa kokoonpanossa. Myös muita nykyhuippuja lähtestyy 30 ikävuotta, mikä on jo naispelaajalle kohtalaisen kunnioitettava peli-ikä. Lisäksi muutamia maajoukkuepuolustajia on lopettanut vähintään leijonauransa.
Tässä käsitellyt nuoret osaajat ovat osoitus sellaisista ennakkoluulottomista tapauksista, joita rohkean valmennuksen tulisi koettaa EHT-tapahtumissa entistäkin rohkeammin. Me kaikki tiedämme, mitä saamme vuosikaudet Naisleijonia edustaneilta pelureilta.
Maajoukkueen kurssi ei kaarru kohti karikkoa, jos Tallisen, Suorannan ja Ekoluoman kaltaisille uuden polven kiekkoilijoille antaa reilusti vastuuta. Päin vastoin seuraukset saattavat olla kauaskantoisen positiiviset, kun muutkin nuoret kyvyt näkevät, että hyvillä esityksillä portti Suomi-paitaan on auki.
