SM-liigassa viime kaudella pelanneiden, tällä hetkellä sopimuksettomien pelimiesten listalla on nimimiehiä. Moni luottohyökkääjä on vailla pelipaikkaa. Tuomas Pihlman (viime kaudella JYP), Antti Laaksonen (Lukko), Marko Jantunen (Pelicans), Erkki Rajamäki (Blues), Toni Mäkiaho (Blues)...
He ovat kaikki Pihlmania lukuunottamatta ikää katsomalla peliuransa loppupuolella, ja siinä vaiheessa välisyksylle olisi epäilemättä tilaustakin. Moni kuntouttaa vartaloaan ja miettii seuraavaa liikettään, joka voi olla sinetti peliuralle. On varmaa, että viimeistään tammikuussa avautuu mahdollisuuksia. On kannattavampaa odotella hyvää tarjousta kuin tarttua hätäisesti huonoon. Mikäli tietää arvonsa.
Alkusyksy avaa SM-liigaseuroille mahdollisuuden kokeiluille. Kun EU-kansalaisten ulkomaalaiskiintiö poistettiin, madaltui kynnys kokemattomien ulkomaalaisten kutsumiselle. Esimerkiksi Baltian maista on saapunut tämän kauden SM-liigaan näytille kourallinen halpoja nuorukaisia. HPK sitoi kaksi latvialaista, myös Lahdessa kokeiltiin latvialaista ja Mestis-seura KooKoo mittautti virolaisen. Koeaika takaa low risk, potentially high reward -tilanteen.
Kukaan ei siedä ahnetta, epärealistista asiakasta.
Mikäli nuorista ulkomaalaisista ei ole pelimiehiksi, on vapailla markkinoilla runsaasti luotettavia liigajyriä. Heistä moni saa aivan varmasti haluamansa sopimuksen syksyn pimetessä, viimeistään tammikuussa, kun siirtoikkuna sulkeutuu paukkupakkasilla. Puolen vuoden sopimus, jolla kokenut pelimies pelaa pudotuspeleissä, on seuran kannalta edullinen vaihtoehto. Eihän veteraanit yleensäkään ole parhaimmillaan syksyllä.
Mestiksessä moni nuoremman polven kiekkoilija on hölmöillyt itsensä työttömäksi.
Noin 1000 euron kuukausipalkalla pelaava Mestis-mies alkaa ahnehtia ja yrittää hinnoitella itselleen 2000 euron kuukausipalkan, tai kosiskella aliarvioimistaan ulkomaalaisista liigoista vielä kaksin verroin suuremman palkan. Agenteilla palaa hermo. Kukaan ei siedä ahnetta, epärealistista asiakasta. Lopputuloksena on työtön jääkiekkoilija.
Kerran yksi 500 euroa kuukaudessa tienannut, keskitason Mestis-hyökkääjä halusi lähteä ulkomaille ja vaati agentilta 2000 euron kuukausipalkan maksavan työnantajan. Eihän kukaan sellaista summaa suostunut maksamaan. Nuori Mestis-mies oli alkukauden vailla seuraa. Lopulta marraskuussa hän allekirjoitti 700 euron kuukausipalkalla sopimuksen ulkomaille, kolmanneksi korkeimmalle sarjatasolle. Toiveet huippu-urheilijan urasta pilaantuivat.
Oppia ikä kaikki, ja ahnehtiminen on yksi pahe, josta tulisi kasvaa pois.
Ulkomaat ovat kaiken kaikkiaan varteenotettava vaihtoehto jääkiekkoilijalle, jos Suomesta ei löydy pelipaikkaa. On olemassa runsaasti liigoja, joissa on kysyntää B-luokan suomalaiskiekkoilijoille.
Vuosi ulkomailla on kokemuksena arvokas. Sinne suositellaan lähtemään. Toinen kestävä ohjenuora koskee opiskelua: Koulut on käytävä loppuun. Mikäli pelipaikkaa ei löydy pienelläkään palkalla, olisi ymmärrettävä realiteetit ja hankittava toinen ammatti. Vähintään varmuuden vuoksi.