Hämmästyttävän nuorena eli 27 vuoden iässä Arizona Coyotesin GM:ksi kaudelle 2015−16 nimitetty John Chayka otti ja lähti seurasta erikoisella hetkellä. Vuosikausia pudotuspelien ulkopuolella tarponut joukkue pääsee tauon päälle maistelemaan kevään hedelmiä, mutta pudotuspelikuplan sisälle se siirtyy ilman Chaykaa.
Oh-hoh. Mitäs nyt tehdään?
Kausi on ollut kokonaisuutena onnistunut. Coyotes on pelannut kaukalossa ja numeroiden takanakin ihan hyvää kiekkoa, jolla olisi paremmalla maalintekotehokkuudella ollut vielä korkeammalla kuin nyt. Hyvä tiimi, hyvää tekemistä.
Kaikki ei silti ole ihan niin hienosti kuin voisi kuvitella. Chaykan lähtö oli yllättävä, mutta nelivuotisen taipaleen perusteella siitä voi olla seuralle pikemminkin hyötyä. Chayka ei tehnyt erikoisen hyvää työtä. Jäljelle ei jäänyt savuavia raunioita, mutta osa läjästä höyryää.
Chaykan suuret panostukset ovat tuottaneet odotusarvoa vähemmän, eikä toisinpäin, kuten Moneyball-periaatteen mukaisesti pitäisi.
Varausten suhteen kokonaisuuden onnistuminen on vielä aikaista. Kesän 2016 Jakob Chychrun oli nappiosuma, ja Clayton Kellerkin luo jo mainittavaa uraa NHL:ssä. NHL-osumia näyttää tulevan myös osasta kärkikierroksien takaa − ainakin Tyler Steenbergen (5/2017) ja Jan Jenik (3/2018) lienevät vielä Coyotesin kokoonpanossa parin vuoden päästä.
Kriittisempi täytyy olla nykyisen joukkueen rungon suhteen. Neljä vuotta on kulunut, hankintoja, kauppoja ja sopimuksia tehty. Lähinnä tappiota vuosien ajan tuottanut seura saa kesällä 2020 jalkeille kilpailukykyisen joukkueen, mutta Stanley Cupista se ei näytä taistelevan.
Isoin syy näyttää olevan Chaykan heikossa kokonaisosaamisessa; hankintojen ja sopimusten arvioinnissa. Rahaa on poltettu ja poltetaan tällä hetkellä melkein kalleimpana joukkueena NHL:ssä, mutta rahoille ei tule vastinetta.
Virhearviointeja tulee kaikille. Chaykan kohdalla virheet tekee erikoiseksi se, että tilastointitaustansa vuoksi hänestä on puhuttu vuosien ajan jonkinlaisena Moneyball-miehenä. Tiivistetysti tämä on ollut harhaanjohtavaa sekä hänen yleisimmistä analyysimetodeista poikkeavan tilastointinsa takia että tulosten takia.
Chaykan suuret panostukset ovat tuottaneet odotusarvoa vähemmän, eikä toisinpäin, kuten Moneyball-periaatteen mukaisesti pitäisi.
Joukkueen suurin sopimus on Oliver Ekman-Larssonilla. Seuran kapteenin pitkän sopimuksen ymmärtää markkinoinnillisista syistä, vaikka kauteen 2027 mennessä meno näyttää todennäköisesti nykyiseltä "Seabrook-Keithiltä". Annetaan nyt sen silti olla!
Vähemmän helppoa on ymmärtää väkinäisiä hankintoja. Raskaimpana taakkana palkkakattoa hyökkäyksessä rasittavat Derek Stepanin (28 pistettä) ja Phil Kesselin (38 pistettä) sopimukset. Kun 13,3 miljoonalla dollarilla saa yhteensä 24 maalia, sopisi toivoa että kyseessä on John Tavaresin puolikas kausi tai jotain muuta kun kaksi vähintään 30-vuotiasta auringonlaskun sankaria. Ennen kaikkea olennaista on kysyä, oliko edes hankintavaiheessa realistista toivoa jotain tätä parempaa?
Kessel-kaupassa Chayka hankkiutui sentään aikanaan eroon toisesta turhakkeesta − Alex Galcheynukista − joka hänkin hankittiin seuraan jonkinlaisella toivotaan, toivotaan -mentaliteetilla, vaikka kaikki ennusmerkit olivat silloinkin huonot.
Pakistossa isoja dollareita on kaadettu Alex Goligoskin ja Niklas Hjalmarssonin taskuun. Kaksi kelpo NHL-pelaajaa, mutta selvästi jo uransa ehtoopuolella, ja vasta nyt kojoottien kanssa menossa pudotuspeleihin.
Varsinaiselta Stanley Cup -voittajan rungolta ryhmä ei vain silti näytä. Ykköskorin kärjet puuttuvat.
Jonkinlainen lottosyndrooma vaivaa myös Chaykan pitkiä sopimuksia. Kun Nick Schmaltzille, Christian Dvorakille ja Clayton Kellerille lyötiin jo ensimmäisistä suonenvedoista pitkät ja kalliit laput kouraan, voi miettiä, oliko kyseessä oikeasti perusteltu liike vai hillitön toive lottovoitosta?
Kaikilla Chaykan nuorista arpalipuista on vielä vuosikausia aikaa parantaa tasoaan dollariensa arvoiseksi. Varsinaiselta Stanley Cup -voittajan rungolta ryhmä ei vain silti näytä. Ykköskorin kärjet puuttuvat. Vain Chychrunin vastaava lappu näyttää tässä vaiheessa todella hyvältä. Siis yksi neljästä, jos lasketaan vain nämä nuoret.
Tottahan lisää tulivoimaa tulee organisaation varauksistakin. Jonkinlainen tasapaksuus vain vaivaa sielläkin. Barrett Hayton ei ole profiililtaan Nicklas Bäckström.
Tämän kevään ajan hyökkäyksessä on vielä entinen liigan paras pelaaja Taylor Hall. Hänen kanssaan ongelmana on se, että tämän kauden jälkeen seuralla ei ilman dramaattista tyhjentämistä ole varaa hänen tulevaan sopimukseensa. Hall jatkanee Cup-metsästystä muualla − kenties Avalanchen riveissä.
Yhdessä asiassa Chayka onnistui selkeästi. Antti Raanta on Darcy Kuemperin kanssa osa yhtä parhaista NHL:n maalivahtikaksikoista. Seuran sopii toivoa, että vire jatkuu myös ensi kaudella.
Paljon rahaa, toistaiseksi vähän tuloksia. Kiitos kun lähdit, John Chayka!
Ei peli ole kaikesta pessimismistä huolimatta täysin menetetty. Chaykan seuraajalla − ainakin väliaikaisesti Steve Sullivanilla − on onneksi myös valonpilkahduksia horisontissa. Viimeistään kesällä 2021 palkkakattoa rasittamasta poistuvat neljä veteraanipuolustajaa ja Stepan sekä Michal Grabner. Yhteensä 25 miljoonaa dollaria huonoa hinta-laatusuhdetta.
Toivoa sopii, että nuo vapautuvat dollarit käytetään viisaammin kuin Chayka.
