Pohjois-Amerikassa pelattava 4 Nations -turnaus on uudenlainen kokeilu huippuluokan maajoukkueturnaukseksi keskellä jääkiekkosarjojen kautta. Kokonaisuus on siinäkin mielessä uusi, että sen televisioinnista ei vastaa MM-kisoja hallinnoiva Viaplay, eikä muita maajoukkueturnauksia ja olympialaisia hallinnoivat Discovery/Max.

Täten oikeudet hankkineen Nelonen Median kokoonpano on myös suomalaisena tuotantona uusi. Syksyllä studiokokoonpanon nimiä sai odottaa pitkään, ja koko turnauksen mainostuksen tavoin kokonaisuudesta tuli etukäteen puolivillainen maku. Että mitäköhän tästä oikein taas tulee. Juontajaksi lopulta nimetyn Heikki Paasosen kommentit "teknisen ammattilaisanalyysin" korvaamisella jättivät myös etukäteen luovuttaneen maun. Juuri ammattimaisen tuotannon pitäisi tehdä syvällisempääkin analyysiä lähestyttäväksi.

Pelko on onneksi ollut enimmäkseen turha. Vaikka studion valaistuksissa ja lähetysten äänissä on ollut paikoin hieman toivomisen varaa, on itse sisältöä mietitty etukäteen kuntoon. Kokonaisuus toimii mukavasti.

Jos puoli kiekko-Suomea miettii, missä päävalmentaja on oikein ollut, ja Pohjois-Amerikan toimittajat siihen päälle, niin siitä on kysyttävä, eikä mimmoisista tunnelmista.

Negatiivisena voi pitää sitä, ettei muissa kuin Suomen peleissä ole ollut studio-osuutta. Tuotantoon ei ehkä ole tyhjennetty koko konsernin pankkia, ja paikoin se näkyy. Lisäksi ottelun lopuissa toivoisi kovempaa otetta myös pelianalyysistä. Sitä toki saatiin toisen pelin ennakoihin.

Nelonen Media on kuitenkin saanut roolitukset onnistumaan nappiin. Paasonen on omimmillaan hiukan toisenlaisissa tuotannoissa, mutta on riittävän luonteva kysymään uteliaita kysymyksiä asiantuntijoiltaan. Hän ei varsinaisesti loista, muttei kyllä ärsytäkään − jotain, mitä Discovery/Maxin lätkäturnauksissa on tapahtunut kisoista toiseen, kun lähetyksissä on laiskoteltu ja kysytty toistuvia tunnelmakysymyksiä kotiläksyt väliin jättäneiltä vierailta.

Onnistumisen resepti on rakentunut, kun tukijaloiksi on otettu valmista kärkikaartia Viaplayltä mukaan. Antti Mäkinen, Jussi Jokinen ja Mikko Lehtonen ovat Viaplayllä Suomen parhaimmistoa kaikessa lätkätekemisessään. Jokinen istuu hyvin sekä studioon että selostuskopin aisapariksi Mäkiselle.

Mäkinen on kiekkoon keskittyessään usein Suomen paras selostaja, niin kauan kuin eräät anglismit ja ajoittainen pelaajille saarnaaminen eivät ota demonin lailla valtaa pelitapahtumien ensiluokkaisesta välittäjästä. Taso on noussut.

Tässä turnauksessa myös kaukalon laidalla on onnistuttu. Sanoman kiekkojournalistit Sami Hoffren ja Ville Touru ovat enimmäkseen oikein hyvin hereillä kysymässä kiperiä kysymyksiä. Ensin mainitun kysyessä päävalmentaja Antti Pennaselta harjoituspoissaoloista ja pressikatoamisesta saatiin melkein Tonnin setelin veroinen katse ja hätäisä selitys päävalmentajalta.

Tämä on ensiluokkaisen tärkeää myös kiekkotuotannoissa − riittävän journalistinen ote jopa "hikihaastatteluihin". Jos puoli Kiekko-Suomea miettii, missä päävalmentaja on oikein ollut, ja Pohjois-Amerikan toimittajat siihen päälle, niin siitä on kysyttävä, eikä mimmoisista tunnelmista.

Onpa myös Teemu Selänteelle löydetty täysin oikeanlainen rooli. Ei roolia, jossa hänen pitäisi studiossa vetää koko peli analyyttisesti yhteen, sillä aiemmat kokeilut ovat menneet lähinnä hohotteluksi ja kliseiden toisteluksi. Tämä oikea rooli on löytynyt kaukaloiden laidalta seikkailemasta, ja siellä aito innostus tarttuu katsojaan korvaamatta sitä kunnollista lajianalyysiä.

Ja ollaanpa rehellisiä; saisiko kukaan muu kuin tämän tason kiekkolegenda yhtä innostuneita ja aitoja kommentteja muiden maiden lätkälegendoista irti? En usko, eikä toisaalta hyvää journalistia tällaiseen viihdesisältöön kannattaisi istuttaakaan.

Selänteen osuudet ovat lyhyitä, mutta juuri siksi toimivia. Annos menee kylkiäisenä jopa syvällisen ja analyyttisen sisällön ystäville. Ja saadaanpa Selänne myös pariksi viikoksi pois politiikan ääreltä...

Nähtäväksi jää, palaako Nelonen Media tämän jälkeen milloin seuraavan kerran kiekkotuotantojen äärelle. Nyt käytetyllä reseptillä se joka tapauksessa ylittäisi riman seuraavallakin kerralla.