Yhdysvallat ja Kanada kohtasivat torstain ja perjantain välisenä yönä Suomen aikaa. Otteluun oli ladattu isot odotukset niin itse pelin kannalta kuin sen vaikutuksista lajin kiinnostavuuteen laajemmassa katsannossa.

Lisäksi maiden välillä on ollut paljon kitkaa ulkojääkiekkoilullisten seikkojen takia, mutta finaaliottelussa ne eivät nousseet samalla lailla esille, kuten aiemmin turnauksessa, jolloin joukkueiden kohtaamisessa nähtiin kolme tappelua kamppailun alkuhetkillä. Toisessa erässä nähtiin ainoat hetket, jolloin tunteet kuumenivat ja vastustajaa tuupittiin.

Muuten lajin suurmaiden odotettu kohtaaminen turnauksen ratkaisuottelussa oli erittäin tasainen, ja kaukalossa keskityttiin tarkkaan pelaamiseen ylimääräisen nahinoinnin sijaan.

Erityisesti ottelun ensimmäiset minuutit tarjosivat sanoinkuvailemattoman vauhdikkaita tapahtumia, kun peli virtasi päädystä päätyyn lajin supertähtien näyttäessä taitojaan. Nathan MacKinnonin tekemän avausmaalin jälkeen peli kuitenkin hieman rauhoittui, ja pelissä alkoi näkymään enemmän rakennetta.

Yhdysvallat rytmitti, Kanada pelasi pystyyn

Joukkueiden pelitavoissa kenties isoin ero oli siinä, miten joukkueet pelasivat kiekolla vaihtotilanteissa ja ylipäätään silloin, kun vastapuoli oli ehtinyt organisoitumaan keskialueelle.

Yhdysvallat vaihtoi toistuvasti kiekolla ja pyrki rytmittämään peliä tuplasti enemmän kuin Kanada, joka pyrki enemmänkin hyödyntämään MacKinnonin ja Connor McDavidin kaltaisten pelaajien suorahyökkäysuhkaa pelaamalla nopeasti pystyyn. Tämä tapa tuotti puolenkymmentä suorahyökkäyspaikkaa Kanadalle.

Puolustusvalmius oli ylipäätään ottelussa iso teema niin kiekollisena kuin kiekottomana. Molemmat joukkueet pelasivat muun muassa hyvin konservatiivista matalaa 1–2–2-trapia silloin, kun peli ei tarjonnut mahdollisuutta paineistamiselle. Määrällisesti Yhdysvallat vetäytyi varsinaisella peliajalla keskialueelle 13 kertaa ja Kanada vuorostaan 16 kertaa.

Riskittömyys paistoi myös tavasta, jolla joukkueet ylittivät keskialuetta vastapuolen organisoitunutta puolustusta vastaan. Molemmat joukkueet pelasivat oikeastaan vain päätykiekkojen kautta, vaikka kummastakin joukkueesta löytyi niin paljon taitoa, että vauhtieroa luomalla keskialue olisi varmasti ylittynyt myös kiekollisena.

Yhdysvaltojen päävalmentaja Mike Sullivan on Pittsburgh Penguinsin valmentajana tunnettu pystysuunnan valmentajana, joten sikäli päätykiekkojen viljely ei yllättänyt siltä suunnalta.

Kanadan päävalmentajana operoi kuitenkin Jon Cooper, jonka luotsaama Tampa Bay Lightning on tehnyt viime vuosina keskialueen ylittämisestä liki taidetta. Sikäli olisi voinut ajatella, että tuolta suunnalta olisi ollut kilpailuetua haettavissa suhteessa Yhdysvaltoihin. Etenkin kun joukkueesta löytyi esimerkiksi MacKinnonin ja Brayden Pointin kaltaisia polkukoneita, jotka ovat seurajoukkueissaan tottuneet ylittämään keskialuetta nimenomaan pelin rytmittämisen kautta syntyneen vauhtieron turvin.

Hyökkäysalueen pelissä painotuseroja

Molemmilla joukkueilla perusajatus oli samanlainen sikäli, että kiekkoa pyrittiin pelaamaan paljon viivan kautta maalille, jossa tukitoimet olivat kunnossa molemmilla joukkueilla. Muun muassa ottelun avausmaali syntyi tällaisesta tilanteesta, kun siniviivan tuntumaan noussut MacKinnon laukoi poikittaisliikkeestä kiekon ohi Connor Hellebuyckin.

Pelin rakentelussa hyökkäysalueella joukkueiden erona oli se, että Yhdysvallat pyrki enemmän vyöryttämään kiekkoa rännien kautta.  Kanada puolestaan rakensi peliä selkeästi enemmän viivan kautta, ja pyrki tätä kautta myös luomaan suorahyökkäyksiä hyökkäysalueen hyökkäyspelin sisällä.

Kääntäen molemmat joukkueet pelasivat 2–1–2-muodostelmassa puolustusalueen puolustuspeliä, jossa laiturit ja puolustajat pelasivat omilla paikoillaan ja keskushyökkääjä reagoi sitten pelin vaatimalla tavalla. Ottelun ratkaisumaalissa oli kyse juuri keskushyökkääjän reagoinnista, joka tosin sillä kertaa ei mennyt aivan nappiin.

McDavid ratkaisee

Jatkoerän ensimmäiset viisi minuuttia meni Yhdysvaltain komennossa ja tuohon jaksoon mahtui puolenkymmentä A-luokan maalintekopaikkaa.

Vaahteralehtien maalilla torjunut Jordan Binnington piti kuitenkin haamupelastuksillaan Kanadan pelissä mukana ja antoi joukkueelleen mahdollisuuden voittoon.

Jatkoerää ehdittiin pelata reilut 8 minuuttia, kunnes ratkaisu näki päivänvalon. Yhdysvaltain supertähti Auston Matthews jätti oman alueen puolustuspelissä McDavidin vapaaksi keskustaan kohtalokkain seurauksin. Mitch Marner löysi kulmasta maalin eteen vapaaksi jääneen McDavidin, joka laukoi kiekon vastustamattomasti maalin oikeaan yläkulmaan.

McDavid oli alisuorittanut läpi ottelun, kun kiekko ei meinannut totella supertähteä, eivätkä syötöt löytäneet omia pelaajia. Mutta niin vain Sidney Crosbyn manttelinperijä oli parhaimmillaan silloin kun täytyi olla, ja McDavid kirjasi nimensä historiankirjoihin 4 Nations -turnauksen ratkaisijana.