Severi Lahtinen pelasi vielä täysin normaalisti JYPin lauantaisessa Liiga-ottelussa Kärppiä vastaan. Hän on myös ollut koko kauden alun seuran harjoituksissa ja otteluissa mukana. Ainoana poikkeuksena tästä on yksi ottelu, josta Lahtinen oli poissa oikeuskäsittelyä seuranneena päivänä, kun Iltalehti uutisoi samana ottelupäivänä 24-vuotiasta Liiga-kiekkoilijaa syytetyn raiskauksesta.
Tuolloin Iltalehti oli tavoittanut seuran toimitusjohtajan kommentoimaan asiaa, ja hän oli todennut, ettei seurassa oltu tietoisia tapauksesta.
Jos oletetaan tämän pitävänkin paikkansa, on JYPin pitänyt sen jälkeen tietää, että Lahtinen on ollut käräjäoikeudessa vastaamassa erittäin vakavaan raiskaussyytteeseen. Lisäksi seuralle olisi tässä kohdin pitänyt valjeta, että pelaaja on heiltä piilottanut tiedon syytteestä ja oikeuskäsittelystä.
Työntekijällä ei ole velvollisuutta kertoa työnantajalle tällaisesta asiasta, mutta Liiga-kiekkoilija ei ole normaali ammatti, eikä Liiga-seura tavallinen työnantaja. Kaikkien mahdollisten hälytyskellojen olisi pitänyt soida Jyväskylässä – niin raiskaussyytteen kuin sen seuralta piilottamisen osalta.
Hippoksen kohdalla ammottaa valtava moraalinen tyhjiö
Jollain tapaa verrannollinen tapaus on tältä vuodelta pesäpallon puolelta, missä Superpesiksen ja Joensuun Mailan tähtipelaajaan Joni Rytköseen kohdistui syytöksiä häirintäkäytöksestä alaikäisiä tyttöpelaajia kohtaan.
Joensuussa työnantaja istutti Rytkösen pöytään kertomaan oman versionsa tapahtumista ja sen jälkeen välittömästi hyllytti kauden huippuhankintansa sekä kertoi tapauksesta avoimesti julkisuuteen. Rytkösen tapaus on tällä hetkellä Suomen urheilun eettisen keskuksen kurinpitokäsittelyssä sekä poliisin esitutkinnassa.
JYP puolestaan heitti Lahtisen seuraavana päivänä jäälle kotiyleisön eteen ja vaikeni visusti kaikesta.
Seura on saattanut kuulla Lahtisen version tapahtumista. Ehkä se on voinut uskoakin miehen kertomukseen.
Työnantajana JYPillä ei ole oikeutta vaatia Lahtista luovuttamaan mitään oikeuskäsittelyyn liittyviä asiakirjoja. Seura olisi kuitenkin voinut kertoa toivovansa nähdä, mihin raiskaussyyte perustuu.
Jos JYP olisi näin menetellyt, olisi seuralle selvinnyt hyvin pian, että Lahtisen syylliseksi toteamisen todennäköisyys on hyvin korkea ja että miehen itsensä esittämä puolustus on todettavissa lähinnä fantasiaksi. Jos Lahtinen ei siihen olisi suostunut, olisi tämäkin kertonut jotain merkittävää seuralle.
Käräjäoikeuden tuomion perusteluissa Lahtisen syylliseksi toteamista puolsivat kolme toisistaan riippumatonta todistajalausuntoa, kirjalliset todisteet lähetetyistä viesteistä, johdonmukainen ja uskottava kuvaus tapahtumien kulusta sekä raiskauksen uhrin terveydentilasta.
JYP seurana, yhteisönä ja näkyvänä kiekkofanien ja nuorien kiekkoilijoiden esikuvana hautasi päänsä hiekkaan kuin strutsi. Jyväskylässä toivottiin vain ikävän asian katoavan, jos sille ei tee mitään.
Ei seuran työnantajana olisi ollut välttämätöntä puuttua Lahtisen työsopimukseen tai palkanmaksuun vielä ennen oikeuden tuomiota millään tapaa. Mutta on täysin käsittämätöntä, että JYPissä päätettiin peluuttaa Lahtista kuin mitään ei olisi tapahtunut ja pitää hänet osana joukkuetta.
Päätökset tällaisessa vaikeassa rikosasiassa eivät ole helppoja ja yksinkertaisia. Mutta JYPillä oli moraalinen velvoite toimia. Tehdä edes jotain, tehdä se minimi ja hyllyttää Lahtinen siksi, kunnes oikeuden päätös asiassa saadaan.
Nyt Hippoksen kohdalla ammottaa valtava moraalinen tyhjiö. Luottamuksen paikkaaminen kannattaisi aloittaa välittömästi. Ainakaan JYPin ensimmäinen tiedote ei saanut aikaan sellaisia tuntemuksia, että tähän ihan vielä olisi herätty nytkään.
