Jori Lehterä nimesi SaiPan ja Tapparan tiistaiset ottelut Lappeenrannassa jo vuosikausia sitten ivallisesti Liigan El Clasicoksi. Joukkueiden kohtaamisista puuttui kieltämättä pitkään tunnetta sekä yleisön mielenkiintoa etenkin arkisin.
Tämän kauden runkosarjassa joukkueiden välisten otteluiden pelinkuva oli kuitenkin aivan toinen, vaikka kaikki neljä ottelua pelattiin jo syyskaudella.
Sarjan avauskierroksilla Tampereella 17. syyskuuta ei nähty vielä mitään sen kummempaa, kun Tappara otti suvereenit kolme pistettä 3–0-voitollaan, mutta marraskuussa alkoi tapahtua. SaiPa seilasi yhdeksän ottelun voittoputkessa, kun Tappara saapui ensimmäiselle Kisapuiston vierailulleen.
Kotijoukkueen 4–3-voittoon päättynyt lauantainen kohtaaminen oli luultavasti SaiPan 14 ottelun putken kovatasoisin mittelö ja se pelattiin loppuunmyydyssä 4820 katsojan hallissa.
Tappara nousi kahden maalin johtoon reilussa viidessä minuutissa, mutta lappeenrantalaiset tarvitsivat vain hiukan enemmän aikaa kavennukseen, tasoitukseen ja johtomaaliin. Ottelun päätöshetkillä ensimmäistä kotiotteluaan SaiPassa pelannut maalivahti Michael Hutchinson kannatteli maalin johdossa joukkuettaan ilman mailaansa, yhdessä uhrautuneen puolustuksen kanssa.
Tämän viikonlopun kohtaamiset tarjosivat edelleen kehittyneen puolustuspelin sekä Tapparan tehokkaan ylivoiman lisäksi myös ylilyöntejä.
13. joulukuuta SaiPaan siirtynyt Henri Nikkanen taklasi perjantain ottelun toisessa erässä huolimattomasti Otto Leskistä, jolloin hänen kyynärpäänsä pyörähti tähtipuolustajaa kovaa kasvoihin. Kun SaiPassa 1960-luvulla pelannut hyökkääjä Pauli Hyväri – syystä tai toisesta – valitsi Nikkasen ottelun Alumnien ykköstähdeksi, oli soppa pitkin pöytää.
Nikkaselle määrättiin pelikielto, eikä Leskistä nähty viikonlopun toisessa keskinäisessä jäällä. SaiPa pyysi tähtivalintaa anteeksi sosiaalisessa mediassa.
Sivuhuomiona kyseessä oli jälleen yksi esimerkki Alumnien tähtien puolihuolimattomuudesta. Valtaosa tähtiä valitsevista alumneista tekee tehtävänsä varmasti ajatuksella, mutta tähtipalkitsemisia ei voi ottaa vakavasti, jos tällaista tapahtuu. Puhumattakaan valintojen ajoittaisesta näennäisestä satunnaisuudesta.
Tapahtumia seurannut lauantain Tappara–SaiPa Nokia-areenalla olikin alusta lähtien rikkonainen. Jo kymmenen sekunnin pelin jälkeen ilmasta kiekkoa kiinni ottanut Mario Kempe osui käsillään vastaan luistellutta Kim Strömbergiä päähän.
Myöhemmin samassa erässä Ville Petman osui olkapäällään John Quennevilleä selän takaa niin ikään päähän, minkä seurauksena Quenneville taklasi Petmanin seuraavassa vaihdossa hiukan samantapaisesti, mutta edestäpäin jäähän. Edelleen samassa vaihdossa Mikko Petman nahisteli Kristian Tanuksen kanssa, jota tuli puolustamaan molempien Petmanien kanssa töninyt Veli-Matti Savinainen.
"Täähän on jääkiekkoa"
Myös päävalmentajat elivät peliä. Raimo Helminen otti kahden minuutin käytösrangaistuksen Roni Karvisen koukkaamisjäähyn protestoinnista, mikä johti Tapparan 5vs3-ylivoimaan ja ottelun ainoaan maaliin. Rikard Grönborg puolestaan kertoi ottelun lehdistötilaisuudessa olleensa hiukan pettynyt siihen, että Petmanin veljeksillä ja Miska Siikosella "on omat sääntökirjansa" taklaustilanteissa ja aloituksissa.
Tähtenä joulukuusen päälle Quenneville otti ottelun viimeisellä minuutilla kaksiminuuttisensa tulisesta protestoinnista 10+20 lisäminuuttia ja poistui kaukalosta vauhdilla.
Liigassa näkee harvoin yhtä paljon tunteita herättäviä otteluita joulun alla. Saati sitten Tapparan ja SaiPan välisiä pelejä.
Ylilyöntejä olennaisempaa ja selvästi tärkeämpää on kuitenkin se, että joukkueiden kohtaamisia on ollut hyvin mielenkiintoista seurata siitäkin syystä, että niissä on kohdannut kaksi hyvin organisoitua, taitavaa ja uhrautuvaa joukkuetta. Syyskuun ottelua lukuun ottamatta kumpikin joukkue olisi otteidensa perusteella ansainnut pisteitä kustakin kohtaamisesta.
– Täähän on jääkiekkoa, kuten nollapelin pelannut Tapparan maalivahti Juha Metsola totesi lauantain ottelun jälkeen MTV:n hikihaastattelussa.
Joukkueiden kauden viimeistä runkosarjakohtaamista todisti muuten Tapparan kauden toiseksi paras kotiyleisömäärä, 11 016 katsojaa. Edelle menee vain 15. marraskuuta pelattu Tampereen paikallinen.
Kunnioitettava määrä klassikolle.
