Pelicans liiti läpi finaalisarjan ajan kohujen keskellä. Ensiksi puitiin Tommi Niemelän vaitonaista kommentointia tuomaritoiminnasta. Sen jälkeen kuvioihin hyppäsi Iida Vainion tapaus, jonka myötä lahtelaiset olivat keskellä imagollista katastrofia.
Tämän kaiken keskellä on tärkeää muistaa, että Pelicans pelasi huikean kauden, johon tuskin kukaan etukäteen uskoi. Lahtelaisten kohdalla pohdittiin lähinnä, pääsevätkö he ylipäätänsä pudotuspeleihin.
Jo runkosarjassa Pelicans teki kuitenkin selväksi, että se pitää ottaa tosissaan.
Joukkue asetti ennen kauden alkua tavoitteekseen olla viimeinen joukkue, joka nostaa kädet ylös eli voittaa mestaruuden. Moni seuran ulkopuolella nauroi moiselle tavoitteelle. Lahdessa kuitenkin luotettiiin ja uskallettiin unelmoida.
Lahtelaiset julkaisivat oman On the way Wonderland -teeman pudotuspelien alussa. Tarinan onnellinen loppu jäi kiinni viimeisestä esteestä eli Tapparasta. Tamperelaisjoukkue tylsytti tällä kaudella eteen tulleet vastustajat.
Lahtelaisten hyvästä ympäristöstä kertoo se, ettei pelaajien tarvitse alituiseen pelätä pelipaikkansa puolesta, vaikka sortuu virheisiin.
Pelillisesti Pelicans ei lopulta ollut niin kaukana Tapparasta kuin nopeasti voisi arvioida. Jokaisessa finaaliottelussa Pelicans pystyi haastamaan pelillisesti Tapparan, mutta tamperelaiset olivat tylyjä, kuten mestarin pitää olla oikeissa hetkissä ja paikoissa.
Lahtelaiset eivät luoneet välttämättä maalipaikkoja vastustajiaan enemmän, eivätkä olleet edellä maaliodottamissa. Silti joukkue raapi voittoja kasaan runkosarjassa ja pudotuspeleissä.
KalPa heitti pelillisesti kovan haasteen puolivälierissä, josta loistavien kotiotteiden avulla jatkopaikka irtosi Pelicansille. Ilves puolestaan turhautui lahtelaisryhmään ja etenkin Patrik Bartošákiin.
Lahtelaisten hyvästä ympäristöstä kertoo se, ettei pelaajien tarvitse alituiseen pelätä pelipaikkansa puolesta, vaikka sortuu virheisiin. Tällaisessa ympäristössä on varmasti helppo kehittyä ja mahdollista mitata itsestä kaikki irti.
On ollut hienoa nähdä Lahden "omia poikia" ottamassa askeleita kohti suurempaa vastuuta, kuten veljekset Topias ja Elias Vilén.
Taiturimaisen Aatu Jämsenin esiinmarssi kohti tähteyttä oli kevään isoimpia tarinoita. Maalivahti Jasper Patrikainen on tulossa lujaa vauhtia joukkueen ykköstorjujaksi.
Liiga tarvitsee lisää Pelicansin kaltaisia tarinoita. Ajatus tamperelaisten keskinäisestä finaalista olisi varmasti ollut hieno juttu. Silti tällaiset tarinat Daavidista ja Goljatista kiehtovat ihmisiä – ovat aina kiehtoneet.
Matka kohti ihmemaata jäi vielä hitusen kesken lahtelaisten osalta, mutta Pelicansin tulevaisuus näyttää paremmalta kuin kenties koskaan aiemmin. Uudet nälkäiset lahtelaisnuoret valtaavat kokoonpanosta tilaa itselleen. Penkin takana jatkavat myös tämän tarinan takana olleet arkkitehdit.
Uusi matka kohti ihmemaata käynnistyy jälleen kohta. Sillä tarinalla voi olla sitten vielä onnellisempi loppu.
