Niinhän siinä sitten kävi, että lupauksia herättäneen alkukautensa jälkeen Edmonton Oilers on valunut vauhdilla divisioonansa kärjestä lähes ulos pudotuspelipaikalta.
Joulukuun kolmannesta päivästä laskettuna Oilersin saldo on synkkä – 13 ottelusta se on voittanut vain kaksi ja kyseisellä ajanjaksolla sitä vähemmän pisteitä ovat keränneet vain umpisurkeat Montréal Canadiens ja Arizona Coyotes.
Iso syy Oilersin romahdukseen löytyy ylivoimapelistä. Kauden alusta joulukuun alkuun sen ylivoima oli NHL:n selvästi parasta pitkälti Connor McDavidin ja Leon Draisaitlin hirmuvireen ansiosta. Edellä mainitun 13 ottelun aikana Oilersin ylivoima on ollut vasta NHL:n 20. parasta.
Viimeisen reilun kuukauden aikana sekä McDavidin että Draisaitlin tehokkuus on pudonnut reippaasti. Syöksykierteen aikana supertähdet ovat olleet vain piste per peli -tahdin pelaajia, kun kummankin potentiaali olisi lähempänä kahden pisteen ottelutahtia.
Oilersin päävalmentaja Dave Tippett päätti kuitenkin maanantaina New York Rangersia vastaan pelatun ottelun jälkeen kritisoida kovin sanoin maalivahti Mikko Koskista eli toisin sanoen heitti hänet bussin alle.
– Teimme paljon asioita hyvin, mutta maalivahtimme ei ollut kovin hyvä, Tippett kommentoi tuolloin Koskisen otteita.
Se on selvää, ettei Koskinen ole omilla esityksillään antanut Oilersille juurikaan mahdollisuuksia menestymiseen, kun voittamisen kannalta kahden oleellisen tekijän tulokset tökkivät. Toisaalta Koskinen on tavallaan tilanteen uhri, koska hän on keskinkertaisena NHL-vahtina joutunut kantamaan tasoonsa nähden liian suurta vastuuta.
Tässä tullaan siihen, kuinka huonosti rakennettu joukkue Oilers todellisuudessa on. Kun kaksi pelaajaa syö joukkueen palkkakatosta peräti 25,8 prosenttia, pelimerkit kokonaisvaltaisesti laadukkaan joukkueen rakentamiseen käyvät pieniksi. Tästä huolimatta rahansa voi käyttää viisaasti.
Sitä Oilersissa on tehty harvoin.
Kolme vuotta sitten solmittu Koskisen kolmen vuoden rahakas jatkosopimus näytti jo tekohetkellä virheeltä, kuten myös viime kesänä 39-vuotiaan Mike Smithin kanssa solmittu kahden vuoden sopimus. Tuolla sopimuksella Oilers käytännössä antoi ykkösvahdin tontin Smithille. Hän on kuitenkin enimmäkseen ollut tämän kauden loukkaantuneena.
Oletettavat riskit iäkkään maalivahdin kanssa siis kostautuivat, eikä Smith ole toivuttuaan ollut lähelläkään viime kauden hyvää virettään. Loppupeleissä maalivahtikatastrofista vastaavat epäonnistuneet sopimukset tehneet GM:t, eli jo pois potkittu Peter Chiarelli ja nykyinen GM Ken Holland.
Chiarellin aiheuttamat sekasotkut ovat varmasti tiedossa ilman sen suurempia kertaamisia, mutta Holland ei ole saanut palikoita parempaan järjestykseen Edmontonissa läheskään toivotulla tavalla.
Isoin kysymys Oilersin kohdalla on se, että mitä se haluaa olla.
Kuten viime kevään pudotuspelit osoittivat, maalintekokilpailuihin erikoistuneen joukkueen eväät ovat tiukan paikan tullen vähissä, kun vastustaja onnistuu hyydyttämään täsmäaseet.
McDavidin ja Draisaitlin takana Oilers on melkoisen keskinkertainen joukkue, joka on kentällä normaalilla tasollaan olevaa ylivoimaansa lukuun ottamatta usein alakynnessä.
Isoin kysymys Oilersin kohdalla on se, mitä se haluaa olla. McDavidin ja Draisaitlin tähtikultin ansiosta Oilers on ollut jo pidempään yksi NHL:n seuratuimpia joukkueita, mutta menestyksen kanssa sillä ei ole ollut mitään tekemistä. Riittääkö tyytyväisyyteen kahden supertähden tuoma huomio?
Hollandille tulee tämän kauden päätteeksi täyteen kolme vuotta Oilers-laivan ruorissa, joten hänen asemansa varmasti tulee vähitellen kyseenalaistetuksi – etenkin, jos Oilers kovista odotuksista ja viime kesän satsauksista huolimatta jää pudotuspelien ulkopuolelle.
Siinä tapauksessa Edmontonissa todennäköisesti palataan jälleen kerran lähtöruutuun.