HIFK on kerännyt kauden alun kahdeksasta ottelusta vaatimattomat yhdeksän sarjapistettä. Sarjataulukossa helsinkiläiset majailevat perjantain kierroksen jälkeen sijalla 12, 17 pistettä sarjakärki Tapparaa perässä.
Suurin syy HIFK:n ongelmiin on ontuva viimeistely. Joukkue on iskenyt keskimäärin vain kaksi maalia per ottelu, vaikka on laukaisuhallintatilastojen ja maaliodottaman perusteella se on ollut lähes jokaisessa ottelussa vastustajaansa edellä.
Laukaisuhallintatilasto, tutummin corsi, kertoo usein hyvinkin tarkasti joukkueiden välisistä voimasuhteista. Jokainen sääntö vaatii poikkeuksen. Tällä kertaa se rooli jää HIFK:lle. Helsinkiläisten corsi-prosentti on koko Liigan ylivoimaisesti paras 63,5.
"HIFK:ssa työn tekee kiekollinen pelaaja, muiden ihastellessa vieressä"
Mutta miksi HIFK:lla on laukaisutilastoista huolimatta niin suuria vaikeuksia viimeistelyssä?
Ongelmia on ollut pitkin kautta, mutta ne kärjistyivät perjantain ottelussa Pelicansia vastaan. Vaikka HIFK laukoi ottelussa 66 ja Pelicans 28 kertaa, maaliodottama oli yllättävän vähän helsinkiläisten puolella. Pelicans oli ottelussa suoraviivaisempi ja sai siten luotua paremmat paikat, kun HIFK:n peli jäi laitojen vierellä junnaamiseksi.
Vanha palloilulajien totuus kuuluu, että peliväline jaksaa tehdä työtä. HIFK:ssa työn tekee kiekollinen pelaaja. Muiden ihastellessa vieressä. Kiekottomilla pelaajilla tulisi olla hyökkäyspelaamisessa vähintään yhtä suuri rooli kuin kiekollisella.
Juuri kiekottomat pelaajat tekevät screeneillä mahdolliseksi nousut maalille tai aktiivisella liikkeellä paikan petaamisen tyhjään tilaan – HIFK:ssa näin ei varsinkaan perjantaina ollut. Puhumattakaan siitä, että hyökkääjät olisivat oikea-aikaisesti ajaneet maalille hakemaan irtokiekkoja. Seisovin jaloin pelaavaa hyökkääjää on huomattavasti helpompi siirtää pois maalin edustalta kuin sinne ajavaa hyökkääjää.
"Edistyneillä tilastoilla voi selittää huonoa pistesaldoa tiettyyn rajaan asti"
Sama ongelma toistuu hyökkäysten avaamisessa. Kun etäisyydet kasvavat ja Pelicansin tapaisten joukkueiden aktiivinen prässääminen sulkee puolustajilta syöttösuuntia, lopputuloksena on usein kiekonmenetys. Ja kiekonmenetyksen jälkeen hyvin karvaavalla joukkueella on kiekollisena alueellinen ylivoima. Ilman maalivahti Frans Tuohimaan huippukoppeja perjantain lukemat olisivat olleet vieläkin rumemmat.
Edistyneillä tilastoilla voi selittää huonoa pistesaldoa tiettyyn rajaan asti. Päävalmentaja Jarno Pikkarainen totesi perjantain pelin jälkeen ongelman mietityttävän myös valmennusjohtoa. Pikkaraisen ratkaisuajatus oli kärsivällisyys.
HIFK:n ongelmat eivät vielä ole suuria. Joukkueella on pelillinen rakenne, jonka varaan voi rakentaa. On helpompi saada viimeistely toimimaan kuin rakentaa toimivaa pelitapaa. Pikkaraisen mainitseman kärsivällisyyden lisäksi pelaajien täytyy muistaa pitää työhaalarit päällä myös kiekottomana. Muuten kärsivällisyys loppuu varmasti yhdeltä jos toiselta. Faneilta ensimmäisenä.
HIFK:n on kaivettava aggressiivisuutta maalinedustapelaamiseen ja maalintekoon. Muuten se jää koko kauden mittaiseksi corsi-huijariksi.
