Mielipide

Ulkojääotteluista on muodostunut Mestikseen toimiva perinne, jota on syytä kehittää jatkossakin

MESTIS / Kolumni
Mestiksen tämän kauden Talviklassikko-nimellä kulkeva ulkojääottelu pelattiin lauantaina Sotkamossa, Hiukan pesäpallostadionilla. Kirpeä pakkaspäivä tarjosi näyttävät olosuhteet tapahtumalle, josta on muodostunut jo Mestis-kauden perinne.

Odotukset lauantaiseen Mestiksen ulkojääotteluun Sotkamon Hiukkaan suunnatessa olivat odottavaisen positiiviset. Isäntäjoukkueena toimineen Hokin ottelut eivät perinteisesti ole olleet tapahtumina suurta ilotulitusta, vaan melko perinteisiä suomalaisia kiekkoiltoja makkarakojuineen ja kiekonheittokilpailuineen.

Nyt odotuksia nosti kuitenkin se, että mukana järjestelyissä oli normaalisti Hiukan isäntänä toimiva Sotkamon Jymy, maan menestynein pesäpalloseura ja Kainuun maakunnan priimusmoottori siinä, mitä tulee urheiluun, urheilumarkkinointiin ja tapahtumiin.

Aiempina vuosina Mestiksen ulkojääotteluita on pelattu Rovaniemellä ja Joensuussa, joissa on nähty erilaisia show-elementtejä, kuten pyrotekniikkaa ja tulitanssijoita. Sotkamossa joukkueet luistelivat jäälle koruttomasti ilman suurempaa alkushow'ta, mutta lopulta katsoja ei sellaista erityisesti jäänyt edes kaipaamaan.

Osasyynä tähän oli upea miljöö, kaukalon takana häämöttävä Sapsojärvi ja sen takana kohoavat Vuokatin vaaramaisemat, jotka aurinkoinen talvipäivä kruunasi. Oli järjestäjiltä hyvä veto aloittaa ottelu jo kello 15 paitsi maisemien, myös lämpötilan puolesta: Pakkanen kiristyi illan mittaan auringon laskiessa rapsakkaan -16 asteeseen.

Kaikkinensa tapahtuma oli lopulta mieleenpainuva kokemus asiaankuuluvasti pukeutuneelle. Kaukalossa Hokki ja IPK tarjosivat viihdyttävän ja tasaisen vitostien derbyn, johon talviset olosuhteet toivat oman mausteensa ja ehkä tasoittivat osaltaan selkeästi IPK:lle kallellaan olleita ennakkoasetelmia.

Paikalle oli matkustanut runsaslukuinen joukko myös vierasjoukkue IPK:n faneja, jotka pitivät kiitettävää meteliä läpi ottelun. Paikallisasetelmasta huolimatta tunnelma oli katsomon puolella sopuisa ja iloinen.

Nyt kolmantena perättäisenä vuonna järjestetty tapahtuma vaikutti olleen paitsi katsojille ja joukkueille, myös seuroille mielekäs kokemus. Ilmoitettu yleisömäärä oli reilut 2000 katsojaa: väkeä olisi siis mahtunut katsomoon kosolti lisääkin, mutta yleisömäärä oli kuitenkin Hokin kotiotteluiden yleisöennätys. Hokin puuhamies Esa Sirviö mainitsi tapahtuman olleen seuralle myös taloudellisesti onnistunut tempaus.

Talviklassikossa rikottiin Hokin kotiotteluiden yleisöennätys.
Kuva © Jesse Eskelinen

Nyt kolmatta kertaa järjestetyt Talviklassikot ovat vakiinnuttaneet jo paikkansa osana Mestis-kautta, ja tuovat positiivisen sykäyksen pitkään runkosarjaan. Ottelu näkyi myös vapailta TV-kanavilta kaikelle kansalle, joka toimi puolestaan hyvänä mainoksena koko sarjalle.

Kyseessä on siis hyvä, rohkea konsepti, jollaisia Mestis tarvitsee jatkossakin pysyäkseen elinvoimaisena ja kiinnostavana. Samaan aikaan kilpailu kuluttajien vapaa-ajasta kuitenkin kovenee, joten myös ulkojääotteluita on syytä pyrkiä kehittämään jatkossakin.

Tällä kertaa sää vaikutti olennaisesti onnistuneeseen tapahtumaan, mutta mitä jos taivaalta olisi satanutkin vaakatasossa räntää, pakkasta olisi ollut yli 20 astetta tai itse ottelu kaukalossa revennyt jomman kumman joukkueen eduksi jo avauserässä.

Kuinka katsojien viihtyminen olisi tällöin saatu varmistettua?

Mestis ja tapahtumia järjestävät seurat eivät voi luottaa, että itse peli kantaa koko tapahtumaa, vaan tahojen on syytä etsiä ja kehittää jatkuvasti uusia ideoita, joilla niin ulkojää- kuin muistakin ottelutapahtumista pystytään luomaan vieläkin upeampia ja kokonaisvaltaisempia elämyksiä erilaisille katsojille.

Samaan aikaan on tarpeen etsiä keinoja, joilla panostuksia vaativista tapahtumista saadaan entistä enemmän myös kaupallista potentiaalia irti.

Kaiken kaikkiaan toivon näkeväni ulkojääpelit jatkossakin osana Mestis-kauden kalenteria. Ne ovat tapa luoda Mestiksen ympärille puheenaiheita, joissa itse ottelutapahtuma on kuitenkin keskiössä, eikä huomio suuntaudu epäolennaisiin asioihin.

Samaan aikaan toivon kuitenkin näkeväni, että kehitys ei lopu tyytyväisyyteen, vaan hyväksi havaitusta konseptista saadaan ammennettua irti vieläkin enemmän. 

» Lähetä palautetta toimitukselle