Jostakin ihmeellisestä syystä jääkiekkoon on pesiytynyt käsitys, että ottelun loppuhetkillä tai jatkoajalla jäähyn antava tuomari ratkaisisi tuomiollaan ottelun. Tämä huuhaa korostuu joka kevät, kun pudotuspeleissä kiekko tippuu jäähän.
Ainoa, mitä pillinsä henkitorveensa ratkaisuhetkillä nielaiseva tuomari tekee, on antaa tietoisesti tai tiedostamatta edun rikkovalle joukkueelle. Jos jäähyjä ei enää tuomita viimeisillä minuuteilla, voi alakynnessä oleva joukkue pelata sääntöjenvastaisesti ja saada siitä itselleen etua.
Näin myös tapahtuu, ilta toisensa jälkeen. Miten sitä ei nähdä ongelmana, on hyvin vaikea ymmärtää. Sääntöjä noudattamalla ja rangaistuksia jakamalla tuomari ei ratkaise peliä, vaan antaa joukkueiden ratkaista pelin.
Viheltämättä jättäminen on aivan yhtälailla ratkaiseva päätös kuin viheltäminen.
Jos yhtäkkiä otteluiden ratkaisuhetkillä mikään tilanne ei oikeutakaan tuomitsemaan jäähyjä, se vasta onkin pelin ratkaisemista − yhtäkkinen linjan muutos, joka useimmiten hidastaa joukkuetta, joka on kiekollisesti niskan päällä. Ja tietysti vastaavasti useimmiten auttaa joukkuetta, joka on ajautunut puolustuskannalle.
Kollektiivinen sokaistuminen on saanut lähes kaikki lajin ympärillä ajattelemaan, että tämä olisi hyvä asia ja erityisesti pudotuspeleihin kuuluvaa. Tuomari, lopeta tämä hölmöys, anna pillisi soida ja jätä pelien ratkaisu pelaajille. Heille, jotka noudattavat sääntöjä.
