SaiPa teki helmikuun alkajaisiksi uskaliaan peliliikkeen pyytämällä kannattajiaan ja sidosryhmiään lähettämään avoimesti kysymyksiä seuran murheelliseen nykytilaan liittyen.
Facebook-postauksen kommenttikentässä toteutettu kysely oli suosittu, ja seuran kotisivuilla toimitusjohtaja Jussi Markkanen vastasikin yli kahteenkymmeneen lähetettyyn huolenilmaisuun. Kysymykset olivat pääosin hyvin asiallisia ja konkreettisia, vastaukset taas kosolti abstraktimpia. Erityisen suoraan ei puhuttu etenkään aremmista aiheista.
Kommenttikenttään lähetetyissä kysymyksissä yritettiin ansiokkaasti kysyä pelaajarekrytoinneista yleensä, sillä yksittäisiä pelaajia koskeviin kysymyksiin kieltäydyttiin vastaamasta jo ennalta. Markkasen vastasi muun muassa, että maalivahtiosastolla säästettiin osittain siksi, että pienehköllä karjalaisseuralla olisi varaa kiinnittää tähtihyökkääjä Tomáš Záborský.
Seurajohto myöntää avoimesti lähteneensä Liiga-kauteen kahden kakkosveskarin taktiikalla.
Markkanen kertoi, että Niclas Westerholmin arvioitiin riittävän kakkosmaalivahdin saappaisiin. Se on eittämättä uskalias lähtökohta tilanteessa, jossa toinen maalivahti, Karolus Kaarlehto, pelasi edelliskauden Mestiksessä. Se ei erityisen usein ole taannut ykkösveskarin statusta Liigassa, olkoonkin, että Ketterää Mestiksessä edustanut Kaarlehto kuului sarjan veskarieliittiin.
SaiPa on siis tilanteessa, jossa seurajohto – toimitusjohtajanaan maalivahtilegenda! – myönsi avoimesti lähteneensä Liiga-kauteen kahden kakkosveskarin taktiikalla. Lienee paikallaan muistuttaa, että kysymys on Suomen ainoasta joukkuepallopelien ammattilaissarjasta; se ei nimittäin ihan ensimmäisenä tulisi tällaisista linjanvedoista mieleen.
Kahdella edelliskaudella SaiPan menestyksen selkein yksittäinen tae seisoi juuri tolppien välissä. Frans Tuohimaan väkevät esitykset toivat Lappeenrantaan kosolti enemmän pisteitä kuin esimerkiksi maaliodottamia vertailemalla olisi ollut odotettavissa. Nämä ryöstöpisteet ovat sputnikien laarista nyt tiessään, mikä näkyy karulla tavalla sarjataulukossa.
Moni nosti kulmakarvojaan, kun Tuohimaan lähtöä HIFK:hon ei paikattu lainkaan, vaan kakkosmaalivahdista tehtiin ykkönen ja yhteistyöseuran ykkösestä Liiga-joukkueen kakkonen. Jälkiviisastellen tämä kummeksuminen oli hyvinkin perusteltua, jos kohta SaiPan menestysvuodet ovat aina nojanneet yllättäviin läpimurtoihin. Niiden varaan vain laskettiin nyt aivan liikaa.
Tilastojen perusteella ykköseksi nousee Westerholm, jonka maalikeskiarvo 2,71 ja torjuntaprosentti 89,71 ovat yli 15 ottelua torjuneista Liigan 16. parhaat. Kumpikaan lukema ei ole sellainen, jolla taisteltaisiin kaksisesta menestyksestä. Ei, vaikka rintataskussa olisi NHL-sopimus.
kakkossentteriksi kaavailtua Saarta ei ole korvattu koko kauden aikana.
Kommenttikentässä kysymättä jäi kuitenkin kenties se kaikkein keskeisin kysymys: jos kerran pelaajabudjetti on nyt käytetty kokonaisuudessaan, mihin ihmeeseen kaikki raha on saatu kulumaan? Samalla euromäärällä, Liiga-tasolla keskikastiin oikeuttavalla 1,9 miljoonan euron potilla operoi viime kaudella SaiPan seurahistorian paperilla paras pelaajamateriaali. Nyt keltamustilta puuttuu täysin viime vuosien laaja ykkös-kakkoskori.
Vuosi sitten SaiPan kärkisentterit olivat Cody Kunyk ja Tyler Morley. Keskiviikon kuuden pisteen ottelussa Ässiä vastaan samoilla paikoilla hyökkäävät omat pojat Anssi Löfman ja Ville Koho. Tilanne on toki seurausta Teemu Ramstedtin hyllyttämisestä ja Micke Saaren loukkaantumisesta, mutta alleviivaa yhtä kaikki Jatkoajan kauden alla esiin nostamaa ongelmaa: Ramstedtin ja Zaborskyn jälkeinen osasto uhkaa jäädä vajaaksi, vaikka koko kakkoskori pysyisikin vastoin kaikkia odotuksia terveinä.
Tämän lisäksi jo alkusyksystä loukkaantunutta, kakkossentteriksi kaavailtua Saarta ei ole korvattu koko kauden aikana. On urheilutoimenjohtaja Antti Tuomenoksan onni, että viime vuodet loukkaantumisista pahoin kärsinyt varakapteeni Löfman on kyennyt pelaamaan ehjän kauden. Muutoin pökäle olisi päätynyt Toikansuon jätevedenpuhdistamon sijaan suoraan kulmatoimiston tuulettimeen.
Viime vuosilta tuttu tarkan markan SaiPa on repinyt vaivihkaa vanhan menestysreseptinsä. Tuomenoksan taipaleen alkuvaiheilla Saimaan rantaan naarattiin pelaajia, joista saadaan irti enemmän ja parempaa kuin palkkakuitin viimeinen rivi antaa ymmärtää.
Jos halutaan ehdoin tahdoin yleisölle ennestään tuttuja tähtinimiä rosteriin, tähän on mahdotonta päästä. Päästään sen sijaan tilanteeseen, jossa joukkueessa on pari valmista eturivin laatupelaajaa, tasalaatuinen kolmosketjumassa ja miten tahansa päin tarkasteltuna heiveröinen pakisto. Eurolla ei saa näin kuin kuusi-seitsemänkymmentä senttiä. Maalivahtiongelma on vain piste i:n päälle.
