Pitkäaikaiset Itäisen konferenssin kestomenestyjät Washington Capitals ja Pittsburgh Penguins ovat johtotähtiensä varassa siirtyneet nykyrunkonsa loppusuoralle. Näistä ensimmäinen näyttää jo luovuttaneen. Capitals on siirtynyt henkilöpalvonnan vaiheeseen, jossa odotetaan vain Aleksandr Ovetškinin maaliennätystä sekä aikaisia kesälomia.
Team Putinin keulahahmo vie paikoin vastenmielisellä tavalla huomiota koko NHL:ltä. Pelaajien viikko- ja kuukausipalkintoja ei jaeta kilpailullisesti, jos venäläiskone on sattunut "kihauttamaan" tehoja edes lähelle jakson oikeasti tehokkaimpia pelaajia. Mestaruuskevään 2018 aikoihin säällisesti kahden suunnan pelistä suoriutunut pelaaja ei enää viitsi puolustaa, eikä sitä kukaan taida häneltä osata vaatiakaan.
Sama flegmaattisuus näyttää tarttuvan koko organisaatioon. Jevgeni Kuznetsov pelaa vähintään yhtä laiskasti oman maalin suuntaan. Nicklas Bäckströmin taso ei enää riitä kärkiketjuun. Seuran GM:nä toimiva Brian MacLellan pohjusti mestaruuden ja on aiemmin tehnyt lukuisia organisaatiota auttaneita peliliikkeitä, mutta nyt ei enää auta. Nyt hän ei onnistu tyhjentämään löysiä pois tai ei ole saanut siihen lupaa. On ymmärrettävää, että Ovetškin pelaa uransa loppuun asti Capitalsissa, mutta että koko kööri?
Kaikki on luisunut epäonnistuneesta Anthony Mantha -kaupasta jyrkentyneeseen alamäkeen. Se oli sentään riskinottoa ja yrittämistä. Nyt ei taideta enää edes yrittää. Kirsikkana kakun päälle Tom Wilsonille lätkäistiin seitsenvuotinen, törkeänhintainen eläkesopimus, jolla Capitals voidaan lopullisesti laskea ulos menestyjistä.
NHL:ssä tällainen bluffi hyväksytään, ja fanit ostavat kalliita kausikortteja sekä pelipaitoja.
Wilsonin sopimus menee suoraan NHL:n huonompien joukkoon ja kestää seitsemän vuotta. Kiteytettynä siinä voisi olla vuosi tai pari hyvää, jos Wilson jollain ihmeen kaupalla pysyisi terveenä ja palaisi iskukyvyssään jonnekin viiden vuoden taakse.
Noh, tämä on yksi tapa toteuttaa hidas jälleenrakennus. Palvotaan entisiä tähtiä, eikä välitetä kilpailukyvystä. NHL:ssä tällainen bluffi hyväksytään, ja fanit ostavat kalliita kausikortteja sekä pelipaitoja.
Toista se on Penguinsissa. Kaikkien aikojen pelaajiin lukeutuva Sidney Crosby pelaa yhä satumaisella tasolla. Ikä näkyy osassa joukkuetta, eikä Jevgeni Malkinkaan ole itäpropagandasta irrallaan, mutta joukkueessa ja seurassa on vielä vaatimustasoa jäljellä. Penkin takana siitä pitää huolen NHL:n kaikkien aikojen parhaisiin valmentajiin lukeutuva Mike Sullivan.
Toimistolle saapunut Kyle Dubas koittaa onneaan nyt uudessa ympäristössä. Rattaat lähtivät pyörimään, huonoja sopimuksia heivattiin ulos, ja tilalle hankittiin kallis mutta erinomainen Erik Karlsson. 2000-luvun paras hyökkäävä puolustaja 2000-luvun parhaan tai toiseksi parhaan hyökkääjän rinnalla. Ei huono.
Ikääntymisestä ja loukkaantumisherkkyydestä johtuen Penguinsin kokonaistaso paranee paperilla vain jonkin verran. Alkavalla kaudella Penguins kamppailee enemmän pudotuspelipaikasta kuin mestaruudesta.
Kukaan ei voi kuitenkaan kyseenalaistaa sitä, etteikö Penguins yrittäisi vielä muutakin kuin patsastella. Se näyttää varteenotettavalta joukkueelta, ainakin niin kauan kuin sen avainpelaajat pysyvät ehjänä ja Tristan Jarry saa kiekkoja kiinni.
Jossain vaiheessa myös Penguinsin nykyisen rungon kilpailukyky tulee pääteasemalle. Tällä hetkellä näyttää, että sinne saavutaan huomattavasti Capitalsia tyylikkäämmin: kilpailemalla loppuun asti.
