Peetro Seppälä. Arttu Pelli. Oskari Salminen.
Lista on kiistämättömän lyhyt. KooKoo on kasvattanut kokoisekseen seuraksi varsin vähän kymenlaaksolaispelaajia pääsarjaryhmäänsä nykyisellä Liiga-taipaleellaan. Yllä nimetyt kolme ovat ainoat, jotka pelasivat päättyneen kauden Liigassa.
Vielä suurempi ongelma oranssimustille on, ettei heistä yksikään enää pelaa Kouvolassa.
Tampereen Ilves julkisti tiistaina Seppälän sopimuksen osana suurempaa julkistustilaisuutta. Kaappaus on huomattava: yhden kauden piste-ennätyksensä yli tuplannut, kiekollisten Liiga-puolustajien eliittiin kasvattajaseurassaan noussut nuorukainen on lähellä parasta, mitä Liigan sisäisillä markkinoilla oli tänä kesänä tarjolla.
Vetoa Pirkanmaalle on pitkin koko kiekko-Suomen. Uusi kansiareena hulppeine puitteineen myös urheilijan näkökulmasta on vain yksi vetovoimatekijöistä.
Ilveksen kohdalla houkuttelee myös seuran kyky jalostaa muualta tulevia kotimaisia nuoria huipputasolle, osan jopa NHL:n porteille. Esimerkkejä on monenlaisilta lähtötasoilta: Matias Mäntykivi, Santeri Virtanen ja nimenomaan KooKoosta lähtenyt Joonas Oden olivat kaukana valmiista ratkaisupelaajista siirtyessään tupsukorviin vuosi sitten.
21-vuotias huippukauden pelannut ja 29 pistettä iskenyt Seppälä on tähänastisten näyttöjensä puolesta täysin eri maata. Sopimus on epäilemättä tehty hyvissä ajoin ennen läpimurron realisoitumista muuksikin kuin syksyiseksi lentokeliksi. Tämä ei silti mairittele KooKoon omasta pesästä huolehtimista.
Pienten ja keskikokoisten seurojen intressissä tapaa olla toimia kasvualustana suoraan kansainvälisille areenoille – siis menestyksen tavoittelun ohella. Ilveksellä on nykyisellä kulurakenteellaan tuskin ollut latoa Seppälän eteen niin suurta palkkaa, että KooKoo olisi jäänyt varsinaisessa tarjouskilpailussa yksiselitteisesti hopealle. Tämä todennäköinen skenaario taas tarkoittaisi, että seuran puolelta kyseessä on ollut valinta olla jatkamatta yhteistyötä hintaan, jota Ilves on Seppälälle tarjonnut.
Päätös olisi julkisten tietojen valossa todella kova – ellei KooKoo ole sitten vain ollut tarjouksineen auttamattomasti myöhässä.
Päävalmentaja Olli Salo on metodiensa toimivuuden ja Kouvola-yhteensopivuuden jo todistanut: tähtien vähyydestä huolimatta debytanttivalmentaja luotsasi oranssimustat kolmatta kevättä peräkkäin pudotuspelipaikkaan oikeuttavalle sijalle. Tänä keväänä heltisi menestystä jopa yli optimististen odotusten. Aurinko on noussut Pohjois-Kymenlaakson ylle systemaattisella kehittämistyöllä, ei vahingossa.
Ilmaan jää kysymys, mikä ajaa vuosia omassa pesässä koulitut kasvatit pois tässä kunnossa olevasta seurasta juuri lunastuksen hetkellä.
Saman kysymyksen voi perustellusti esittää etenkin Pellin ja Salmisen kohdalla, jotka siirtyivät käytännössä KooKoon pääkilpailijoiden HPK:n ja Jukurien riveihin. Pelkkä halu vaihtaa maisemaa ei Kouvolankaan tapauksessa ole todesta otettava syy. Pelaajakehityksen näkökulmasta isompien apuseuraksi jämähtämistä, ja sensuuntaisia viitteitäkin, on vähäisemmissäkin tapauksissa pidetty imagotappiona.
Seuraava kruununjalokivi on vuoden päästä NHL-varausikään tuleva hyökkääjä Jesse Nurmi. 17-vuotiaan valkealalaisen tämänhetkinen sopimus kestää vain varauskesään.
Liigan urheilujohtajien eliittiin kuuluva Jarno Kultanen on ennenkin tehnyt KooKoon puikoissa ratkaisuja, joita muualla on kummeksuttu ja vasta jälkeenpäin ymmärretty. Huomattavan vaikeaa on ymmärtää, että vähiä omia kasvatteja lasketaan muualle tendenssiksi asti: muukalaislegioonan myyminen kumppaneille hyperpaikallisessa bisneksessä ei ole urheilutalouden helpoimpia sarkoja.
Johtavalla moneyball-ajattelija Kultasella on kova työ löytää KooKoon ensi kauden takalinjoille ulkomailta samantasoisia ja -hintaisia pelureita kuin Seppälältä sopii tulevalla kaudella odottaa.
Kultasormen kultaisuus on asetettu jälleen ankaraan puntariin.
