Mikael Granlund on kenties suurin aktiivinen suomalainen kulttipelaaja. Kaksi kertaa MM-kultaa voittanut hyökkääjä muistetaan leijonapaidasta, ikonisesta ilmaveivimaalistaan sekä pitkään kestäneestä NHL-urasta, jonka viimeisin osoite on Nashville Predators.
Parhaina kausinaan Granlund on ollut erittäin hyvä. Pelinrakentajana tunnettu Granlund on tottunut pelaamaan ylivoimaa ja kärkiketjujen rooleja. Realistiset odotukset hänen kohdallaan liikkuvat noin 60−70 pisteen haarukassa. Nyt kasassa on tehot 6+22.
Granlund loisti viime kaudella Predatorsin keskikaistalla. Hän sai kiekkoja lapaansa ja pystyi käyttämään suurimpia vahvuuksiaan, eli pelin rytmittämistä ja kiekon jakelua tekopaikoilla oleville joukkuekavereille. Hänen vahvuutensa eivät ole voimankäytössä, kamppailupelaamisessa tai taklauspelissä. Hän on luonut uran sillä, ettei yritä olla mitään, mitä ei ole.
Predators sen sijaan on yksi NHL:n fyysisintä jääkiekkoa pelaavista joukkueista ja joukkueen hyökkääjien tehtävä on yksinkertainen. Porin Ässien tuttu tunnuslause revi, raasta, runno kuvaa Predatorsin vaatimuksia sen laitahyökkääjiltä. Ainoan vapautuksen saa yleensä ruotsalaistähti Filip Forsberg, joka kiittää roolistaan tekemällä noin 20−40 maalia kaudessa.
Granlundin epäonnistuminen annetuissa hanskahommissa on ajoittain hankalaa katseltavaa. Hän ei ole vahva kulmissa tai laidan lähellä kamppailussa, ja hän häviää maalinedustapaineja jatkuvalla syötöllä. Taklaamisesta ja kiekonriistoista ei tarvitse edes mainita.
On lähes ihmeellistä, että hänen syöttöpistetahtinsa ei ole silti juurikaan pudonnut uran keskiarvosta, vaikka vaarallisten maalipaikkojen määrä on tällä hetkellä uhkaavasti kallellaan vastustajalle Granlundin pelatessa.
Maali-, laukaisu- ja maaliodottamahallinta ovat Granlundin pelatessa reilusti kallellaan vastustajalle. Granlund ei saa enää luoda peliä keskeltä vaan hänelle on nakitettu laiturin rooli joukkueessa, jonka pelitapa perustuu fyysiseen ja vastustajille ilkeään jääkiekkoon. Hän jää jatkuvasti pelin jalkoihin, kun joutuu asettumaan toisten asettamaan pelitempoon.
On sanomattakin selvää, ettei Granlund ole kyennyt suoriutumaan häneltä vaaditulla tavalla.
Granlundin saadessa hanskahommavastuuta sarjan viidenneksi eniten taklaavassa joukkueessa ei ole yllättävää, että pelin hallinta on tasaista tai kääntyy vastustajalle hänen pelatessaan.
On sanomattakin selvää, ettei Granlund ole kyennyt suoriutumaan häneltä vaaditulla tavalla. Hän on tottunut uransa aikana kärkiketjujen rooleihin, mutta hänen tasaviisikoin tuottamansa maaliodottamalukema 3,79 on vasta joukkueen 11. paras. Vertailun vuoksi joukkueen ykköspyssy Forsbergilla luotua odottamaa on yli kymmenen maalin verran. Koko sarjassa Granlund on vasta sijalla 344.
Granlund ei ole profiililtaan maalitykki, mutta tämän kauden lukema on peliaikaan suhteutettuna viiden kauden otannalla suomalaisen heikoin. Tehopisteitä Granlund on tehnyt tasaviisikoin 60 peliminuuttia kohden 1,1. Sillä irtoaa sarjan 367. sija.
Nämä ovat hälyttäviä lukemia.
Predators tavoittelee pudotuspelejä, joten nämä eivät voi olla joukkueen tulosyksikön numeroita. Jos joukkue haluaa menestyä, sen hyökkäyspään ratkaisuroolissa olevat pelaajat eivät voi sijoittua sarjan parhaan sadan ulkopuolelle.
On vaikea uskoa, että Granlund olisi vielä antanut kaikkeaan NHL-kaukaloissa. Lyijykynällä on hankalaa maalata seinää, vaikka olisi kuinka hyvä kynä. Granlund on kärsinyt suuresti roolin ja työnkuvan muutoksen myötä. Siirto takaisin keskelle tai kokonaan uuteen seuraan voisi tuoda Kulta-Miken takaisin tutulle tasolleen.
Malliesimerkki uudelleen heränneestä laiturista on tällä kaudella Predatorsista Seattle Krakeniin vaihtanut Eeli Tolvanen. Predatorsin pelitavassa Tolvanen ei saanut luotua yhtikäs mitään, mutta pääsi Krakenissa pelaamaan vahvuuksillaan ja on taas joukkueelleen edun tuova pelaaja.
Granlundin viiden miljoonan dollarin sopimus ei myöskään ole mahdoton liikuteltava, joten Predatorsin jäädessä pudotuspelien ulkopuolelle Granlundin siirto ei olisi yllättävää. Joskin sopimus umpeutuu vuonna 2025.
Uutta paitaa siis päälle ja eteenpäin! Granlundista olisi edelleen pesunkestäväksi toisen ketjun keskushyökkääjäksi. Sellainen puuttuu esimerkiksi Colorado Avalanchesta.
Avalanchella on useampi kevyesti liikkuva kiekollinen puolustaja, joita Predatorsista puuttuu. Esimerkkinä Sam Girard olisi mahdollista liikuttaa suhteellisen helposti, sillä pelaajat vievät dollarilleen saman verran joukkueidensa palkkakatoista.
