Mielipide

Rakas Mestis, saanko olla pikkaisen pettynyt?

MESTIS / Kolumni
Peli on ollut vauhdikasta ja viihdyttävää. Kaukalon ulkopuolella et ole kuitenkaan vastannut toiveisiini.

Kiitos Mestis tästäkin syksystä! Olen iloisesti yllättänyt, kuinka tasainen ja yllätyksellinen sarja on ollut.

Ketterä ei olekaan niin ylivoimainen kuin mitä alkukaudesta näytti. Ja kukapa olisi uskonut, että FPS:lla, KeuPalla ja Hokilla olisi joulutauolle lähdettäessä kasassa enemmän pisteitä kuin Kiekko-Espoolla?

Melkoinen yllätys on myös se, että Kiekko-Vantaa ja TUTO eivät taistele kärkipään sijoista, vaan karsintaviivaa vastaan.

Kiitos myös kiinnostavista pelaajista. Mielenkiintoisia seurattavia löytyy kaikista joukkueista. On kokeneita konkareita, kuten elämänsä kovimpaan tehovireeseen äitynyt Elmeri Kaksonen, mutta myös nuoria huippulupauksia: esimerkiksi Jani Nymanin otteista kannattaa nauttia nyt, kun se vielä on mahdollista.

Panokset tällä kaudella ovat poikkeuksellisen suuret ja osasin odotella valmentajanvaihdoksia. TUTOn kohdalla ihmetyttää korkeintaan se, kuinka kärsivällisiä seurajohdossa oltiin. Vesa Viitakosken potkujen taustalla täytyi olla muutakin kuin KOOVEEn urheilullinen menestys.

Mutta Niko Erosen pikapotkut, niissä oli jotain sellaista mestismäisyyttä, mitä ei tavan pulliainen helposti ymmärrä. Tai kuten SaPKon seurapamppu Vesa Kutvonen asiaa kommentoi:

– Sellainen päätös tässä tehtiin, silloin kun sitä tehtiin, että kun se on ennemmin tai myöhemmin tehtävä tuo päätös, miten tehtiin Niko Erosen kanssa, niin parempi kun sen tekee ennemmin.

Monista positiivisista asioista huolimatta minulla on kuitenkin pikkaisen petetty, tai ainakin pettynyt fiilis.

Sportin, KooKoon ja Jukureiden lähtö Liigaan näivetti sinua, rakas Mestis, pahemman kerran. Sarjan profiili on tuntunut pienenevän vuosi vuodelta, kunnes tämän kauden alla annoit minulle viimein signaaleja paremmasta.

Saitte houkuteltua huiman määrän kokeneempia, korkeamman profiilin pelaajia nuorten kavereiksi Mestis-jäille, mikä oli iso kehitysaskel koko sarjalle. Konkareita nähdään keväälläkin, mutta vähintään joukkueellisen verran kovia pelimiehiä vain piipahti sarjassa. Taavi Vartiainen, Otto Nieminen, Saku Salmela, Juho Liuksiala...

Olin iloinen myös siitä, että seurat kasasivat entistä omavaraisemmat joukkueet. Kauteen lähdettäessä lainapelaajia oli vain kourallinen, joten voisiko olla niin, että tällä kaudella pelit ratkotaan lähinnä omien sopimuspelaajien voimin?

No, jotkut ovatkin pärjänneet oikein mukavasti omin voimin, mutta joissain joukkueissa lainarumba on ollut kovaa kuin LeKillä aikoinaan. Hermes, IPK, KeuPa, KOOVEE, Peliitat ja TUTO ovat peluuttaneet jokainen jo noin 40 eri pelaajaa – ja kausihan on vasta puolessavälissä.

Toivoin myös, että tunnelma kohoaisi, kun yleisö pääsisi palaamaan lehtereille. Ei ole palannut. Sarjan katsojakeskiarvo (539) on huonompi kuin koskaan.

Ehkä ymmärsin väärin, tai odotin yksinkertaisesti liikaa. Olen kuitenkin toiveikas sen suhteen, että kausi saisi keväällä hienon huipennuksensa: tiukan taistelun mestaruudesta sekä elämän ja kuoleman pelit putoamisesta!

» Lähetä palautetta toimitukselle