Boston Bruins nosti viime viikolla kotihallinsa kattoon numeron 22.
Tuolla numerolla pelannut Willie O'Ree on historiallinen NHL-pelaaja. Hän oli ensimmäinen tummaihoinen pelaaja liigassa, joka vielä tänä päivänäkin on pääosin valkoisten miesten pelikenttä.
Kun O'Ree teki NHL-debyyttinsä vuonna 1957, hän ei ollut omien sanojensa mukaan edes tietoinen siitä, että hän tekisi historiaa ensimmäisenä tummana pelaajana. Hän halusi vain pelata lajia jota hän rakasti, kuten kaikki muutkin.
Uransa aikana 45 NHL-peliä pelanneesta O'Reestä tuli omien tekojensa myötä edelläkävijä ja suunnannäyttäjä. Hän avasi liigan ovet myös vähemmistöjen edustajille ja tulevien vuosienkymmenien aikana NHL:ssä nähtiin erilaisista taustoista nousseita pelaajia. Tämä on osittain kasvattanut lajin suosiota ja lisännyt sen kiinnostavuutta.
O'Reen tarina on mielenkiintoinen, sillä siihen tiivistyvät hyvin tiukasti pohjoisamerikkalaisen yhteiskunnan mullistukset ja kehityskulut 1900-luvulla. O'Reen isovanhemmat pakenivat 1800-luvun loppupuolella Yhdysvaltojen eteläosista Kanadaan.
Vaikka O'Reet olivatkin rajan pohjoispuolella vapaita, ei päivittäinen rasismi poistunut heidän elämästään. Omassa elämäkerrassaan O'Ree kuvailee nuorena pelaamiaan otteluita, joissa hän joutui jatkuvasti rasististen huutojen kohteeksi.
Kun O'Ree teki historiallisen NHL-debyyttinsä vuonna 1957, hän eli maassa, jossa tummaihoisilla ei ollut samoja kansalaisoikeuksia kuin valkoisilla. Martin Luther King Jr:n ajama kansalaisoikeuslaki säädettiin vasta vuonna 1964.
Vaikka O'Reen ura NHL-kaukaloissa jäi lyhyeksi, ehti hän pelata vielä 19 kautta EPHL-, WHL-, AHL- ja PHL-sarjoissa. Vaikka "ensimmäisen pelaajan" symbolinen status jää historiankirjoihin, O'Reen uran jälkeinen työ on se, josta mies tullaan muistamaan vielä pidempään.
O'Ree on toiminut jo vuodesta 1998 lähtien NHL:n virallisena lähettiläänä ja hän on kiertänyt vuosien aikana sadoissa kaupungeissa ja kouluissa kertomassa omaa tarinaansa. Tasa-arvo ja kunnioitus toista kohtaan ovat olleet jo vuosikymmeniä teemoja, joita O'Ree on korostanut omissa esiintymisissään.
NHL on ottanut askeleita eteenpäin. Liiga vaatii kaikkia pelaajiaan suorittamaan anti-rasismin kurssin ja se korostaa tasa-arvoa erilaisilla projekteilla kauden aikana. O'Reen historia näkyy myös edelleen NHL-kaukaloissa. Muun muassa Wayne Simmonds ja Ryan Reaves ovat pelaajia, jotka ovat kertoneen juuri O'Reen olleen inspiraatio heidän urilleen.
Viime viikko osoitti kuitenkin, että O'Reen ja muiden tekemälle työlle on valitettavasti vieläkin tarvetta. AHL:ssä ja ECHL:ssä tapahtuneet rasistiset välikohtaukset muistuttivat jälleen siitä, että jääkiekkokaukalossa riittää tehtävää ennakkoluulojen kanssa.
San Jose Barracudan Kryštof Hrabík sai omasta teostaan 30 ottelun pelikiellon, mitä voidaan pitää jo kovana ranagaistuksena. ECHL:ssä törttöilleen Jacob Panettan pelit loppuivat saman tien ja voi olla, että jatkoa ei tule muissakaan joukkueissa. ECHL lätkäisi Panettalle loppukauden kestävän pelikiellon ja Jacksonville Icemen purki hänen sopimuksensa välittömästi.
NHL:ssä rangaitukset ovat olleet viime vuosina huomattavasti pienempiä, mutta rasistisia tapauksia on riittänyt myös ison show'n puolella. Puolustaja Ethan Bear kertoi viime vuonna saaneensa rasistisia solvauksia oman epäonnistumisensa jälkeen. Entinen NHL-päävalmentaja Bill Peters erosi tehtävästään rasistisen kommentin jälkeen. Esimerkkejä riittäisi valitettavasti omaksi artikkelikseen.
Yksi NHL:n omista näkyvistä kampanjoista on nimeltään "Hockey is for Everyone" (Jääkiekko kuuluu kaikille). Tämä ei kuitenkaan pidä täysin paikkaansa, kuten viime viikon surulliset tapahtumat kertovat.
Viime vuosien aikana tasa-arvo ja anti-rasismi ovat nousseet yleiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun yhä voimakkaammin, eikä jääkiekko ole millään tavalla oma kuplansa asian suhteen.
Osuvampi nimi NHL:n kampanjalle olisi "Hockey could be for everyone" (Jääkiekko voisi kuulua kaikille). Jotta tämä kävisi toteen, edessä on kuitenkin vielä monta epämiellyttävää keskustelua kipeästä aiheesta.
Pitkät rangaistukset ovat osa ratkaisua ja niitä pitää uskaltaa jakaa, mutta lopullinen ratkaisu löytyy keskustelusta ja tasa-arvon todellisesta ymmärryksestä. O'Reen ja monen muun tekemä rasismin vastainen työ on nyt tärkeämpää kuin koskaan ennen.
