Petri Vehanen, Ari Ahonen, Teemu Lassila, Pekka Tuokkola, Atte Engren ja Jussi Rynnäs. Siinä vain osa niistä nimistä, jotka ovat viime vuosien aikana siirtyneet SM-liigasta KHL:n tai rapakon taakse NHL:n puolelle. Suomen maalivahtitehdas on tuottanut laadukkaita maalivahteja jo pidemmälläkin aikavälillä. NHL:ssä Pekka Rinne, Miikka Kiprusoff, Niklas Bäckström ja Tuukka Rask ovat joko kirkkainta kärkeä tai aivan sen tuntumassa. Suomalaisesta osaamisesta ollaankin edelleen laajasti kiinnostuneita.
SM-liigan puolella ilmiö on näkynyt aukkoina. Kun isommat sarjat imevät kärkiveskarit mukaansa, on kärkeen jäänyt tilaa uusille suurille nimille. SM-liigassa on edelleen paljon hyviä kotimaisia maalivahteja, mutta silti, tilaa kärkikastissa on tai on ollut.
Suomalainen maalivahtiosaaminen ei rajoitu pelkästään hyviin pelaaviin maalivahteihin. Heidän kehittymisensä takana on aina laadukasta valmennusta. Myös siitä on alettu kiinnostua esimerkiksi itärajan toisella puolella, minne on siirtynyt hyvää työtä SM-liigassa tehneitä maalivahtivalmentajia. Silti osaamista löytyy vielä paljon kotimaisen sarjan eri joukkueiden valmennuksista.
Suomalaisen osaamisen kysyntä on aiheuttanut rakennemuutosta SM-liigassa pelaavien maalivahtien joukkoon. Liigassa on alettu nähdä entistä enemmän ulkomaalaisia maalivahteja. Kotimaisia kun ei yksinkertaisesti ole enää saatavilla, vaikka esimerkiksi hienoja tarinoita Mestiksestä SM-liigaan harppaukseen liittyen on tällä kaudella nähty.
Tarpeita täyttämään
Viime keväänä Bluesin aina finaaleihin asti torjunut Iiro Tarkki siirtyi keväällä Ouluun ja Kärppiin uudeksi todelliseksi ykkösmaalivahdiksi. Kysyntää löytyi kuitenkin vielä korkeammalta taholta ja oululaisten oli luovuttava nopeasti huippuhankinnasta. Tarkki suuntasi Anaheim Ducksin riveihin ja oululaisten maalille jäi aukko täytettäväksi.
HIFK:lla tilanne muuttui myös radikaalisti syksyllä. Viime kevään mestaruuden yksi iso tekijä Juuso Riksman kirjaimellisesti hajosi käsiin. Uusi maalivahti oli hankittava, sillä kaikella kunnialla Jan Lundellille, ei hänestä enää olisi ollut mestaruudesta kamppailevan joukkueen vakituiseksi ykkösmaalivahdiksi.
Oulussa maalivahtikaksikko Ville Hostikka ja Tomi Karhunen kantoivat hyvin vastuuta aina tammikuun alkuun asti. Ensin mainittu Hostikka esitti huikeita otteita syksyllä, mutta osittain ylipeluuttamisen takia paikat alkoivat hajota. Taustalla Kärpät oli etsinyt koko ajan paikkaajaa kesällä NHL:ään lähteneelle Tarkille. Sellainen löytyi ja valinta oli ruotsalaismaalivahti Johan Backlund.
Myös Helsingissä HIFK:n toimistossa oltiin hereillä, vielä Kärppiä nopeammin. MM-kisoissa aiempina vuosina vahvasti torjunut Dennis Endras tarttui punanuttujen riveihin.
Niin Endras kuin Backlund joutuivat totuttelemaan isomman kaukalon haasteisiin ensimmäisissä otteluissa. Sen jälkeen meno on ollut vakuuttavaa.
High risk, high reward
Oulussa Backlundin hankinta herätti aluksi pientä ihmetystä. Miksi hankkia maalivahti, kun jo nyt löytyy kaksi hyvää kotimaista vaihtoehtoa? Backlund sysäsi epäillyt romukoppaan. Ensimmäisten haastavien pelien jälkeen homma lähti luistamaan laadukkaalla tavalla.
– Hän oli tällainen ”high risk, high reward” -tyyppinen hankinta. Alku oli vähän haparoiva ja meidän ammattitaitoammekin epäiltiin, mutta hän on osoittanut epäilyt vääriksi. Olimme jo hankintavaiheessa tietoisia hänen taustoistaan, pidetystä persoonastaan ja atleettisuudestaan, kehui Kärppien päävalmentaja Hannu Aravirta ruotsalaismaalivahtiaan helmikuun TPS-ottelun yhteydessä.
Helsingissä, Backlundia selvästi räväkämpää tyyliä edustava Endras, kohtasi kollegansa tapaan haasteita ensimmäisissä otteluissa. Hyvin aktiivisesti ja paljon maalilta ulostullut saksalaismaalivahti antoi pahoja paluukiekkoja ja oli ulkona tilanteista, mutta parannusta oli luvassa. Tyyli muuttui hieman rauhallisemmaksi, mutta tarpeellinen aggressiivisuus säilyi torjuntatyylissä edelleen.
Molempia maalivahteja yhdistävä tekijä on se, että taustalla ollut potentiaali on tullut esille. Niin Endras kuin Backlund ovat nousseet SM-liigan maalivahtien kärkijoukkoon. Edes kahdesta parhaasta maalivahdista puhuminen ei ole vähättelyä.
Niin Backlundin kuin Endrasin kohdalla tärkein asia torjuntatyöskentelyssä liittyy itseluottamukseen. Ei niinkään henkilökohtaisessa itseluottamuksessa, vaan siinä, mitä luottamusta joukkueiden puolustukset voivat imeä torjuntatyöskentelystä. Kun on tieto siitä, että helppoja maaleja ei taakse livahda, rauhoittuu puolustustyöskentely selvästi.
Vaikka esimerkiksi Endrasilla on vielä kehitettävää paluukiekkojen suhteen, ovat molemmat maalivahdit erittäin vaikeita ohitettavia. Ei niinkään vain tilastojen mukaan, vaan taitojen takia. Kokonaisvaltaisesti laadukkaiden maalivahtien torjuntatyöskentelyissä ei ole isoja heikkouksia, vaan kaikki osa-alueet ovat hyvin kunnossa.
Ja sattumoisin niin Kärpät, HIFK ja myös JYP ovat olleet kovassa vireessä alkukevään aikana. Kaikilla kolmella joukkueella maalivahtipelaaminen on tällä hetkellä huippuluokkaa. Muistaen vielä sen faktan, että onnistunut maalivahtityöskentely on yksi tärkeimmistä tekijöistä kevään menestymisessä. Maalivahteihin eivät nuo kolme seuraa keväällä kaadu.
