Timo Hirvonen on poikkeuksellinen liigalegenda. Hän ei ole voittanut mestaruuksia SM-liigassa, ei edes mitalia. Hän ei ole ratkaissut ainuttakaan suurta peliä. Hänen uratilastonsa ovat pisteiden valossa keskinkertaiset eikä kukaan muista ”Hireltä” ainuttakaan yksittäistä urotekoa.
Miksi ihmeessä hänen paitansa sitten nousee hallin kattoon? Miksi kukaan ei saa enää käyttää hänen pelinumeroaan 33? Kuka edes on Timo Hirvonen, saattaisi joku kysyä.
Timo Hirvonen on yksi niistä pelaajista, joiden ansiosta Espoossa ylipäätään pelataan SM-liigaa vielä tänä päivänä. Hirvonen nosti muiden nuorten espoolaisten kanssa Kiekko-Espoon SM-liigaan keväällä 1992. Vaikeina alkuvuosina he pitivät pikkuseuran mukana liigassa, aseinaan jotain sellaista mitä kukaan ei voi ostaa: rakkaus omaa seuraa kohtaan.
Peräänantamattomuudella ja sitoutumisella Kiekko-Espoo säilyi vuosi toisensa jälkeen SM-liigassa, vaikkei putoaminenkaan ollut toisinaan kaukana. Suurisydämisestä taistelujoukkueesta moni ei kuitenkaan jaksanut jatkaa vuosien sinnittelytaistelua. Osa lopetti, osa vaihtoi joukkuetta. Mutta Timo Hirvonen jäi.
Hirvonen oli mukana loppuun asti.
Sympaattisen Kiekko-Espoon taistelu huipentui kuudennella liigakaudella, kun juuri ja juuri pudotuspeleihin kahdeksantena selviytynyt joukkue pudotti runkosarjan voittaneen Turun Palloseuran otteluvoitoin 3-1. Kiekko-Espoo sijoittui lopulta neljänneksi, mikä oli seuran historian paras saavutus.
Seuraavana kesänä nimi vaihtui Bluesiksi ja halli vaihtui pienestä Matinkylästä moderniin Tapiolaan. Espoolainen liigakiekkoilu nousi taloudellisesti aivan uudelle tasolle. Miljonääri Jussi Salonoja osti seuran ja tulevaisuus oli turvattu. Sitä mahdollisuutta espoolaiset eivät olisi koskaan saaneet ilman Timo Hirvosen ja hänen kaltaistensa taistelijoiden sinnikkyyttä; rakkautta kotikylän seuraa kohtaan.
Blues muistaa sittenkin
Vuosituhannen vaihteen jälkeisinä vuosina vaikutti, että Blues ei halunnut muistaa Kiekko-Espoota. Tuntui, että Blues häpesi edeltäjäänsä ja halusi katkaista kaikki yhteytensä siihen. Kun Blues juhli 20-vuotisjuhlakauttaan, silloinen toimitusjohtaja yliviivasi kaikki Kiekko-Espoon kunnioittamisjuhlallisuudet ja potki Timo Hirvosen, viimeisen mohikaanin, pois joukkueesta.
Keväällä 2005 Blues uudistui - ja samalla entisöityi. Ruotsiin siirtynyt Hirvonen pyydettiin takaisin omaan joukkueeseensa ja pelaajat valitsivat hänet kapteeniksi. Hirvonen taisteli vielä yhden kauden sinisessä paidassaan, kunnes lopetti viime kevääseen. Hän siirtyi valmentamaan Bluesin A-junioreita, jotka ovat nyt matkalla mestaruuteen.
Spekulaatiot paidan nostamisesta kattoon heräsivät lopettamispäätöksen myötä. Osa oli ehdottomasti jäädytyksen puolesta, osa oli vastaan: Hirvosta ei nähty tarpeeksi suurena yksilönä ja loistavana pelimiehinä, jotta paidannosto olisi oikeutettu. Kun päätös tuli vajaa vuosi lopettamisen jälkeen, hieman yllättävänä ajankohtana, osa tuomitsi päätöksen, osa näki sen hienona kunnioituksenosoituksena. Irvileukojen mukaan Blues osti perinteitä tällä päätöksellä.
Kyse ei ole tietenkään siitä, että Hirvonen olisi ollut mitenkään maaginen yksilö tai kaukalon kuningas niin kuin monet muut, joiden paita roikkuu jonkun jäähallin katossa. Bluesin päätös nostaa Hirvosen paita kattoon nimenomaan symboloi sitä, että Blues haluaa muistaa Kiekko-Espoota ja kunnioittaa pohjaa, minkä Kiekko-Espoo ja sen pelaajat, kuten Hirvonen, loivat.
Suuri päivä
Ensi tiistai tulee olemaan suuri päivä espoolaisessa jääkiekkohistoriassa. Joku voisi nostaa sen jopa espoolaisen jääkiekkohistorian suurimmaksi päiväksi sitten liiganousun. Ainakin symboliselta arvoltaan 6. maaliskuuta 2007 tulee olemaan päivä, jota kukaan espoolaisen kiekkoilun kannattaja ei tule unohtamaan.
On hienoa, että ensimmäisenä Espoon hallin kattoon nousee pelipaita, jonka kantaja on kokenut koko espoolaisen liigahistorian; nähnyt ja kokenut Kiekko-Espoon alusta loppuun. Olisi jokseenkin hölmöä, jos ensimmäisenä kunnioitettaisiin jotain pelaajaa, joka ei ollut kokemassa vaikeita alkuvuosia ja luomassa sitä pohjaa, jonka päällä Espoossa tänä päivänä seistään.
Kaksitoista liigakautta Espoossa pelannut Hirvonen on ruumiillistuma Kiekko-Espoolle ja kaikelle mitä Kiekko-Espoo edusti. Hirvonen on nähnyt kaiken minkä Kiekko-Espookin: liiganousun, vaikeat alkuvuodet, ylä- ja alamäet, TPS:n pudottamisen ja nimenvaihdoksen. Hirvosen paita areenan katossa tekee kunniaa koko Kiekko-Espoolle.
Tällä päätöksellä Blues on saanut osakseen kritiikkiä, mutta se on samalla myös osoittanut, että se uskaltaa kulkea omaa polkuaan, eikä välitä mitä muut ovat mieltä. Blues uskaltaa sittenkin omistaa oman kulttuurinsa ja historiansa, joita se ei häpeä vaalia. Blues muistaa mistä se on tullut.