Kohtaamisten pitkä historia
Dallas Stars ja Edmonton Oilers kohtaavat siis kuudetta kertaa seitsemän vuoden sisällä. 27 kohtaamisesta vuosina 1997-2001 Dallas voitti 19 ja Edmonton kahdeksan. Edmontonin ainokainen ottelusarjan voitto on vuodelta 1997, kun Todd Marchant teki seitsemännen ottelun jatkoajalla voittomaalin läpiajosta.
Vaikka pelisarjat ovat olleet äärettömän tasaisia ja kovia, Stars on voittanut niistä lähes jokaisen. 20 noista kohtaamisista on päättynyt yhden maalin erolla, eli vaikka resursseissa on ollut jo vuosikausia huikea ero, ottelut ovat olleet aina tasaisia. Molemmat joukkueet ovat kokeneet näiden vuosien aikana paljon muutoksia, mutta Edmontonin kärsimä muutos on ollut dramaattisempi. Pois ovat lähteneet mm. Bill Guerin, Anson Carter, Doug Weight, Curtis Joseph, Janne Niinimaa, Tom Poti, Miroslav Satan ja Jason Arnott; itse asiassa vuoden 1997 kohtaamisesta Oilersin riveissä ovat vain Todd Marchant ja Ryan Smyth.
Nykyisiä tähtipaitoja, jotka olivat kokoonpanossa myös 1997 ovat Mike Modano, Derian Hatcher, Jere Lehtinen, Sergei Zubov, Richard Matvichuk ja Darryl Sydor. Samat pelaajat - The Core - ovat myös ainoat jäljellä olevat vuoden 1999 mestaruusjoukkueesta.
Stars pyrkii nopeaan ratkaisuun
Joukkueet lähtevät pudotuspeleihin paitsi erilaisista lähtökohdista, myös eri tavoin valmistautuneina. Päättyneen runkosarjan yhteenotot menivät 3-1 Dallasille, mutta Edmontonissa halutaan muistaa näistä peleistä viimeinen, maaliskuun puolivälissä heti siirtotakarajan jälkeen Skyreach Centrella pelattu erittäin kova playoff-tyyppinen kamppailu, jonka Oilers voitti 4-3. Tässä ottelussa Dallasin maalia vartioi ensimmäisen NHL-pelinsä neljään vuoteen pelannut Corey Hirsch. Playoffien myötä Edmonton joutuu kohtaamaan täysin eritasoisen maalivahdin, Eddie Belfourin työpaikan ottaneen Marty Turcon. Silti tuo maaliskuinen ottelu on yksi asioista, joiden avulla Oilers valmistautuu henkisesti ottelusarjaan.
Edmonton pelasi kauden viimeiset viikot hyvin ja myös siitä altavastaaja yrittää ammentaa henkistä itsevarmuutta todella kovan vastustajan edessä. Oilers pelasi siirtorajan umpeuduttua viimeiset 13 peliä tilastolla 6-2-3-2 pystyen lepuuttamaan avainpelaajiaan pudotuspelipaikan varmistuttua.
Stars, joka taisteli loppuun saakka President's Trophysta ja läntisen konferenssin herruudesta, pelasi huikean runkosarjan lopun tilastolla 7-0-0-2. Starsin kiri riitti muiden hienoisella avustuksella läntisen konferenssin voittoon ja kotietuun jokaisessa ottelusarjassa finaaleihin saakka. Samalla se varmisti sen, ettei kumpikaan etukäteen todella pahoiksi luettavista vastustajista, Detroit tai Colorado tule vastaan ennen konferenssin finaalia. Tässä piilee myös Starsin akilleen kantapää. Mikäli joukkue kuvittelee olevansa jo konferenssin finaalissa, voi noutaja tulla jo ensimmäisellä kierroksella; Edmontonilla ei näet ole mitään hävittävää. Harva uskoo Oilersin pystyvän voittamaan Dallasia seitsemän ottelun sarjassa, joten paineet ovat täysin Dallasilla. Toisaalta Edmontonin suuri henkinen ongelma on voittaminen Dallasissa; Öljy voitti runkosarjaottelun Dallasissa viimeksi tammikuussa 1996.
Oilers on playoffsiin päässeistä joukkueista iältään nuorin. Edmonton ei tule yllättämään Dallasia tässä pelisarjassa kovalla fyysisellä pelillään, koska Starsin pelaajat tietavat jo etukäteen mitä odotettavissa on. Ottelusarjasta tulee fyysisesti kova, maalipaikkoihin pääseminen tulee vaatimaan varsinkin Oilersin kokemattomilta pelaajilta rohkeutta ja halua mennä maalille tiukkoihin tilanteisiin. Edmonton pelasi runkosarjassa paremmin lännen huippujoukkueita Detroitia, Coloradoa ja Dallasia vastaan kuin Calgarya, San Josea ja Phoenixia vastaan. Joukkue pystyy siis nousemaan korkeammalle tasolle vastustajan sitä vaatiessa.
Dallas Starsille nuoren vastustajan kaataminen mahdollisimman nopeasti on tärkeää.
- Mitä pidemmälle pelisarja venyy, sitä vaikeampi siitä tulee, sanoi Oilers-tappajana tunnettu Mike Modano.
- Mitä nopeammin saamme pelit päätökseen Edmontonia vastaan, sen parempi.
Muuten vaarana on se, että ensimmäisen kierroksen kovat taistelut vievät parhaat henkiset ja fyysiset mehut siltä joukkueelta, joka parista toiselle kierrokselle selviää.
Kuka pysäyttäisi Starmiken?
Pelkällä tähtipelaajien vertailulla ei Edmontonilla pitäisi olla mitään jakoa. Mike York, Mike Comrie, Brad Isbister, Ryan Smyth, Eric Brewer ja Tommy Salo ovat upeita pelaajia, mutta Stars pystyy luisteluttamaan rinnalle Mike Modanon, Marty Turcon, Jason Arnottin, Derian Hatcherin ja Scott Youngin. Onneksi näitä otteluita ei paperilla ratkaista, joten läpihuutojutusta on turha puhua.
Modano on jälleen kerran yksi ottelusarjan nimistä. Hän on kuin kotonaan Oilersin kovavauhtisessa luistelupelissä Skyreach Centren nopealla jäällä. Modano pelasi viime kaudella jo kahdeksannen kerran yli 80:n pisteen kauden ja on playoffs-pelaajana lähes piste per ottelu -tasolla. Modanon pysäyttämiseksi Oilers tulee käyttämään nopeaa puolustavaa sentteriään Todd Marchantia mahdollisimman paljon. Marchantin keskittyessä puolustavaan rooliin, Edmontonin kahden muun pienikokoisen sentterin Mike Yorkin ja Mike Comrien roolit tulevat olemaan tärkeitä hyökkäyspäässä, mikä voi olla ongelma pienikokoisille tekniikkataitureille Dallasin isokokoista joukkuetta vastaan.
Modanon poissa ollessa runkosarjan aikana Jason Arnott on esittänyt todella vahvoja otteita ja hän voi tässä pelisarjassa nousta Edmonton-tappajaksi, jos Marchant onnistuu neutralisoimaan Modanon. Sentteri Mike Comriella on kyky tehdä maaleja ratkaisevissa tilanteissa. Hän johtaa joukkuettaan aina voittomaalien määrässä ja ratkaisi tulokaskaudellaan kaksi vuotta sitten yhden playoffs-otteluista jatkoajalla. Pienikokoinen Mike Comrie tulee todennäköisesti pelaamaan paljon isokokoista Hatcheria vastaan ja etukäteen miettiessä tämäkään ei ole reilu tilanne pienen Comrien kannalta; todellinen Luke Skywalker vastaan Darth Vader -kamppailu.
Starsin kapteeni Derian Hatcher on pelannut uransa parasta kautta ja noste jatkunee Oilers-pelaajien tuskaksi playoffeissa. Hatcher on kovaluinen roikale, joka erikoistuu vastustajan parhaitten pelaajien tuhoamiseen kovilla taklauksillaan; Ryan Smythin on pidettävä päänsä pystyssä. Georges Laraque pelasi kaksi vuotta sitten todella hyvin, kun valmentaja asetti hanet kotiotteluissa pelaamaan Derian Hatcheria vastaan, tarkoituksena pehmittää Hatcher kovalla pelillä. Kun pelisarja siirtyy sunnuntaina Edmontoniin, Derian Hatcher tulee näkemään Georges Laraquen jokaisessa vaihdossa - Dallasin valmennus yrittää vastaavasti siirtää Hatcherin pois tästä vastakkainasettelusta.
Scott Young on näyttänyt Modanon rinnalla pelatessaan ettei Brett Hull ole ainoa pelaaja, joka hallitsee one-timerin. Youngin lämärille löytyykin varmasti käyttöä etenkin ylivoimalla. Jere Lehtinen tunnetaan yleensä puolustavan hyökkääjän roolistaan, tekaisi ensimmäistä kertaa urallaan yli 30 maalia.
Yllätysratkaisijaksi voi nousta Oilersin kolmosketju Ethan Moreau - Marty Reasoner - Fernando Pisani, joka on ollut Edmontonin paras ketju kauden loppuvaiheissa. Varsinkin Pisani on mielenkiintoinen pelaaja, jota kannattaa seurata; hän pelaa varmaa puolustuspeliä, sijoittuu oikein joka tilanteessa ja tekee maaleja kovan ja älykkään puolustuspelinsä tuloksena.
Kokemus ja läpimurto vastakkain maalivahtien duellissa
Maalinteko tulee olemaan Edmontonin suurin haaste ottelusarjassa. Eddie Belfour lähetti Öljyn golf-kentille neljänä keväänä peräkkäin – tällä kertaa edessä on muuri nimeltä Marty Turco. Turco on yksi NHL:n maalivahtitähdistä ja loistava, Martin Brodeurin tasoinen kiekon käsittelijä. Oilersin on tehtävä maalinsa järjestämällä mahdollisimman paljon trafiikkia Turcon eteen ja iskemällä kiekkoja maalinedustilanteista verkkoon. Ei helppo tehtävä, kun samaan aikaan Hatcher ja Matvichuk yrittävät irroittaa päätä hartioiltasi.
Marty Turco ei ole koskaan pelannut playoffseissa aikaisemmin ja Stanley Cupia ei ole voitettu kokemattomalla maalivahdilla sitten kevään 1986 ja Patrick Royn, mutta Turcon tapauksessa kokemattomuus ei ehkä ole ongelma, ehkä… Marty Turco pelasi loistavan kauden, vaikka missasi 18 ottelua nilkkavamman takia. Hän johti liigaa sekä päästetyt maalit/ottelu -tilastossa että torjuntaprosenteissa, joka lienee paras tilastomittari maalivahtien esityksiä arvioitaessa.
Edmontonin ja Dallasin yhteenotto tulee olemaan kuitenkin raju maalivahtien kaksintaistelu, sillä Oilersin aliarvostettu vahti, Tommy Salo, on aina parhaimmillaan playoffseissa. Vaikka Salo ei olekaan koskaan vienyt joukkuettaan ensimmäistä kierrosta pitemmälle playoffseissa, eikä hän ole voittanut kuin kolme playoffs-ottelua uransa 15:stä, eivät tilastot tässä tapauksessa kerro koko totuutta. Vastus on ollut aina äärimmäisen kova. Tommy Salon on oltava Edmonton Oilersin paras pelaaja ja hänen on varastettava ottelusarja Oilersille, mikäli Albertan miehet haluavat kautensa jatkuvan pääsiäisen jälkeenkin.
Edmonton parhaalla kokoonpanollaan taistoon
Dallas Stars on kärsinyt kauden puolivälin jälkeen pahasti avainmiestensä loukkaantumisista ja tähtilaituri Bill Guerin on sivussa ainakin kaksi ensimmäistä playoffs-ottelua. Itse asiassa Guerin ei ole vielä aloittanut edes luistelemista, joten on mahdollista, että hän voi olla sivussa koko ottelusarjan. Pierre Turgeon toipuu nilkkaleikkauksestaan aikataulussa ja on sivussa ainakin pudotuspelien ensimmäisen kierroksen. Philippe Boucher, joka päässee tänään jäälle ensimmäistä kertaa rintavammansa jälkeen, on luultavimmin sivussa ensimmäisen ottelun. Lisäksi maalivahtilupaus Mike Smith kutsuttiin ylös kolmanneksi maalivahdiksi.
Edmontonin sairaspenkki näyttää ilahduttavan hyvältä. Itse asiassa joukkue pääsee parhaalla mahdollisella kokoonpanolla Dallasin kimppuun.
Tolppa sisään, tolppa ulos – otteluparin ratkaisut
Erikoistilannepelaaminen on playoffsien avainasia; ylivoimamaalit ovat kullan kalliita. Playoffseihin päässeistä joukkueista on Oilersin ylivoimapeli heikointa. Ongelman korjaamiseksi Oilers-valmentaja Craig MacTavish on muokannut ylivoimapelimiehistöä ja asettanut kaksi ketjua kilpailemaan ykkösylivoimapaikasta.
Öljyn ykkösylivoimavitjana aloittaa Ryan Smyth - Marty Reasoner - Ales Hemsky takanaan Todd Marchant ja Eric Brewer. Kakkosylivoimaketjussa pelaavat Radek Dvorak, Mike York ja Mike Comrie. Myös alivoimatilanteissa Oilers oli NHL:n alinta kolmasosaa, lähes pohjasakkaa. Aggressiivisella neliöllä Edmonton tekee kuitenkin suhteellisen paljon alivoimamaaleja.
Dallas Starsin ylivoimapeli oli runkosarjassa puolestaan viidenneksi parasta ja ylivoimalla joukkue teki mm. viimeisen runkosarjaottelun molemmat maalit. Ykkösylivoima pyörii akselilla Modano – Young – Lehtinen – Sydor - Zubov. Kakkosylivoimaan luistelevat Arnott – Dahlen – Barnes – Hatcher – Zubov. Zubov tulee pelaamaan erittäin paljon etenkin Boucherin poissa ollessa. Alivoimalla Stars oli niinikään viidenneksi paras koko liigassa.
Edmontonin mahdollisuudet ottelusarjassa voidaan typistää muutamaan kohtaan:
1. Nopeus. Edmontonin nopeiden pelaajien on haastettava Dallasin hitaimmat puolustajat (Hatcher, Matvichuk, Odelein) ja pakotettava nämä ulos pelistä, joko rikkomalla tai kovalla liikkeellä.
2. Turco on kokematon maalivahti. Oilersin pelaajien on voitava hyödyntää kokemattomuus. Edmontonin valmennusjohto lienee scoutannut Turcon mieltymyksen lähteä ulos maalistaan. Nopeat laiturit saavat varmasti ohjeet antaa painetta pudotuspelien ensikertalaiselle. Lisäksi Turcolle tullee tutuksi Brad Isbisterin peliasu maalin edustalla.
3. Tommy Salon on näytettävä, että miehestä on pudotuspeleissä myös voittavaksi maalivahdiksi. Pelkkä hyvä yritys ei riitä.
4. Oilers-pelaajien on kestettävä fyysinen kipu maalille menemisestä.
Oilersin esitykset tässä pelisarjassa tulevat kertomaan myös siitä, pystyykö joukkue pääsemään yli GM Kevin Lowen siirtotakarajalla pois antamien Anson Carterin ja Janne Niinimaan menetyksistä. Merkityksettömien loppukauden pelien voittaminen on yksi asia, mutta Stanley Cup toinen - kovissa playoffsotteluissa voi tulla vielä ikävä Öljyn parasta hyökkääjää ja parasta puolustajaa, jotka Lowe antoi pois lähes ilmaiseksi.
Dallasin eväät ottelusarjassa ovat mm. laajassa materiaalissa:
1. Neljän ketjun diesel. Starsin on jyrättävä tasaisesti kaikilla ketjuilla ja luotettava, että jokaisessa ketjussa on ratkaisuihin pystyvä pelaaja; näin ainakin siihen saakka, kunnes Guerin ja Turgeon palaavat kokoonpanoon.
2. Puolustuksen on oltava yhtä vedenpitävä kuin runkosarjan lopussa. Peräpään ankkureina häärivät Derian Hatcher ja Sergei Zubov - kummatkin niin hyvin, ettei Norris Trophy menisi väärään paikkaan, jos jompikumpi heistä sen voittaisi.
3. Turcon on oltava vielä maagisempi kuin runkosarjassa.
4. Erikoistilanteiden hyödyntäminen.
Dallasin ja Edmontonin pelisarjasta tulee yksi kevään parhaista, ellei paras katsojien kannalta. Näissä peleissä mennään kovaa ja pelataan fyysisesti. Maalivahtien kaksintaistelusta tulee huikea. On mielenkiintoista seurata, pystyykö Marty Turco kokemattomuudestaan huolimatta jatkamaan huikeita esityksiään. Tommy Salo taas joutuu kohtaamaan röyhkeimmän hyökkäyksen: isokokoisia ja kovia hyökkääjäpelaajia, jotka eivät kontaktia kaihda. Jason Arnott, Ulf Dahlen ja kokenut playoffs-soturi Claude Lemieux pitävät huolen Salon hikisistä iltapuhteista.
Veikkaus: Dallas vie, mutta Oilers ei antaudu helpolla.
