Viime kevään kultaiset tunnelmat elävät edelleen joensuulaisten muistoissa vahvoina. Jarno Pikkaraisen kahden menestyskauden jälkeen edessä on kuitenkin uusi tilanne: Jokipojat on menettänyt viime kauden kahdestatoista tehokkaimmasta pelaajastaan yksitoista.
Jokipoikien päävalmentaja Jukka Varmanen, oletko tyytyväinen käsissäsi oleviin työkaluihin?
– Olen, kuuluu Varmasen vastaus vailla minkäännäköistä epäröintiä.
Ukkoja meni
Lähtökohdat kauteen eivät näytä helpoilta. Viime kauden avainpelaajista joukkue on menettänyt hurjan määrän.
Ensimmäisten lähtijöiden joukossa olivat voimasentteri Markku Flinck (Jukurit) ja erinomaisen viime kauden pelannut ykkösmaalivahti Mikko Rämö (KooKoo). Näistä ensimmäinen seurasi menestysvalmentaja Pikkaraista, ja jälkimmäisen osalta joensuulaiset hävisivät tarjouskilpailun kymenlaaksolaisille puhtaasti.
Liigakin otti osansa Jokipoikien viimekautisesta dream teamista. Yleisön kestosuosikki, joukkueen karvauspelin sielu ja suola, Sami Mutanen siirtyi Poriin ja sarjan ykkössentterinä pidetty Antti Kerälä jatkoi matkaansa Jokereihin.
Ulkomaille siirtyivät maalitykki Tobias Salmelainen ja kiekollisen puolustuspelaamisen tukipilari Matti Näätänen (molemmat Herning IK, Tanska). Puolustuksen pistelinko Tero Konttinen taas löysi kotinsa Ruotsista, IK Oskarshamnin riveistä.
Huipulla on otollista lopettaa, sanotaan. Jokipoikien vanhemmasta kaartista tätä ohjenuoraa noudattivat Tapio Ahtonen, Jani Keränen, Kimmo Nevalainen ja Jussi Savolainen.
Siirtorajalla hankitut Scott Matzka ja Jarkko Malinen olivat oivia vahvistuksia, mutta kumpainenkin nosti kauden päätyttyä kytkintä.
Kun vielä Kajaanin Hokki nappasi Jani Savolaisen ja Mika Mäkiahon, oli joensuulaisten laari kevään päätteeksi tyhjillään. Joukkue piti rakentaa miltei alusta uusiksi.
Ukkoja tuli
Lähtijöiden jättämiä aukkoja joensuulaiset ovat pääosin tilkinneet nostamalla seuran juniorimyllystä ja farmijoukkue Lieksan Hurtista nuoria kavereita edustukseen. Joukkue onkin rahtusen yli 22 vuoden keski-iällään sarjan nuorimpia.
Nimekkäämpää tulijakaartia edustaa Savonlinnasta saatu Ville Eskelinen, joka on oletusarvoisesti joukkueen ykkössentteri. Kakkossentterin rooliin on haettu apuja rapakon takaa Jordan Foxin muodossa. Putkien väliin hankittiin Asplövenistä Antti Härmä.
Paluumuuttajapuolella joukkue vahvistui Juuso Akkasella ja Tatu Miettisellä Akkasen leveiden harteiden varaan lasketaankin Joensuussa paljon: ykköspakkiparin miehen ja joukkueen kapteenin pitäisi pystyä tuomaan johtajuutta pukukoppiin. Miettinen taas on joukkueen kolmossentteri.
Mestis-tuttuja nimiä ovat myös Napapiiriltä tulleet Henri Kivioja ja Ossi Karhunen. Näistä ensimmäisen jalkoihin on soviteltu poislähteneen Salmelaisen saappaita, ja jälkimmäisestä odotetaan runkopuolustajaa joukkueeseen.
Hurtta-avuista mieleen kannattaa painaa nimi Ville Silvast. Silvast esiintyi erinomaisen hyvin Suomi-sarjassa viime vuonna, ja on harjoitusotteluissakin väläytellyt pirteitä otteita.
Jokipojat etsii vielä yhtä selkeää vahvistusta riveihinsä. Aikataulu tälle saattaa venyä sarjan alkamisen tuolle puolen. Tällaisenaan joukkueen vahvuutena voidaan pitää sitä, että niille muutamalla kokeneemmalle kehäketulle on tarjolla johtavaa roolia ja vastuuta eri lailla, kuin mitä esimerkiksi viime kauden tasapäisen hyvässä joukkueessa.
Se valmennus, se valmennus
Joensuulaisten koko joukkueen johto meni uusiksi mestaruuden myötä. Pikkarainen vei mukanaan Mikkeliin myös kakkosvalmentaja Timo Turusen, ja huoltajistakin pitkän päivätyön tehnyt Jari Nousiainen jätti vakanssinsa. Aukot on saatu osittain täytettyä.
"Suurimmat haasteet nuori joukkue tuleekin – kaiken todennäköisyyden mukaan – kokemaan talven pimeinä päivinä mahdollisen tappioputken koittaessa. Tuolloin punnitaan Varmasen ja joukkueen henkinen kantti ja usko tekemiseen."
Joukkueenjohtajan tehtävät otti harteilleen uransa viime keväänä lopettanut Jussi Savolainen. Kuuleman mukaan Savolaisen työhön on oltu joukkueen sisällä tyytyväisiä tähän saakka. Nuori mies on pelaajien kanssa samalla aaltopituudella.
Pitkin kesää Jukka Varmaselle etsittiin sopivaa aisaparia, ja tätä kirjoittaessa kakkosvalmentaja on edelleen julkistamatta. Julkistusta on lupailtu jo pitkään, mutta valmista ei ole tullut. Vahvat huhut olisivat istuttamassa Jani ”Lada” Lahtista apukuskin paikalle. Lahtinen on pitkäaikainen Jokipoikien hyökkääjä, joka on paikallisesti ”hyvän jätkän” maineessa. Miehen valmennuskokemus on kuitenkin olematonta.
Joensuussa on viime kausilla nähty mielenkiintoisia valmentajapersoonia, joilla jokaisella on ollut omanlaisensa kiekkofilosofinen lähestymistapa työhönsä.
Kausilla 2006–2007 ja 2007–2008 valmentaneen Jami Kaupin valmennuksen kulmakiviä olivat äijämäisen hyvä meininki ja rento ote valmentamiseen.
Jarno Pikkarainen vaati joukkueeltaan paljon. Jokaisen oli sitouduttava täysin yhteiseen työntekoon. Pelitapa oli kurinalaisuutta korostava ja yksinkertaisen tehokas. Sitoutumisen ja työn palkintona oli urheilullinen menestys niin yksilöinä, kuin joukkueenakin.
Jukka Varmanen on painottanut jatkuvasti henkisiä arvoja, ja pehmeää otetta joukkueeseen. Myös pelitapaa on rukattu kiekollisempaan suuntaan. Joukkueen sisältä kuultujen viestien perusteella harjoittelu on koettu mielekkääksi, ja yhteishenki on hyvällä tasolla. Myös uusi pelitapa koetaan mielekkäänä. Kysymysmerkin muodostaakin se, että mahdollistaako – etenkin pakiston osalta – kiekollinen taito suunnitellun pelitavan toimimista käytännössä.
Varmasen lähestymistapa peliin ja joukkueeseen on eittämättä sitä, mitä suomalaisessa kiekossa on kaivattu lisää. Autoritäärisen rähjäämisen ja itsensä korostamisen sijaan Varmanen kuuntelee pelaajiaan, ja pyrkii saamaan joukkueen toimimaan itseohjautuvasti pysyen itse mieluummin taka-alalla.
Kaikesta huolimatta valmennuksen taso on ja pysyy kysymysmerkkinä vielä pitkään. Suurimmat haasteet nuori joukkue tuleekin – kaiken todennäköisyyden mukaan – kokemaan talven pimeinä päivinä mahdollisen tappioputken koittaessa. Tuolloin punnitaan Varmasen ja joukkueen henkinen kantti ja usko tekemiseen.
Mielenkiintoinen marssi kohti kotietua
Seurajohto ja joukkue ovat ilmoittaneet tavoitteekseen kotiedun. Harjoituspelit ovat sujuneet ailahtelevasti. Ensin harjoituspelejä pelattiin ympäri maakuntaa Joensuun jäähallin jäähdytyslaitteiston sanottua yhteistyösopimuksen irti. Kokoonpanot vaihtelivat melko lailla, eikä valmiita elementtejä peleissä sanottavammin ollut nähtävissä.
Harjoituspelien suurinta tuskaa on ollut puolustus- ja avauspeli. Pakisto huutaa kädellisiä tekijöitä, ja huolimattomuusvirheitä omalla alueella on kyettävä vähentämään. Hyökkäyspäässä peli on rullannut ajoittain kohtuudella. Maalilla Härmä ja kakkosvahti Eemeli Sivonen ovat esiintyneet kohtuullisesti, mutta parantamisen varaa on vielä.
Tasossa löytyy nostettavaa myös vahvistuksilla. Kiviojan jyvä ei ole ollut vielä kohdallaan, ja myös Eskelisellä on kykyjä nähtyä enempäänkin. Fox hakee vielä paikkaansa, mutta otteet ovat olleet lupauksia herättäviä. Sen sijaan joukkueen konkariosaston Tatu Miettinen ja Sami Puruskainen ovat pelanneet erinomaiset harjoituspelit.
Jokipojista puhuttaessa ei voida ohittaa joukkueen taloutta. Viime kauden tulos painui noin 200000 euroa pakkaselle, vaikka joukkue meni liigakarsintoihin saakka. Talousongelmien syyksi seura on antanut ymmärtää sen, että työkalut talouden seurantaan ja hallintaan ovat olleet riittämättömiä. Edelliskausia aiemmilla kausilla seuraa on hoidettu vasemmalla kädellä vailla tarkkaa kuvaa talouden kokonaistilanteesta. Tulevalla kaudella on pystyttävä parempaan, sillä velkasaneerausohjelma vaatii myös riskienhallinnallisesti edellisvuosia järkevämpiä ratkaisuja. Eväät menestykseen ovat olemassa, mutta taustaorganisaatiolta vaaditaan yhä kovempaa työtä.
Kotiyleisön käyttäytyminen on myös pieni kysymysmerkki. Viime kausilla menestykseen turtuneilta joensuulaiskatsojilta kaivataan nyt vankkaa tukea nuorelle joukkueelle. Mehtimäki on perinteisesti ollut vastustajalle vaikea paikka pelata. Ehkäpä peruskatsojan mielenkiintoa joukkuetta kohtaan voisi lisätä joukkueen paikallisuus: pelaajistosta huomattava osa on tänäkin vuonna Pohjois-Karjalan maakunnan omia kasvatteja.
Arvio:
Jokipojat on heikentynyt viime kaudesta, mutta niin on moni muukin joukkue. Avainpelaajien laadun pitäisi riittää pitkälle. Sentterikvartetti on vahva. Myös maalivahtiosasto on lähtökohtaisesti hyvissä kantimissa. Varmasen onnistuessa Joensuussa kamppaillaan väkevästi kotiedusta.
