The Good
SM-liigan kurinpitoryhmän, myöhemmin jutussa juhlavasti Suuri Inkvisitio, Herra Hyvä tottelee nimeä Pekka Ilmivalta. Hän on Suomen Jääkiekkoilijat ry:n puheenjohtaja. Hän on siis pelaajien edustaja. Pelaajat ovat SM-liigan duunareita, työmuurahaisia, he ovat hyviä. Pelaajat pelaavat vain rakkaudesta lajiin, eivätkä tahdo oikeasti vahingoittaa toisiaan ja ovat kavereita kaukalon ulkopuolella. Joidenkin pelaajien ylisuuret palkatkin ovat vain ahneiden managereiden aikaansaannoksia. Pelaajien edustajan näkemys on heidän, jotka tekevät työn kaukalossa; niiden, jotka antavat iskut ja niiden, jotka ottavat ne vastaan. Ei voi olla vilpittömämpää eikä enemmän kaikille hyvää tarkoittavaa edustajaa Suureen Inkvisitioon kuin pelaajayhdistyksen puheenjohtaja. Kaikki näyttää olevan kerrankin kohdallaan: nyt on päättävissä elimissä henkilö, joka tuntee hyvin lajin ja sen tärkeimmän osa-alueen: pelaajat. Nyt saadaan oikeaa näkemystä päätöksiin.
Ilmivallan nimi herättää toisaalta hieman epäilyksiä. Onko mahdollista, tai peräti ilmeistä, että Ilmivalta siirtyy jossain vaiheessa käyttämään mielivaltaa toimissaan? Ilmiselvästi mielivaltainen Ilmivalta vallankahvassa pelikieltoja jakamassa? Ei kuulosta kovin hyvältä ei.
Jatkoajassa uskotaan kuitenkin Ilmivallan säilyttävän malttinsa, jättävän mielivallan tehtäviensä ulkopuolelle ja muistavan tyyneyden ja puolueettomuuden periaatteiden siunauksellisuuden Suuressa Inkvisitiossa toimiessaan. Toivotammekin hänelle onnea. Ilmivalta on onnentoivotuksensa ansainnut, erityisesti siksi että hän toimii pelaajien edustajana ikään kuin vihollisen maaperällä SM-liiga Oy:n alaisuudessa. Pidä Pekka silmät auki, selässäkin.
The Bad
Frank Moberg, myöhemmin Don Frank, henkilöityy vahvasti Helsingin IFK:hon. IFK:ta on perinteisesti pidetty isona ja pahana, ja Don Frankia joukkueen edustaman pahuuden yhtenä ruumiillistumana. Vaikka IFK:n taival onkin viime kausina muistuttanut lähinnä sympaattista omiin jalkoihin kompastelemista, on Don Frankin hahmo säilyttänyt ryhtinsä, uskottavuutensa ja jykevyytensä. IFK:ta pitkään johtanut institutionaalinen herrasmies on joskus todennut, että jos IFK pelaisi hänen näköistään kiekkoa, olisi joukkueesta vähintään yksi kaveri jäähyllä koko ajan. IFK:n peleissä ovat lihasmassat liikkuneet perinteisesti aina rivakasti. Don Frankissa meillä on mitä oivallisin jäsen Inkvisitioon. Hän tasapainottaa mukavasti inkvisiittoreiden huseeraamista, mikäli touhu alkaa vaikuttaa liikaa kukkahattutätien teekutsuilta.
Don Frankin uskottavuutta käsiteltävänä olevan troikan pahiksena ei vähennä pätkääkään se, että toimiessaan aikoinaan erään helsinkiläisen hotellin johtotehtävissä, hänen epäiltiin edesauttaneen muunkin tyyppistä lihaskudoksen liikkumista muunkin tyyppisissä kaukaloissa kuin mitä olemme jääkiekon parissa tottuneet näkemään. No juorut ovat juoruja ja panettelut panettelemista. (päätoim. huom. Helsingin raastuvanoikeus sekä hovioikeus ovat vapauttaneet Mobergin kaikista syytteistä) Siitä sen sijaan ei ole epäilystäkään, että keskisormen näyttäminen oli herralle tuttua jos 1970-luvulla. Siitä olen todisteena itse nähnyt kyseisellä vuosikymmenellä IFK:n pukuosastosta otetun yhteiskuvan. Kuvassa Don Frank opettaa muiden mukana kansainvälisen käsimerkin käyttöä tietämättömille suomalaisille. Voisiko olla että fyysisen pohjoisamerikkalaisen pelityylin lisäksi myöskin edelleen kovasti suosiossa oleva keskisormen heiluttelu olisi rantautunut maahamme perinteisen helsinkiläisseuran kautta? Mene ja tiedä. Ilman Don Frankia maamme jääkiekkoelämä näyttäisi joka tapauksessa erilaiselta.
Don Frankin valinta Suureen Inkvisitioon oli yllättävä ja raikkaanoloinen toimenpide. Pahisten edustaja jakamassa pelikieltoja kaukalonahisteluista. Kerrassaan herkullinen asetelma. Jatkoaika toivottaa Don Frankille onnea ja menestystä uudessa luottamustehtävässään. Onnentoivotukset ovat Frankille tarpeen erityisesti siksi, että SM-liigan kurinpitotointa on perinteisesti pidetty kaiken maailman kulttuuriministereiden ja murtomaahiihtotoimittajien helposti säikytettävissä olevana kumileimasimena. Pidä kädet ylhäällä ja muista suojaus, Don Frank.
The Ugly
Hannu Jortikka, myöhemmin Jortsu, ei esittelyjä kaipaa hänkään. Miksi hän on sitten porukan ruma? No, se selviää tuonnempana. Jortsulla on SM-liigan historiassa mestaruuksia enemmän kuin kenelläkään muulla valmentajalla. TPS:n ruorissa voitettujen mestaruuksien lisäksi hän on jättänyt unohtumattoman jälkensä niin Hämeenlinnan kuin Jyväskylänkin kiekkoa seuraavaan kansanosan sydämiin. Nykäskylässä vanhan polven kiekkojäärät väittävät vieläkin ettei Hippoksella olla nähty ammattitaitoista valmentajaa kotijoukkueen aitiossa sitten Jortsun lyhyen vierailun hamalla 90-luvulla. Saattavat pirut olla jopa oikeassakin.
Jortsun valmentamia joukkueita on totuttu pitämään ns. neitikiekkokoulukunnan malliesimerkkeinä. Tappelut ovat olleet tiukasti pannassa, eikä ryminä ja kaukalon laitojen paukkuminen ole muutoinkaan tulleet ensimmäisenä mieleen herran johtamia joukkueita seuratessa.
Jortsun luotsaamat joukkueet saattavat olla neitikiekkojoukkueita, mutta hänen johtamistavastaan on neiteily ollut kaukana. Pelaaja kuin pelaaja on kokenut lasaruksenomaisen ihmeheräämisen, kun erätauolla pukuhuoneessa on valmentajan ruma punainen naama ilmestynyt silmien eteen toteamaan noin sadankahdenkymmenen desibelin voimalla jotakuinkin että: "TÄNNE ON TULTU TEKEMÄÄN TÖITÄ - JUKOLAUTA!" Siinä sitä on fiineinkin primadonna herännyt ajattelemaan, että nyt olisi ehkä hyvä aika kokeilla sitä sadankymmenen lasiin laittamista, tai saattaa hukka periä.
Jatkoaika toivottaa Jortsulle onnea uudessa aluevaltauksessaan suomalaisen jääkiekkoilun parissa. Jos herran kädenjälki on yhtä vakuuttavaa työtä lajin hyväksi kuin mitä seuravalmentajan toimessa on totuttu näkemään, voimme nukkua yömme rauhassa. Tunnettua laulua mukaillakseni: "Ollos huoleton, Jortsus valveill' on..."
Mielenkiintoinen kolmikko
Ilmivalta, Don Frank ja Jortsu muodostavat hyvin mielenkiintoisen troikan. Liha- ja neitikiekkojen korkeaprofiiliset mannekiinit huseeraavat kimpassa päättämässä minkä pituisia pelikieltoja sikailuun tai nahisteluun sortuville pelaajille tai valmentajille jaellaan. Jälleen olisi käyttöä sille kuuluisalle kärpäselle katossa, kun raati pitää ensi kaudella istuntojaan. Don Frankin ja Jortsun käsitykset oikeasta jääkiekosta eivät mene aina niinsanotusti yksiin, eivätkä herrat ole varsinaisesti tunnettuja toisiaan ylistävistä kommenteista mediassa. Ehkäpä olisi yleisen järjestyksenkin kannalta parasta, että kolmikko kokoustaisi puhelimen, sähköpostin tai videon välityksellä.
Selkeästi pelaajien edustajaksi profiloituvan Pekka Ilmivallan voidaan olettaa tietävän kaukalon lainalaisuudet ja pelaajien tunnot kollegojaan paremmin. Voimmeko odottaa hänestä tasapainottavaa tekijää kahden patruunan ja suuren egon törmäillessä toisiinsa? Varmuuden vuoksi Ilmivalta voisi lahjoittaa johtamastaan Suomen Jääkiekkoilijat ry:stä pari isokokoista edustajaa toimimaan järjestysmiehinä Suuren Inkvisition kokouksissa. Vaikka emme Sami Heleniusta kotoiseen liigaamme saaneetkaan, niin kai sieltä sentään pari kelvollista poliisin alkua kuitenkin löytyy?
Jatkoaika toivottaa SM-liigan Kurinpitoryhmälle, Suurelle Inkvisitiolle, onnea tehtävässään. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan tulevaa kautta.
että sikäli...
