Sopimuksen alaisia puolustajia joukkueessa on yhteensä 9. Näistä pelaajista voimme pudottaa
Kiekko-Vantaasta tulleen Joonas Rönnbergin pois laskuista. Rönnberg pelaa lähes varmasti koko
tulevan kauden A-nuorissa. Liigatasolle hänen vauhti ja taidot ovat vajavaiset.
Jäljelle jäävät sopimuspelaajat Ville Koistinen, Teemu Jääskeläinen, Ismo Siren, Tomi Källarsson, Jukka Laamanen
Cory Murphy, Martin Hlavacka sekä Henri Laurila. Näistä kolme viimeksi mainittua ovat uusia pelaajia.
Viime kauden pelaajista Jukka Laamanen ja Ismo Siren ovat selkeitä kiekollisia puolustajia. Tomi Källarsson on
lähinnä puolustava puolustaja. Ville Koistinen sekä Teemu Jääskeläinen ovat lähinnä allround-puolustajia, kaikki
onnistuu. Enemmän tai vähemmän hyvin.
Ilves hankki pakistoon selkeän liiderin ( Martin Hlavackan), kiekollisen puolustajan ja ylivoiman pyörittäjän ( Cory
Murphyn) sekä tarkan oman maalin varjelijan ( Henri Laurilan ).
Joonas Rönnberg tuli lähinnä tulevaisuutta varten.
Mitä viime kausi jätti käteen?
Viime kaudella Ilveksen puolustus oli todella surkea. Koko joukkue pelasi täysin alle arvosanan muutamaa pelaajaa
lukuunottamatta, eikä puolustuksesta noussut esiin ketään, joka olisi tuonut alakertaan johtajuutta. Puolustus
ilman selkeätä liideriä on kuin punakaarti ilman johtajaa.
Kiekollinen taso joukkueessa oli mitä oli. Puolustuksessa ei ollut kenelläkään intoa eikä aikaa pyörittää peliä. Yksi syy oli varmasti heikko motivaatio pelejä kohtaan, vaikka sitä ei julkisesti myönnetäkään. Ammattimies on aina ammattimies, vaikka siinä kuuluisassa voissa paistaisi.
Kun kentällä ei aika riittänyt, niin miten ehtii antamaan syöttöjä, kun on jo mies niskassa läähättämässä?
Jukka Laamaselle oli liiderin paikka tarjolla, mutta tunnetuista syistä miehen peliesitys oli huonoa. Varmasti viime kauden
ikävät tapahtumat veivät osan pelikunnosta sekä innostuksesta.
Pakisto oli yhtä harmaata massaa. Ismo Siren tuli Mestiksestä ja toi jotain uutta peliin. Kiekollisesti älykäs ja
nopealiikkeinen pakki oli yksi harvoista, joka sai peliäkin hieman avattua. Tomi Källarssonin kauden katkaisi loukkaantuminen, eikä
hän keväällä päässyt enää pelikuntoon. Teemu Jääskeläinen oli ainoa, joka pelasi läpi kauden omalla tasollaan. Nyt se
taso pitäisi nostaa ylemmäksi, edellytykset ovat selkeästi olemassa. Ville Koistisen peliä leimasi epäonnistumisen pelko eikä hän uskaltanut kiekollisena tehdä juurikaan mitään. Syitä tähän voidaan kysellä alkukauden vastuumiehiltä.
Kaikki edellämainitut ovat kuitenkin peruspuolustajia, ja selkeitä liigakiekkoilijoita. Heidän varaan voi rakentaa joukkueen
runkoa. Laamanen vanhimpana em. joukosta on vasta 26-vuotias, jolla on edellytyksiä ottaa joukkueen johtavan pakin rooli.
Heistä ei ole kukaan huono, mutta viime kaudella kaikki meni päin honkia. Kausi, jonka kaikki haluavat unohtaa.
Tilanne nyt
Harjoituspelien perusteella pakisto on vahvempi kuin viime kaudella. Puolustus on pienikokoista, mutta liigan keskitasoa
taitavampaa. Liikettä on tullut lisää, kiekollinen taito
on monta astetta viime kautta parempaa. Ainoa kysymysmerkki onkin,
kestääkö joukkueen puolustuksen fyysisyys kovissa väännöissä SM-liigassa. Joukkueen kahdeksasta puolustajasta kuusi on
185 cm pitkiä tai vähemmän. Onneksi iso koko ei ole vaatimus pelatakseen jääkiekkoa.
Tosin pienemmillä puolustajilla voi olla tukalat hetket estäessään kaksimetristä, 120-kiloista hyökkääjää ajamasta maalille.
Harjoituspeleissä on puolustajia sekoitettu lähes joka pelissä.
Pääasiassa puolustajat ovat pelanneet seuraavasti:
Hlavacka - Koistinen
Murphy - Jääskeläinen
Laamanen - Laurila
Källarsson - Siren
Harjoituspelien perusteella Koistinen sekä Jääskeläinen ovat nostaneet tasoaan selvästi. Jääskeläisen nousua ollaan odotettu
ja tulevalla kaudella se on lopultakin täysin mahdollinen. Ville Koistisella on ns. vedenjakajakausi tulossa. Liigapakki
vai vajoaminen Mestis-tasolle?
Jukka Laamanen sensijaan on alisuorittanut, liikaakin. Hätäilee välillä liikaa ja pelaa itsensä pois tilanteista.
Häviää kaksinkamppailuita. Tällä hetkellä ei mahtuisi edes kolmospakkipariin.
Joukkueen selkeätä huippua ovat Hlavacka sekä Murphy. Ulkomaalaiset ovat isossa roolissa, kuten vahvistusten pitäisikin
olla. Hlavacka on ottanut ensimmäisestä pelistä lähtien Alakerran Isännän otteet. Pelaa isoja minuuttimääriä, ja on jokaisen sekunnin arvoinen. Epätyypilliseen tsekkitapaan taklaa usein ja käyttää voimaa reilusti.
Joukkueen puolustus on rautaa, kun Hlavacka on kentällä. Hän huokuu rauhallisuutta, joka tarttuu varsinkin nuoriin pelaajiin.
Cory Murphy on ylivoimalla maagisen hyvä. Pelikäsitys lähes Raimo Helmisen luokkaa. Sitten Jani Nikon, Ilveksessä on puolustaja,
joka tajuaa Raimo Helmisen syötöt. Kaiken hyvän lisäksi Murphy pelaa "raitin" puolelta. Tällöin hänellä on suora laukaisu-
mahdollisuus Raipen syötöstä. Murphyn ainoa huono puoli on oman pään peli.
Pelicansista tullut Henri Laurila sensijaan osaa puolustuspelin mainiosti. Liekö ihme sitten, että hän on pelannut juuri
Murphyn kanssa paljon?Nuori mies, mutta osaa jo kovat otteet. Heikkona puolena kokemuksen sekä jossain määrissä pelikäsityksen
puute. Käyttökelpoinen myös ylivoimalla. Nämä kolme puolustajaa täydentävät hyvin jo olemassaolevaa kalustoa.
Mitäs sitten seuraavaksi?
Puolustus on lähes valmis paketti. Ketään ei todennäköisesti enää oteta, ellei jotain loukkaantumisia satu tai tulee
mahdollisuus pakiston vahvistamiseen.
Takataskussa on kuitenkin mahdollisuus Ilveksen kesäreeneissä samaan tahtiin muitten kanssa huhkineeseen
tsekkiläisen takatukan omaavaan Liukujaan. 985 NHL-ottelua tuo kokemusta, vaikka suuri osa suomalaisista
kiekonseuraajista on sitä mieltä, että tällä kiekollisella puolustajalla pitäisi olla kiekkomaila jo vintillä lepäämässä.
Ilveksen osa-omistaja, Jyrki "Sonja" Lumme, on pelaaja, joka toisi Ilvekseen kosolti kokemusta ja johtajuutta.
Tällöin pakistossa olisi kaksi huipputason puolustajaa ja selkeätä liideriä. Ei kai kukaan kuvittele, että Lumme
pelaisi jossain muualla kuin Ilveksessä?
Vaikka miehellä on ikää, niin SM-liigassa Lumme on varmasti vielä iskussa.
Lumpeen ensisijainen tavoite ensi kaudeksi on NHL:ssä. Mikäli joukkuetta ei löydy, on yksi mahdollisuus todellakin
Suomen legendaarisin seura Ilves.
Kaikenkaikkiaan Ilveksen puolustus on mallillaan, paperilla. Päävalmentaja Vaclav Sykora saanee puristettua joukkueesta
irti kaiken, mitä pitääkin. Ja vähän päälle.
Huolenaiheita ovat fyysisyys sekä loukkaantumiset. Kestääkö puolustajien voimat kovan väännön vastustajien ison
hyökkääjien kanssa?
Liike varmasti riittää joukkueella, siitä pitää Sykora huolen.
Mikäli muutama puolustaja loukkaantuu, ei joukkueella ole reserviä heittää samantasoista korvaajaa jäälle.
Ilveksen puolustus on tällä hetkellä liigan sijoilla 5-8. Jos em. Liukuja palaa SM-liigaan, on Ilveksen puolustus liigan
TOP3-osastoa.
