Pasi Nurminen, Atlanta Thrashers, mv
Vaikka ihan jättiotsikoita ei NHL:n laajuisesti vielä ole revitelty, Pasi Nurminen teki viime kaudella puolivirallisesti suomalaista NHL-historiaa nousten kautta aikain ensimmäiseksi suomalaiseksi NHL-joukkueen ykkösmaalivahdiksi. Kun tulokaskaudella Nurminen antoi muille tasoitusta kauden alla tehdyllä polvileikkauksellaan ja ylsi vain yhdeksään pelattuun otteluun, oli viime kaudella Nupen pelivuoro jo 52:ssa pelissä. Otsikot voisivat olla isompiakin, jos Nurmisen kohtalona ei olisi pelata yhden liigan hatarimman puolustuksen takana. Katujätkä kuitenkin taisteli ja oli ehdottomasti Atlantan loppukauden noususuhdanteen tärkeimpiä arkkitehtejä.
Nurmisesta muistetaan kulmikas ja yleisöönmenevä pelityyli ja armoton taistelu, mutta tasaisuutta saisi kieltämättä olla vielä lisää. Huonoja päiviä on yhä liian usein. Joskus on käynyt mielessä, että onkohan Nupe liiankin itsekriittinen pelejään analysoidessaan, mutta kaipa hän oman tyylinsä tuntee. Erityisesti Atlanta Thrashersin hyökkäyspää kuhisee tulevaisuuden suurlupauksia, mutta nuorella joukkueella on tälläkin kaudella kova työ yltää edes playoffeihin. Maalivahtiosasto vaikuttaa ennakkoon varsin tasaiselta ja hyvälaatuiselta. Pöytä on periaatteessa putsattu uusien näyttöjen antamista varten, mutta 27-vuotias Nurminen lienee silti yhä kisan ykkössijoitettu. Terveenä harjoitusleirille palannut ja kyvykkääksi tiedetty Byron Dafoe tulee kuitenkin tarjoamaan takuulla tiukan haasteen. Kolmosmaalivahdiksi viime kauden lopulla pudonnut Milan Hnilicka sai jo lähteä pois tieltä, joten asetelma on aiempaa selvempi ja näin tehtiin tilaa myös Kari Lehtosen maailmanvalloitukselle. Taustalla ovat vielä AHL-rutinoitunut Frederic Cassivi ja nuori Michael Garnett. Jos kehitys jatkuu tai taso edes pysyy, jatkanee Nurminen seuran luottovahtina ja pelannee saman 50-60 ottelua kuin viime kaudellakin.
Tommi Santala, Atlanta Thrashers, kh
Santala on likimain modernin NHL-sentterin prototyyppi, joten mahdollisuudet läpilyöntiin ovat olemassa jo tulokaskaudella. Valmentajaksi palkattu Bob Hartleykin kun tiedetään mukavan eurooppalaismyönteiseksi tyypiksi. Viime kautta voidaan pitää Santalan lopullisena murtautumisena Suomen kiekkoilueliittiin. Santala oli liigan pelottavimman ketjun Miettinen-Santala-Somervuori charmantti johtaja ja sijoittui lopulta SM-liigan pistepörssissä kolmanneksi. Kauden päätteeksi tuli kutsu myös MM-kotikisoihin, kaukalon puolelle. Juuri fyysisten ominaisuuksiensa ja pelityylinsä takia helsinkiläissyntyistä Santalaa oltiin pidetty jo useamman vuoden ajan tyrkyllä NHL:ään, mutta urakehitystä ja Atlantaan siirtymistä viivästytti toissa kauden paha jalkavamma. Alkukaudesta syntyi kuitenkin jo tuolloin uskottavan oloiset 22 tehopinnaa, 17 pelissä. Tälle kaudelle siirto oli sitten selviö, vaikkakin tapahtui HIFK:n kesäharjoitusringin kautta.
Napakasti oikealta ampuva 24-vuotias Santala on kokonsakin puolesta hyvää NHL-tasoa, mutta peliälyssä ja ranteiden notkeudessa hän päihittää useat saman painoluokan amerikkalaiset virkaveljensä mennen tullen. Fyysisyyttä on joskus miltei liikaakin, sillä Santala on saanut pyyhkeitä jopa nykyiseltä maajoukkuevalmentajalta likaisesta pelityylistään. Taisipa viime kaudellakin muutama peli tulla huilittua pelikiellossa. Monipuolisuus on ehkä Santalan paras avu, sillä kokemusta on niin hyökkäyksen kiekollisen johtajan kuin armottoman jarrumiehenkin hommista. Atlantan miehistössä kaksi sentteriä, Marc Savard ja Patrik Stefan ovat sentterihierarkiassa tämän hetken kahden kärki, mutta hyvien harjoituspelien myötä kolmosketjun keskusmieheksi voi olla saumaa. Kilpailu on tosin kovaa, sillä Atlanta on leveimmillään juuri jämäketjujen keskustan kohdalta. Hereillä on oltava alusta asti, sillä haasteen heittävät muun muassa Kamil Piros, Randy Robitaille ja Brian Swanson sekä waiver-draftissa Coloradosta napattu Serge Aubin. Uskon Santalan asenteen riittävän ja potentiaalia on siis näin ollen yli 60 peliin jo tulokaskaudella, hyvä pistetavoite voisi olla aluksi vaikka 20. Olisi ihan kelpo startti yhdeksännen varauskierroksen kaappaukselle.
Kari Lehtonen, Atlanta Thrashers, mv
Ehdottomasti yksi viime vuosien puhutuimmista suomalaispelaajista, niin Suomessa kuin NHL-piireissäkin. Ikänsä puolesta 19-vuotias Lehtonen saisi vieläkin pelata A-junioreissa, mutta jo nyt hänet on valittu kahdesti SM-liigan all stars-maalivahdiksi. Kesällä 2002 Lehtosesta oli erittäin lähellä tulla kaikkien aikojen ensimmäinen suomalainen NHL-varaus, mutta lopulta varausvuorot alkoivat vaihtaa omistajaa ja Columbus katsoi tarvitsevansa Rick Nashia hyökkäyksensä johtohahmoksi. Lehtosen vuoro tuli heti toisena. Viimeistään tuon jälkeen kiinnostus oli megalomaanista myös Atlantin länsirannalla ja Lehtonen olikin kesän varmin suomalainen NHL:ään lähtijä. SM-liigahaasteet tuli jo nähtyä ja maajoukkuekuvioitakin nuuskittua.
Nuorten maajoukkuepelejä Lehtonen on lähes dominoinut jo usean vuoden ajan, mutta uran suurin haaste on edessä. Jos tästä kaverista ei ajan saatossa tule Änäriin suomalaista tähtiveskaria, niin ei sitten kenestäkään. Paineensietokykyä koeteltaneen nyt kovemmin kuin koskaan. Lahjoja on, se tiedetään. Lehtonen on ketterä, älykäs, teknisesti taitava ja isolla koollaan maalin hyvin peittävä maalivahti. Jo pelkällä itseluottamuksellaan hän tekee lähtemättömän vaikutuksen – muistuupa vain mieleeni eräänkin liigapelin kylmänviileä kiekon räpylästä pudottaminen ja purku pesäpallolyönnillä kauas keskialueelle vastustajan pelatessa ylivoimaa ja kärkkyessä aivan lähietäisyydellä. Täydellinen Lehtonen ei kuitenkaan ole. Hänen erikoisomaisuutensa on ilmiömäinen pelinluku ja sijoittuminen usein jo vastustajan seuraavan syötön mukaan. Tästä on joskus sitten rokotettukin väärin sijoittumisen jälkeen. Ja tarkoin seuratun uran mustana pisteenä tullaan muistamaan viime vuodenvaihteen 20-vuotiaiden MM-välierä Venäjää vastaan, kun naapuri pussitti kiekon neljä kertaa Lehtosen selän taa. Suurin heikkous oli tarkoin scoutattu ja vedot pommitettiin lähes poikkeuksetta liian aikaisin jäihin menneen Lehtosen ulottumattomiin maalin ylänurkkaan.
Enteet suuriin tekoihin NHL-uralla on eikä mikään fakta puolla sitä, etteikö Lehtonen myös kykenisi näitä odotuksia täyttämään. Aikaa seurajohtokin hänelle luultavasti antaa ja vielä tällä kaudella Karia ei pyydetä sadetta tekemään. Kauteen valmistautumista on haitannut harjoitusleirin alusta saakka kiusannut nivusvamma. Lehtonen lähetettiin jo alkukaudeksi farmiin, josta sitten keväällä sopii käydä kymmenkunta peliä hakemassa tuntumaa myös ison liigan peleistä. Nurminen ja Dafoe kantavat kuitenkin päävastuun Atlantan maalinvartioinnista. No, upeahan se olisi jo tällä kaudella täysin suomalainen kaksikko, mutta eiköhän Lehtosta seurata enemmänkin farmiseura Chicago Wolvesissa. Milan Hnilicka kaupattiin jo muualle, joten haastaja farmissa on kokenut AHL-jyrä Frederic Cassivi. Wolves on muuten sama seura, jonka Nurminen torjui AHL:n mestariksi toissa kaudella…
Jani Hurme, Atlanta Trashers, mv
Hurme käy ensi kaudella kovaa kisaa Pasi Nurmisen kanssa siitä, kumpi ylittää toisena suomalaisena maalivahtina 100 pelatun runkosarjaottelun rajapyykin. Hurmeella on pelejä kasassa nyt 76, Nurmisella 61. Tilaston kärjessä on Kari Takko 142 pelatulla pelillä Markus Mattssonin pitäessä kakkospaikkaa 92 ottelulla. Kolmen Ottawassa vietetyn kauden jälkeen Hurme treidattiin vuosi sitten Florida Panthersiin. Siellä aisaparina torjunut huippulupaus Roberto Luongo piti yhä pintansa, mutta Hurme haastoi ihan mukavasti 28 pelatun ottelun edestä. Taso heitteli hieman pelien välillä, mutta jotkut tahot intoutuivat kuitenkin pitämään Hurmetta yhtenä liigan parhaista kakkosvahdeista. Hurme jatkoi kauttaan vielä MM-kotikisoissa, mutta sai keväälleen ikävän lopun, kun hänet vaihdettiin pois maalin suulta kesken kuuluisista kuuluisimman puolivälieräottelun. Kuumeessa maalinsa suulla horjunut Hurme ei pystynyt Ruotsin rynnistystä mitenkään pysäyttämään.
Harjoituskauden lopulla pidetyn waiver-draftin tapahtumat mullistivat Hurmeen ja Floridan maalivahtisuunnitelmat täysin. Panthersin maalivahtiosaston muuttoliike sai alkunsa Nashville Predatorsin napattua kolmosvahti Chris Masonin riveihinsä. Varmistaakseen kassariosastonsa syvyyden Panthers valitsi lähes välittömästi vapaana olevan Steve Valiquetten Edmonton Oilersista. Valiquetten nappaaminen Oilersista asetti Panthersin kuitenkin pattitilanteeseen. Waiver-draftissa kukin joukkue voi suojata ainoastaan kaksi maalivahtia ja draftissa valitut pelaajat on suojattava välittömästi. Näin ollen Panthersin johtoportaan oli jätettävä joko Roberto Luongo tai Jani Hurme suojaamatta, sillä juuri Edmontonista napattu Valiquette oli suojattava. Panthers valitsi maalivahtikaksikkonsa väliltä Hurmeen.
Välittömästi kyseisen siirron jälkeen Atlanta Trashers yritti napata suomalaismaalivahdin miehen jäätyä suojaamatta. Waiver-draftin sääntöjen mukaan joukkue ei kuitenkaan pystynyt valitsemaan Hurmetta kyseisessä vaiheessa. Sen sijaan Carolina Hurricanes käytti sekavan tilanteen hyväkseen nappaamalla Hurmeen itselleen. Välittömästi tämän jälkeen Hurricanes kuitenkin kauppasi suomalaiskassarin Atlantaan vaihdossa neljännen kierroksen varausvuoroon. Sekavien vaiheiden jälkeen suomalaisvahteja pursuavan Atlantan odotetaan tekevän kauppoja tyhjentääkseen maalivahtiosastoaan, jossa Hurmeen lisäksi ylhäällä peliajasta kisaavat jo ennenstään Pasi Nurminen ja Byrin Dafoe.
Hannu Toivonen, Boston Bruins, mv
19-vuotias Hannu Toivonen on koko suuren suomalaisen NHL-pelaajiston kuopus. Ja luvan kanssa sanoen, häntä voi pitää tämän kesän yllätyslähtijänä. Yllätys ei ole lähtö sinällään, vaan sen aikainen ajankohta. Vielä tänäkin päivänä on harvinaista, että NHL-sopimusta leivotaan ennen edes kotimaisen läpimurron tapahtumista. Bostonilla on kuitenkin suuret suunnitelmat kesän 2002 ykkösvarauksensa varalle ja Kalvolan nuorukaisen kohdalla katsottiin sopivammaksi seurata kehittymistä Yhdysvalloissa kuin Hämeenlinnassa. Olkoonkin, että HPK:hon jäädessään Hanski olisi luultavimmin saanut nauttia ykkösvahdin tehtävistä.
Lehtosen tavoin myös Toivonen on NHL-tyylinen, isokokoinen, peittävä maalivahti. Kokoisekseen hän on myös uskomattoman notkea ja venyvä tyyppi. Pää kestänee tälläkin pojalla ja juttujen mukaan Toivonen tunnetaan erittäin tunnollisena harjoittelijana. Mailapeli kaivannee vielä kehittämistä ja ehkä jäihinkään ei sopisi niin aikaisin pudottautua. Lahjoja suurmaalivahdiksi Toivosella on, kehitys on tavallaan tapahtunut ikään kuin festareiden pikkulavalla Lehtosen rokatessa suurille yleisöille valokeilojen loisteessa. Tälle kaudelle tuskin ainakaan paria ottelua enempää on NHL-vastuuta luvassa, hyvä olisi, jos jo nyt kokeilemaan pääsisi. Mutta viimeistään kolmen vuoden päähän on ykkösmaalivahdin paikka pätevä maali. Boston Bruins lähtenee NHL-kauteen ykkösmaalivahtinaan Felix Potvin. Toisesta paikasta auringossa kisaavat sm-liigastakin tuttu Tim Thomas ja nuori Andrew Raycroft. Erittäin todennäköisesti kakkoskassarin paikka räätälöidään kuitenkin Raycroftille. Farmin Providence Bruinsissa Hannu Toivonen pääseekin haastamaan luultavimmin juuri Thomasin. Toivosen ensimmäinen harjoitusottelu onnistui mainiosti, sillä vain puolet pelistä pelanneenakin hänet valittiin ottelun tähdistöön. Toivoa sopii, että organisaation johto on suostuvainen Hannu Aravirran vokotteluille päästää Toivonen vuodenvaihteen 20-vuotiaiden MM-kotikisojen ykkösmaalivahdiksi. Yhdessä Sean Bergenheimin kanssa Toivonen on joukkueen tärkeimpiä pelaajia.
Mika Noronen, Buffalo Sabres, mv
Maajoukkueessa ansioituneiden suomalaismaalivahtien takana Tapparan mies Mika Noronen on tehnyt tasaisesti tuloaan kohti vakituista NHL-maalivahdin postia. Viime kaudella tilastoihin tuli 16 pelattua peliä lisää, nostaen kokonaissaldon 28:een. Varsin nuukasti on Nortille kuitenkin vastuuta jaettu kaikkien näiden vuosien aikana. Ottaen huomioon senkin, että viime kaudella hänen torjuntaprosenttinsa oli suomalaisista toiseksi paras, 91,24. Eräässä sarjan huonoimmista joukkueista. Hyvää ei Buffalon ensi kaudellekaan uskalla ennustella, etenkin jos Miroslav Satanin kanssa ei todella päästä sopimukseen. Maalivahdit saavat varautua kiekkosateeseen.
Veskariosaston lähtötilanne on melko lailla sama kuin vuosi sitten. Norosta kaksi vuotta vanhempi – mutta ei merkittävästi parempi - Martin Biron pitää yksinoikeudella päätorjujan virkaa, Noronen astuu esiin lepovuorojen sattuessa ja yrittää vakuuttaa valmennuksen ansaitakseen lisää minuutteja. 23-vuotias Ryan Miller haastaa tälläkin kaudella tosissaan, mutta saanee edelleen jatkaa pääsääntöisesti farmiliigan puolella. Kolmikko ei ole kovin maineikas, mutta sen verran tasainen, että jotakuta triosta saatetaan kaupitella muualle. Uskoisin, ettei ainakaan Milleriä. Norosen ura alkaa olla jo vedenjakajalla. Jos ottelumäärä ei viimekautisesta nouse, ei miehellä ole juuri markkina-arvoa muiden seurapomojen silmissä, mutta toisaalta oman motivaation ylläpitämiseksi vähintään 25-30 matsia voisi olla tarpeen. Muutoin tämä Buffalon vuoden 1997 ykkösvaraus voi olla vahva paluumuuttajaehdokas ensi kesälle. Pitkiin aikoihin ei Norosen pelejä ole ollut ilo nähdä Euroopassa, mutta uskon silti – tilastoihin ja lukemaani nojaten – että taidot ovat yhä tallella. Turnajaiset ykköstorjujan paikasta Buffalossa jatkuvat.
Olli Jokinen, Florida Panthers, kh
Oli sitä odotettukin, mutta viimein viime kaudella Olli Jokinen löi itsensä läpi NHL-kaukaloissa. Ja komeasti löikin, sillä seurapelien oheistuotteena OJ pääsi takomaan pisteitä myös kauden tähdistöotteluun. Suomalaispelaajien uria muistellessa valmentajalegenda Mike Keenania ei aina ajatella pelkästään hyvällä, mutta Jokisen viime kauden saavutuksiin Keenanillakin on osansa. Tälle miehelle ei taidettu kuiskiakaan mistään koirankopista, vaan likimain kauden alusta loppuun Jokinen sai kiitää jäällä 20-25 minuuttia ottelua kohti. Jälki oli sen mukaista, sillä Ollin kaikki vanhat uraennätykset saivat rajusti kyytiä. 81 ottelussa syntyi 36 maalia (suomalaisista eniten) ja 29 syöttöä, yhteensä siis 65 pistettä. Vanha piste-ennätys kohentui huikeasti 36 pisteellä.
Mahdollisesti juuri noista hurjista peliminuuteista tai sitten pienistä loukkaantumisista johtuen Jokisen lento (tai kunto) ei kuitenkaan riittänyt aivan kauden loppuun saakka. Floridalta playoff-paikka karkasi jo alkukeväästä, joten tahdin hiipuminen häiritsi lähinnä Ollin omia tilastoja, mutta MM-kisoissa koko kiekkokansa sai sitten valitettavasti ihmetellä uupunutta ja tehotonta Jokista. Juuri näissä kotikisoissa Ollin odotettiin olevan joukkueen johtava pelintekijä ja kantava voima, mutta tätä ruutua hän ei vielä tällä kertaa kyennyt täyttämään. Kesän aikana syntyi kuitenkin odotettu jatkosopimus Floridaan ja tarjolla on sama rooli kuin viime kaudellakin. Vierelle voi löytyä se tuntemattomampi Kozlov, se tuntemattomampi Bure, se tuntemattomampi Hagman tai se tuntemattomampi Messier. Joka tapauksessa Ollin toivotaan jatkavan joukon liiderinä siitä, mihin hän talvella jäi, tiellä tähtiin. Jo ensimmäinen harjoituspeli lupaili, että Jokinen voi jopa nostaa tasoaan viime kaudesta ja nousta liigan ehdottomaan eliittiin. OJ johti joukkojaan avauksessa tekemällä kypärätempun. Maestron rinnalla ykkösessä esiintyivät Eric Messier ja Viktor Kozlov.
Tuleva kausi on Ollille myös rajapyykkien rikkomisen vuosi. 400 runkosarjan ottelu on viiden ottelun päässä, sataan maaliin vaaditaan enää 29 osumaa. Syötöissä sama raja häilyy 19 maalitarjoilun päässä. 80 pinnaa voi olla ensi kaudella jo haarukassa, mutta vieläkin tärkeämpää olisi johtaa Panthers muutaman vuoden tauon jälkeen takaisin pudotuspeleihin. On mahdollista, että Jokisen pelipaitaan ommellaan C-kirjain kauden alkaessa.
Niklas Hagman, Florida Panthers, vlh
Suorastaan NHL:n perinteisiin kuuluvasti Pikku-Hakillakin oli vaikeahko kakkoskausi. Omat piste-ennätykset tulokaskaudelta jäivät yhä voimaan, vaikka kaukaloon Niklas päästettiin 80 ottelussa. Toisin kuin OJ, Hakki ei osoittautunutkaan Keenanin suosikkipelaajaksi, vaan pelipaikka löytyi valitettavan usein kolmos-nelosketjuista. Kun jäälle pääsee vain viitisen minuuttia per peli, on hankalaa tehdä kunnon pistelukujakaan. Toisaalta Nikke näytti muutamiin otteisiin loppukaudesta pelaavampiin kenttiin päästessään, että peli-ilo on yhä tallella ja taisipa joukossa olla joku kahden maalin pelikin. Isä-Matin ottelumäärään on Niklaksella matkaa muuten enää 79 peliä, piste-ennätyksiin huomattavasti reilummin. Viime kaudella Niklas esiintyi myös nuorten pelaajien all stars-pelissä.
Parhaat avut Niklaksella on hyökkäyspäässä, kulmapelissä ja karvaustyössä, joten jospa hän vain pääsisi takaisin edes kakkosketjuun tai joskus vaikka Ollin rinnalle ykköseen, voisi tulostakin tulla. Meriittilistalle kun jo tulokaskaudelta jäi valinta kertaalleen kuukauden tulokkaaksi ja asenne tuntuu yhä olevan kohdallaan. Paikasta kokoonpanossa tuskin tarvitsee enää taistella, kyllä Niklas on jo vakiopantteri. Mutta paikan auetessa on tulosta nyt tultava. Ensimmäisen harjoitusottelun Hagman pelasi superlupaus Stephen Weissin johtamassa ketjussa. Hilpeä duo Suomella joka tapauksessa Floridassa kiekkoilee, aika velikultia molemmat. Nuoremman velikullan edesottamuksia on saanut tänä kesänä seurailla myös keltaisessa lehdistössä, sillä kainalossahan säihkyy tätä nykyä ihka oikea perintöprinsessa.
Saku Koivu, Montreal Canadiens, kh
Super-Saku on tuoreiden lehtitietojen mukaan kukistanut syövänperkeleen nyt lopullisesti ja jo viime kaudella jälki oli sen mukaista. Koivu otti kauden loppupuolella haltuunsa paikan suomalaisten pistepörssin kärjessä eikä kunniasta sitten enää luopunut. Ja varmaan koko kansan mielestä kunnia meni sille, kelle se kuuluu. Viime kausi oli Sakun NHL-uran kahdeksas ja vasta nyt hän sai pelata koko kauden terveenä. 71 pistettä 82 pelissä voi pitää syöpäpotilaalle huikeana tuloksena. Kauden päätteeksi Saku teki paluun myös maajoukkueen kapteeniksi, mutta vaikka oma panoksensa olikin kelvollinen, päällimmäisenä kotikisoista jäi kuitenkin mieleen katkera pettymys puolivälierätappioon. Ikänsä puolesta Saku saattaa olla vasta suunnilleen uransa puolivälissä, joten josko hyvin mennyt edelliskausi oli merkkinä onnen lopullisesta kääntymisestä ja loukkaantumisilla ei enää tätä miestä kiusattaisi.
Vaikka sympatiaan usein sekoittuu myös sääliä, uskonpa että Koivu on ehkä koko Suomen arvostetuin ja pidetyin kiekkoilija, legenda jo nyt. Kasvanut peli-ilo ja toivottavasti kestävä terveys saattavat siivittää Koivun alkavalla kaudella elämänsä kukoistukseen. Valitettavasti kuitenkin jo ensimmäisessä harjoituspelissä tuli jobinpostia Koivun jättäessä kentän polvivamman takia. Aivan kauden avausotteluihin Koivu tuskin toipuu, mutta pitäkstä sairaslomasta ei ole myöskään kyse. Joitain vuosia sitten hän oli 21 ottelun jälkeen hetken koko liigankin pistepörssin kärjessä ennen kuin polvivamma tuhosi loppukauden. Jos sama vaihde löytyy yhä, voi 100 pistettä olla yllättävänkin lähellä. Koivu on luultavasti sekä Montrealin että Suomen maajoukkueen tärkein pelaaja ja on vaikea kuvitella hänen pelaavan NHL-urallaan enää minkään muun seuran kuin Canadiensin paidassa. Suuri Johtaja. Seuraavalla tehopisteellään Koivu nousee tasoihin Reijo Ruotsalaisen kanssa suomalaisten pistetilaston 11:ksi.
Ari Ahonen, New Jersey Devils, mv
Olen ymmärtänyt New Jerseyn olevan jonkinlainen duunari- ja siirtolaislähiö ja tähän imagoon istuu hyvin myös suomalaistrio Ahonen, Pihlman ja Pikkarainen. Tässä pelityyliltäänkin hienoimpia haalariperinteitä edustavassa seurassa pelaa ehdottomasti Suomen "maaseutuisimmat" NHL-siirtolaiset. Vasta 22-vuotias Ahonen on tämän joukon konkari, sillä alkamassa on jo kolmas kausi rapakon takana. Pelikokemusta on toistaiseksi kertynyt vasta AHL:n rupusakin Albany River Ratsin riveistä, mutta viime kaudella Ahonen pääsi jo tekemään muutamia vieraspelireissuja Devilsin kolmantena maalivahtina. Taisipa Ari olla reissaamassa myös 16 voittoa playoffeissa ottaneen ryhmän mukana.
Ahosen peleistä ei juuri tv-kuvaa ole näkynyt, mutta töitä on Jokirotissa riittänyt ja ainakin Devilsin GM Lou Lamoriello on muistanut kehua Arskaa tasaisin väliajoin. Liikkuminen on tämän miehen valtteja ja myös mailankäsittelyn kerrotaan kehittyneen kovasti. Yhä vain liigan lupaavimmista maalivahdeista puhuttaessa muistetaan Ahosen nimi tuoda esiin. Lamoriello on verrannut Ahosta pelityyliltään Martin Brodeuriin. Varsin mairitteleva vertaus, sillä kyseessä on kuitenkin kuluvan vuosikymmenen ehkäpä paras maalivahti, todellinen Patrick Roy´n manttelinperijä. Ahosen kannalta sikäli harmillista, että miehet sattuvat pelaamaan samassa organisaatiossa eikä Brodeurin uralle vielä loppua näy. On kakkosmies kuka tahansa, ei otteluita pelattavaksi kauden aikana juuri kymmentä enempää tule. Ja nuori maalivahti kehittyy varmasti pelaamalla AHL:ssä paremmin kuin avaamalla seuran lippis päässään vaihtoaition porttia NHL:ssä.
Ahosen ja Brodeurin väliin mahtuu tällä hetkellä myös konkari Corey Schwab, mutta pidän selvänä, että AA:n sisäänajo on nyt siinä vaiheessa, että NHL-debyytti tulee tällä kaudella tapahtumaan. Vaikka sitten vain viisi peliä, mutta kokemusta hakien kuitenkin. Tavallaan kuvittelisi olevan helppoa olla ykkösvarauksena puolustavan Stanley Cup-voittajan riveissä, mutta kun edessä on maailman paras maalivahti, on asetelma tukala. Uskon, että ainakin tämän kauden yli Devils vielä kehittää Ahosta niin Albanyssa kuin New Jerseyssäkin ja ensi kesänä katsotaan, mihin seuraan uutta sopimusta leivotaan. Brodeuria on paha haastaa.
Tuomas Pihlman, New Jersey Devils, vlh
Yksikään Jypin tai edeltäjänsä JypHT:n kasvatti ei ole vielä NHL-ottelussa pelannut ja nyt tästä meriitistä on jopa kilpailua, vieläpä saman seuran sisällä. Ahonen ja Pihlman ovat molemmat pelanneet pihahöntsyjään Jyväskylässä ja Pihlman lähti Amerikkaan vieläpä suoraan kasvattajaseurastaan. Pihlman on Devilsin kakkoskierroksen varaus kesältä 2001 ja odotukset häntäkin kohtaan ovat varsin suuret. Päättynyt kausi oli SM-liigassa Tuomaksen läpimurtokausi ja hänen puuttumisellaan oli varmasti osansa siinä, ettei Jyp lopulta pystynyt kellistämään Kärppiä seitsemään otteluun venyneessä puolivälieräsarjassa. Viime kaudella Pihlman pääsi hyvin mukaan myös maajoukkuekuvioihin.
Pihlmanin kokoisia laitahyökkääjiä on Devilsin junioriputkessa useita, mutta harvat liikkuvat yhtä sulavasti. Pihlman on suorastaan malliesimerkki ahkerasta, hyvin liikkuvasta ja röyhkeästä suomalaisesta laitahyökkääjästä. Nuoruuden kukkoilut ja tyhmät jäähyt ovat vaihtuneet koviksi, mutta harkituiksi taklauksiksi. Mitään pistekonetta Tuomaksesta ei edes toivota, vaan puhdasveristä voimahyökkääjää kakkos- tai kolmosketjuun rymistelemään. Kuten lähes poikkeuksetta kaikki Devils-prospektit, myös Pihlman aloittaa kautensa Jokirotissa. Edellytykset NHL-debyytille jo tällä kaudella on kuitenkin olemassa. Jos etsikkoaika tulee hyödynnetyksi, on 20-30 runkosarjamatsia ihan realismia. Ja sen jälkeen tietysti playoffit. Mukavahan se varmasti on NHL-ura aloittaa mestarijoukkueessa, joka vieläpä pitää lupauksistaan hyvää huolta. Tässä olisi nyt parikin mahdollisuutta saada The Kannu lähivuosina näytille myös Jyväskylään…
Ilkka Pikkarainen, New Jersey Devils, lh
Sisämaakolmikon romuluisin pelimies ilmoittaa syntymäpaikakseen Sonkajärven ja on viettänyt nuoruuttaan Iisalmessa ihan siinä vieressä. Aito yläsavolainen vääräleuka siis. Pelimiehen kannukset Piku on kuitenkin hankkinut Stadissa isossa punaisessa IFK:ssa, jossa hän kohosikin fanien suureksi suosikiksi. Ratkaisupelaajaksi kehuminen taitaisi olla liioittelua, mutta kovasti Ilkkaa jäätiin Nordiksella kaipaamaan. Pelikokemusta tälle talonmiehelle ei ole herunut sen kummemmin nuorten kuin aikuistenkaan maajoukkueessa, mutta vakiopaikka liigamiehistössä aukesi jo kaksikymmenvuotiaana. Viimevuotinen NHL-varaus tuli kuitenkin melko suurena yllätyksenä.
Fanien sytyttäminen ja vastustajien ärsyttäminen ovat Pikkaraisen spesiaalialueita ja 100 jäähyminuutin raja oli SM-liigassa kevyttä tavaraa. Hanskat ovat käsistä irronneet tarpeen tullen ja ainakin tämän liigan tasolle Piku katsottiin hyvän tason tappelijaksi. Kunniakseen on sanottava myös, että rumista törkeilyistä tätä pelaajaa ei muisteta, vaan vain rajusta pelityylistä. Ja niin, kyllä myös kiekollinen peli kulkee, onhan liigassakin 10 maalin ja 20 pisteen raja ylittynyt. Ensimmäinen NHL-kausi menee suurella todennäköisyydellä kokonaisuudessaan farmisarjan puolella, mutta potentiaalia Pikulla on kauden yllättäjäksikin. Tiedot rapakon takaa kertovat, että Ilkka on ollut harjoitusleirin positiivisimpia tulokkaita ja kisaa pelipaikasta jo ihan tosissaan. Devils vain on kovin leveä jarrukenttien laitureissaan, joten kovia näyttöjä pelipaikkaan vaaditaankin. Pelityyli varmaan Amerikkaan ja Devilsiin sopii, mutta ensimmäinen kausi kannattaa vielä ottaa maltilla. Albanyssa luvassa on kiekollistakin roolia (Pihlman ja Pikkarainen yhdessä Jokirottien ykköskentässä?) ja takuuvarmasti joitakuita tappeluita.
Janne Niinimaa, New York Islanders, p
Aloitettuaan NHL-uransa Philadelphia Flyersin menestyvässä joukkueessa Janne ehti hääriä monta vuotta Edmonton Oilersin luottopuolustajana, kunnes viime kaudella pommi putosi ja Niinimaa sai pakata kassinsa. Haastattelujen perusteella siirto vaikutti olleen kova pala, sillä Jäälin Jätkä löysi selvästi toisen kotinsa Edmontonista. Pohjoisen poika osasi ottaa ilon irti Albertan metsästys- ja kalastusmahdollisuuksista ja nämähän tunnetusti ovat vähän huonommalla kontolla tuolla New Yorkissa. No, tykkää Janne nopeista autoistakin ja on New Yorkissa varmaan paremmat mahdollisuudet nähdä Metallicaa keikoilla.
Pelillisesti edelliskausi oli Jannen tasoon nähden keskitasoa. 76 pelatussa pelissä saldoksi listattiin 5 maalia ja 29 syöttöpistettä. Edellytyksiä kun Niinimaalla on hyökkäyspäässä varmasti ainakin 50 pisteeseen. Toisaalta Edmontonin ohuehkossa puolustuksessa Niinimaa sai kantaa roppakaupalla vastuuta myös puolustuspään johtajuudesta. Kausi oli varmasti sekä henkisesti että fyysisesti raskas eikä Janne kyennyt MM-kisoissakaan läheskään parhaimpaansa. Nyt sitten uusi kausi uudessa seurassa. Siltä ainakin näyttää, että tuhlaavaisemman Islandersin joukkueessa on helpompaa menestyä kuin köyhässä Oilersissa. Puolustuksen rautanyrkki on 28-30-vuotiaat Adrian Aucoin, Roman Hamrlik, Kenny Jönsson ja Niinimaa, suomalainen joukon nuorimpana. Sen jälkeen taso putoaa hieman, mutta tulosten tekoon näistä pitäisi saada hyvät pakkiparit leivottua. Suomen maailmanmestarijoukkueesta jo kolmannes on lopettanut uransa, kun Niinimaa vasta (toivottavasti) lähestyy parhaita vuosiaan. 300 NHL-tehopisteen rajaan matkaa enää 28 merkinnän verran.
Tomi Pettinen, New York Islanders, p
Kahden vuoden takainen yllätysvaraus taistelee tällä kaudella luultavasti entistä vankemmin edustuspaikasta Islandersin NHL-joukkueessa. 26-vuotias tamperelainen on joukkueensa isokokoisimpia puolustajia ja osoitti jo SM-liigassa pelatessaan olevansa mies paikallaan oman maalin suojelutehtävissä. Laukauskin on melko tanakka, mutta kyllä Pettisen suurimmat vahvuudet ovat fyysisessä pelissä, stay-at-home. Luottoa farmijoukkue Bridgeport Sound Tigersissä tuli viime kaudella rutkasti ja tipahtipa jo tulokaskaudella tilastoihin kaksi pelattua NHL-ottelua. Vielä loppukaudestakin Pettinen kutsuttiin ylös, mutta hälytystä työtehtäviin ei enää annettu.
Kärkinelikko Islandersin pakistossa on tosiaan melko kiistaton, mutta sitten tulee jo tiukempaa. Mattias Timander ja Eric Cairns lienevät vahvimmilla kauden alussa, mutta Radek Martinek ja Pettinen ovat varmasti valmiita haastamaan. Harjoitusleiri ja treenipelit ovat todella tärkeitä näytönpaikkoja Pettiselle, mutta katastrofi ei farmikomennus ole. Luultavaa on, että syyskauden Pettinen kehittyy yhä edelleen menestyvässä farmiseurassaan ja jos hän silloin on farmijoukkueen ykköspakki, voi kevääksi tulla komennushommia. 15-20 peliä olisi hyvä tavoite tälle kaudelle ja seuraavalla sitten lisää. Projektipelaaja.
Sean Bergenheim, New York Islanders, vlh
Islandersin viimevuotinen ykkösvaraus teki hieman yllättäen NHL-sopimuksen jo tänä kesänä ollen kaikkein kokemattomin liigasta NHL:ään siirtynyt pelaaja. Viime kaudella Jokerien nelosketjussa syntyi neljä tehopinnaa. Seanin valtava potentiaali on kuitenkin tiedossa ja Islanders halusi seurata lupauksensa kehitystä lähempää. Sopimuksessa oli pykälä, että farmin sijasta Sean olisi lähetetty vielä täksi kaudeksi takaisin Jokereihin, mutta hyvin sujuneet harjoitusottelut poikivat sensaatiomaisesti nuorukaiselle paikan Islandersin pelaavasta kokoonpanosta. Rooli rajoittunee kolmosnelosketjuun, mutta johtoportaan viesti asunnon hankkimiseen Long Islandilta viesti joka tapauksessa pysyvämmästä visiitistä. Vinhasti luisteleva Sean on myös Suomen tärkeimpiä pelaajia 20-vuotiaiden MM-joukkueessa, jos vain seurajoukkuekiireiltään ehtii mukaan.
Jussi Markkanen, New York Rangers, mv
Niinimaan ohella myös toinen ex-öljymies sai menolipun New Yorkiin, mutta nyt kuitenkin naapuriseuraan. Maailman kalleimman rupusakin rivit saivat nyt siis hieman lisää suomalaismielenkiintoa. Markkanen varattiin NHL:ään vasta aikuisiällä, mutta Oilers osoittautui kelpo paikaksi uraa käynnistää ja niinpä AHL jäi Jussille melko vieraaksi paikaksi. Tommy Salon otsaan on kuitenkin kirjoitettu "Oilersin ykkönen" ja Jussi viettikin Edmontonissa enemmän aikaa kaukalonlaitaan nojaillen kuin kiekkoja pysäytellen. Tulokaskaudella plakkariin 14 ottelua ja viime kaudella 22. Pelit kulkivat yleensä melko hyvin, joten Salolla nähtiin Edmontonissa todellinen haastaja. Toisaalta taas pahat kielet puhuivat tästä kaksikosta eräänä sarjan huonoimmista veskarikaksikoista ja totuuden siementä on tässäkin; Salo taisi juuri pelata uransa kehnoimman kauden.
Siirto Rangersiin oli yllättävä, muttei välttämättä huono. Peliaikaa on luvassa Manhattanillakin, vaikka ykkösmaalivahdin paikka on tässäkin joukkueessa varattu. Mike Dunhamiin Madison Square Gardenilla luotetaan, mutta 28-vuotias Markkanen on kelpo back-up. Taustalla vaanii 20-vuotias superlupaus Dan Blackburn, mutta hänen annettaneen kypsyä vielä kauden verran AHL:ssä. Mikäli vanhoihin merkkeihin on Rangersin kohdalla uskomista, saattaa Markkanen vapautua ensi huhtikuussa myös maajoukkueen käyttöön.
Sami Kapanen, Philadelphia Flyers, vlh
Kuopion Lemieux? Ei tosin yhtä kookas, ei ihan samanlaista peliälyä, ei yhtä liukkaita ranteita ja itse asiassa eri pelipaikkakin. Yhdistävä tekijä näillä herroilla on, että molemmat ovat jo aktiiviuransa aikana takavuosina menestyneen, mutta sittemmin talousvaikeuksiin ajautuneiden kiekkoseurojen pääomistajia. Kalpan puheenjohtajuus tarkoittaa, että Kapasen ajatukset ovat varmasti enemmän ja enemmän suomalaisessa kiekkoilussa, mutta eiköhän NHL-ura kuitenkin jatku vielä useita vuosia.
Toissa vuoden Stanley Cup-finalisti Carolina Hurricanes romahti viime kaudella täysin ja alkaneessa nuorennusleikkauksessa myös Kapaselle annettiin lentolippu toiseen kaupunkiin. Uudessa kotiseurassaan Kapanen saa ympärilleen huipputason pelimiehiä ja myös mahdollisuuden uuteen visiittiin NHL:n loppuotteluissa. Flyersilla on rahaa ja sitä käytetään viisaasti. Viime kaudella Kapanen pelaili samassa ketjussa Jeremy Roenickin ja Mark Recchin kanssa. Aika monen nuoren kiekkoilijan toiveketjukaverit.
Rehellisyyden nimissä Samin viime kausi oli kuitenkin iso pettymys. Toissa kaudella hän osoitti potentiaalinsa ollen suomalaisten maali- ja pistepörssin ykkösnimi tehoilla 27+42. Viime kaudella tuskaa tuotti jo pelkkä kymmenen maalin raja ja kokonaissaldoksi jäikin 10+21. Järkyttävä taantuma hyökkäävälle snaipperille. Tehottomuus muuttuikin pitkän kauden aikana pahaksi turhautumiseksi. Selkein lääke tähän olisi, että nyt osumia alkaisi tulla kauden alusta asti. Valmentaja Ken Hitchcock on tunnettu puolustavasta pelitavastaan, mutta silti minimitavoite Kapasen tasoiselle pelimiehelle tulisi olla joku 60 tehopinnaa. Viime kaudella Sami nousi suomalaisten NHL-tehotilastossa sijalle 9. 400 tehopisteen kilometritolpalle on matkaa enää 39 pistettä. Harjoituspeleissä Sami on pelannut yhdessä Keith Primeaun ja Donald Brashearin kanssa.
Joni Pitkänen, Philadelphia Flyers, p
Viimevuotisen varaustilaisuuden neljäs huuto lähtee NHL:ään arvonsa mukaisesti suurin odotuksin. Ja kaikki enteet näyttävät Jonin kohdalla suorastaan häkellyttävän hyvältä. NHL-ura starttaa joukkueessa, joka on varteenotettava Stanley Cup-kandidaatti, joukkueen puolustus on lista nimiä, jotka ovat joko rutinoituneita NHL-puolustajia tai jopa legendoja ja silti Pitkäsellä on hyvä mahdollisuus mahtua pelaavaan kuusikkoon jo aivan kauden alusta asti. Puolustuksen johtaja ja mahdollisesti Jonin oppi-isä on edelleen maineikas Eric Desjardins. Tasoa ylläpitävät myös Chris Therien, Eric Weinrich sekä ruotsalaiset Kim Johnsson ja Marcus Ragnarsson. Kuudes paikka voi hyvinkin olla Jonin, sillä pahin kilpailija on saksalaisnuorukainen Dennis Seidenberg. Tässä lähtötilanteessa voi miltei ujostelematta sanoa, että Pitkänen on hyvä valinta myös veikatessa NHL:n parasta vuoden tulokasta.
Juuri kauden alla 20 vuotta täyttäneellä Pitkäsellä on toki näyttöjä kyvyistään. Ehkä parhaana yksittäisenä työnäytteenä muistetaan viime vuodenvaihteen 20-vuotiaiden MM-kisat, joissa Joni valittiin kisojen parhaaksi puolustajaksi. Älykäs ja hyvin sijoittuva Pitkänen luistelee jo nyt paremmin kuin valtaosa Flyersin kokeneista miehistä. Hän pystyy antamaan ison panoksen niin hyökkäys- kuin puolustuspäässä joukkueelle kuin joukkueelle. Siksi Kärpille olikin kohtalokasta, että Joni vietti ison osan viime kaudesta loukkaantuneena (kuten kaikki ikäluokan –83 parhaat kenttäpelaajat tuntuvat tehneen) ja erityisesti finaalisarjassa puute näkyi. Terveenä ollessaan Joni olisi jo viime vuonna ollut hyvä ehdokas aikuistenkin MM-kisoihin. Flyers on pitänyt hyvää huolta timantistaan, muun muassa vuosi sitten suoritettu polvileikkaus haluttiin tehtävän Philadelphiassa. Pitkäselle on helppo ennustaa pitkää NHL-uraa ja menestystä jo tulokaskaudellaan. Ensimmäinen NHL-maali syntyy viimeistään marraskuussa.
Antero Niittymäki, Philadelphia Flyers, mv
Kolmen vuoden takaiselle SM-liigan Wasama-palkinnon voittajalle on luultavasti Flyersissa suuria suunnitelmia, mutta silti Antsan kanssa edetään maltti hatussa. Niittymäki aloittaa nyt toisen kautensa Amerikassa ja vielä tälle kaudellekaan ei ole suuremmin syytä paljon NHL-esiintymisiä odotella. Tulokaskausi AHL:ssä meni paljolti pelityylin opetteluun, mutta homma luisti ihan kelvollisesti ja viimeistään vuoden päästä olisi suotavaa saada jo mukavasti NHL-pelejä alle. Flyersin pelaava maalivahtikaksikko on kesällä hankittu kokenut Jeff Hackett ja nuorempi oikeassa kädessä hanskaa pitävä kobrakäsi Robert Esche. Näiden kahden syrjäyttäminen olisi kovan luokan uutispommi, joten kyllä Niittymäkeä seurataan nimenomaan farmisarjan puolella. Johtoportaalle kehityksen valvonta on myös helppoa, sillä Philadelphian farmiseura Phantoms pelaa niinikään Philadelphiassa.
Farmissa Niittymäen parina jatkaa eri farmiseuroissa rutinoitunut Neil Little. Viime kaudella Niittymäki sai pelivuoron 40 ottelussa. Nyt kelpo tavoite olisikin ottaa itsevaltiaan elkein haltuun farmiseuran ykkösmiehen paikka ja jos NHL-kaksikko kuumeilee tai nivuset paukkuu, pääsisi Antsa tällöin pääliigan vauhtia kokeilemaan. Muutamakin peli NHL:ää jo alkavalla kaudella olisi hyvä saavutus. Hackett on jo 35-vuotias ja lähestyy uransa päätöstä, joten hyvät pelit auttaisivat varmasti tekemään vuoden päästä yksisuuntaista sopimusta.
Janne Laukkanen, Tampa Bay Lightning, p
Lelu Laukkanen aloittaa jo yhdeksännen NHL-kautensa, mutta kaudet ovat kyllä olleet enemmän tai vähemmän pirstaleisia koko uran ajan. Viime kaudella tilille tuli vain 19 NHL-ottelua ja Laukkasta pidettiin yhtenä varmimmista SM-liigaan palaajista. Miehen perässä olivat tiettävästi ainakin HPK ja Blues, todennäköisesti muutama muukin seura. Hieman yllättävää olikin, kun miehen uutisoitiin saaneen uuden sopimuksen ja vielä yllättävämpää, että vieläpä samaan seuraan kuin viime kaudella. Tampa Bayn puolustus on tällä kaudella jopa viimevuotisesta vahvistunut. On vaikea keksiä, millä tavalla Laukkanen voisi nytkään ohittaa samoja danboyleja ja corysaricheja, joita hän ei viime kaudellakaan ohittanut. Janne itsekin myönsi pelanneensa viime talvena huomattavasti enemmän golfia kuin jääkiekkoa ja hyvä golf-kausi taitaa olla tulossa nytkin.
Taitoa Jannella on yhä tallella. Viime kauden peleissä syntyi kuitenkin mukavat kahdeksan pistettä, luistin liikkuu yhä hyvin ja avojään taklauksistaanhan Janne on tunnettukin. Viime kausiin on vain osunut valitettavan paljon pitkää toipumista vaatineita loukkaantumisia. Ura on kieltämättä ollut laskusuunnassa. Jo viidennessä NHL-seurassaan pelaava Laukkanen on kuitenkin yksi seuran kokeneimmista puolustajista, joten jotain annettavaa hänellä varmasti on. Tosin treidaamisen mahdollisuus tuntuu leijuvan ilmassa koko ajan. Lightningin pelityyli sopii Jannelle hyvin, mutta puolustukseen on tunkua. Vähän tässä on sellainen maku, että Laukkanen rahastaa vielä kauden ennen mahdollista työsulkua. Tässä saattaa olla erittäin haluttu SM-liigaan palaaja ensi kaudelle, jos ei sitten ala tehdä mieli kotiin jo kesken kuluvan kauden.
Eero Somervuori, Tampa Bay Lightning, olh
Näin Itäisen konferenssin esittelyn loppupuolella siteeraan kansalliskirjailijaa: "Viimein tulee hännänhuippu, pikku Eero, liukas luikku". Hännänhuippu Somervuori ei tosiaankaan ole, mutta huippu kylläkin, ainakin SM-liigatasolla. Somervuori on nyt 24-vuotias, mutta takanaan hänellä on jo lähes 400 SM-liigaottelua. Debyytti liigassa tapahtui jo 15-vuotiaana, Otakar Janeckyn ja Petri Variksen rinnalla. Kehitys Jokereissa oli kuitenkin melko verkkaista ja siirto HPK:hon osoittautui oikeaksi ratkaisuksi. Hämeenlinnassa Eero muodosti yhdessä Antti Miettisen ja Tommi Santalan kanssa kahden kauden ajan erään koko sarjan toimivimmista trioista. Maalipörssin voitto oli lähellä kummallakin kaudella eikä MM-edustuskaan lopulta kauaksi jäänyt. Siitä on jo jotakuinkin kahdeksan vuotta, kun vertaukset Teemu Selänteeseen aloitettiin. Nämä saattoivat aluksi haitatakin Eeron urakehitystä, mutta viimein viime vuosina tämä liukas luikku otti ne suuret harppaukset tähtikaartiin. Paitsi, että Eero on yksi maan parhaiten luistelevia jääkiekkoilijoita, hän on myös aikamoinen velikulta ja pelaamisesta nauttiva, mielikuvituksellinen viimeistelijä.
NHL-uralla suurimman kysymysmerkin muodostaa totutusti pieni koko ja viimeistelyprosentinkin on kohottava entisestään. Esimerkiksi kevään pudotuspeleissä Somervuori pystyttiin kahlitsemaan lähes täysin kovalla prässillä ja rajulla taklauspelillä. Eero ei ole kulmapelissä kotonaan, joten liikettä on yhä vain lisättävä, jotta tästä puutteesta ei muodostu liian ratkaisevaa tekijää. Tampa Bay on kuitenkin yksi taalaliigan pienikokoisimmista ja vikkelimmistä joukkueista, joten mahdollisuuden Somervuorikin saanee. Esimerkiksi Martin St.Louis on lopulta hyvinkin samantyyppinen pelaaja. Jarruketjussa Somervuori menee totaalisen hukkaan, joten tulosta olisi tultava heti näyttöpaikan irrottuai, jotta paikka vähintään kolmos-, mieluiten kakkosketjusta aukeaa. AHL:kään tuskin tuntemattomaksi paikaksi jää, sillä nuorukaisen kausi ainakin alkaa farmissa, mutta saumaa NHL-paikan ottamiseen pitäisi myös toki olla. Vaikka Somervuoren kausi alkaakin farmissa, voi nuorukaisen kohdalla uskoa ja toivoa, että yli puolet kaudesta menisi Lightningin puolella ja maalisaldoksi kirjoitettaisiin kaksinumeroinen luku. Viimeistely on Eeron omin rooli.
Aki Berg, Toronto Maple Leafs, p
Vasta 26-vuotias Berg on jo NHL-veteraani. Mies ei ole Torontossa äärimmäisen suosittu ja on usein jopa vitsien suosikkiaihe, mutta hoitaa silti työnsä peruspuolustajana tasaisen hyvin illasta toiseen. Dominoivaa puolustajaa tai edes joukkueensa ykköspakkia Bergistä ei varmaan koskaan tule, mutta omilla vahvuuksillaan hän on jo nyt ilman muuta vakiinnuttanut paikkansa hyvän tason NHL-puolustajana ja uraa voi olla vielä vaikka kymmenen vuotta jäljellä. Raision Rambo summasi viime kaudella puolustavalle puolustajalle tyydyttävät tehopinnat 4+7 ja siisti pelityylinsä vain 28 jäähyminuuttiin. 500 runkosarjaottelusta puuttuu enää 48. Alkavalla kaudella pelipaikka löytynee Toronton kakkos- tai kolmospuolustajaparista ja toivon mukaan minuutteja Akille liikenee silloin tällöin ylivoimallakin. Taklauksia hän saisi viljellä vieläkin useammin. Luottamusta Maple Leafsissa riittää ihan mukavasti, mutta poissuljettua ei ole myöskään treidi johonkin ylimääräisiä laitahyökkääjiä vilisevään seuraan.
Jyrki Lumme, Toronto Maple Leafs, p
Maple Leafs on itse asiassa jo ostanut Lumpeen sopimuksen ulos, mutta esiintyköön Sonja tässä silti vielä Toronton miehenä, sillä siellä hän viimeksi pelasi. Uusi seura on yhä hakusessa, mutta on täysin mahdollista, että eräs aikakausi tulee päätökseensä ja Lumme palaa SM-liigaan. Tällöin seura olisi lähes varmasti Tampereen Ilves. Sääli, jos uutta seuraa ei enää löydy, sillä niin lähelle maaginen tuhannen runkosarjaottelun raja on jäämässä. Otteluita takana nyt 985. 500 pisteestäkin uupuu enää 32.
Kiistämättä Lumpeen potku on viime vuosina kovasti hidastunut, joten hänen hyökkäyspään osallistumisensa on vähentynyt ja vähentynyt. Tavallaan hyväkin, että potku on vaihtunut tavaramerkkiinsä liukuun, sillä liukumisessa Jyrki on rautainen ammattilainen, suorastaan valtakunnan paras. Peli on nykyään myös tyylikkään riskitöntä ja varmempaa kuin hyökkäysinnokkaimpina vuosinaan. Ainakin kauden alkuun asti Lumme varmasti seurailee, mitä siirtomarkkinoilla tapahtuu ja voihan se olla, että uusi seura jostain löytyy. Mutta jos NHL-ura todella oli tässä, niin lakki käteen ja syvä kumarrus. Teppo & Jyrki olivat oman nuoruuteni unohtumattomat NHL-puolustajat.