Josef Straka oli useimmalle jääkiekkoa seuranneelle tuntematon suuruus ennen nykyistä kautta, ainakin Suomessa. Straka ei ollut tuttu tunnettujen veljiensä saati kansainvälisten meriittiensä kautta.
Koko ikänsä Tshekin Extraligaa tahkonnut Straka oli juuri ennen Lukkoon siirtymistään ollut maansa mestarijoukkueen Sparta Prahan ratkaisupelaajia, toisaalta viime kausiin oli mahtunut liian monta joukkueenvaihtoa ja tehotilastojen valossa heikkoja jaksoja. Odotukset olivat ristiriitaisia.
Lukon päävalmentaja Mika Toivola toivoi Strakasta ykköskentän ja ylivoiman pelintekijää ja moottoria, mikä ei varmastikaan vähentänyt fanien odotuksia. Mutta onko tshekki aina lopulta kuitenkin aina tshekki?
Sekoitus Nelibaa, Brizaa ja Korinekia
Raumalla on vuosien saatossa ollut hyviä kokemuksia tshekinmaalaisista kiekkoilijoista, esimerkiksi kolmikko Jan Neliba, Petr Briza ja Petr Korinek. Strakaa voi verrata jokaiseen edellä mainittuun joltain piirteeltään: Jan Neliban tavoin Strakalla on ollut pieniä sosiaalisia vaikeuksia sopeutua Rauman pienen kaupungin sykkimättömyyteen, joka ei, ehkä enteellisestikin, kelvannut hänen nykyään ex-tyttöystävälleen.
Toisaalta Strakan kielitaito on varmasti Nelibaa paremmassa kunnossa, mikäli moninaisesta kommunikoinnista joukkueen kesken ja haastatteluista voi jotain päätellä.
Briza oli huippuhankinta, joka toi yleisöä lehtereille, voitti pelejä ja pelasi uransa huippuaikojaan juuri Raumalla. Korinek puolestaan takoi pisteitä, jakoi namupasseja - ja fanien suosion. Yksi kausi riitti Korinekille Raumalla.
Tshekki on aina tshekki?
Niin, tshekki on aina tshekki? Uskomus filmaavasta, liuhulettisestä taitavasta diivasta, jolle oma puolustusalue nostattaa kylmiä väreitä, mutta jolle kiekko on kuin pikkulapselle tikkari, elää Suomessa edelleen vahvana omaa elämäänsä.
Straka kuitenkin pelasi alkukaudella muun joukkueen enemmän tai vähemmän kontatessa tiensä kuin varkain Lukko-fanien sydämiin. Straka pelasi alivoimaa, ylivoimaa, tasavajaata, tasakentällisiä, omisti raipemaisen syöttösilmän lisäksi tarkan ja napakan laukauksen.
Mutta tämä eikä hänen lyhyt tukkansa olleet vielä ennenkuulumattominta tshekkiläisyyttä: Straka taklasi! Straka heittäytyi kiekon eteen! Straka jäi ottelun jälkeen kiittämään yleisöä ja loikkimaan tiikerihyppyjään! Kaikki tämä yhdistettynä pistepörssin kärkisijoilla keikkumiseen lisäsi varmasti Strakan syntymävuoden mukaan numeroitujen #78-paitojen menekkiä samoin kuin koko Lukko-yhtiön tuottoja.
Entä tulevaisuus?
Kun Lukko vielä joulun lähestyessä paransi esityksiään joukkueena roimasti, olivat paratiisin avaimet käden ulottuvilla. Mutta oven raosta paratiisiin livahti myös käärme, jolle media ja jääkiekolle luonnollinen huhupolitiikka pitivät ovea auki.
Kaikille on tiedossa, että aurinko nousee huomenna ja ensi kaudellakin pelataan liigakiekkoa. Mutta missä pelaa Josef Straka? Jatkaako Straka Lukossa? Vai jääkö hänen uransa korinekmaisesti Lukossa yhden kauden mittaiseksi? Vai jääkö Straka Brizan tavoin vielä toiseksi kaudeksi kasvamaan korkoa raumalaisten arvostelevien, mutta idoliaan ihailevien silmien loisteeseen?
Straka on saanut Suomesta toistaiseksi kaksi sopimustarjousta, joista toinen on tullut Lukolta. Muita vaihtoehtoja ei liene kuin Jokerit tai Kärpät. Helsingissä Strakalle olisi tarjoilla fanien silmien loisteen lisäksi kaupungin tuikkivat valot. Oulu on puolestaan tunnettu hyvin onnistuneista tshekeistään, esimerkkeinä Petr Tenkrat, Michal Bros ja Victor Ujcik.
Lisäksi Strakan päivitetty hintalappu jättää suurimman osan liigaseuroista vain näyteikkunahaaveilijoiksi, varsinkin kun Espoon Blueskin on tervehdyttämässä talouttaan ensi kaudeksi.
Lopuksi palataan kehäjäsennyksen mukaisesti otsikkoon. Strakaa voi jo hyvin mielin sanoa tähtipelaajaksi, tunnustetaanhan tämä tosiasiaksi jo Rauman ulkopuolellakin, mistä osoituksena esimerkiksi Strakan valinta SM-Liigan keräilykorttipakettien markkinointihahmoksi. Mikä tästä tekee Lukon kannalta ongelmallista?
Ripitys
3.2.2007, tapahtumapaikkana Lukon kotipesä Äijänsuolla. Illan otteluna Lukko-KalPa, jossa Lukolla on panoksena pakkovoittoiset kolme pistettä ja taistelu suorasta play off -paikasta, KalPalla karsintojen välttäminen ja kunnian säilyttäminen.
Straka tekee tehot 1+1, mutta pelaa yhden henkisesti heikoimmista ja epäkypsimmistä otteluistaan. Kiekonmenetyksiä kasaantuu, yleisö tuskastuu, Straka tuskastuu. Lopulta tulistuu myös Lukon päävalmentaja Mika Toivola, joka ei sulata tshekkisentterin helppoa kiekonmenetystä ylivoimalla, mistä kalpalainen on karata alivoimalla läpiajoon. Mikko Viitanen pelastaa vaarallisen tilanteen heittäytymällä viime hetkellä katkaisten tilanteen.
Toivolan naama on punaisempi kuin viime kaudella edustamansa joukkueen peliasu. Yleisö on myös huomannut Strakan ajatusten harhailun, joista osoituksena ovat lukuisat aloitustappiot, loistavan maalipaikan menetys sekä kiekonmenetykset ja harhasyötöt.
Tuttuun tshekkityyliin Strakan suu käy tuomareiden suuntaan, jonne katse kääntyy joka kontaktitilanteen jälkeen. ”Wake up, Straka!” -huutoja kaikuu sieltä täältä. Silti Toivolan reaktio otetaan yleisössä vastaan pelonsekaisella vakavuudella, niin kuin alkukauden kokeiluksi jäänyt Strakan kertaluontoinen viltityskin: mitä jos Straka lähtee?
Lopulta Lukko ottaa kolme pistettä. Josef Strakan tasoisen pelimiehen rutiinisuorituskin riittää muutamaan loisteliaaseen paikanrakenteluun ja kahteen tehopisteeseen. Mutta joukkueen taitavimman pelaajan epävarmuus ei voi olla näkymättä.
Mies huomaa tämän itsekin, halaten aiempaa pelastajaansa Viitasta erittäin pitkään ja lämpimästi tälle syöttämänsä ylivoimamaalin jälkeen. Mieleen ei voi olla hiipimättä ajatus tsekin ajatuksenjuoksusta: herrasmiessäännöistä viis, Straka pohtii kuumeisesti ensi kauden seuraansa. Niin kuumeisesti, että itse asiakin, kiekko, alkaa polttaa lavassa.
Mitä tekee ensi kaudella mies, jonka kunniaa ja koskemattomuutta Toni Dahlmankin (sic!) on valmis puolustamaan nyrkeillä, ja jonka aivoituksia muu kenttä orjallisesti toteuttaa?
Pelaa Straka ensi kaudella missä tahansa, olisi Lukon - fanien ja joukkueen - kannalta hyvä, jos päätös tulisi lähiaikoina, kuten mies itse muutama viikko sitten lupaili. Muutoin voittoisan kotiottelun merkki, tiikeriloikka, voi muuttua tukkasotkan syväksi sukellukseksi.
