Kaunista katseltavaa
Kuluvan kauden aikana allekirjoittaneelle kirkastui lopullisesti suunta, johon liigapäättäjät haluavat lajin imagoa kehittää. Merkit ovat olleet vuosia ilmassa, mutta keväällä asia kristallisoitui lopullisesti.
Liigan etuihin kuuluu, ettei jääkiekkoa pidetä yleisessä mielipiteessä väkivaltaisena tai vaarallisena lajina. Jääkiekon imago on koko perheelle sopivan lajin imago. Herkemmät katsojat pitävät vähintään lapsensa pois katsomoista, jos lajissa esiintyy liikaa väkivaltaisia elementtejä. Ison kiven takana saattaisivat myös olla suuret sponsorirahat, mikäli kuva jääkiekosta ei olisi 'maijasta mummoon' -tyyppinen kaikelle kansalle passeli viihdepaketti. TV:n lähetysaikoja olisi syytä muuttaa myöhäisiltaan, mikäli tarjonta ei olisi myös perheen pienimmille sopivaa. Tämä taas söisi katsojia ja mainosmarkkoja entisestään.
Väkivalta ei kuulu jääkiekkoon
SM-liiga on jo vuosia puuttunut kaukalotappeluihin kovalla kädellä. Nyrkkinahistelusta lentävät pukarit suihkuun, ja pelikieltoa napsahtaa muutama ottelu päälle. Viesti kansalle on selvä: 'Tämä ei kuulu jääkiekkoon, kyseessä ovat yksittäiset marginaalitapaukset, eivät lajiin luontaisesti kuuluvat elementit. Syylliset asetetaan vastuuseen. Voitte huoletta tuoda perheenne lajimme pariin jatkossakin'.
Erityisen huono-onninen oli toissakaudella Helsingin IFK:n silloinen päävalmentaja Ismo Lehkonen. Hän meni pelin tuoksinassa, TV-kameroiden läsnäollessa, toteamaan että kohta saattavat kaukalossa nyrkit heilua vastustajan tekemän kovan taklauksen seurauksena. Nyrkit heiluivat ja Lehkonen tuomittiin tappeluunkäskyttäjänä pitkään toimitsijakieltoon. Myöhemmin episodi poiki Lehkoselle potkut joukkueen päävalmentajan paikalta. Pelissä tunteella mukana elänyt valmentaja, SM-liigan yksinäinen marginaalielementti, joutui maksamaan kovan henkilökohtaisen hinnan lajin siistin imagon vuoksi.
SM-liigaa on syytä onnitella. Allekirjoittanut ei tainnut kauden aikana bongata kaukaloista yhtään 'kunnollista' tappelua. Viesti on mennyt joukkueille ja pelaajille hyvin perille. Jäähyaitiosta ja pelikiellosta käsin on hankala voittaa pelejä. Nyrkit pidetään piilossa.
Loukkaantumiset eivät kuulu jääkiekkoon
Se mikä nimenomaan valkeni päättyneellä kaudella, oli että SM-liiga pyrkii karsimaan lajista, ei vain tappelut, myös näyttävät loukkaantumiset. Hyväntahtoisen karsintatoimen tulokset saattavat vain olla tässä tapauksessa päinvastaiset kuin mitä toivotaan.
Jos pelaaja loukkaantuu, se on aina ikävä asia. SM-liigan imagon kannalta erityisen huonoa mainosta on, mikäli pelaaja loukkaantuu pelissä ns. kontaktitilanteessa toisen pelaajan kanssa. Hyvin hyvin erityisen ikävä tilanne on, mikäli fyysisessä kontaktissa vastustajan kanssa ollut pelaaja jää kentälle makaamaan. Lopullisen katastrofin ainekset ja imagonromahdus kolkuttavat Joulupukin lailla ovella, mikäli pelaaja kannetaan paareilla kentän ulkopuolelle.
Mikäli niin ikävästi käy, että pelaaja kannetaan yleisön, tai mikä vielä hirvittävämpää: TV-kameroiden, edessä kaukalosta pois, on SM-liigan velvollisuus tarttua asioihin riuskalla kädellä. Suurelle yleisölle sekä sponsoreille on jälleen tärkeätä osoittaa jämerästi, että syy moiseen ei tässäkään tapauksessa ole itse lajissa, saati SM-liigassa. Aivan kuten tappelutilanteissakin, myös ikävännäköisissä loukkaantumisissa on hyödyllistä mikäli syyllinen löydetään tuotteen, SM-liigan, marginaalista, ei sen ytimestä eli itse lajista. Marginaalista löytyy, kuinkas ollakaan, jälleen yksittäisiä ihmisiä, pelaajia ja valmentajia. Kokonaisuus säilyy puhtaana, kun yksittäiset syntipukit, marginaalitapaukset, kantavat vastuun tapahtumista.
Kaksi kuuluisaa taklausta?
SM-liigassa tehtiin viime kaudella kaksi erityisen kuuluisaa taklausta. Ensimmäisen taklauksen vastaanottaja oli Helsingin Jokereiden Ville Peltonen. Taklauksesta aiheutui hänelle puolen vuoden sairasloma. Jälkimmäisen otti vastaan Tapparan laitahyökkääjä Marko 'Pomo' Ojanen. Hän palasi kaukaloon samalla viikolla. Taklauksia yhdistää se, että ne olivat melko puhtaita, siis sääntöjen puitteissa tehtyjä. Toinen yhdistävä tekijä oli taklausten aiheuttama suuri mediajulkisuus.
Ensimmäisen taklauksen mediajulkisuus aiheutui siitä, että sen vastaanottaja oli Ville Peltonen, yksi suomalaisen jääkiekkoilun ikoneista. Toisen taklauksen teki kuuluisaksi olosuhteet joissa se tapahtui sekä tilanteen dramaattinen jälkinäytelmä, jossa taklauksen vastaanottaja vietiin paareilla ulos kaukalosta.
Siihen yhtäläisyydet päättyvätkin. Ensimmäinen taklaus tehtiin tavallisessa runkosarjapelissä, toinen kiihkeässä finaalipelissä satojen tuhansien TV-katsojien silmien alla. Ensimmäisen taklauksen vastaanottaja luisteli hieman vinossa omaan vaihtoaitioonsa, kun toinen vietiin kentältä paareilla, edelleen satojen tuhansien silmäparien seuratessa, uudelleen ja uudelleen kymmenien TV-uusintojen myötä päivien ajan. Ensimmäisen taklauksen tekijä jäi ilman lisärangaistusta, toiselle annettiin 5+20 jäähyjen lisäksi kahden ottelun pelikielto kesken kevään tärkeimpien otteluiden.
Kuinka olisi käynyt jos molemmat taklaukset olisivat tapahtuneet samanlaisissa olosuhteissa, esim. kesken pimeimmän talven 'tusinarunkosarjapelissä'? Olisivatko jaetut rangaistukset menneet kuten nyt menivät, jos taklaukset olisivat tapahtuneet toisinpäin, toinen talvella ja toinen keväällä? Ennen kaikkea on tärkeää kysyä, kuinka paljon rangaistuksiin vaikuttaa se näyttävyys ja dramaattisuus, jolla taklattu pelaaja poistuu kaukalosta? Kuinka paljon SM-liigan tarkkuus omasta imagostaan vaikutti rangaistuksiin?
Mihin tämä tie johtaa?
Viittasin aiemmin siihen, että ikävännäköisten loukkaantumisten karsiminen ei välttämättä tuo SM-liigan kannalta yhtä hyvää tulosta kuin tappelujen kitkeminen.
Liigajoukkueet tiedostavat että tappeluista joutuu ulos ja pelikieltoon. Nyrkit pysyvät taskussa. Joukkueet tiedostavat kuitenkin nyt myös sen, että kentälle makaamaan jäävä ja paareilla pois kannettava pelaaja tuo ulosajon ja pelikieltoa vastustajalle.
Mitä luulette, vähentääkö tämä ikävännäköisiä tilanteita joissa taklattava jää jäälle makaamaan? Jalkapallon parissa on jo tuttua näytelmä, jossa paareilla ulos kannettu, kuolemaa tehnyt pelaaja kokee ihmeparantumisen kentän laidalla ja palaa pelin tuoksinaan tuota pikaa. Voisiko vastaava kehitys olla mahdollista SM-liigassa? Kenen etuja moinen palvelisi? Aivan oikein, ei kenenkään.
Tässä pakinassa on käytetty esimerkkeinä ns. puhtaita taklauksia. Kyynärpäällä tai mailalla suoritetut sekä erityisesti päähän kohdistuneet taklaukset ovat asia erikseen. Niihin tulee puuttua ja kovalla kädellä. Jos taklauksiin puuttumisen peruste on kuitenkin sen näyttävyys ja lajin imagolle mahdollisesti aiheutuva vahinko, ei välttämättä olla aivan oikealla tiellä. Pelaajalla on oikeus tietää millainen on sääntöjenmukainen taklaus. Jos säännöt menettävät merkityksensä silloin kun vastaanottaja ei nouse, TV-kameroiden seuratessa, välittömästi ylös jäästä, on pelaajan juridinen asema kestämätön. Suotuisa ei myöskään olisi kehityssuunta, jossa joukkueet oppisivat käyttämään näyttäviä 'loukkaantumisia' hyväkseen vastustajalle aiheutuvan rangaistuksen muodossa.
SM-liigan on syytä pitää kieli keskellä suuta, kun se miettii kuinka lajia ja liigaa kehitetään urheilullisesti ja taloudellisesti.
että sikäli...
