Ylitsepursuava hyökkäyspelaaminen ja sen seurauksena ajoittain vuotava puolustuspelaaminen on tuttu näky niin alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa kuin nuoremmissa ikäluokissakin.

Uransa alkutaipaleella olevien nuorten jääkiekkoilijoiden vaistonvarainen pelaaminen ja pelottomuus virheitä kohtaan onkin epäilemättä viihdyttävää.

Viime keväänä Kanada marssi miesten MM-kisoissa näyttävään tyyliin maailmanmestaruuteen. Syksyn World Cupissakaan täynnä NHL-tähtiä olleita vaahterapaitoja ei kukaan pysäyttänyt.

Yhteistyöjääkiekko näkynyt vahvasti Kanadan pelillisessä identiteetissä aina Sotšin olympialaisista lähtien. Pomminvarma viisikkotason jääkiekko aina kiekottomasta pelaamisesta kiekolliseen pelaamiseen on osoittanut miehissä kiistattomasti arvonsa murskatyyliin tulleiden mestaruuksien muodossa.

Vaikka nuorten kisat päättyivätkin Kanadan kannalta valtaisaan pettymykseen, loppuottelussa se kuitenkin näytti, että tiiviillä yhteistyöjääkiekolla on sijaa myös pääasiassa intuitiivisesti ja yltiörohkeasti pelattavissa alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa.

Kanadalaiset latoivat avauserässä kaksi maalia, mutta joukkue näytti vielä isompaa hauista rajan toiselle puolelle pelillisesti. Avauserän molemmat maalit olivat seurausta Kanadan terävästä ja kurinalaisesta pelaamisesta sekä kiekottomana että kiekollisena.

Kotiyleisön valtaisan tuen siivittämänä pelannut Kanada pelasi parhaimmillaan etenkin hyökkäyssuuntaan. Tasaviisikoin tehokasta lyhytsyöttöpelaamista apunaan käyttäen Kanada mursi Yhdysvaltojen järjestäen viisikon ja eteni vauhdilla puolustusalueelta hyökkäysalueelle.

Yhdysvaltalaisten hyökkäyksiä oli järjestelmällisesti vastaanottamassa vähintään kolme pelin alla ollutta kanadalaista. Avauserässä Yhdysvaltojen maalipaikat olivatkin harvassa Kanadan vahvan kiekottoman pelaamisen myötä.

Ilman valmennusjohdon satikutia joukkue kuitenkaan selvinnyt. Miinuksen Dominique Ducharme veti muistivihkoonsa muun muassa Yhdysvaltojen 1−2-kavennusmaalin jälkeen, kun pelin alla olleet kanadalaiset vetäytyivät liikaa antaen Charlie McAvoylle ruhtinaallisesti tilaa ja aikaa.

Kanadaisten pelillinen identiteetti ei silti horjunut silloinkaan, kun Yhdysvallat nousi kahden maalin takaa tasoihin ottelun puolivälissä. Tuki kiekolliselle pelaajalle oli jatkuvasti läsnä, eikä aktiivisesta, iholle tunkevasta kiekottomasta pelaamisesta tingitty.

Päätös- ja jatkoerä tarjosivat kisoille trillerimäisen loppunäytöksen. Varsinaisen peliajan viimeisillä kymmenminuuttisilla sekä jatkoerässä ottelu oli kylmän ja laskelmoidun suorittamisen sijaan vauhtikasta tykitystä tunteiden vuoristoradassa.

Yhdysvallatkin osoitti vaarallisuuttaan läpi ottelun ja puristi itsensä lisäksi myös Kanadan selkä seinää vastaan. Maailmanmestaruuden ratkaissut voittolaukauskilpailu oli jatkoerässä nähtyjen tilanteiden jälkeen lähinnä antikliimaksinen päätös.

Katkerasta hopeasta huolimatta Kanada pelasi vahvalla pelillisellä selkärangallaan lähelle mestaruutta. Toisenlaisella kolikonheitosta saadulla tuloksella kultamitalit olisivat hyvinkin voineet löytyä vaahteranlehtilogon päältä.

Viime nuorten kisat muodostuivat kanadalaisille häpeätahraksi. Nyt Kanadan voitonmarssi on kuitenkin hiljalleen siirtymässä miesten tasolta myös nuorten tasolle.

Voiko vaahterapaitoja kohta pysäyttää tosipaikan tullessa enää mikään?