Herrasmiessopimukset eivät ole poikkeuksellisia jääkiekon kotimaisessa pääsarjassa. Silloin tällöin on estradille marssitettu joillekin seuroille määriteltyjä uhkasakkoja, ja kuluvalla kaudella tuomareiden kritisoimisesta rangaistaan valmentajien edustamia joukkueita.
Nämä sakot perustuvat sarjan omiin käytäntöihin, mutta Ilvestä uhkaavasta sanktiosta ne erottaa vain kertaluokka. Synkissä vesissä purjehtineen tamperelaisseuran kohdalla saa laittaa pari-kolme nollaa perään.
Michael Keräsen siirron tapauksessa sanktion pohja on edes vähän ymmärrettävissä. Liigalla on sarjana ollut riittävästi vaikeuksia ilman, että joku toimijoista alkaisi tieten tahtoen KHL-joukkueen farmiseuraksi.
Tämän torpedoiminen on jopa järkevää.
Sen sijaan on vaikea ymmärtää, kuka hyötyisi siitä, että Keränen joutuisi karttamaan Suomen liigaseuroja vajaan vuoden ajan. Kun alkuperäinen sopimus Jokereiden kanssa purettiin, on melko naiivia vedota sopimuksiin, jotka pohjautuvat kysymykseen farmitoiminnasta.
Purku ja lainasopimus ovat eri asioita niin pelaajien kuin seurojenkin kannalta.
Toki vaihtoehtona olisivat olleet ulkomaat, mutta ei sinne niin vain mennä vaikean alkukauden jälkeen. Jos Liiga ei ole mahdollinen vaihtoehto, kysymys on jääkiekkoilijan ammatinharjoittamisen vaikeuttamisesta.
Lisäksi yritys rahastaa lyömällä lyötyä on suorastaan häpeällistä ja noloa. Onneksi lopullista päätöstä ei taida vielä olla olemassa.
