Tämän viikon IS Veikkaaja kyykytti Pelicansia useammalla aukeamalla ja karikatyyripiirrosten voimin. Useampikin kvasi-asiantuntija pääsi muistuttamaan siitä, että Pelicans nostettiin suljettuun liigaan ”villillä kortilla” tai ”kabinettipelillä”. Olipa joukkoon laitettu nimetönkin kolumni, jotta pystyttiin oikein kunnolla hämmentämään asioita ”eräiden tietojen mukaan”.
Tämä kausi ollaan Lahdessa ryssitty. Ryssitty ollaan ja lujaa, sitä ei kukaan kiellä. Liika on silti liikaa - etenkin, kun Pelicans ei ole ainoa pahoinvoiva seura SM-liigassa. Vai nähtiinkö IS Veikkaajassa kampanja-avaus SM-liigan seurojen lukumäärän pienentämiseksi?
Kolmen edellisen kauden heittopussit Tampereen Ilves, Lappeenrannan SaiPa ja Porin Ässät pääsivät aikanaan median käsittelyssä paljon helpommalla. Mikäs siinä - kivahan pienempää on kiusata. Jos olet kiinnostunut jääkiekosta ja omaat koulukiusaajataustan, kelpaat mainiosti jääkiekkojournalistiksi. Lahtelaiset sukujuuret ovat eduksi.
Valmentajakuvio selväksi pian
Tulevan kauden joukkueen rakentaminen pitää aloittaa valmentajasta. Huonoin vaihtoehto olisi pitäytyä organisaation sisältä tuleviin nimiin. Petteri Sihvonen ei varmasti jatka päävalmentajana, eikä Leigh Mendelsohnkaan. Sihvonen on osoittautunut auktoriteettia vailla olevaksi natusan-valmentajaksi, jonka harjoittelussa termi ”harjoituksen ja levon suhde” tarkoittaa sitä, että pelaajat itsekin ihmettelevät runsasta vapaa-aikaansa.
Mendelsohnia on ollut vaikeuksia erottaa Lahden jäähallin vaaleista seinistä. Kakkosvalmentaja on jäänyt täysin näkymättömäksi ulospäin - Oskari Olematon, Nollakatu nolla. Toivottavasti edes harjoituksissa valmentaja on erottunut harmaasta pelaajamassasta.
Petri Matikainenkaan ei ole hyvä vaihtoehto, vaikkakin ylivoimaisesti ammattitaitoisin Pelicans-organisaation valmentajista. Organisaation ulkopuolinen nimi toisi selkeän signaalin muutoksesta. Sellaista signaalia kaivataan nyt kipeästi. Jarmo Tolvasen nimi on noussut esiin toistuvasti. Leksandissa hyvää työtä tehnyt kokenut valmentaja olisi uutinen tulevia kausia ajatellen. Hänenkin valmennustyylistään on kuitenkin vähän tietoa liikkeellä.
Ilman uskottavaa valmentajaa Pelicans muodostuu jämäpelaajien kaatopaikaksi. Lahteen ei silloin halua pelaamaan kukaan.
Eloranta oli aidon kiinnostunut
Pelicansin menestyksekkäimpien aikojen veturi Kari Eloranta on itse sanonut, että paluu Lahteen ja Pelicansiin kiinnostaisi - jopa kesken Sveitsin sopimuskauden. Piri olikin ykkösvaihtoehto ensi kauden valmennuskysymystä ratkottaessa, mutta viikon miettimisen jälkeen mies kieltäytyi.
Tiettävästi Eloranta asetti paluunsa ehdoksi muutoksia seuran organisaatioon ja Jorma Kosonen tuntuu tietävän nämä asiat paremmin.
Elorantakaan ei tosin olisi millään tapaa signaali muutoksesta. Kerran onnistunut ei välttämättä ole sateentekijä toisella kertaa. Kaiken pitää loksahtaa kohdalleen. Uskottavuutta ja auktoriteettia Pirillä kylläkin olisi vaikka muille jakaa.
Osataanko scouttaus jatkossakaan?
Uskottavuutta kaipaa valmennuksen lisäksi myös pelaajahankintapuoli. Tämän kauden joukkueen rakentamisesta ja scouttauksesta on vastannut pelaajakoordinaatori Tommi Kerttula. Toki myös vuodentakaisella päävalmentaja Petteri Hirvosella oli painava sanansa sanottavana. Lopulliset päätökset on tehnyt toimitusjohtaja Kosonen.
Seuran tämän hetken ongelmat johtuvat suurelta osin jo toista vuotta peräkkäin epäonnistuneista pelaajahankinnoista. Köyhällä ei ole varaa ostaa huonoa. Näin on nyt tehty ja taloudellinen katastrofi on oven takana.
Lahdessa on ollut jääkiekko-osaamista vuosien mittaan. Lahtelaisia tähtipelaajia ei kuitenkaan olla saatu mukaan jääkiekon pariin enää pelaajauran jälkeen. Kari Eloranta on tässä suhteessa iloinen poikkeus. Hallin katosta roikkuvat jäädytetyt pelipaidat ovat tyylikkäitä kunnianosoituksia, mutta niillä ei hyödynnetä pelaajien pitkän kokemuksen mukanaan tuomaa kokemusta ja näkemystä.
Yhdellä lauseella: Pelicansilta puuttuu urheilullinen johto. FC Lahti jalkapallon puolella on tässä suhteessa huomattavasti ammattimaisemmin hoidettu organisaatio. Ongelmia syntyy myös siitä, että omistaja ja toimitusjohtaja ovat sama henkilö. Organisaation rakentamisessa Jorma Kososen on syytä katsoa peiliin pitkään ja hartaasti - mieluiten krapula-aamuna.
Tommi Kerttula on mukava ja sympaattinen kaveri, mutta millä lihaksilla hän tekee pelaajascouttausta? Tämä kysymys olisi pitänyt asettaa jo huonosti sujuneen viime kauden jälkeen. Kuvittele olevasi SM-liigaan tyrkyllä oleva nuori kehittyvä pelaaja. Christian Ruuttu, Juhani Tamminen ja Tommi Kerttula pyytävät kukin sinua ”meille pelaamaan”. Kenen kanssa jatkat neuvotteluja? Kenen kanssa et jatka?
Olisiko parempi tehdä Kärpät?
Olisiko parempi antaa laivan upota ja lähteä uuteen nousuun alasarjoista kuten Kärpät ja KalPa tekivät ei-niin-monta-vuotta-sitten? En suosittele. Nykyisen suljetun liigan aikana Lahti tällöin poistuisi liigakartalta todella pitkäksi aikaa. Ja kymmenen vuotta on lyhyt aika.
Kärpillä nousu ajoittui juuri liigan sulkemiseen. Onnekasta sattumaa, jota Juhani Tamminen kutsuisi visionäärisen entreprenöörin taitavaksi strategiseksi suunnitteluksi. Pelicans puolestaan nousi liian aikaisin. Nousu ei ollut suunnitelmissa ja ensimmäisellä liigakaudella tehtiin tappio, joka on ollut raskas raahata perässä. Välillä tehtiin taloudellista ynnääkin, mutta sitten taas urheilullisen puolen kompurointi romahdutti talouden.
KalPalla on taustajoukoissaan kuopiolaisia kiekkosuuruuksia. Samankaltainen ryhtiliike voisi syntyä myös lahtelaisittain. Janne Laukkanen, Pasi Nurminen, Toni Lydman ja kumppanit Pelicansin uuden uskottavuuden kivijalaksi. Taitaa vaan valitettavasti Lahdesta puuttua se kotiseuturakkaus, mikä Kuopiossa on vielä voimissaan.
Totuus on se, että Pelicansin on pakko pitää pää pinnalla. Samaan hengenvetoon voidaan sanoa, että se on mahdotonta, ellei joukkue saavuta tulevilla kausilla edes kohtuullista urheilullista menestystä. Hyvään menestykseen tarvittaisiin osaamista ja epäitsekkäitä ratkaisuja joukkueen ylimmältä johdolta.
