Kaukalon sisällä joukkueiden vahvuudet ja heikkoudet löytyvät melko samoilta osa-alueilta. Hyökkäyskalusto on kummallakin taitava, mutta pelaajat jakautuvat ehkä liian selvästi taito- ja vääntöpelaajiin. Maalivahdit voittavat parhaimmillaan otteluita yksin, mutta heikkona hetkenä aivan peruslaukaus saattaa upota verkon perille. Suurin kysymysmerkki kummallakin on puolustuksessa, josta ei löytyne kokonaisuutena tarpeeksi kokemusta ja tasoa rankkaan pudotuspelijuoksuun.
Suurin ero kyseisten joukkueiden vertailussa löytyy palkkapuolelta: Washingtonin palkkabudjetilla ylläpitäisi lähes kahta Tampa Bay Lightningia! Toinen eroavaisuus löytyy tähtipelaajien ikärakenteesta: Tampa luottaa nuoriin nälkäisiin pelaajiin, kun taas Caps maksaa isoja rahoja moninkertaisille, mutta ailahteleville, AllStars-tähdille.
Runkosarjassa tasaisia kohtaamisia
Aikaisempina vuosina Tampa on ollut Capitalsille pelkkä suupala. Esimerkiksi viime kaudella Lightning sai vain yhden pisteen viidestä ottelusta. Tälläkin kaudella Caps otti runkosarjan peleissä lopulta yliotteen, mutta vain yhden voiton erolla (3-2). Kumpikin joukkue voitti kahdesti kotonaan ja tämän lisäksi Caps pystyi kerran kaatamaan Tampan vieraissa. Tulevassa sarjassa kotiotteluilla on suuri merkitys ja yksi vierasvoitto saattaakin taata joukkueelle jatkopaikan. Viidessä runkosarjapelissä neljästi voittoon riitti kolme maalia, joten mitään maali-ilottelua tuskin on tulossa pudotuspeleissäkään.
Pudotuspelihistoriaa
Tampa on seuran historian aikana päässyt vain kerran pudotuspeleihin ennen tätä kautta. Vuonna 1996 Lightning tippui ensimmäisellä kierroksella hävittyään Philadelphia Flyersille voitoin 4-2.
Capitals missasi viime kaudella pudotuspelit ja sitä edellisinä vuosina Pittsburgh vainosi joukkuetta tiputtaen Capsit herra ties kuinka monena vuonna peräkkäin viimeistään toisella kierroksella. Poikkeuksena oli kausi 97-98, jolloin Caps meni aina finaaleihin asti. Humoristisessa mielessä voisikin ajatella, että vain taivas on nyt rajana Washingtonille, kun Penguins ei voi tulla enää tällä kaudella missään vaiheessa vastaan?
Tampa käytti hyväkseen Capsien keskinkertaisuuden
Jos kauden alla joku olisi sanonut, että Tampa lähtee playoffseihin kotiedun turvin, niin olisin käskenyt sanojaa tarkistuttamaan päänsä. Tampa on ollut lähes koko olemassaolonsa ajan joukkue, jolla ei ole mitään tietoa millaisen joukkueen se haluaa. Joskus joukkue haluaa olla taitokiekkoa pelaava joukkue, seuraavalla kaudella taasen fyysistä peliä pelaava pugilistipoppoo. Valmentajat ja pelaajat vaihtuvat tiuhaan tahtiin ja Tampa-leima pysyy pelaajissa ikuisesti.
Tämä kausi on tuonut muutoksen. Viime kaudella nähtiin jo pieniä väläyksiä joukkueen potentiaalista, mutta täyden 82 ottelun sarjassa joukkue ei pystynyt pitämään kuntoaan yllä tarpeeksi kauaa. Tällä kaudella joukkue on kuitenkin kuin uudestisyntynyt. Suurimmat muutokset lienevät tapahtuneet pelaajien korvien välissä. Tampa on yleensä ollut pistepajatso NHL:ssä ja ehkä joukkuetta ei tälläkään kaudella osattu ottaa vakavasti. Joukkueesta löytyy kuitenkin loistava ykkösmaalivahti, kolme taitavaa hyökkäysketjua sekä nimettömyydestä huolimatta hyvin onnistunut peruspuolustus. Lisäksi joukkueesta nousi esille muutama yllätysnimi ja voilá, playoffspaikka oli valmis.
Washingtonin runkosarja oli joukkueelle jälleen melko tyypillinen. Kausi alkoi tahmeasti, kun uusi valmennusryhmä ja mittavasti uusiutunut pelaajamateriaali pyrki tutustumaan toistensa pelityyleihin ja toimintatapoihin. Kun palaset oli saatu suunnilleen kohdalleen pysyi Caps loppuun asti divisioonamestaruuskamppailussa voittamalla suurimman osan ns. helpommista peleistä, mutta häviten ?kovemmille? porukoille. Materiaaliin ja palkkabudjettiin nähden runkosarjan arvosanaksi ei kuitenkaan voi antaa tyydyttävää parempaa.
Godzilla vs. BulinWall
Kummankin joukkueen menestys nojaa vahvasti maalivahtipelin onnistumiseen. Nikolai Khabibulin on Tampan tärkein avain menestykseen eikä Olie Kölzigin roolia voi mitenkään väheksyä epätasaisen puolustajakaartin takana. ?Khabby? on pelannut ehkä elämänsä parhaan kauden ja miehen otteet tolppien välissä ovat mahdollistaneet joukkueen taistelemisen illasta toiseen ketä vastaan tahansa. Olie jää usein asiantuntijoiden maalivahtirankingeissa mm. Khabibulinin taakse, vaikka tilastot tälläkin osoittavat Kölzigin olleen vähintään yhtä loistavan.
Kakkosvahdeissa Tampalla on hienoinen etu, sillä John Grahame on NHL:ssä selkeästi kokeneempi kuin Capsien ensimmäistä kautta pelaava Sebastien Charpentier.
Tämän sarjan kohtalo kulminoituu paljolti siihen kumman maalivahdin kantti kestää paremmin. Khabibulin ei ole urallaan voittanut pudotuspelisarjaa kertaakaan, mutta toisaalta tilanne on sama Kölziginkin kohdalla, jos unohdetaan finaalivisiitti kaudella 97-98. Kummallakin joukkueella on loistava vahti, joten selkeää etua ei voi antaa tällä saralla oikeastaan kummallekaan.
Kumpi toimii paremmin: Kallis ja kokenut vai huokea ja kokematon?
Joukkueiden hyökkäysmateriaalissa on selkeä ero pudotuspelikokemuksessa. Capitals-hyökkääjistön runko koostuu suurelta osin pudotuspelejä useasti tahkonneista kolmekymppisistä pelureista, kun taas Tampan avainhyökkääjät ovat ns. nousussa olevia pelimiehiä, joista suurimmalle osalle on edessä uransa ensimmäiset NHL-pudotuspelit. Avainkysymyksiä sarjassa ovatkin kuinka Capsien eurokonkarit syttyvät pudotuspeleihin ja pystyvätkö Tampan taiturit pitämään tasonsa myös kauden kovimmissa otteluissa.
Kumpaakaan joukkuetta ei tunneta mitenkään fyysisenä joukkueena, joten vielä tässä sarjassa hyökkääjät voinevat pelata suht? vapaasti taitopeliä ilman, että jokaisesta sentistä kaukalossa tarvitsee vääntää hiki hatussa. Tämä sopii kummallekin hyökkääjistölle hyvin.
Tampan hyökkäyksestä nousee ylitse muiden muutama nimi. Martin St.Louis ei koskaan kelvannut varaustilaisuudessa kenellekään, mutta Tampassa piskuinen laituri on näyttänyt ähäkuttia kykyjenetsijöille. Juniorisarjojen ketjukaverukset Vincent Lecavalier ja Brad Richards ovat takoneet noin piste per peli. Samoin on tehnyt vihdoin läpimurron tehnyt Vaclav Prospal. Siinä missä Lecavalier ja St.Louis ovat enemmän onnistuneet maalintekijöinä, Prospal ja Richards ovat enemmän pelinrakentajia. Harva olisi varmasti uskonut, että Tampasta löytyy kauden päätyttyä neljä yli 70 pisteen pelaajaa.
Kärkinelikkoa ovat hyvin täydentäneet ikinuori Dave Andreychuk, sekä Suomessakin junnuna kiekkoillut Ruslan Fedotenko. Fredrik Modin ja Andre Roy ovat isoina pelaajina toimineet kulmavääntäjinä ja likaisen työn tekijöinä, tästä huolimatta molemmat ovat tehneet hyvää jälkeä myös pistesarakkeissa. Näiden pelaajien jälkeen ei sitten löydykään oikeastaan muita kuin tulokkaita tai paremminkin farmitasolle sopivia pelaajia, pois lukien jarrumies Tim Taylor. Tasonpudotus kolmen kentän jälkeen on kyllä suuri.
Capitals-hyökkäyksessä voidaan sanoa olevan taitopelaajien yliannostus, sillä esimerkiksi Sergei Berezin on jäämässä näillä näkymin nelosketjun laituriksi. Bondra - Lang - Zubrus sekä Miller - Nylander - Jagr muodostavat ainakin sarjan alussa kaksi ensimmäistä ketjua ja sitä kautta varmistavat ettei näistä ketjuista löydy liikaa fyysisiä elementtejä. Kolmosketjuna toimii luotettava Konowalchuk-Halpern-Grier, joka tulee raatamaan suuria peliminuutteja kaikissa tilanteissa.
Runkosarjan lopulla kovimmassa vireessä oli kakkosketju, jossa Dainius Zubrus ja Robert Lang heräsivät Sergei Berezinin saapumisen myötä uuteen kevääseen. Viime aikoina Berezinin paikan on ottanut Bondra, jonka nousujohteinen loppukausi lupaa hyvää pudotuspelejä ajatellen. Bondrahan on aina viihtynyt otteluissa Tampaa vastaan.
Mikäli Caps haluaa pärjätä pudotuspeleissä on Jaromir Jagrin aika näyttää, miksi hänelle maksetaan lähes viidesosa koko joukkueen pelaajabudjetista. Jagr ja Kip Miller kärsivät runkosarjan lopulla käsivammoista eikä kumpikaan herra päässyt aikaisempaan vireeseensä palattuaan sairastuvalta. Jagrin päivän kunto on yksi suurimmista kysymysmerkeistä torstaina alkavassa sarjassa.
Nelosketju aloittaa muodossa Berezin-Whitfield-Sutherby. Bruce Cassidy ei kauden aikana paljoa nelosketjuilleen peliaikaa antanut, kunnes aivan runkosarjan loppupuolella alkoi näyttää siltä, että tämä kokoonpano saattaisi vakuuttaa myös Cassidyn käyttämään nelostaan enemmän.
Mikäli joku avauskokoonpanon miehistä ei täytä paikkaansa, kärkkyy hyökkääjistä ensimmäisenä pelipaikkaa Cassidyn suosikki Ivan Ciernik. Muut ylimääräiset hyökkääjät ovat Josh Green, Stephen Peat ja Alex Henry.
Riittääkö peruspuolustaminen pudotuspeleissä?
Kummankin joukkueen selkeästi heikoin osa-alue on puolustus. Tampan rosterista ei löydy oikeastaan yhtään nimimiestä eikä puolustus sinänsä olekaan häikäissyt pitävyydellään. Joukkueen maalisaldo on 9 plussan puolella ja oikeastaan suurin syy tähän löytynee ennemminkin maalinsuulta ja hyvin onnistuneesta hyökkäyksestä kuin puolustuksen pitävyydestä. Vain Dan Boyle ja Brad Lukovich ovat joukkueen pakeista plussan puolella.
Toisaalta Tampan pakisto on hyvin tasainen eikä riskejä alakerrassa oteta. Pavel Kubinaa ja Dan Boylea lukuun ottamatta pakkikalusto on enemmänkin liuta maansiirtokoneita. Puolustus kuitenkin osaa hommansa ja on pystynyt tähän asti sulkemaan vastustajien maaliaikeet hyvällä joukkuepelaamisella. Puolustuksen peluutus pyörii hyvin tasaisesti kaikkien pelaajien kesken.
Joukkue vahvisti pakistoaan ennen siirtotakarajaa hankkimalla kokeneet Janne Laukkasen ja Marc Bergevinin, jotka vahvistavat nimenomaan joukkueen puolustuspäätä. Laukkanen ehti pelata kahdessa viimeisessä runkosarjapelissä ja Bergevin viimeisessä. Lisäksi joukkueen ankkuri Jassen Cullimore on palannut riveihin pitkän loukkaantumisen jälkeen.
Capitals-puolustuksessa Ken Klee ja Sergei Gonchar sekä Calle Johansson ja Brendan Witt muodostavat kaksi ensimmäistä pakkiparia. Tämä olettaen, että Witt ja Klee ovat palautuneet pelikuntoon sarjan alkaessa kuten alkuviikon uutiset uumoilevat. Gonchar on joukkueen ainoa profiilipakki ja hänetkin tunnetaan lähinnä hyökkäystaidoistaan. Witt ja Klee ovat hyvää puolustavien puolustajien NHL-tasoa, mutta eivät nostata suuria pelkotiloja vastustajien hyökkääjistössä.
Capsien ongelmaksi nousee kuitenkin kolmospakkipari, johon ei onnistuttu hankkimaan trade-deadlinella fyysistä ja kokenutta puolustajaa. Nyt hommassa aloittavat Cassidyn suosikit farmiliiga-ajoilta: Jason Doig ja Joel Kwiatkowski. Kummallekin herralle alkava pudotuspelisarja on uransa ensimmäinen NHL-tasolla. Kuusikon takana ensimmäisenä peliaikaa kärkkyy Tapparassakin vaikuttanut Josef Boumedienne. Rosterissa olevat Rick Berry ja J-F Fortin tuskin tulevat jääaikaa näkemään kuin äärimmäisessä hädässä.
Mikäli Caps-puolustuksen kärkinelikko kohtaa loukkaantumisia on joukkueelle ennustettavissa vaikeuksia. Muutenkin muiden hylkäämistä farmipelureista koostuva kolmospakkipari vaikuttaa todella kokemattomalta ja kevyeltä kaksikolta pudotuspeleihin.
Tässä sarjassa kaikki on mahdollista
Kaakkoisen divisioonan joukkueiden taistelussa kaikki on avointa kun sarja alkaa. Kuten todettua kummallakin joukkueella on melko samat vahvuudet ja heikkoudet. Avainasemassa ovat maalivahtipeli ja se, että kumman joukkueen puolustuspelaaminen pysyy kasassa paremmin. Hyökkäyksessä ihmetellään, pystyykö nuori Tampa pelaamaan runkosarjan tasollaan ja vastaavasti heräävätkö Caps-tähdet vihdoin pelaamaan palkkansa edellyttämällä tasolla.
Menee pudotuspeleissä miten vaan, Tampa tulee aina olemaan altavastaaja ja se joukkue, jolla ei ole mitään hävittävää. Ja sehän sopii joukkueelle. Joukkueessa on todella tiivis yhteishenki ja menestyksen eteen ollaan valmiina taistelemaan. Tunnetusti tästä asemasta lähdettäessä mikä tahansa joukkue on vaarallinen.
Ailahtelevasti esiintynyt Caps saa nyt puolestaan todellisen mahdollisuuden näyttää pitääkö puheet joukkueen kasvaneesta kemiasta paikkansa vai onko kasassa edelleen vaan suuripalkkaisia yksilöitä, jotka ovat pelaavinaan joukkueena.
Paperilla Caps vie materiaalillaan voiton Tampasta, mutta avaimet yllätyksiin on olemassa. Erikoistilanteiden hyödyntäminen ja maalivahtipelin onnistuminen ovat tässä sarjassa avainasemassa. Kumpikin joukkue on myös kohtalaisen pieni ja etenkin fyysisen pelin puute saattaa tulla kompastuskiveksi, vaikka tässä nimenomaisessa sarjassa fyysisyys ei ehkä merkitsekään aivan niin paljon kuin seuraavilla kierroksilla.
Tampan etuna on myös se tosiasia, että kaupungissa on kova urheilubuumi. Tampa Bay Buccaneers voitti amerikkalaisen jalkapallon Super Bowlin, ehkäpä juuri samoilla aseilla millä Lightning voi menestyä: kovalla puolustamisella, vastustajan pelinrakennuksen tuhoamisella, yhtenäisellä joukkuepelaamisella ja muutamalla yksilötason tuhkimotarinalla.
Capslandissa puolestaan paineet ovat melko kovat: tippuminen ensimmäisellä kierroksella ei varmasti tyydytä omistaja Ted Leonsisia, joka on panostanut joukkueeseen pitkän pennin pääsemättä kertaakaan ensimmäistä kierrosta pitemmälle. Eräät povaavat jo GM George McPheelle lähtöä, jos joukkue ei etene ensimmäistä kierrosta pidemmälle.
Käy sarjassa miten käykään niin varmaa on, että tässä sarjassa tullaan näkemään enemmän taitoon perustuvaa pelaamista kuin fyysistä rymistelyä. Sarja on ennakkoon niin tasainen ja kysymysmerkkejä täynnä, että allekirjoittaneet eivät lähde voittajajoukkuetta ennustamaan. Jokainen tehköön sen itse.
