NHL:n viimeinen jännittävä perussarjasunnuntai
NHL:n runkosarjan viimeinen pelipäivä sunnuntai oli vielä aika jännittävä päivä, koska monet ratkaisut tehtiin vasta sunnuntaina.
NHL:n pistepörssin voittaja ratkesi sunnuntaina. Maalipörssin voittaja varmistui sunnuntaina. Läntisen konferenssin voittaja ratkesi sunnuntaina kuten myös luoteisdivisioonan mestaruus - joten viimeisen päivän pelien perusteella vasta saatiin tietoon kuka pelaa ketäkin vastaan
muutamassa tapauksessa keskiviikkona alkaneissa playoffseissa.
Todella jännittävä tilanne oli luoteisdivisioonan mestaruudesta käytävä tilanne samanaikaisesti pelattujen kahden ottelun aikana - Vancouver Canucksille olisi riittänyt voitto kotonaan Los Angeles Kingsistä samanaikaisesti kuin Colorado Avalanche pelasi omaa peliään St.Louisia vastaan.
Divisioonan voittaja saisi vastaansa playoffsien ensimmäisellä kierroksella vähän heikompana pidetyn Minnesota Wildin.
Vancouver ei kyennyt voittamaan viimeistä peliään kotonaan LA:n viedessä voiton 2-0, voittomaalin tekijä oli Mikko Eloranta. Avs taas voitti Bluesin ja siten otti divisioonavoiton ja järjesti Vancouverille vastaan St.Louisin playoffsien ensimmäisellä kierroksella.
Coloradon Milan Hejduk teki ottelussa kauden 50:n maalinsa ainoana tämän kauden pelaajana ja ensimmäisen kerran urallaan voittaen näin Rocket Richard-palkinnon.
Peter Forsberg teki kolme pistettä ja nousi ohi kaverinsa Markus Näslundin ottaen Art Ross-palkinnon NHL:n pistepörssikuninkaana 106:llä pisteellä - Näslund jäi sunnuntaina pisteittä ja jäi toiselle sijalla 104:llä.
Runkosarjakausi oli fantastinen menestys Milan Hejdukille. Moni Hejdukin pelejä nähnyt ei ole kovin yllättynyt siitä, että se päivä koitti, jolloin tämä mies teki 50 maalin kauden.
Milan Hejdukilla on uskomattomat taidot käsissään kiekon ampujana ja ohjaajana. Hänen kykynsä nähdä kiekkoa ja osua siihen kaikissa mahdollisissa tilanteissa on ilmiömäinen.
Hän osuu kiekkoihin ilmasta ja jäältä, muuttaen kiekon suuntaa. Hän osaa tuoda kiekon aivan maalin eteen kylmän rauhallisesti kaarrellen pitäen kiekkoa lavassaan odottaen
oikeaa hetkeä paremmin kuin kukaan NHL:ssä; hän pystyy tekemään tuhonsa ahtaista paikoista salamannopeasti. Hejdukin laukaus on kova, nopea ja tarkka. Hän pystyy
osumaan kohteeseen mistä paikasta tai mistä asennosta tahansa. Hän osaa ampua vauhdista, paikaltaan tai suoraan syötöstä.
Milan Hejduk on yksi NHL:n parhaista käsien taidoissa. Yleensä käsistään näppärät pelaajat ovat pelinrakentajia, eivät niinkään snipereita, maalipyssyjä, mutta Milan Hejduk
on maalintekijä. Tällä kaudella kaikki onnistui hyvin Hejdukille - hän sai 50:n maalinsa kokoon vasta kauden viimeisessä pelissä, mutta oli ainoa NHL:ssä joka tuon maagisen rajan rikkoi tänä vuonna. Wayne Gretzky teki maalin no 50 39:nssä pelissään jo päivää ennen uutta vuotta 1981 parhaalla maalikaudellaan.
Samalla Hejduk ja Forsberg voittivat NHL:n plusmiinustilaston tuloksella plus 52.
"We choked.."
Tappio LA Kingsille oli Vancouverissa suuri ja syvä pettymys kotijoukkueelle, jonka pelaajat tavan mukaan antoivat viimeisen pelin lopuksi pelipaitansa suoraan päältään katsojille - en tiedä onko tämä hieno tapa käytössä Suomessa, uskoisin että se on. Tämän jälkeen pelaajat istuivat
alakuloisen ja lyödyn näköisinä kuunnellen kapteeninsa Markus Näslundin rehellistä puhetta mikrofoniin jäältä.
Aikamoinen näky: NHL-joukkueen kapteeni jäällä mikki kädessä
pyytämässä yleisöltä anteeksi huonoa peliä.
Kapteeni Näslund sanoi suoraan joukkueen munanneen itsensä tuona päivänä ja myönsi että joukkue on todella pettynyt, kuten kaikki saattoivat omin silmin nähdä, mutta lupasi parempaa playoffseissa.
Vain yhdellä pelaajalla on oikeastaan oikeus sanoa jotain tällaista, "Me munasimme itsemme tänään..tms", Canucksin parhalla pelaajalla, kapteenilla ja miehellä, joka on saanut kaikkien kunnioituksen pelaamalla korkealla tasolla jokaikisessä ottelussa.
Markus Näslund ei ollut pelkästään rehellinen. Hän oli myös oikeassa. Nucksilla oli luoteisen divisioonavoitto käsissään jo, mutta he antoivat sen pois. Niin hyvin kuin Colorado pelasikin kauden loppukirivaiheet, divisioonan mestaruus oli Vancouverin voitettavissa tai hävittävissä.
Ja he hävisivät.
Loppujen lopuksi kun tavoitteena on voittaa Stanley Cup, joukkueen on opittava vastoinkäymisistään ja juuri sitä Markus Näslund yritti viestiä pelaajilleen ja faneilleen; tämä oli huono päivä, mutta on aika siirtyä eteenpäin. Jos Nucks aikoo mennä mestaruuteen saakka, ei ole väliä ketä vastaan on pelattava ja missä järjestyksessä - tie tulee muutenkin olemaan hirvittävän pitkä ja kivikkoinen.. Tärkeintä on, että joukkue paranee jokaisen esteen ylittäessään.
Kapteeni Näslundin julkinen rehellisyys tuossa tilanteessa uskoakseni auttoi muita Vancouverin pelaajia suuntaamaan keskittymisensä eteenpäin pettymyksen hetkellä. Tunteet annettiin ulos eikä niitä tarvinnut peitellä. Nyt Canucksin on keskityttävä pudottamaan kova ja ilkeä St.Louis Blues ja on parempi ammentaa voimia juuri päättyneestä fantastisesta kaudesta, joka oli kaikkien aikojen paras Vancouverissa; Näslundin ja Bertuzzin menestyksestä, 104:n pisteen kaudesta jne.
Meanwhile in Chicago..
Myös sunnuntaina Chicagossa pelattiin ottelua Hawksin ja Detroitin välillä - voitolla Wings ottaisi Läntisen konferenssin mestaruuden ja saisi ensimmäiseksi tanssiparikseen playoffsien nuorimman
joukkueen Edmontonista.
Detroit oli ottelussa kaksi nolla johdossa jo yhdessä vaiheessa, ja kaikki näytti hyvältä.
Sitten Chicago nousi tasoihin.
Kolmannen erän puolivälissä Sergei Fedorov pääsi yksin läpi ja teki uransa 400:n NHL-maalin komeasti - tämä olisi ollut satumainen tapa tehdä tuo hieno maali. Mutta Blackhawks pilasi illan Eric Dazen tasoittamalla peli ja sitten Tyler Arnasonin voittaessa sen jatkoajalla.
Detroitille yksi piste. Niinpä oli odotettava miten Dallas Stars pelaa omassa pelissään kotonaan Nashvilleä vastaan. Aika yllättäen, Nashville oli voittanut kaikki kolme otteluaan Dallasia vastaan ennen sunnuntain peliä.
Stars otti voiton, läntisen konferenssin mestaruuden ja Edmontonin vastaan playoffseissa.
Dallasin maalivahti Marty Turco olisi voinut ottaa NHL:n modernin ajan ennätyksen kauden aikana päästettyjen maalien per ottelu keskiarvossa ollen pelaamatta viimeisessä ottelussa, mutta hän pelasi ja paransi ennätystään vielä nollapelillään.
Idän playoffsennakot
Ottawa Senators.. A great regular-season team...Ottawa vs. NYI
New York Islanders ei ole voittanut playoffs-pelisarjaa kymmeneen vuoteen. Tällä kaudella joukkueella oli neljä 20-maalin tekijää runkosarjassa hyökkäyksessä
ja joukkueen henkinen johtaja on kapteeni Michael Peca.
Islanders on joukkue, joka todella paransi itseään siirtotakarajalla hankkiessaan Janne Niinimaan. Islesin puolustuksessa on nyt neljä kovaa puolustajaa ja Ottawan taktiikkana on pakko olla päästä mahdollisimman aikaisin kiinni näihin hyvin liikkuviin kiekkoa käsitteleviin
puolustajiin. Runkosarjassa Adrian Aucoin ja Roman Hamrlik kantoivat suurimman osan pelivastuusta saarelaisten puolustuslinjoilla.
Maalivahtipeli on Islandersin suurin kysymysmerkki - Garth Snow on kauden aikana pelannut ajoittain loistavasti, voittaen viisi peräkkäin helmikuussa yhdessä vaiheessa.
Kaikista 16:sta playoffseihin päässeestä ykkosmaalivahdista Snow on rankattu viimeiseksi.
Ottawa Senators voitti itäisen konferenssin ja koko NHL:n runkosarjan mestaruuden osoittaen sen, minkä kaikki tiesivät jo etukäteen: Sens on loistava runkosarjajoukkue.
Ottawa on ottanut yli sata pistettä runkosarjassa aikaiseminkin, kuten 1999 ja 2001 ja sitten pudonnut heti playoffsien ensimmäisellä kierroksella.
Aikaisempiin vuosiin verrattuna sana jota paljon kuulee nyt Ottawasta puhuttaessa on itseluottamus. Joukkue uskoo nyt mahdollisuuksiinsa.
Kokeneen GM John Mucklerin työ seurassa on tuottanut yhdessä vuodessa todella hyvää tulosta. Siirtotakarajalla tehdyt hankinnat Vaclav Varadan ja Brian Smolinskin muodossa antoivat Ottawalle syvyyttä hyökkäykseen siten, että ehkä ainoana itäisen konferenssin joukkueena sillä on laittaa jäälle kolme vaarallista ketjua. Syvyys on playoffseissa tärkeä ominaisuus joukkueelle.
Ottawan ylivoimapeli oli idän paras - suuri syy siihen, että Senators teki eniten maaleja runkosarjassa. Marian Hossa teki yli 40 maalia ja kunnostautui ratkaisumaalien tekijänä.
Daniel Alfredssonin johdolla joukkueessa oli viisi 20-maalin miestä. Maalinteon ei pitäisi olla ongelma pelisarjassa Islandersia vastaan.
Wade Redden pelasi uransa parhaan kauden joukkueensa pelinrakentajana johtaen hyvätasoista Ottawan puolustusta.
Patrick Lalime pelasi koko kauden loistavasti ehkä paria peliä lukuunottamatta.
Todella huipputaitavista pelaajistaan huolimatta Ottawa on se joukkue, jonka on osoitettava pystyvänsä voittamaan playoffseissa monen pettymyksellisen kevään jälkeen.
Ironista tässä pelisarjassa on Alexei Yashinin paluu rikospaikalle kaupunkiin, jossa hän aloitti NHL-uransa ja josta hän lähti lähes tervassa ja höyhenissä pois.
Tämä pelisarja tulee ratkeamaan siihen, kumman joukkueen paras pelaaja tulee ja ottaa pelit rarkaistavakseen. Marian Hossa teki läpimurtonsa tällä kaudella NHL:n
perussarjan tähtien joukkoon; hän on nopea ja älykäs pelaaja, oikea ns. luonnollinen maalintekijä. Mutta nyt hänen on tehtävä läpimurtonsa myös playoffs-pelaajana.
Pidettyään pienen palaverin GM:n ja joukkueen omistajan kanssa,Yashin teki 12 maalia kauden viimeisissä 14 pelissä ja tulee kuulemaan paljon buuauksia yleisöltä Ottawassa.
Mutta jos hän pystyy jatkamaan hyviä pelejään playoffseissa, hän voi alustaa ensimmäisen kierroksen yllätyksen.
Toistaiseksi pelaajakauppa Yashin for Zdeno Chara Jason Spezzasta puhumattakaan näyttää vielä todella hyvältä Ottawan kannalta. Spezza saattaa istua vielä tässä sarjassa penkin päässä, mutta hän on tulevaisuuden mies.
Chara pystyy hirvittävällä koollaan ja voimillaan siivoamaan maalinedustan ja vielä sujuvalla luistelullaan nousta mukaan hyökkäyksiin.
Yashin tulee buuausten lisäksi näkemään paljon Radek Bonkia ja Vaclav Varadaa seuraavissa peleissä. Näitä kahta tullaan peluuttamaan Yashinia vastaan.
NYI tulee pelaamaan kovaa fyysistä peliä Ottawaa vastaan, vaikka kovien taklausten hakeminen voi antaa Ottawalle vaarallisia mahdollisuuksia suunnanmuutoksiin
keskialueella. Ottawa pelaa trapsysteemillä - Islesin on saatava puskettua kiekko trapin ohi syvälle Sensin alueelle ja pelattava yksinkertaista ja kurinalaista peliä.
Ottawa on rauhallista ja maltillista keskialueen peliä pelaava joukkue - NYI:n on yritettävä ohittaa keskialue ja vietävä peli päätyihin ja kulmiin.
Lisäksi Ottawa on NHL:n taidoikkain lyhyihin syöttöihin perustuvassa nopeassa syöttöpelissään. Senators pelaa liikkuvasti ja kurinalaisesti - Ottawan taktiikkana
tulee olemaan Islesin paljon jääaikaa pelaavien puolustajien väsyttäminen
Ottawan on pystyttävä pelaamaan Islandersia vastaan fyysisesti, mutta tuotava peliin oma taitotasonsa ja yritettävä voittaa sillä.
Aina voidaan sanoa, että Ottawan Presidents Trophy-joukkue on rakennettu nerokkaalla varaamisella ja erinomaisilla pelaajakaupoilla loistavan valmennuksen kanssa. Ja lisäksi joukkueessa on nyt fyysinen kova elementti joka puuttui
aikaisemmissa playoff-sarjoissa. Mutta se ei riitä.
Ennustan suurta yllätystä - NYI voittoon kuudessa pelissä. Islanders kaatoi Ottawan viimeisessä perussarjakohtaamisessa Ottawassa maaliskuun puolessa välissä selvästi 5-2, pahin tappio jonka Sens kärsi kotonaan koko vuonna.
Ottawan ongelmana on yhä edelleenkin se, ettei joukkuetta kunnioiteta menneitten perusteella ja tuo kunnioitus on saatava vanhanaikaisella tavalla ansaitsemalla se.
Paineet ovat kovat valmentaja Jacques Martinilla.
The End of the World Series...Toronto vs. Philly
Kaksi joukkuetta, jotka kilpavarustelivat todella kovasti ennen playoffsien alkua hankkimalla lisää pelaajia välittämättä kuluista - molempien tietäessä kohtaavansa toisensa heti ensimmäisellä kierroksella.
Toronto hankki Owen Nolanin, Doug Gilmourin, Glen Wesleyn ja Phil Housleyn - Philly Sami Kapasen, Dmitry Yuskevichin, Tony Amonten ja Claude Lapointen.
On kunnioitettava näitten seurojen johtoa, koska he pelaavat rikasta ja köyhää, he todella ovat ottaneet riskin ja laittaneet kaiken sen varaan, että playoffseissa mennään eteenpäin.
Pelisarjaa on jo kutsuttu maailmanlopun sarjaksi, koska häviäjälle tilanne tulee olemaan todella ikävä jälkikäteen.
Mielenkiintoinen pelisarja, jossa on paljon vastakkainasetteluja, valmentaja vastaan valmentajat,
maalivahti vastaan maalivahti jne jne.
Valmennuksellisessa mielessä mielenkiintoinen asia on se, että Pat Quinn on valmentaja, joka ei välitä kesken pelin tehtävistä vastakkainpeluuttamisista ja ketjujen ja pelaajien
vaihtamisesta aina tilanteen mukaan kun taas Kenny Hitchcock on valmentaja, joka elää näistä match-upeista.
Torontolla tuntuisi olevan nyt koossa oikeanlainen kokoelma maalivahtipeliä, puolustusta, kovuutta, kokemusta ja maalintekotaitoa, jotta joukkue pääsisi Stanley Cupin finaalin ensimmäisen kerran sitten kevään 1967. Tämä luku 1967 on ikäänkuin Toronton kirous jo, kuin 1940 oli
aikaisemmin NY Rangersille.
Ed Belfour maalissa on ollut loistava läpi koko kauden - ihan alussa oli vaikeuksia, mutta sen jälkeen ja hänellä on kokemusta kolmesta aikaisemmasta Stanley Cup-finaalista.
Pakko antaa etu Torontolle maalivahtien kaksintaistelussa tässä pelisarjassa. Ed Belfour on maalivahti, joka ohjaa puolustustaan maaliltaan ja antaa pakeilleen ohjeita -
hän tekee kaikille selväksi mikä näitten tehtävä on.
Owen Nolan toi Torontoon lisää maaleja ja lisää fyysistä kovuutta hyökkäyspäähän. Nolan hankittiin ikäänkuin juuri tätä kovaa Philly pelisarjaa varten Torontoon. Nolan on iso, vahva, kovalla tyylillä ja tunteella pelaava kiekkoilija joka osaa tehdä maaleja ja pelata ylivoimapelissä taidoillaan. Leafsin johto on varmasti katsonut ja verrannut joukkuettaan Philadelphiaan etukäteen ja päättänyt tarvitsevansa ison ja vahvan maaleja tekevän hyökkääjän
ja hankki sitten juuri sellaisen Owen Nolanissa. Nolan teki kauden kauden 14 viimeisessä pelissä 12 pistettä.
Mats Sundin johti Leafsia runkosarjassa maaleissa ja Alexander Mogilny pisteissä.
Erikoistilannepelaamisessa Toronton alivoimapeli on yksi NHL:n parhaista, mikä on hyvä sillä Leafsilla on paha tapa ottaa kurinalaisuuden puutteesta johtuvia turhia jäähyjä paljon.
Philadelphia Flyers ylitti sadan pisteen rajan runkosarjassa jo kolmannen kerran viimeisen neljän vuoden aikana erityisesti joukkueen koko joukkueen puolustuspelille omistautuvan pelisysteemin ansiosta.
Maalivahti Roman Cechmanek oli NHL:n parhaita koko runkosarjan läpi maalivahtien päästettyjen maalien ja torjuntaprosenttitilastoissa, mutta silti monet kysymykset
roikkuvat ilmassa koskien hänen kykyään pelata samalla tasolla playoffseissa. Cechmanekin on pakko pelata hyvin pudotuspeleissä jo senkin vuoksi, että Flyers ei ole paljon maaleja tekevä joukkue - se teki kaikista Idän kahdeksasta
playoffjoukkueista vähiten maaleja runkosarjassa.
Viime kauden playoffseissa Cechmanek pelasi hyvin Ottawaa vasten, mutta sitten putosi joukkuekavereittensa suosiosta playoffsiensa loppuvaiheissa luovutettuaan. Hyvä playoffpeleissä vielä suhteellisen kokematon maalivahti - 10 peliä playoffseissa uralla, mutta tässä pelisarjassa etu tällä osastolla Leafsin. Cechmanek on pelannut kolme pelisarjaa aikaisemmin urallaan mutta ei ole onnistunut voittamaan yhtään. Nyt hänen on pakko voittaa.
Tony Amonten hankkiminen Phoenixista siirtotakarajalla toi paljon kaivattua hyökkäystehoa. Samalla tavalla kuin Toronto, myös Philly etsi itselleen maaleja tekevää hyökkääjää siirtotakarajalla ja hankki Amonten. Amonte on Jeremy Roenickin vanha pelikaveri jo koulukiekosta - siis lukiosta - ja nyt ammattilaisina NHL:ssä tämä parivaljakko on taas yhdessä tehnyt joitakin hienoja maaleja ihan viime viikkoina.
Amonte on tehnyt 7 maalia ja 15 pistettä 13 pelissä tultuaan Philadelphiaan.
Sekä Toronto että Philadelphia hyötyivät näistä hankinnoista hyökkäykseensä, mutta annan edun silti Torontolle ja Owen Nolanille tämän kovuuden ansiosta, vaikka Tony Amontella on enemmän nopeutta ja luontaista maalintekotaitoa.
Torontolla on loppujen lopuksi enemmän tulivoimaa hyökkäyksessään.
Toronto on kova joukkue pelattaessa laidoilla; isokoinen kovaa fyysistä peliä pelaava joukkue. Philadelphian puolustuspelin on onnistuttava pysäyttämään Toronton peli jo keskialueella - jos Leafs pääsee Flyersin alueelle Phillyn
puolustajat kuten Eric Desjardins, Erich Weinrich, Marcus Ragnarsson ja Kim Johnsson ovat vaikeuksissa Toronton pyörittäessä peliään laitoja pitkin kulmissa - Philadelphian puolustajat eivät ole isoja ja vahvoja ehkä Dmitry
Yuskevichia lukuunottamatta - muitten on voitettava Leafsin hyökkääjät nopeudellaan koska voimat eivät tule riittämään.
Toronto tulee pelaamaan kovaa fyysistä peliä tässä pelisarjassa ja tekemään elämän Philadelphia Flyersin hyökkääjille todella ikäväksi ja mustelmien täytteiseksi.
Jos Philadelphia Flyersilla on mahdollisuuksia ottaa voitto pelisarjassa se tulee perustumaan valmentaja Kenny Hitchcockiin. Hän osaa pitää joukkueensa pelin kurinalaisena ja hän pistää pelaajansa vastaamaan velvollisuuksistaan,
suuri tähti, roolipelaaja tai mikä. Ja Hitchcock on hyvä vastakkainasetteluissa.
Keith Primeau on sentteri, joka ei ole pelannut hyvin playoffseissa pitkiin aikoihin. Hänen on nyt osoitettava mihin pystyy.
Ennustukseni Toronto kuudessa pelissä, Flyersille maailmanloppu.
The Trapfest, Defence vs. Offence...New Jersey vs. Boston
Tässä pelisarjassa tullaan näkemään paljon trap-puolustusta ja vähän maaleja. Nämä kaksi joukkuetta pelasivat vähän aikaa sitten keskenään todellisen trapfestin Jerseyn Meadowlandissa, joka päättyi 1-1.
NJ:ssä trap ei ole kirosana kuten kaikkialla muualla. Trapin avulla seura on voittanut Stanley Cupeja. Vastustajan kiekollinen hyökkäys ohjataan keskialueella laitaa kohti ja nopeus ja lopulta kiekko otetaan pois.
New Jersey Devils on todellinen traptehdas NHL:ssä - vielä parempi kuin Minnesota Wild. Tämä joukkue pystyy tekemään liukkaasta jäästä mutalammikon vastustajalle.
New Jersey Devils on mielenkiintoinen joukkue.
Martin Brodeur on ollut Devilsin paras pelaaja koko kauden. Hän johti NHL:ä voitoissa. Devilsin vahvuuksia ovat hyvä maalivahti, kova puolustus ja kova fyysinen pelityyli - mikään muu NHL-joukkue ei omaa kaikkia kolmea samalla tavalla kuin NJ.
John Madden kovana puolustavana hyökkääjänä ja Scott Stevens taklaavana pakkina tulevat pelaamaan tutuissa rooleissaan tiltaten B-paitaisia miehiä aina tilaisuuden tullen.
Samalla Devilsillä on NHL:n paras alivoimapeli, mutta itäisen konferenssin huonoin ylivoima. Merkillisiä vastakohtaisuuksia siis. Devilsillä on ongelma hyökkäystehossa ja jossakin vaiheessa tästä voi tulla ongelma playoffseissa.
Boston oli idän paras joukkue kauden ensimmäisellä kolmanneksella, mutta sitten jotain tapahtui - nyt joukkue yrittää playoffseissa löytää saman tuntuman. Hyökkäyksessä Bostonilla on kovia nimiä kuten Joe Thornton, Glen Murray
ja Mike Knuble ja joukkue tarvitseekin maaleja, koska se on yksi idän eniten maaleja päästävistä joukkueista jostain syystä.
Maalivahtipeli on kysymysmerkki. Steve Shields tullee aloittamaan Jeff Hackettin ollessa syrjässä Tim Thomas saattaa tulla kakkoseksi ainakin penkille Bostonissa.
Loukkaantumiset ovat vaivanneet Bostonin molempia maalivahteja - ei hyvä tilanne juuri ennen playoffseja. Ehkä Koira-nimisen koiran omistanut mies tulee ja ottaa ensimmäisen Stanley Cup-pelinsä ja nousee sankariksi..
Jos Boston onnistuu saamaan minkäänlaista maalivahtipeliä kuntoon tässä sarjassa, hyvät hyökkääjät voivat varastaa jonkin pelin.
Devilsin pakki Ken Daneyko sanoi jokin aika sitten, että tässä on koossa joukkue, joka hänen mielestään on yhtä hyvä kuin se Devils-joukkue, joka meni Stanley Cupin finaaliin kahdesti peräkkäin.
Ennustus: Devils viidessä pelissä. Suuri etu maalivahtipelissä. Vähämaalinen pelisarja.
Tampa vs. Washington
Tampa Bay Lightning pelaa playoffseissa toista kertaa seuran historiassa.
Washingtonin hyökkäystä johtavat Jaromir Jagr ja Peter Bondra. JJ pelasi hyvän kauden, mutta loukkaantumisten ja muitten asioiden rikkoman kauden.
11 miljoonan taalan kysymys onkin jälleen onko Jaromir Jagr pelikunnossa vai ei. Jagr rikkoi luun ranteessaan jokin aika sitten ja on sen jälkeen pelannut välillä ja välillä ei.
Ylivoimaspesialisti Sergei Goncharin avulla Caps voi nousta vaaralliseksi playoffjoukkueeksi.
Maalivahti Olaf Kolzigia on aina käynyt sääliksi. Capitals jättää hänet yleensä oman onnensa nojaan kohtaamaan enemmän laukauksia kuin kukaan muu maalivahti näissäkin playoffseissa. Tähän Washingtonin on puututtava
muutoksella.
Tampan divisioonamestaruus oli ansaittu. Vincent Lecavalier ja Martin St.Louis olivat 30-maalin miehiä. Maalivahti Nikolai Khabibulin oli kauden aikana välillä alhaalla ja välillä huipulla. Parempi maalivahti kuin tilastojen valossa voisi ajatella. Hän voitti kauden aikana välillä 16 peliä peräkkäin.
Tämä pelisarja on nuoruus vastaan kokemus. Tampa on ollut yksi kauden hienoista yllättäjistä; viisi sen parasta hyökkääjää ovat kaikki alle 30-vuotiaita.
Ennustus: Tampa kuudessa. Mielenkiintoinen maalivahtien taistelu. Kumpikaan joukkueista ei ole erityisen hyvä
puolustamisessa, mutta osaa tehdä maaleja. Niinpä
katsojan kannalta olisi hienoa jos valmentajat antavat
joukkueitten pelata avonaista hyökkäyspeliä muusta välittämättä - eniten maaleja tehnyt voittakoon.
Lännen playoffsennakot
Stars align for Oilers...Dallas vs. Edmonton Part 6
Nämä kaksi joukkuetta ovat kohdanneet Stanley Cupin playoffsien ensimmäisellä kierroksella kuusi kertaa viimeisten seitsemän kevään aikana. Dallasin voitettua läntisen konferenssin mestaruus runkosarjan viimeisenä pelipäivänä ja Öljyn varmistettua playoffspaikka jo kaksi viikkoa sitten taas ollaan tutussa tilanteessa.
Täällä sanotaan, että elämässä on kolme asiaa joita ei voi välttää: kuolema, verot sekä Oilersin ja Dallasin yhteenotto joka kevät. Ainoa keino, jolla tämä voidaan välttää on, että molemmat putoavat playoffseista - näin juuri tapahtui viime vuonna.
Tänä vuonna vasta sunnuntainen Detroitin jatkoaikatappio Chicagolle mahdollisti sen, että Dallas otti lännen ja
tapaaminen Edmontonin kanssa taas kerran järjestyi.
Viimeiset neljä pelisarjaa Dallas on aina voittanut, mutta pelit ovat olleet äärettömän tasaisia yhden maalin ratkaisuja. Kaksi vuotta sitten neljä kuudesta ottelusta ratkaistiin vasta jatkoajalla.
Edmontonin ja Dallasin yhteenotto on parasta playoffkiekkoa monen katsojan mielestä vaikka se aina päättyykin jo ensimmäiseen kierrokseen. Todellinen kiekkofanien unelmasarja, kunnon actionia päädystä päätyyn. Fanien innostus molemmissa halleissa lähentelee hulluutta.
Dallas Stars voitti läntisen konferenssin mestaruuden ja näyttää etukäteen selkeältä ennakkosuosikilta
tässä jokakeväisessä klassikossa. Joukkueitten pelaajabudjeteille ei jäällä ole mitään merkitystä, mutta ennen pelejä ne ovat Dallasin hyväksi 66 miljoonaa dollaria vastaan 32.
Dallas on paljon playoffkokemusta omaava joukkue ja tämä voi koitua Oilersin turmaksi kun kovia pelejä pelataan kovassa paineessa vastustajan yleisön riehuessa...playoffsien nuorin
joukkue saattaa hätääntyä ja pelästyä.
Dallasia haittaa jonkin verran maalitykki Billy Guerinin poissaolo reisileikkauksen takia ja kokeneen Pierre Turgeonin loukkaantuminen. Guerin tullee tekemään paluun jäille vasta toisella kierroksella - hän ei edes voi vielä ajaa kuntopyörää tässä vaiheessa luistelusta puhumattakaan, Turgeon aikoo tehdä paluun peleihin kun pelisarja sunnuntaina siirtyy Dallasista Edmontoniin.
Maalivahtien rooli korostuu aina playoffseissa, eikä tämä pelisarja ole mikään poikkeus. Tommy Salo pelasi vaihtelevan runkosarjan - hänen tilastonsa ovat huomattavasti huonommat kuin vastapuolen Marty Turcon, mutta hänellä on kykyjä nostaa pelitasoaan aina kauden tärkeimmässä vaiheessa ja parhaimmillaan hän pystyy olemaan todellinen ohittamaton muuri.
Salo pelasi hyviä pelaajia maaliskuussa ja valittiin kerran jopa NHL:n viikon pelaajaksi maaliskuun alussa. Ja juuri siihen perustuvat Oilersin haaveet yllätyksestä. Tommy Salon
on oltava Edmontonin paras pelaaja jos yllätys aiotaan toteuttaa.
NHL:n eliittimaalivahtien tekemiset arvostellaan playoff-menestyksen perusteella. Tommy Salo on pelannut kolmessa pelisarjassa aikaisemmin, mutta ei ole voittanut - Salo ei ole koskaan edennyt ensimmäiseltä kierrokselta pitemmälle. Tietenkin vastus on ollut kova eikä
maalivahtia voi syyttää pelkästään. Nyt Tommyn on pakko voittaa osoittaakseen olevansa eliittiluokan maalivahti.
Ryan Smyth on Anson Carterin lähdettyä Edmontonin paras maalintekijä. Pieni sentteri Mike Comrie erikoistuu ratkaisumaalien tekoon - hän ratkaisi yhden playoffsottelun Dallasia vastaan jo tulokaskaudellaan kaksi vuotta sitten jatkoajalla.
Dallasin maalivahti Marty Turco pelasi huippukauden ollen NHL:n ykkönen niin päästettyjen maalien keskiarvossa uudella ennätyksellä kuin myös torjuntaprosentissa, joka on todella hyvä tilasto kun maalivahtien peliä ryhdytään arvioimaan. Turco ei ole aikaisemmin pelannut playoffseissa, mutta hän on voittanut aikaisemmin kaikilla tasoilla.
Turco pelasi juuri ennätyksellisen hyvän runkosarjan, hän on maalivahti, joka osaa käsitellä kiekkoa kuin Martin
Brodeur - NHL:n paras - hänellä on Patrick Royn tyyli keskittyä ja valmistautua peleihin ja asenne. Marty Turco on valmis playoffseihin kokemattomuudesta viis.
Dallasin johtava pelaajahahmo hyökkäyksessä on vanha Edmontonin tappaja Mike Modano, joka rakastaa pelaamista Edmontonin nopealla jäällä, Oilersia vastaan nopeavauhtisessa pelityylissä. Hän on lähes piste per peli pelaaja playoffseissa ja Starsin ykkösmies.
Jere Lehtinen on tunnettu puolustavana hyökkääjänä, mutta hän rikkoi ensimmäisen kerran urallaan 30-maalin rajan tällä kaudella.
Puolustuksessa Sergei Zubov ja kapteeni Derian Hatcher johtavat Dallasin kovaa puolustusta. Molemmat pelasivat runkosarjan lähes Norris-palkinnon arvoisesti. Derian Hatcher on isokoinen ja pahatapainen puolustaja, jonka erikoisuutena on vastustajan tähtien pehmittäminen
kovalla fyysisellä pelillä. Ryan Smyth tulee tutustumaan Hatcheriin uudelleen tässä sarjassa kuten muutkin Oilers-hyökkääjät.
Kaksi vuotta sitten Edmonton peluutti Georges Laraquea Hatcheria vastaan mahdollisimman paljon ja Shorshin menestyminen tässä roolissa tässä yhdessä pelisarjassa teki hänestä varteenotettavan pelaajan NHL:ssä tämän jälkeen. Varsinkin kun pelisarja siirtyy sunnuntaina
Edmontoniin, Laraque tulee olemaan Hatcherin pahin ilkeä vihollinen alkuvihellyksestä alkaen. Dallasissa Hatcher yritetään siirtää tietenkin Ryan Smythin kimppuun samaan aikaan.
Edmonton pelasi todella hyvin kauden loppukirivaiheen voittaen seitsemän ottelua ja toinen asia, joka antaa luottamusta joukkueen mahdollisuuksiin tästä näkökulmasta on se, että tänä vuonna monestä aikaisemmasta poiketen playoffspaikka varmistettiin hyvissä ajoin ja tämän ansiosta
pelaajat saivat henkistä ja fyysistä lepoa ja rentoutumisaikaa ennen Dallas-sarjan alkua.
Oilersilla oli varaa antaa avainpelaajien jäädä kokonaan pois muutamista kauden viimeisistä runkosarjaotteluista ja joukkue lähtee pelaamaan Dallasia vastaan hyvällä mielellä uskoen
voittoonsa.
Edmonton voitti joukkueitten välisen edellisen yhteenoton runkosarjassa maaliskuun 8. Edmontonin Skyreachilla pelatussa todella playoffs-tasoisessa kovassa ottelussa - kovin
fyysinen kamppailu mitä Edmontonissa oltiin nähty sitten edellisen kerran kun nämä kaksi joukkuetta kohtasivat playoffseissa kaksi vuotta aikaisemmin ja tästä voitosta Oilers varmaankin yrittää ammentaa henkistä voimaa tulevaan pelisarjaan.
Mutta runkosarjapelit ja playoffsit ovat täysin eri asia. Lisäksi tuossa pelissä Dallasin maalilla pelasi ensimmäisen NHL-aloituksensa neljään vuoteen tehnyt Corey Hirsch - nyt
vastassa tulee olemaan täysin eri tason maalivahti Marty Turco.
Tämän pelisarjan lopputulos tulee näyttämään paremmin kuin runkosarjan viimeiset pelit senkin, onko Edmonton pystynyt selviytymään Anson Carterin ja Janne Niinimaan
poismyynneistä maaliskuun 11.
Joka tapauksessa luvassa on todella huima pelisarja, jokaikinen istumapaikka on myyty ja nämä kaksi joukkuetta pelaavat kovaa toisiaan vastaan. Maalivahtien taistelu. Dallas Starsin isokokoinen hyökkäys pelaa suoraan maalille kovempaa kuin mikään muu joukkue NHL:ssä ja siitä tulee vielä paljon töitä Edmontonin puolustukselle ja Tommy Salolle. Dallas on ikäänkuin rakennettu pudottamaan Edmontonin kovaa luistelevan nuoren joukkueen.
Varsinkin keskialueella vertailtaessa Modanoa ja Jason Arnottia Oilersin pieniin Todd Marchantiin, Mike Comrieen ja Mike Yorkiin - tappelu ei edes näytä reilulta. Oilersin on saatava tehoja kahdelta Mikeltä. Dallas tullee peluuttamaan
Hatcheria ja Zubovia Comriea vastaan ja sekään ei näytä reilulta asetelmalta.
Nopea puolustava sentteri Todd Marchant tulee pelaamaan tässä sarjassa mahdollisimman paljon Mike Modanoa vastaan. Arnottin rooli saattaa nousta tärkeäksi jos Marchant
onnistuu vähän neutralisoimaan Modanon vaarallisuutta.
Oilersin kolmosketju Moreau-Reasoner-Pisani on ollut Oilersin paras ketju kauden loppuvaiheissa ja pystyy tarkan ja kovan puolustuspelin ohessa tekemään maaleja. Fernando Pisani on mielenkiintoinen pelaaja, jota kannattaa seurata.
Dallasin grinderit kuten Brenden Morrow ja Rob DiMaio tulevat myös olemaan tärkeitä tässä sarjassa.
Ennustus: Dallas neljässä pelissä suoraan, mutta pelit tulevat olemaan kovia taisteluja, tunteella pelattuja kovia fyysisiä yhteenottoja. Voittaja maksaa voitostaan toisella
kierroksella menetettyään parhaat mehunsa fyysisesti ja henkisesti.
Jos Oilers onnistuu varastamaan yhden se voi varastaa toisenkin - mitä pitemmälle sarja venyy sen hankalampaa se tulee olemaan Dallasille. Siksi Starsin on saatava nuori Oilers pois pelistä niin nopeasti kuin mahdollista.
"These teams dont like each other"...St.Louis vs. Vancouver
Yleensä NHL-joukkueet tarvitsevat kunnon pelisarjan toisiaan vastaan rakentaakseen kunnon vihaa välilleen. Kuten Dallasin ja Edmontonin tapauksessa sitä on rakennettu jo vuosien ajan, vaikka miehet ovat muuttuneet.
St.Louis Bluesin ja Vancouver Canucksin vihanpitoon ei tarvita pelisarjaa - nämä joukkueet eivät pidä toisistaan jo runkosarjan perusteella. Runkosarjapelit näitten kahden välillä ovat olleet ilkeitä ja rumia pelejä täynnä tappeluja ja rumia ja kovia otteita. Ja mitään ei ole unohdettu,
luvassa on todella todella kova fyysinen pelisarja.
Vancouverilla on koko NHL:n kovin ketju Näslund-Morrison-Bertuzzi, mutta nyt Nucksin on joukkueena keskityttävä kovaan puolustuspeliin. Sunnuntain
pettymyksestä on henkisesti noustava.
Yhden kovan ketjun varassa oleminen voi olla samanaikaisesti pettymys ja kirous joukkueelle, mutta Vancouverissa
ongelma on ratkaistu mielenkiintoisella tavalla: hyökkäystehoapua tulee koko kuuden miehen puolustukselta.
Vancouverilla ei ole yhtä puolustajaa, joka olisi selkeä hyökkäävä tähti kuten Nicklas Lidström, Sergei Gonchar tai Rob Blake - kaikki kuusi pakkia saavat nousta hyökkäyksiin ja tekivätkin runkosarjassa tasaisesti yhteensä 150 pistettä,
johdossa Ed Jovanovski 46 pisteellä 67:ssä pelissä.
Maalivahti Dan Cloutier pelasi läpimurtokauden ja oli NHL:n kuukauden pelaaja marraskuussa. Vancouver Canucks pelasi historiansa parhaan kauden ja oli kauden eri vaiheissa koko NHL:n paras joukkue muutamaan otteeseen - Nucks voitti helmikuussa 14 peliä putkeen.
Vain playoffmenestys voi tehdä näistä tilastoista merkityksellisiä Canucksille, seuralle, joka ei ole ottanut voittoa playoffsarjasta sitten 1995.
Valmentaja Joel Quenneville teki loistavaa työtä koko kauden loukkaantumisista kärsineen joukkueen kanssa. Chris Pronger teki paluun rannevamman jälkeen juuri ennen playoffseja ja Pronger vastaan Bertuzzi tulee olemaan yksi tämän pelisarjan
kovimmista tarinoista. Toinen tulee olemaan Brad May vastaan Keith Tkatchuk tai Ed Jovanovski vastaan Keith Tkatchuk. Jos Jovanovski pystyy eliminoimaan Tkatchukin kuten Adam Foote pari vuotta sitten kovalla fyysisellä pelillä lopulta
kesyttäen tämän - hyvä asia Nucksille.
Doug Weightin harteilla on paljon paineita menestyä tässä sarjassa. Hänen kautensa ei ollut hyvä tähän mennessä. Pavol DeMitra oli runkosarjassa loistava, mutta
hänen maineensa playoffseissa ei ole kovin hyvä.
St.Louisin vahvuus on hyökkäystehon laajuus verrattuna Vancouverin yhden ketjun joukkueeseen.
Bluesilla oli ongelma maalillaan koko kauden ja niinpä seura hankki Chris Osgoodin siirtotakarajalla. Osgood on voittanut Stanley Cupin aikaisemmin Detroitissa ja tähän
playoffkokemukseen St.Louis luottaa. Osgood on maalivahti, jonka peliesitykset ovat usein ailahtelevia.
Maalivahtien taistelu tässä sarjassa on yksi parhaista ja siihen pelisarja saattaa hyvin ratketa. Dan Cloutierilla ei ole urallaan kokemusta playoffpelisarjan voittamisesta -
Chris Osgoodilla on kaksi Stanley Cup-sormusta. Mutta Osgood ei pysty pitämään tasoaan korkealla koko sarjan läpi.
Joskus Osgoodia on kutsuttu nimellä "Wasgood",
joskus nimellä "Nogood". Jos hän onnistuu nyt olemaan vaikkapa "Verygood", hänellä on mahdollisuus ottaa suuri sopimus todella syvätaskuiselta seuralta kauden päätteeksi palkinnoksi.
Hyvin paljon Toronto vs. Philadelphia idässä muistuttava pelisarja lännessä. Joka tämän pelisarjan häviää, joutuu selittämään syyt ja häpeämään itseään..
Kurinalaisuuden puute voi olla Bluesin ongelma. Runkosarjan eniten jäähypenkkiä kuluttanut joukkue, jonka alivoima oli vasta liigan 23. paras, ja vastassa vielä yksi NHL:n kovimmista ylivoimaviisikoista.
Ennustus: Vancouver seitsemässä pelissä, kova ja raaka pelisarja tulossa.
Maaleja tullaan näkemään enemmän kuin muissa sarjoissa. Katsojan kannalta hyvää jääkiekkoa. Myös mielenkiintoinen valmentajien kohtaaminen; Marc
"eiantanutwaynenvetäärankkaria" Crawford ja Joe Quenneville valmensivat aikoinaan Coloradoa yhdessä ja jo sitä ennen joskus valmensivat Toronton farmijoukkuetta AHL:ssä kahdestaan.
Daavid vs Goljat...Detroit vs. Anaheim
Ainoa keino, jolla Ducks pystyy ottamaan edes yhden voiton tässä pelisarjassa perustuu loistavaan maalivahtipeliin ja täydelliseen onnistumiseen avainpelaajilta. Jean Sebastien
Gigueren on pelattava täydellinen peli ja kauden lopussa huippuratkaisijana sankaroineen Steve Thomasin on annettava vielä lisää samanlaista esitystä Paul Kariyan, Adam Oatesin
ja Peter Sykoran avustuksella. Kolme viimeistä pelaajaa ovat Ducksin ainoa varteenotettava
hyökkäysketju.
Vaikka Curtis Joseph pelasi takkuisen kauden, ja vaikka Giguere on loistava maalivahti - maalivahtien kaksintaistelusta tässä sarjassa ei oikein voi puhua. Curtis Joseph haluaa tehdä saman kuin Dominik Hasek vuosi sitten.
Anaheimin vahvuuksia on todella hyvä alivoimapeli ja se, että joukkue on yksi NHL:n vähiten jäähyjä ottavista joukkueista. Se on hyvä, sillä Detroitilla on koko liigan kovin ylivoima. Jos Anaheim ottaa jäähyjä, ikäviä seurauksia on luvassa. Pakko yrittää pysyä viisi vastaan viisi pelissä.
Detroit Red Wingsillä on pelaajia, jotka pystyvät ampumaan kiekon maaliin mistä tahansa nopeista hyökkäyksistä hienon syöttöpelin ja kiekonhallinnan päätteeksi.
Wings on vaarallinen keskialueen suunnanmuutospelissään ja heittää vielä suolaksi haavoihin Tomas Holmströmin ajamaan maalivahdin päälle.
Mielenkiintoista nähdä miten niin erinomaisesti kokeneeseen ja kovaan joukkueeseen sopeutunut keltanokka Henrik "Hank" Zetterberg menestyy playoffseissa. Hank saattaa hyvinkin voittaa Calder-palkinnon vuoden tulokkaana NHL:ssä.
Ennustus: Detroit viidessä pelissä. Jos Giguere osaa seistä päällään ja tehdä phantom-luokan torjuntoja ja jos Anaheim pystyy pelaamaan todella kurinalaista kiekkoa. Muuten Detroit neljässä.
Detroit voitti 21 peliä viimeisista 26:sta. Joukkue on täynnä taitoa, kokemusta ja itseluottamusta playoffseissa. Ja NHL:n selvästi paras ylivoimapeli.
Colorado vs. Minnesota
Colorado Avalanhe on pelannut todella hyvin sen jälkeen kun uusi valmentaja Tony Granato tuli paikalleen. Joukkueella on NHL:n parhaimpiin kuuluva pelaajisto playoffseja silmälläpitäen; ketju Tanguay-Forsberg-Hejduk on ollut pysäyttämätön, Joe Sakic johtaa kakkosketjua ja Rob Blake puolustusta, joka on NHL:n parasta luokkaa. Patrick Royn saavutukset playoffmaalivahtina ovat legendaariset.
Kokemuspuolella pelkästään Roylla on enemmän playoffpelejä urallaan kuin koko Wildin joukkueella yhteensä. (240 - 227, näistä Cliff Ronningilla 105)
Minnesota Wild on kolmatta kauttaan pelaava laajennusjoukkue joka selvitti tiensä maalivahtiparinsa Dwayen Roloson/ Manny Fernandez ja kurinalaisen puolustuspelinsä ansiosta. Nuori Marian Gaborik on tulevaisuuden maalintekijä, mutta hänen pelinsä simahti pahasti runkosarjan toisella puoliskolla.
On helppoa ennakoida että Colorado Avalanche menee jatkoon tästä sarjasta nopeasti.
Minnesotaa valmentaa Jacques Lemaire, joka on yksi kolmesta Stanley Cupin aikaisemmin voittaneesta valmentajasta näissä playoffseissa. Wild on erittäin hyvin valmennettu tarkkaa puolustavaa peliä pelaava joukkue, joka pelaa tavallaan playoff-tyyppistä kiekkoa - se voitti 30 peliä runkosarjassa oltuaan johdossa ennen kolmatta erää ja hävisi vain yhden.
Kukaan muu valmentaja ei valmista pelaajiaan paremmin peleihin kuin Lemaire, ensi kesänä vuoden valmentajana palkittava mies.
Peter Forsberg on ehkä NHL:n ainoa pelaaja, jota voidaan taklata samanaikaisesti kun tämä kuljettaa kiekkoa ja hän vain jatkaa menoaan. Forsberg tulee olemaan näissäkin playoffseissa parhaita pelaajia.
Mielenkiintoista tässä sarjassa on playoff-kiekon paluu Minnesotaan pitkästä aikaa. Wildilla on aina katsomo täynnä todella äänekkäitä ja hyviä faneja - NHL:n kovaäänisin paikka katsomon takia.
Ennustus: Colorado jatkoon suoraan neljässä pelissä, mutta siitä ei tule niin helppoa kuin paperilla näyttää.
Kaikissa Stanley Cup playoff-ennustuksissa maalivahtien rooli on niin tärkeä, että pelin nimi pitäisi ehkä tähän aikaan vuodesta muuttaa sanasta "hockey"sanaan "goalie".
Muita juttuja
Calgary Flames missasi playoffsit tänä keväänä jo seitsemännen kerran peräkkäin. Silti perjantaina viimeisessä kotiottelussa Flamesia saapui kannustamaan täysi katsomo, yli 17 tuhatta katsojaa Cowtownissa.
Mielenkiintoisesti Edmontonissa Mike Comrieta peluutettiin tuplavaihdoissa ja lopulta hän sai kolmen ja puolen miljoonan dollarin bonukset tehtyään 20 maalia, oltuaan yhdeksän eniten jääaikaa saaneen Oiler-hyökkääjän joukossa ja tehtyään noin .7 pistettä per peli. Tai jotain sellaista.
Tämä seuralta, joka väittää olevansa pahoissa taloudellisissa vaikeuksissa ja antaa parhaat pelaajansa
ilmaiseksi pois rahan takia. 22-vuotiaalle toista täyttä NHL-kauttaan pelaavalle pelaajalle maksetaan yhteensä lähes viisi miljoonaa dollaria, pelaajalle, joka ei ollut korkea varaus, eikä monien NHL-seurojen listoilla edes sopimuksen tehdessään.
Olen suurimpia Mike Comrie-faneja itse, mutta tämä on jo täysin typerää GM Kevin Lowelta ja Oilersin johdolta.
Siirtyykö Mike Keenan valmentamaan New Yorkiin ensi kaudeksi? Huhut eivät ota loppuakseen.
Jarome Iginla ilmoitti kauden jälkeen ottavansa kuukauden levon pitkäaikaisen nivusvammansa parantamiseksi.
Sen jälkeen päätetään onko leikkaus tarpeellinen.
Teemu Selänteella on seitsemän päivää aikaa kauden jälkeen ilmoittaa aikooko hän jatkaa pelejä San Josessa ensi kaudellakin. Sharksin johdon luulisi haluavan antaa Teemulle enemmän aikaa päätöksen tekoon, koska seuralla ei ole edes toimitusjohtajaa tällä hetkellä paikallaan töissä.
Buffalo Sabres pelasi kauden viimeisen pelinsä vanhoissa tutuissa 80-luvun pelipaidoissaan - tämä Hannu Virran
aikainen tyyli toivottavasti jatkuu ensi kaudellakin.
Columbuksen velikulta Jody Shelley voitti NHL:n jäähykuninkuuden menneellä peruskaudella 249:llä minuutilla.
Ennätys on kaudelta 1974-75 Philadelphia Flyersin Dave "The Hammer" Schultzin nimissä, 472 minuuttia. Suurin
osa näitten kovanaamapelaajien jäähyminuuteista on tietenkin viiden minuutin rangaistuksia tappeluista.
NHL:n ennätys tappelujen määrässä yhdessä ottelussa on syksyltä 1929 Boston Bruinsin Eddie Shoren nimissä.
Eddie tappeli viiden eri Montreal Maroons-joukkueen pelaajan kanssa saman ottelun aikana ja lopuksi vietiin sairaalaan samassa ambulanssissa kahden tappeluvastustajansa kanssa.
Montrealin pelaajilla oli ilmeisesti jotain vakavasti hampaankolossa Eddie Shorea kohtaan ja siksi nämä yrittivät saada tämän tappeluihin yksi toisensa jälkeen eikä itsepäinen Shore voinut olla vastaamatta kaikille. Vanhojen peliraporttien mukaan Shore löi Montrealin Dave Trottieria mailanpäällä tapeltuaan ensimmäisen tappelunsa ottelussa jo sitä aikaisemmin George Boucher-nimisen kovanaaman kanssa. Ehkä Maroonsin pelaajat suuttuivat tästä.
Ottelu jouduttiin keskeyttämään kolmannessa erässä jotta jää voitaisiin puhdistaa verestä. Yksi Shoren vastustajista, Maroonsin Dave Trottier sai keuhkohalvauksen. Shorelta itseltään katkesi nenäluu, hän menetti neljä hammasta, molemmat silmät mustiksi, poskiluu murtui ja hän sai viisi syvää haavaa - osa näistä molempien silmien ympärillä ..aivotärähdyksen lisäksi.
Ennen seuraavaa kotiottelua Bostonissa, Bruinsin omistaja Charles Adams antoi Eddie Shorelle viiden sadan dollarin shekin sanoen sen olevan sadan taalan palkkion jokaista haavaa kohti. NHL ei tietenkään katsonut tätä elettä hyvällä. Shoren paita numero kaksi roikkuu tänä päivänä Bostonin hallin katossa.
Tätä NHL-ennätystä ei koskaan tulla rikkomaan, sillä nykyisten sääntöjen mukaan pelaaja saa automaattisen
ottelurangaistuksen ja lähtee suihkuun jo kolme tappelun jälkeen. Old time hockey, Eddie Shore..
Jounin NHL-raportit Sport FM radion taajuudella torstaisin.