Take a Bouw, kid
TOMORROW´S PRACTICE IS CANCELLED - NO ONE LEFT TO BEAT!
Teksti Kanadan maajoukkueen pukuhuoneen taululta Helsingistä.
Kanadan ja Ruotsin jatkoajalla ratkaistua Helsingin Hartwall Areenalla pelattua MM-finaalia katsoi
sunnuntaiaamuna TSN-urheilukanavan mukaan yli miljoona kanadalaista katselijaa . Ottelu näytettiin
jälkilähetyksenä kokonaisuudessaan vielä iltapäivällä uudestaan. Eli MM-finaali kiinnosti Kanadassa
yllättävän paljon katsojia.(Kanadan väkiluku on 32 miljoonaa)
Stanley Cupin playoff-otteluja seuraa Kanadassa CBC TV-yhtiön välityksellä keskimäärin 1.684
miljoonaa katsojaa per ottelu - Vancouverin ja Minnesotan seitsemättä peliä seurasi viikko sitten
2.4 miljoonaa katsojaa.
Kanadan voitto otti etusivun maan suurimmissa sanomalehdissä maanantaina. The Globe and Mailin
kannessa hymyili ratkaisumaalin tekijä Anson Carter, Sun-yhtiöitten lehtien kannessa oli
paikkakunnasta riippuen joku Team Canadan sankareista - Edmontonissa tietenkin Oilersissa koko
uransa pelannut kapteeni Ryan Smyth
Team Canada siis onnistui potkaisemaan NHL:n sanomalehtien sisäsivuille - ei helppo asia tehdä ja
hyvää mainosta MM-kisoille, jotka ehkä pelataan Kanadassa vielä joskus, 2007?
The NHL doesn´t like that..
Voittaminen varmasti auttoi Helsinkiin saakka matkanneita pelaajia ensi NHL-kautta silmälläpitäen.
Kauden päättäminen mestaruusjuhliin toi paremman maun suuhun katkerien Stanley Cup-pettymysten
jälkeen. Joukkueessa pelasi pelaajia, kuten Mike Comrie, Shawn Horcoff ja Steve Staios Edmonton
Oilersista, joilla ei ollut koskaan mahdollisuutta edustaa Kanadaa junnumaajoukkueissa.
"Winning a championship is incredible", sanoi lehtimiehille maanantaina Edmontonin kentälle
laskeutunut Steve Staios poseeratessaan kultamitali kaksivuotiaan poikansa kaulassa.
"It helps you grow as a player. It´s certainly been my biggest accomplishment as a player.
I´m going to cherish this moment for a very long time."
Shawn Horcoffin jääkiekkoura sai todella voimakkaan potkun ensin hyvillä peleillä Dallasia vastaan
playoffseissa ja sitten hyvällä jatkolla Suomessa.
Mike Comrien kausi meni piloille jo joulukuun 6. kun Dan McGilliksen lämäristä lentänyt kiekko
rikkoi peukalon. Comrie pelasi kauden lopussa ensin peukalo kipsissä ja sitten suojan kanssa,
mutta ei koskaan päässyt parhaimmilleen - ei edes playoffseissa eikä MM-kisoissa - silti
kultamitalin voittaminen varmasti antaa uskoa ja potkua ensi kaudeksi.
Edmontonin lentokentällä vaatimattoman mutta lämpimän vastaanoton saaneitten paikallisten
kiekkoilijoitten joukossa saapui kotiinsa kesänviettoon myös vaatimaton ja hiljainen nuori
puolustaja Jay Bouwmeester, joka ei tyylilleen uskollisena edes kävellyt mitali kaulassaan -
kultamitali oli pakattu laukkuun.
Bouwmeester edusti Kanadaa junnujen MM-kisoissa kolmesti, mutta ei koskaan onnistunut
voittamaan kultaa. Kultamitali ja MM-kisoissa parhaaksi puolustajaksi valituksi tuleminen päätti
aikamoisen kauden Bouwmeesterin uralla. Hänet nimetään varmasti myös NHL:n All Rookie-
joukkueeseen.
Juuri tässä Kanadan maailmanmestarijoukkueessa oli hyvin paljon siteitä tänne Edmontoniin:
Kapteeni Ryan Smyth, Mike Comrie, Shawn Horcoff, Cory Cross ja Eric Brewer tietenkin ovat
päätyökseen Edmonton Oilersin pelaajia. Anson Carter pelasi Edmontonissa vielä pari kuukautta
sitten ennen treidiä New Yorkiin. Kirk Maltby aloitti NHL-uransa Oilersissa.
Comrie, Steve Reinprecht ja Jay Bouwmeester ovat Edmontonissa syntyneitä ja täällä kasvaneita.
Lisäksi vielä Krys Kolanos ja Dany Heatley ovat kotoisin muutaman tunnin ajomatkan päästä
Calgarystä ja Kyle Calder ja Shane Doan ovat maalaispoikia Albertan maaseudulta. Kaikki
pelasivat junnukiekkonsa Albertassa. Cory Cross pelasi yliopistokiekkoa Edmontonissa Albertan
yliopiston joukkueessa. Ja kapteeni Ryan Smyth on vielä kotoisin turistipyydyksenä tunnetusta
Banffin vuoristokylästä, joka tunnetaan paremmin laskettelun kuin jääkiekon ansiosta.
Hyvän MM-kisajoukkueen kokoaminen ja sen peluuttaminen menestyksekkäästi ei ole Kanadalle
niin helppoa kuin monella muilla mailla. Esimerkiksi Tsekki on saavuttanut loistavaa menestystä
viime vuosien kansainvälisissä turnauksissa pelaamalla suurimmaksi osaksi samanlaisella
vastahyökkäystaktiikalla viimeisten viiden vuoden aikana. Pelaajia on pystytty tuomaan
joukkueeseen ja ottamaan siitä pois sulavasti käyttäen suhteellisen pientä määrää pelaajia
pienestä määrästä tarjolla olevia tsekkikiekkoilijoita. Tämä erittäin hyvin toimiva systeemi on
mahdollistanut sen, että tsekkijoukkueitten ei ole tarvinnut rakentaa joukkueen sisäistä
kemiaa menestyäkseen turnauksien aikana kuten muitten. Kaikki ovat tietäneet jo tullessaan
maajoukkueen systeemit ja valmennus on tuntenut pelaajansa. Tsekit todella osaavat systeeminsä.
Kanadalle tämä ei ole yhtä helppoa - kanadalaisten jääkiekkoilijoitten on opittava lyhyen
turnauksen aikana sopeutumaan kansainvälisen jääkiekon nyansseihin, opittava sopeuttamaan
oma kanadalainen pelitapansa eurooppalaiseen kaukaloon ja tuomaripeliin ja samalla pelaajien
on todella nopeasti opittava tuntemaan toistensa pelityylit, rakennettava joukkuekemiaa ja
luottamusta toisiinsa toivoen, että tämä riittää kun ja jos päästään mitalikierroksille.
Suomessa pelannut Team Canada oli taitavasti rakennettu erilaisista pelaajista, joista jokainen
toi oman panoksensa joukkueen käytettäväksi. Ei ole helppoa kutsua juuri sopivia kanadalaisia
kiekkoilijoita yhteen joukkueeseen MM-kisoihin, koska pelaajia on todella paljon. Kieltäytymisiä
on tietenkin myös paljon - vuosi sitten Ruotsin MM-kisoja koonnut Team Canada sai yli 60
kieltäytymistä ennenkuin joukkue saatiin matkaan.
Kanada olisi hyvin voinut pudota kisoista jo neljännesfinaalissa Saksaa vastaan - joukkue
onnistui pysymään rauhallisena ja voitti Eric Brewerin jatkoaikamaalilla.
Kanada voitti maailmanmestaruuden joukkueella, jossa ei ollut oikeastaan yhtään todella suuren
luokan tähtinimeä. Monilla muilla mailla oli kokoonpanossaan todella suuria tähtiä Suomessa;
Milan Hejduk, Ziggy Palffy, Peter Bondra, Teemu Selänne, Pater Forsberg ja Mats Sundin
esimerkiksi. Kanadan Dany Heatley voidaan laskea nousevaksi nuoreksi tähdeksi, mutta muuten
Team Canadan voitto perustui koko joukkueen syvyyteen ja hyviin esityksiin koko joukkueen
leveydeltä aina tarvittaessa.
Jääkiekossa aina paras joukkue voittaa; ei joukkue, jolla on parhaat pelaajat.
Mielenkiintoisesti Kanadan yhden dollarin kolikon tuoma onni jatkui Hartwall Areenalla.
Salt Lake Cityssä Edmontonista kotoisin olevat jääntekijät piilottivat kanadalaisen kullanvärisen
kolikon aloituspisteeseen kaukalon keskelle jään sisään ja tämä onnea tuonut kolikko on nyt
näytillä Toronton Hockey Hall of Fame-museossa.
Helsingissä Kanadan huolto piilotti taalan kolikon toisen maalin maalin alaosan pehmusteiden
alle - samaan maaliin Anson Carter laittoi kiekon, joka voitti maailmanmestaruuden Kanadalle.
Jotkut kanadalaiset median edustajat sanoivat Suomessa MM-kisoissa olemisen olleen kultamitalin
lisäksi todella mukavaa senkin takia, ettei koko aikana tarvinnut katsoa Stanley Cupin playoffseja..
Toivottavasti NHL ei koskaan adoptoi MM-kisoissa nähtyä 4-4 vastaan jatkoaikasysteemiä -
peli muuttuu parien peruuttelemiseksi, jossa ei uskalleta kunnolla lähteä yrittämään
maalintekoa - Anson Carterin voittomaalikin syntyi maalintakaa kierrosta - ei kunnon
ylivoimahyökkäyksen tuloksena tms.
"Team First"-ajattelu vaarallisen yleistä
Vain yksi NHL:n 15:sta eli puolesta eniten pelaajiin sijoittavasta seurasta pelaa enää tähän
aikaan vuodesta - liigan 14:a sijalla pelaajabudjeteissa oleva New Jersey Devils.
Vain yksi NHL:n 24:stä eniten ansaitsevasta tähtipelaajasta on enää mukana kun konferenssien
finaaleja pelataan - Anaheimin Paul Kariya, joka ei ole edes pelannut suuren statuksensa veroisesti.
Kariya on jäljelläolevista pelaajista parhaiten palkattu $10 miljoonan sopimuksellaan - New Jerseyn
Martin Brodeur ja Scott Stevens ovat seuraavina $6.8 miljoonan sopimuksilla kumpikin.
NHL:stä on tullut joukkuepeli ja se ei ole hyvä asia amerikkalaisille markkinoille yrittävälle
NHL:lle. Jalkapallo on joukkuepeli - ja siksi amerikkalaiset vihaavat lajia. Amerikkalaisten
pitämissä lajeissa tähdet käyttäytyvät kuin tähdet - sellaisesta pidetään.
On tosiasia, että NHL:llä ei mene kovi hyvin Yhdysvaltojen markkinoilla - televisioitujen ottelujen
katsojamäärät eivät ole korkeita. Disneyn omistaman ABC-televisioyhtiön lauantaisin lähettämien
Stanley Cup-ottelujen katsojamäärät ovat pudonneet 21 prosenttia viime kaudesta. Kokonaan
kanadalainen finaali Ottawan ja Vancouverin välillä olisi ollut amerikkalaisen TV-yhtiön painajainen.
ABC maksoi $600 miljoonaa NHL:n TV-oikeuksista neljä vuotta sitten ja tiesi jo sopimuksen
tehdessään ettei NHL ole varma sijoitus USA:n markkinoilla. Jo nyt NHL:stä uhkaa tulla
amerikkalaisen televisiohistorian parhaaseen katsomisaikaan näytettävistä urheilutapahtumista
vähiten katsottu jos luvut pysyvät finaaliin saakka alhaisina - "ennätys" on surullisen kuuluisan
amerikkalaisen jalkapallon XFL-liigan nimissä toistaiseksi. NHL-playoffseja on seurannut vain
noin 1.2 miljoonaa amerikkalaiskotia toistaiseksi tänä keväänä.
Voidaan pitää hyvänä asiana sitä, että yllätykselliset konferenssiloppuottelijat pakottavat
amerikkalaisen TV-yhtiön markkinoille, joissa ei ole yleensä NHL-kiekkoa aikaisemmin nähty -
lyhyen tähtäimen pienentyneet katsojaluvut voivat olla hyödyksi pitemmässä juoksussa.
On sinänsä hienoa nähdä joukkue kuten Minnesota Wild vielä pelaamassa Stanley Cupin kolmannella
kierroksella. Pelaajia, joita muut seurat eivät halua; pelaajia, joita ei edes tunneta; pelaajia, joille
playoffseissa menestyminen Minnesotan paidassa on jo toinen tai kolmas ja varmasti viimeinen
mahdollisuus menestyä NHL-pelaajina. Kuka olisi uskonut Wes Walzin olevan yhden playoffsien
parhaista pelaajista?
Minnesota Wildin pelaajabudjetti on $21 miljoonaa - joukkueessa ei ole yhtään todellista tähtipelaajaa -
Cliff Ronning hyvänä veteraanina on ainoa, jonka palkkio on korkeampi kuin NHL:n keskipalkka.
Marian Gaborikista on toki hyvää vauhtia tulossa tähti. Vaikea olla pitämättä Minnesota Wildin
tyylisestä joukkueesta, joka ei koskaan luovuta; pelaajista kuten Willie Mitchell, joka raataa
playoffseissa poskiluu murtuneena ja rannevammaisena - kunnon playofftyyliin uhrautuen.
Suurten tähtien puuttuminen ratkaisevista loppuotteluista voi olla ok jääkiekkoon tottuneitten fanien
mielestä, mutta varsinkin Amerikan markkinoilla tarvittaisiin tähtiä, jotka käyttäytyvät kuten tähdet
- kuten koripallon NBA:ssä. Mitä NHL:n pitäisi tehdä amerikkalaisen yleisön suosion saamiseksi?
Ottaa punaviiva pois? Enemmän tappeluja playoffseissa? Amerikkalaisethan pitävät väkivallasta.
Amerikkalaisethan pitävät teemasta, jossa altavastaaja tulee ja yllättää ennakkosuosikin - se
on teemana kaikissa elokuvissa. Miksei sitten Minnesota Wild tai Anaheim Ducks kiinnosta?
Moni NHL-peliä pitempään seurannut - tämän kirjoittaja mukaanlukien - on sitä mieltä, että
NHL oli paljon parempi liiga seurata 20 vuotta sitten kun sarjassa oli vain 21 joukkuetta.
Maalivahtien suojuksia voisi ehkä pienentää. JS Gigueren suojukset näyttävät mahtavilta
verrattuna esimerkiksi Patrick Royn 1986 kamppeisiin.
Kova Stanley Cup-joukkue tehdäänkin rakentamalla eikä ostamalla. Ihan toinen asia onkin sitten
se, miten pelaajat hyvän kauden jälkeen tulevat vaatimaan lisää rahaa seuraavissa
sopimusneuvotteluissaan ja miten tämä tulee vaikuttamaan esimerkiksi juuri nyt Stanley Cupista
taistelevien joukkueitten tulevaisuuteen. Voittaminen voi muuttaa pelaajien asenteita joskus
väärällä tavalla; pelaajat eivät yritä enää yhtä kovaa ja alkavat pitää itseään tähtinä vaatien
lisää rahaa.
Hyviä esimerkkejä rahan pilaamista NHL:n joukkueista on paljon - kuten vaikkapa 80-luvun
Edmonton Oilers-dynastia. Oilers voitti kolme Stanley Cupia nuorella joukkueella, mutta
sitten joukkue hajosi pala palalta pelaajien vaatiessa isompia sopimuksia. Ottawa Senators
muistuttaa tilanteeltaan ja ikärakenteeltaan jonkin verran tuota Oilers-yhdistelmää - Ottawan
kokenut GM John Muckler työskenteli kymmenen vuoden ajan nyt NY Rangersin GM:nä
toimivan Glen Satherin kanssa Edmontonissa ja näki saman ilmiön.
Ottawan tulevaisuus ensi kaudeksi on aika hyvä; vain Wade Reddenin, Martin Havlatin ja
Magnus Arvedssonin sopimukset on uusittava tänä kesänä - Arvedsson voidaan vielä helposti
korvata farmijoukkueesta nostettavalla pelaajalla.(Antoine Vermette).
Jos Ottawa onnistuu voittamaan Stanley Cupin ja menestymään hyvin ensi kaudellakin -
tulevaisuudesta tulee mielenkiintoinen. Pelaajien työehtosopimusneuvottelut syksyllä 2004
tulevat ratkaisemaan paljon.
Tale of two goalies
On mielenkiintoista miten Dan Cloutieria puolustetaan Vancouver Canucksin johdon taholta kun
taas Roman Cechmanekin päivät Philadelphiassa ovat jo nyt päättyneet ja syyttävää sormea on
osoitettu jopa joukkueen johdon taholta oman maalivahdin suuntaan.
Maalivahtia ei voi aina haukkua kaikesta, mutta playoffseissa maalivahtipelin on pakko olla
huippuluokkaa jos joukkue mielii eteenpäin. Philadelphia taas on kova paikka urheilijalle jos
pelit eivät kulje - Phillyssä yleisö on raakaa, se on buuannut jopa joulupukille.
Kuten odotettua, Philadelphia Flyersin GM Bob Clarke ei kauaa viivytellyt ennenkuin ilmoitti
julkisessa lehdistötilaisuudessa maanantaina että Roman Cechmanek tullaan treidaamaan
Phillystä pois. Clarke haluaa tietenkin nostaa joukkueensa seuraavalle tasolle ja voittaa
Stanley Cupin. Hänen mielestään sinne päästäkseen Flyersin on vaihdettava maalivahtia.
Clarken mukaan Cechmanekin peli oli epätasaista playoffsien toisella kierroksella. Ottawa
pudotti Phillyn. "I don´t think he wants to come back", sanoi Clarke.
"Talking to his agent, I think he feels that Philadelphia is not a good place for him. He´s
still under contract but the agent doesn´t feel that he wants to come back."
"It´s an interesting situation", sanoi Clarke. "Roman was runner-up for the Vezina one year,
he´s tied for the league-lead for fewest goals allowed. But he´s inconsistent in the playoffs.
He let in some soft goals, and when you give up goals at the wrong time, players lose
confidence."
Roman Cechmanekin Edmontonissa asuva agentti Petr Svoboda kiisti tiistaina sanoneensa
Bob Clarkelle ettei Roman halua palata Philadelphiaan ensi kaudeksi.
Mielenkiintoisesti Bob Clarke sanoo aina miten "agentti on sitä mieltä" jne. mutta ei koskaan
sano mitä mieltä on itse. Voidaan olla sitä mieltä, että Roman Cechmanek sai suotta liikaa
roskaa niskaansa. Flyers teki kymmenen maalia kuudessa pelissä. Jääkiekossa pitäisi
hävitä joukkueena. Cechmanek piti nollan Ottawaa vastaan kahdesti. Jos joukkue ei tee
enempää kuin kaksi maalia pelissä, eikö maalivahdin syyttäminen pelisarjan häviämisestä
ole vähän epäreilua?
Toki Cechmanek päästi todella pehmeitä kiekkoja taakseen - mutta muu joukkue ei auttanut.
Maalivahdin syyttäminen putoamisesta on tietenkin kevään merkki. Vancouverissa sarkastiset
fani lähettelivät netissä kuvia, joissa rantapallo on Dan Cloutierin takana; Detroitissa Curtis Josephia
ei kohdeltu kovin hyvin Wingsin pudottua Anaheimille ensimmäisellä kierroksella; St.Louisissa
kukaan ei pettyisi vaikka Chris Osgoodille ei tarjottaisikaan jatkosopimusta tämän hävittyä kolme
viimeistä peliä peräkkäin Vancouver-sarjassa.
Jopa täällä Edmontonissa voidaan sanoa, ettei Tommy Salon tähti tuiki yhtä kirkkaasti kuin
aikaisemmin. Detroit onnistui tekemään Anaheimin verkkoon kokonaiset viisi maalia neljässä
ottelussa, joten Josephin syyttäminen ei ole reilua.
Dan Cloutier vedettiin maaliltaan pois Minnesotaa vastaan viidennessä pelissä tämän päästettyä
kuusi maalia kahdessa erässä. Kuudennessa pelissä Wild teki viisi maalia Cloutierin taakse
tämän sotkiessa konseptinsa kolmannessa päästäen kolme. Seitsemännessä pelissä Cloutierin
ja samalla Canucksin kausi päättyi teknisiin ongelmiin - Cloutier näytti todella huonolta tasoitus-
ja voittomaalien aikana.
Silti Cloutierin joukkuetoverit seisoivat tukevasti maalivahtinsa takana. Media ja fanit Vancouverissa
syyttivät maalivahtiaan, mutta Canucks pelaajineen ja seuran johto ei. Canucksin peli oli epäorganisoitua
omassa päässä viimeisissä peleissä ja joukkueen kuuluisa hyökkäystähdistö katosi näkymättömiin.
Maalivahtia ei voi syyttää kaikesta kuten Vancouverissa on viimeisten vuosien aikana tehty.
Canucks rakentaa joukkuetta joukkuekonseptin mukaan ensi kautta ja ensi vuoden Stanley
Cupia varten ja siksi tappio otetaan vastaan joukkueena. Todd Bertuzzi teki vain kaksi maalia
playoffseissa; Markus Näslund oli miinus kuusi; Nucksin ylivoimapeli ei kulkenut - joukkueella
oli paljon syitä tappioonsa.
Mutta paperilla Cloutierin tilastot olivat huonommat kaikissa suhteissa kuin esimerkiksi Roman
Cechmanekin. Silti Cechmanek sai osakseen haukkuja ja sormella osoitusta Phillyssä -
joukkueeseen uskova Vancouver taas jätti Cloutierin haukkumatta. Joukkue ensin.
Toki jos pitäisi valita maalivahti seuraavan vuoden playoffseihin, jokainen valitsisi ennemmin
Cloutierin kuin Cechmanekin. Philadelphiassa Cechmanek pelasi valmentaja Hitchcockin
puolustavan systeemin takana ja suurin osa laukauksista tuli sektorin ulkopuolelta -
Vancouverissa Marc Crawford valmentaa avoimempaa hyökkäyspeliä, kunnon "run & gun"-peliä,
jossa vastustaja pääsee tulemaan laukaisupaikkoihin suoraan keskeltä. Cloutier on akrobaattinen
maalivahti, joka pelaa hyvin systeemissään.
Cechmanek on helpompi maalivahtityyppi haukuttavaksi. Hän pelaa hurjalla eikoulumaisella tyylillään
ja tekee näkyviä virheitä. Hän on myös jo 32-vuotias ja hänen parhaat vuotensa voivat olla jo takana.
Vaikka Cechmanekin torjuntatyyli on hurjannäköinen - Philadelphia tullee onnistumaan kauppaamaan
hänet helposti. Felix Potvin on UFA Los Angelesissa, joten Kings saattaa tarvita maalivahtia. St.Louis
ei tule pitämään Osgoodia. Boston Bruins tarvitsee uuden ykkösvahdin jos Jeff Hackett päättää
lopettaa uransa. Ja jos Patrick Roy lopettaa Coloradossa, Avs tarvitsee myös uuden maalivahdin.
Kierrättettyään 5-6 maalivahtia ja saman määrän valmentajia Bob Clarke on nyt jälleen vaikeassa
tilanteessa. Hän ei tarjonnut Curtis Josephille sopimusta tämän lähdettyä Edmontonista viisi vuotta
sitten eikä edes yrittänyt saada Ed Belfouria viime kesänä kun tämä oli markkinoilla. Nyt hänen
on pakko nopeasti löytää uusi aloittava maalivahti Flyersille. Olisikohan aika vaihtaa GM:ää
Philadelphiassa vaihteeksi?
Devils go home with a split
Itäisen konferenssin finaalisarja jatkuu kolmannella ja neljännellä pelillä seuraavaksi New Jerseyssä
Continental Airlines Arenalla ennenkuin ainakin viides peli pelataan vielä Ottawassa. Kolmas peli
pelataan torstaina.
New Jersey Devils rankaisi Ottawaa lähes jokaisesta pienestäkin virheestä tiistaina tasoittaen sarjan
yhteen-yhteen voittaen pelin 4-1. Senators ei ollut kertaakaan päästänyt neljää maalia playoffseissa
ennen tätä ottelua - NY Islanders teki kolme maalia playoffsien ensimmäisessä ottelussa Ottawassa -
sen jälkeen Sens ei ole päästänyt kertaakaan yli kahta maalia omiin.
Ottawa olisi voinut viedä tiistain pelin kotonaan käyttämällä hyväkseen edes yhden ensimmäisen erän
neljästä ylivoimatilanteestaan. NJ Devils pelaa hyvin kärsivällistä jääkiekkoa odottaen omia
mahdollisuuksiaan; ja kun mahdollisuus tulee, se käytetään nopeasti hyväksi.
Patrick Lalime Ottawan maalillaan ei ollut parhaimmillaan - Martin Brodeur taas loisti.
Senators saattoi menettää pelissä myös parhaan puolustajansa Wade Reddenin, joka loukkasi
oikean polvensa yrittäessään väistää Turner Stevensonin taklausta oman maalin takana pelin
kolmannessa erässä. Jälleen hyvä esimerkki siitä, miten taklausta väistäessään kiekkoilija
loukkaantuu - jos Redden olisi ottanut Stevensonin taklauksen vastaan suoraan antamalla
Stevensonin osua ylävartaloon, hän olisi ehkä saanut pienen epämukavan tällin, mutta olisi
kävellyt normaalisti kotiin.
Playoff-tavan mukaan Ottawan johto ilmoitti Reddenin loukanneen jotain alavartalostaan, mutta
ei tarvitse olla lääkäri edes pystyäkseen toteamaan hänen saaneen tällin oikeaan polveensa.
New Jersey Devilsin valmentaja Pat Burns otti vanhana poliisina - 17 vuotta palvelusvuosia ennen
valmentamisuraa - Devilsin valmennuksen haltuunsa heti training campiltä kovalla kädellä. Hän
laittoi pelaajansa vetelemään kymmenen punnerrusta aina kun joku teki virheen jäällä valmentajan
mielestä - eikä pelkästään rivimiehet, miljonäärit myös. Jos joku teki vain seitsemän punnerrusta -
Burns oli paikalla nopeasti vaatimassa kolme lisää.
Burns, joka on todellinen vanhan koulun vaativa valmentaja toi Devilsiin kuria ja järjestystä ja
joukkue on vastannut valmentajansa tyyliin. Playoffseissa Devilsin PR-osasto on ilmoittanut
medialle, ettei valmentaja halua keskustella poliisivuosistaan, vain jääkiekosta.
Devils kävi Ottawassa vain pelaamassa pelit konferenssin finaalien aluksi - lentäen aina pelien
välillä kotiin New Jerseyyn.
Mielenkiintoisesti Ottawan valmentaja Jacques Martin ja Pat Burns valmensivat toisiaan vastaan
vuoden 1986 Memorial Cupissa - Martinin Guelph Platers voitti Kanadan A-juniorimestaruuden
tuona vuonna.
Devilsin puolustava pelisysteemi, jonka kehittäjänä oli tietenkin nyt Minnesotassa valmentava
Jacques Lemaire 90-luvun puolivälissä - oli systeemi, jonka Martin adoptoi aloittaessaan Ottawassa
1996. Martinilla oli usein tapanaan näyttää pelaajilleen videoita Devilsin pelisysteemistä.
Ottawan pelitaktiikka Martinin johdolla perustuu Devilsin taktiikan peruspilareihin; omistautumiseen
puolustuspelille, kiekon hallintaan ja nopeauden käyttöön hyökkäyspelissä.
Ottawa Senators on rakennettu New Jersey Devilsin mallin mukaan - draftin kautta, sitten
yrittäen pitää sama pelaajarunko pitemmän aikaa.
Mutta Ottawan suunnanmuutoksiin ja nopeisiin vastahyökkäyksiin perustuva hyökkäyspeli;
jossa laiturit vaihtavat paikkaa ristikkäin ja puolustajat nousevat välillä mukaan hyökkäyksiin
nopeitten vastahyökkäyksien luomiseksi saattaa olla Ottawan etu tässä pelisarjassa.
Kuten Philadelphian valmentaja Ken Hitchcock sanoi, Ottawalla on käytettävissään NHL:n
paras oikea laita: Marian Hossa, Daniel Alfredsson ja Martin Havlat.
Jiggy in their heads
Anaheim Mighty Ducks tulee pelaamaan Stanely Cupin finaaleissa kaikkien yllätykseksi. En voi
mitenkään enää uskoa, että Minnesota Wild pystyy nousemaan 2-0 tappioasemastaan Lännen
finaalisarjassa ja voittamaan neljä seuraavista viidestä pelistä Anaheimia ja JS Giguerea vastaan.
Minnesota Wild joutui pelaamaan viisi peliä seitsemässä päivässä pudottaessaan ensin Vancouver
Canucksin ja aloitettuaan sitten Anaheim-sarjan kahdella tappiolla kotona. Ensimmäisellä
kierroksella Wild pelasi myös seitsemän pelin sarjan Coloradoa vastaan joten väsymyksellä on
pakko olla oma osuutensa vähän samaan tapaan kuin Philadelphia Flyersilla aikaisemmin.
Minnesota nousi kahdessa ensimmäisessä pelisarjassa kummassakin 3-1 häviötilanteesta
lopulta pelisarjojen voittajaksi eli voittaen kuusi perättäistä katkolla ollutta playoff-ottelua -
Stanley Cupin historiassa ainoa joukkue, joka on tähän pystynyt.
Lännen finaalissa JS Giguere piti nollan kahdessa ensimmäisessä ottelussa ja Wildin pelaajien
kommenteissa on aistittavissa epäusko - kuten joskus tapahtuu kun pelataan ilmiömäisesti
pelaavaa maalivahtia vastaan. Gigueren peli vaivaa Minnesotan pelaajien päässä - yritetään
liian vaikeita laukauksia, ylänurkkiin jne. ja liika ajattelu siitä miten maalivahti voidaan voittaa
sotkee koko pelaamisen.
Valmentaja Jacques Lemairen mielestä vastaus tulee jatkossa olemaan kiekkojen saaminen
aivan Gigueren eteen siniseksi maalatulle jäälle. Wildin on yritettävä pelata maalinedustatilanteet
aggressiivisemmin, yritettävä reboundeihin, taisteltava kiekoista maalin edessä - jos Minnesota
onnistuisi ottamaan johdon esimerkiksi keskiviikkona pelattavassa kolmannessa pelissä Anaheimissa
Ducks joutuisi yllättävään tappioasemaan johon se ei ole vielä tottunut. Ehkä.
JS Giguere torjuu pelityylinsä ansiosta kaikki kiekot, jotka näkee - mutta aggressiivisempi taistelu
kiekoista tämän maalin edessä saattaisi saada hänet haavoittumisalttiimpaan tilanteeseen.
Keskiviikkona WIld ei ole pelkästään "must win"-tilanteessa, vaan "must score"-tilanteessa sitä
ennen.
Wildin Pascal Dupuis jo ehti sanomaan, ettei halua enää keskustella koko "Jiggystä". Heh
Cooli lempinimi silti.
"That didn´t seem to bother him in the least.."
San Jose Sharks nimesi tiistaina 45-vuotiaan seuran scouttaustehtävissä viime vuodet toimineen
Doug Wilsonin GM:kseen. Wilson voitti Norris Trophyn keväällä 1982 NHL:n parhaana puolustajana
pelatessaan Chicago Blackhawksissa ja hän lopetti peliuransa pelaamalla Sharksissa seuran alkuajat
ollen San Josen ensimmäinen kapteeni.
Ensitöikseen Doug Wilson ilmoitti pitävänsä seuran valmennushenkilöstön ennallaan ehkä palkaten
lisää valmentajia tarvittaessa. Wilson uskoo Sharksin olevan hyvän seuran, jolla oli vain todella huono
kausi - hän tulee odottamaan välittömää parannusta joukkueen peliin heti ensi kauden alusta.
Edmonton Oilersin farmijoukkueessa Hamilton Bulldogsissa pelaava Tony Salmelainen on herättänyt
huomiota hyvillä esityksillään AHL:n playoffsessa Manitoba Moosea ja Binghampton Senatorsia
vastaan. Vuonna 1999 Oilersin varaama nopea Salmelainen loukkasi lonkkansa playoffsien alussa
ja missasi kuusi ottelua, mutta on sen jälkeen tehnyt vakuuttavan paluun.
Neljännessa ottelussa Manitobaa vastaan Hamiltonin voittaessa 6-2 Salmelaisen ketju (muina pelaajat
nimeltä Chad Hinz ja Bill Lindsay) teki neljä maalia - Salmelainen kolme syöttöä. Kuudennessa ottelussa
samassa sarjassa Salmelainen teki ensimmäisen playoffmaalinsa. Tiistaina Binghamptonia vastaan
alkaneessa AHL:n itäisen konferenssin finaalisarjassa Salmelainen teki kaksi syöttöpistettä.
"His progress this season has probably been the biggest surprise, especially the way he´s played
in the playoffs", sanoi AHL-playoffseja seuraava Oilersin GM Kevin Lowe Tony Salmelaisesta Edmonton
Journalissa.
"I know the coaches have been really happy with him - not unlike a guy like Marc-Andre Bergeron who
goes from being a prospect to a guy who gets you thinking that he might be ready to play games next
year."
"He´s a smaller guy and that Manitoba series was a really physical series, a pretty vicious series
and that didn´t seem to bother him in the least. It was just the opposite. There´s no doubt in my
mind he´s going to play in the NHL. It´s just a question of how soon."
Jos Hamiltonin playoff-sarja Manitobaa vastaan oli kova ja verinen; Binghampton Senatorsin
taktiikkaana läpi AHL-playoffsien on ollut yrittää pelotella vastustajaa jo veryttelyssä tönimällä
keskialueella. Tiistaina Binghampton yritti samaa jo kolmannen kerran playoffsien aikana pystymättä
pelottelemaan Hamiltonin pelaajia - AHL on nyt tutkimassa näit kolmea tapausta ja tulee antamaan
tarvittaessa rangaistuksia. Erikoista käytöstä eurooppalaistyyppiseen taitopeliin pelityylinsä
perustavan Ottawan ykkösfarmijoukkueelta.
Calgary Flamesin hölmöydestä jälleen yksi esimerkki: kolme neljästä vielä pelaavasta ykkösmaalivahdista
oli Calgaryn saatavilla: JS Giguere ja Dwayne Roloson olivat Flamesin pelaajia - Giguere myytiin toisen
kierroksen varausoikeuteen, Roloson taas annettiin pois laajennusdraftissä. Kesän 1990 draftissä Calgary
varasi Trevor Kiddin ennen Martin Brodeuria.
Atlanta Journal-Constitution ilmoitti tällä viikolla 19-vuotiaan Kari Lehtosen olevan tekemässä
kolmevuotista pelisopimusta Atlanta Trashersin kanssa. Lehtonen on historian korkein suomalainen
NHL-varaus - kakkosena Rick Nashin jälkeen viime kesän draftissä - ja hänen odotetaan allekirjoittavan
sopimuksen, joka bonuksineen voi tuoda kahdeksan miljoonan US dollarin tulot kolmen vuoden aikana -
suurirahaisin suomalaisen jääkiekkoilijan koskaan tekemä rookie-sopimus NHL:ään.
Lehtonen tulee osallistumaan Trashin training campille syksyllä ja hänen uskotaan aloittavan uransa
Pohjois-Amerikassa aluksi AHL:ssä.
Tapparan kasvatti Joni Lindlöf tulee pelaamaan WHL-mestari Kelowna Rocketsin paidassa tällä viikolla
alkavassa Kanadan A-juniorisarjojen lopputurnauksessa Memorial Cupissa Quebec Cityssä. Lindlöf
on pelannut hyvän kauden ja hyvät playoffsit Kelownassa - koko Kanadaan televisoitavan Memorial
Cupin on aikaisemmin suomalaispelaajista voittaneet vain Anssi Melametsä ja Veli-Pekka Kinnunen
Peterborough Petesin paidassa vuonna 1979.
Memorial Cupissa pelaavat vastakkain WHL:n, OHL:n ja QMJHL:n mestarit sekä aina turnauksen
järjestävä seura - ensi vuonna turnaus pelataan Lindlöfin joukkueen kotikaupungissa Kelownassa, joka
sijaitsee keskellä Brittiläisen Columbian vuoristoa noin neljän tunnin ajomatkan päässä Vancouverista
itään.
Huhut Patrick Royn lopettamisesta saivat paljon tuulta siipiensä alle Royn henkilökohtaisen ystävän
ja entisen NHL-valmentajan Jacques Demersin sanottua julkisesti Royn olevan lopettamassa muutamia
viikkoja sitten. Patrick Roy itse saapui kotikaupunkiinsa Quebec Cityyn viime viikolla seuraamaan
Memorial Cup-turnausta - Roy on osaomistajana Quebec Remparts-joukkueessa ja saattaa lopettaessaan
ottaa suuremman roolin.
Patrick Royn poika Jonathan on maalivahti, joka tulee pelaamaan ensi kauden Quebecissä - Roy
saattaa lopettaa peliuransa osaksi voidakseen viettää enemmän aikaa poikansa kanssa. 18 vuotta
NHL:ssä pelannut Roy tulee ilmoittamaan päätöksestään uran jatkosta NHL:n playoffisen jälkeen.
"He can sit at home ´till his ass turns to stone.."
Yksi Vancouver Canucks GM Brian Burken kuolemattomia ja sympaattisimpia toteamuksia pari
vuotta sitten koski playoffseissa Ottawa Senatorsin kanssa hyvää kevättä pelaavaa Peter Schaeferia.
Schaefer ei päässyt yhteisymmärrykseen Canucksin kanssa sopimuksesta ja lähti omasta
tahdostaan NHL:stä pois pelaten yhden kauden Turussa. Viime syyskuussa Vancouver vaihtoi
Sami Salon pelioikeudet itselleen antaen Schaeferin Ottawaan, jossa tämä pääsi jatkamaan
NHL-uraansa.
Ottawalla oli pula vasemman puolen laitureista ja Schaefer, joka NHL-urallaan on osoittautunut
luotettavaksi alivoimapelaajaksi ja kahden suunnan laituriksi sopi hyvin.
Paluukausi NHL:ssä ei sujunut parhaalla mahdollisella tavalla - vain kuusi maalia ja 17 syöttöä
runkosarjan aikana. "No matter how hard you work, when you miss a year in the best league in
the world, it's tough. The guys are bigger, faster, stronger. It took me time to adjust,'' sanoi
Schaefer itse TSN:lle.
Mutta playoffseissa, etenkin Philadelphia-sarjassa ja siitä lähtien, nopea Peter Schaefer on
parantanut otteitaan, kaksi maalia ja kaksi syöttöä - näistä yksi esityö Shaun Van Allenin
jatkoaikamaaliin lauantain ottelussa New Jerseyä vastaan.
GM John Mucklerin mukaan Schaefer itse turhaantuu vähistä pisteistään enemmän kuin Muckler
itse - Schaefer auttaa joukkuetta tarpeeksi muilla tavoilla.
Edmonton Oilersin heinäkuun ensimmäisenä UFA:ksi tuleva sentteri Todd Marchant sanoi
kauden jälkeen kaikki oikeat kliseet - ja sitten muutti kotikaupunkiinsa Buffaloon odottamaan
tarjouksia NHL-seuroilta laittaen "For Sale"-kyltin talonsa eteen Edmontonissa. NY Rangers,
Buffalo Sabres tai Philadelphia Flyers tulee olemaan Marchantin seuraavan NHL-seuran nimi.
Öljyn Euroopan scouttina toimiva Kent Nilsson on tarjonnut palveluksiaan Oilersin valmennukselle
ensi kaudeksi - Kenta haluaisi auttaa Oilersin ontuvan ylivoimapelin valmennuksessa. Edmontonin
power play kotikentällä oli NHL:n 30:ksi paras kauden lopussa - ei kovin hyvä tulos 30:n joukkueen
liigassa.
Pelattuaan 983 NHL-ottelua Capitalsin paidassa - enemmän kuin kukaan seuran historiassa -
Calle Johansson sai Washingtonin GM George McPheeltä tiedon siitä, ettei ole enää seuran
suunnitelmissa ensi kaudella. Johansson saattaa jatkaa seuran tehtävissä scouttina tai pelata
jossain muualla.
Toronto Maple Leafsin paras puolustaja Robert Svehla ilmoitti viikko sitten jälleen lopettavansa
peliuransa ja siirtyvänsä kotimaahansa Slovakiaan Dukla Trencinin palvelukseen toimiakseen
seuran varapresidenttinä ja junioritoiminnan johtajana. Svehla ilmoittaa yleensä joka kevät
näihin aikoihin lopettavansa peliuransa. Edmontonissa toimiva Svehlan agentti Rich Winter
lähetti viikko sitten medialle tiedon Svehlan uusimmasta lopettamisesta faksilla. En tiedä
käyttikö Mr. Winter tarkkana miehenä samaa faksia kuin kaikkina aikaisempinakin vuosina
Svehlan lopetettua uransa.
Leafsin on ilmeisesti tarjottava 34-vuotiaalle Robert Svehlalle huomattavasti parempaa
paperia (lue $5 mill ei $4 mill) tai tämä vielä toteuttaa uhkauksensa.
Jos Anaheim kohtaa New Jerseyn Stanley Cupin finaaleissa tullaan näkemään jotain hyvin
harvinaista - nimittäin kaksi veljestä taistelemassa Kannusta toisiaan vastaan. Devilsin
puolustaja Scott Niedermayer omistaa jo kaksi Stanley Cup-sormusta - vuosilta 1995 ja 2000.
Nuorempi veli Rob on ollut yksi Anaheimin yllättävimmistä ja parhaista playoff-pelaajista
tänä keväänä.
Rob Niedermayer ei ole koskaan vielä päässyt nauttimaan shampanjaa loordi Stanleyn
Kannusta - hän on nähnyt Kannun lapsuudenkodissaan aikaisemmin, kahdesti - jokainen pelaaja
saa Stanleyn päiväksi haltuunsa, mutta jo silloin oli hyvin tarkka siitä ettei koske Kannuun.
"I didn´t touch it either time my brother had it", sanoi Rob Niedermayer. "You don´t want to
touch it untill you win it. Hopefully, one day, I´ll get to do that."
Stanley Cupin finaaleissa ei ole nähty kahta veljestä vastakkain sitten kevään 1946 jolloin
Bostonin Terry Reardon pelasi Montrealin Ken Reardonia vastaan.
Veljeksiä ei ole nähty eri joukkueissa konferenssin finaaleissa sitten kevään 1989 jolloin
Ron Sutter pelasi Philadelphian paidassa ja Duane Sutter Chicagossa.
Minnesota Wild sai kotikenttäedun Lännen finaaleissa, koska sillä oli 42 voittoa runkosarjassa -
Anaheimilla oli vain 40. Molemmat joukkueet saivat kokoon 90 pistettä. Ensimmäinen
kotikenttäedun ratkaiseva tiebreaker on voitot.
These sticks stink! Get rid of them!
NHL:ssä pelaa noin 600 pelaajaa ja jokaisella on oma erikoismittatilauksena tehty mailansa.
Komposiittimailojen näyttävä hajoaminen valitettavan usein ja vielä ratkaisevissa pelitilanteissa
on ollut yksi tämän kevään mieleenpainuneimmista näyistä playoffseissa. Minnesotan ja Anaheimin
toisessa pelissä Cliff Ronning yritti ampua kiekkoa ylivoimatilanteessa siniviivalla, mutta Ronningin
komposiittimaila hajosi - neliössä pelannut Rob Niedermayer sai kiekon haltuunsa, ohitti mailattoman
Ronningin helposti ja teki alivoimamaalin toiseen päähän. Anaheim teki tässä 2-0 ottelussa molemmat
maalinsa alivoimista mikä on aika erikoista.
Aikaisemmin Minnesotan ja Vancouverin pelisarjan kolmannessa pelissä valmentaja Jacques Lemaire
pyysi aikalisän pelin lopussa - Minnesota voitti seuranneessa tilanteessa aloituksen Canucksin
alueella pelisuunnitelman mukaisesti, kiekko syötettiin siniviivalle ja sieltä pakilta toiselle, jotta
Philip Kuballe voitiin järjestää laukaus suoraan syötöstä - mutta Kuban komposiittimaila hajosi
näyttävällä tavalla ratkaisevassa laukaustilanteessa.
The Hockey New ja TSN-urheilukanava ovat esimerkiksi kiinnittäneet huomiota tähän jatkuvalta
vaikuttavaan teemaan.
Yhden palan komposiittimailat ovat useimpien NHL-pelaajien käytössä; 56 prosenttia NHL-
pelaajista luottaa markkinoille kolme vuotta sitten ensimmäisenä ehtineen Eastonin
Synergy-komposiittimailaan. Bauer-Nike mailoilla pelaa noin kuusi prosenttia. CCM ja Hespeler
ovat muita enemmän käytettyjä merkkejä NHL-ammattilaisten käsissä.
Nämä uusimman teknologian mailat ovat herättäneet viime aikoina huomiota huonolla tavalla.
Mailat tuntuvat hajoavan todella helposti ja kerralla.
Tyypillisissä NHL-aamuharjoituksissa voi nähdä 4-5:n komposiittimailan katkeavan käyttökelvottomiksi
yhden tunnin aikana. 200-250 taalaa maksavat mailat; eli noin tuhannen taalan harjoitus siis.
Anaheim Mighty Ducks ei anna farmijoukkueensa pelaajien käyttää komposiittimailoja
taloudellisista syistä ja välttääkseen sitä, että organisaation pelaajat tottuvat niihin.
Silti pelaajien mielestä ongelma ei ole niin paha. Pelaajat tuntuvat uskovan siihen, että hyöty
laukauksissa korvaa epäluotettavuuden haitat. Eivätkä puumailatkaan aina kestäneet.
Voi olla, että jotkut mailanvalmistajista ovat vielä kokeilemassa tuotteitaan, joita kokeillaan
valitettavasti isoissa peleissä.
Valmentajat ovat herkemmin sanomassa sanaansa komposiittimailojen käyttöä vastaan.
"Olen aina sanonut, että nuo mailat ovat kiekon hylkääjiä", sanoi Anaheimin Mike Babcock
TSN:lle.(Puck rejectors)
"Varmaankin puolet tilanteista hukataan siksi, että kiekko ponnahtaa lavasta liian kovalla
voimalla eikä pelaaja pysty kontrolloimaan kiekkoa."
"Näemme paljon huitomisia suoraan mailan varteen ja seuraavassa tilanteessa maila katkeaa",
sanoi Jacques Lemaire.
Philadelphia Flyersin Kenny Hitchcock on ollut kovaäänisin komposiittimailojen epäkohtien
arvostelija. Hän kiinnitti huomiota samaan asiaan - että mailat hajoavat herkästi ja vielä
usein tärkeissä tilanteissa heti sen jälkeen kun niihin on tullut pieni lyönti tms. Hitch
on pyytänyt, että mailoista käytäisiin kunnon keskustelua ennenkuin joku häviää playoff-
pelisarjan mailojen takia.
Nuorille pelaajille varsinkaan komposiittimailoja ei voi suositella. Mailat ovat liian kalliita eikä
niillä opi käsittelemään kiekkoa hyvin. Ammattilaiset ovat tietenkin aina keksimässä keinoja
parantaa peliään, vaikka haittoja tulee esiin; lyhyempiä hanskoja mailankäsittelyn parantamiseksi
- loukkaantumisia ranteisiin ja kyynärvarsiin tuloksena jne. Komposiittimailat ovat tulleet
jäädäkseen NHL-peleihin, mutta teknologiassa on paljon parantamisen varaa.