Örnsköldsvik Rules
Vancouver Canucksin ketju Bertuzzi-Morrison-Näslund nousi viime
viikolla NHL:n toiseksi eniten maaleja tehneeksi ketjuksi ohi Bostonin
Thornton-Murray-Rolston-ketjun. Ykkösenä tietenkin Pittsburghin
Lemieux-Kovalev-Hrdina.
Lemieux tekee lähes kaikki pisteensä ylivoimista, mutta Canucksin
tehoketju pelaa myös hyvää viidellä viittä vastaan kiekkoa. ‘Nucksin
ykkönen on ollut lähes mahdoton pysäytettävä. Kaikki huippuketjun
elementit ovat yhdessä tässä ketjussa - Bertuzzi on isokokoinen,
taitava käsistään ja menee suoraan maalille, Näslund on todella
taitava laukoja ja aliarvostettu Morrison osaa tehdä vähän kaikkea.
Lauantaina Edmontonissa odotettiin kiihkeää yhteenottoa kahden
juuri nyt NHL:n parasta kiekkoa pelaavan joukkueen välillä.
Mutta lyhyessä ajassa - 32 minuutissa -‘Nucks kapteeni Markus
Näslundin neljä maalia otti parhaimman tuulen Oilersin purjeista.
Neljää maalia ei tällä kaudella NHL:ssä ole tehty kuin kerran
aikaisemmin - Flyersin Johnny LeClair Montrealissa. Edmontonissa
ei neljän maalin suoritusta ole käynyt kukaan tekemässä sitten
vuoden 1996 kun Wendel Clark kävi täräyttämässä neljä Öljyn
verkkoon.
Örnsköldsvikin mies oli samalla ensimmäinen tällä kaudella 20 maalia
tehnyt pelaaja NHL:ssä. Näslund on tehnyt kahdeksan hattutemppua
urallaan, mutta ei koskaan neljää. Aikamoinen yhden miehen show.
Näslund on siniviivan ylittäessään vähän kuin Mike Modano -
pelaaja, jonka laukausta pelätään todella.
"Olen pelannut parempia pelejä, mutta maalit tulivat helposti.
Teimme syöttöjä poikittain ja saimme niillä Tommyn liikkumaan",
sanoi Näslund pelin jälkeen.
"Edmonton pelasi kolme ottelua neljässä päivässä ja käytimme
sitä hyväksemme", sanoi valmentaja Mark Crawford.
Jopa Sedinin kaksoset näyttivät ihan hyviltä Edmontonissa, vaikka
heidän vauhtinsa ei päätä huimaakaan. Pienen Örnsköldvikin
kaupungin lähettämiä pelaajia pelaa NHL:ssä kymmenkunta. Kaupungin
A-junnujoukkuetta pidetään niin hyvänä, että nykyisin pelaajia
tulee Ö-viikkiin eri puolilta Eurooppaa pelatakseen Modon paidassa.
The Shania Twain-factor
Jos joku on miettinyt miksi Edmonton Oilers on pelannut niin
hyvin viimeisten viikkojen aikana, tässä syy:
Marraskuun 23. Edmontonissa vieraillut Shania Twain vieraili
Öljyn pukuhuoneessa hetkeä ennen Detroit-ottelun alkua joukkuetta
tervehtimässä. Oilers antoi Shanialle Oilersin kolmannen paidan
sekä pienikokoisemman version samasta tämän pienelle pojalle.
(Piirtäjä Todd McFarlanen suunnittelema Oilersin kolmas paita on
NHL:n historian eniten myyty kolmas paita)
Ainoastaan Wayne Gretzky on saanut luvan tulla Oilersin pukukoppiin
noin lähellä tärkeän ottelun alkua aikaisemmin. Tällainen
tähtivierailu voi toimia joukkueen henkeä kohottavana tai se voi
toisaalta sotkea keskittymisen.
Mutta Oilers ei Shanian vierailun jälkeen hävinnyt kuin yhden
seuraavista yhdeksästä ottelustaan.
"Man, is she hot", oli puolustaja Janne Niinimaan lausunto Twainistä
National Postissa. Ehkä positiivisin lausunto koskaan Niinimaalta
country-musiikin suuntaan..heh
Tommy Salo on ollut Oilersin menestyksen kivijalka. Tommyn
torjunta% voittoputken aikana on ollut välillä jopa 95.5!
Edmonton Oilers kohtasi Colorado Avalanchen kotonaan perjantaina,
joulukuun 13. päivä. Kysyttäessä taikauskoisuudesta, Anson Carter
vastasi ettei hän usko moiseen: "Laitan aina vasemman luistimen
jalkaan ennen oikeaa, käyn vessassa aina kahdeksan minuutin
kohdalla erätauoilla, huuhtelen hammassuojukseni samalla
minuutilla. Muut pitävät minua hulluna, mutta ei - en ole
taikauskoinen..."
Toinen mainitsemisen arvoinen maalivahti on Anaheimin Jean-Sebastien
Giguere, joka viime viikolla otti kolme perättäistä nollapeliä - yli
200 perättäistä minuuttia päästämättä maalia.
Giguere on ollut yksi tämän kauden hyvistä tarinoista. Jälleen
yksi huippumaalivahti Montrealista ja legendaarisen maalivahtivalmentaja
Francois Allairen käsissä kehittynyt vahti. Allaire tietää mitä
tekee; hän valmensi Patrick Royta Montrealissa, Jocelyn Thibaulta,
Jose Theodorea… ja nyt on Gigueren vuoro, nyt saamme nähdä
taas yhden Allairen työn hedelmistä.
Jos Giguere pitää nollan neljännen pelin peräkkäin keskiviikkoiltana
St.Louisia vastaan hänestä tulee ensimmäinen NHL-vahti sitten
1940-luvun lopun, joka on tähän pystynyt.
Kotona pelaaminen ei aina ole niin hyvä asia, mitä voisi luulla.
Joskus jääkiekkojoukkueelle tekee hyvää lähteä reissuun, jolloin
pelaajat voivat viettää aikaa yhdessä joukkueena tarvitsematta
huolehtia muista asioista.
Hyvä esimerkki Phoenix Coyotesin peräti yhdeksän ottelun mittainen
putki perättäisiä kotiotteluja hiljattain. Näistä vain kaksi voittoa.
Kotona oleminen on kivaa, kun tulee voittoja. Phoenixin puolustukseksi
toki joukkueella on ollut paljon loukkaantumisia.
Theoren Fleury teki hienon paluun; muutama maali ensimmäisissä
peleissä, hieno paluu Madison Square Gardenille viime viikolla,
jossa Fleury itse oli selvästi liikuttunut yleisön hienosta
vastaanotosta. (Long Islandilla taas Islandersin hienot fanit
tervehtivät "Crackhead Theo"-huudoilla. "I have to remember that
those people are as sick as I am", Theo kommentoi heistä).
Mutta sunnuntaina ottelussa Dallasia vastaan nähtiin viime kauden
kaltainen raivonpuuska - vastustajat kohtelivat Fleurya kaltoin
tämän mielestä ja kun tuomarin pilli ei soinut, Theo hermostui ja
iski alumiinimailansa säleiksi kykenemättä hillitsemään raivoaan.
Dallas-ottelussa Fleuryn ottamat jäähyt maksoivat Hawksille
kalliisti ylivoimamaalien muodossa.
Valmentaja Brian Sutterin kommentti Theon raivostumiseen oli,
että hän toivoisi muittenkin Hawks-pelaajien reagoivan enemmän
ja osoittavan enemmän tunteitaan. Mutta hänen on opittava
pelaamaan tunteella menettämättä hermojaan.
Burnaby Joe hits 500
Joe Sakic pelaa nyt 15:a kauttaan NHL:ssä. Hän on tehnyt tiensä
tähtiin nopealla mailallaan ja vielä nopeammilla jaloillaan.
Harjoittelijana Sakicin maine on legendaarinen, niin jäällä kuin
muissa harjoitteissa. Kerran Colorado Avalanchen vieraillessa
Calgaryssä joukkueella oli päivä vapaata yhteistreeneistä. Sakic
pyysi lupaa saada käyttää Flamesin tiloja kuivaharjoituksiinsa -
hän sai luvan, sillä ehdolla, että Calgaryn pelaajat saavat
katsoa ja oppia jotain.
Valmentaja Kenny Hitchcock sanoi Sakicilla olevan harvinainen
kyky keskittyä pelkästään olennaiseen valmistautumisessaan.
Joe Sakicin neljän pisteen peli Salt Lake Cityn olympialaisten
finaalissa on yksi jääkiekon historian parhaimpia suorituksia
todella tärkeässä ratkaisuottelussa. Sakicin tekemä viides maali
USA:n verkkoon näytetään aina Edmontonissa NHL-otteluja ennen
näytettävässä filmissä, jota katsojat voivat seurata kansallislaulua
hoilatessaan. Tässä vaiheessa filmiä tunnelma alkaa yleensä
olla katossa.
Burnaby Joe on tuplavaarallinen kiekkoilijana, koska hän on
yksi harvinaisista pelaajista, joka on yhtä taitava niin pelintekijänä
kuin maalipyssynäkin. Sakic on rikkonut 50-maalin rajan NHL:ssä
kahdesti (molempina vuosina Avs voitti Stanley Cupin) ja 100:n
pisteen rajan viisi kertaa. Lisäksi Sakic ottaa puolustuspelin
yhtä vakavasti kuin hyökkäämisenkin. Hän voisi tienata leipänsä
NHL:ssä jäähyntappajana jos kädet menisivät jostain syystä.
Viime viikolla pelatessaan kotikaupungissaan Vancouverissa Joe
Sakic täräytti puolustaja Derek Morrisin syötöstä uransa 500:n
NHL-maalin. Sakic oli ostanut peliin 30 lippua sukulaisille ja
tutuille, juhlamaalin synnyttyä TV-kamerat näyttivät Joen
Kroatiasta Kanadaan aikoinaan muuttaneet vanhemmat Marijan ja
Slavica Sakicin juhlimassa muun katsomon joukossa.
TSN-urheilukanavan haastattelussa Joe Sakicilta kysyttiin onko
hän jo miettinyt, koska peliura tulee päättymään. Tähän Sakic
vastasi anteeksipyytäen tietävänsä tarkalleen…mutta ei halua
sanoa asiasta vielä mitään..
Viime viikon torstaina Jeremy Roenick tilttasi olkapäällään
Toronton Robert Svehlan kovalla mutta sääntöjen mukaisella
taklauksella - Roenick ei ottanut ekstra-askelia eivätkä hänen
luistimensa nousseet jäästä taklauksen aikana.
Svehlan virhe tilanteessa oli katsoa jäähän - hän oli laidalla
potkimassa kiekkoa eteenpäin pää alhaalla. Seuraavana päivänä
NHL tarkasti tilanteen nauhalta eikä pelikieltoa annettu. Leafsin
Bryan McCaben mielestä taklaus oli puhdas, vaikka Roenick sai
viiden minuutin jäähyn tilanteesta. NHL haluaa pitää päähän
kohdistuvat taklaukset pois jääkiekosta. Svehla myönsi itsekin
tehneensä virheen katsoessaan jäähän pää alhaalla aivan laidan
vieressä. Ongelma ei ollut siis itse taklaus - vaan se, että
Roenickin olkapää osui Svehlan päähän.
Svehla johti itse liigaa taklauksissa viime kaudella - tällä
kaudella hän ei ole taklannut vielä kertaakaan maininnan arvoisesti.
Uudet sääntötulkinnat ovat johtaneet siihen, että taklauksia
nähdään vähemmän ja siihen, että tuomarit ratkaisevat jo pelejä
NHL:ssä - ei hyvä suuntaus.
On hyvä, että tuomarit yrittävät suojella pelaajia päähän
kohdistuneilta
taklauksilta, mutta viime aikoina tässä on menty mielestäni liian
pitkälle. Roenick sai ankaran rangaistuksen siksi, että Svehla
teki virheen etsimällä kolikoita jäästä. Viime perjantaina
Edmontonissa Mike Comrie sai viisi ja suihkutuomion Peter Forsbergin
taklatessa tätä - Comrie puolusti itseään nostamalla kyynärvarttaan
ylös sääntöjen mukaisesti - ja Foppa kumoon. Ei mielestäni edes
jäähyn arvoinen tilanne. Selvä tuomarivirhe. Tietenkin Forsberg
on supertähti; jos tilanteessa olisi ollut vaikka Dan Hinote,
tuomarit olisivat kehoittaneet tätä nousemaan ylös.
Foppa missasi pari vaihtoa, ja palasi jäälle pelaten loppupelin
normaalisti saaden raivoisat buuaukset yleisöltä aina kiekkoon
koskiessaan. Myöhemmin hän jäi parista seuraavasta pelistä
pois niskavaivojen vuoksi.
Keskiviikkona NHL antoi sitten Jeremy Roenickille kahden pelin
pelikiellon edellisenä iltana Dallas-pelissä tapahtuneesta taklauksesta.
JR taklasi Mike Modanoa takaapäin vasten laitaa - kun joukkuekaverit
auttoivat Modanoa kohti penkkiä tämä menetti tajuntansa kesken
kaiken - aika ikävä näky. Ansaittu pelikielto.
Minnesotan maalivahti Manny Fernandez löi isolla maalivahdin-
mailallaan Tampan Tim Tayloria suoraan kasvoihin viime viikolla
saamatta minkäänlaista rangaistusta tilanteesta. Taylor ei ollut
tästä tyytyväinen sanoen että jos NHL ei tällaisista tilanteista
anna rangaistuksia, ehkä seuraavalla kerralla rikkoja on
haastettava oikeuteen - Taylor ei ollut tyytyväinen.
Colorado Avalanchen alivoimapeli on ollut NHL:n huonoin tällä
kaudella. Avalanchen alivoima omassa päässä perustuu siihen,
että vastustaja painostetaan ampumaan kiekko Avsin päätyyn siten,
että se tulee päädyn ympäri ulos Patrick Royn vasemmalta puolelta,
josta ensimmäisenä alas tullut Avalanche-hyökkääjä pysäyttää
sen, muuttaen pelin suuntaa, ja antaa puolustajille, jotka
heittävät sen taas ulos. Tällä taktiikalla vastustajan ylivoimalle
ei anneta aikaa tehdä ylivoimakuviota valmiiksi. Tämän kauden
Coloradon alivoima ei ehdi tilanteeseen, vastustajat pääsevät
ylivoimatilanteeseen - ja levittävät Avsin alivoimaneliötä siten
mahdollistaen syötöt poikittain ja laukaukset suoraan syötöistä
ja vaikeuksia Patrick Roylle, jonka kausi ei ole ollut viime
vuoden veroinen.
NHL:n ykkösylivoimapeli on Pittsburghin (Lemieux, Kovalev,
Hrdina, Morozov, Tärnström), mutta Washingtonin (Jagr, Lang,
Bondra, Nylander, Gonchar) on vasta jossain 18.s paikkeilla.
Jotenkin tuntuu siltä, että mikä hyvänsä power play, missä on
mukana nimi Lemieux on kärjessä.
Näin unta, että Calgary Flames palkkasi Ted Nolanin
päävalmentajakseen, apulaisiksi Brian Skrudland ja Jamie Hislop.
Kauden päätyttyä Flames antoi kenkää GM Craig Buttonille, jonka
paikan otti Lanny McDonald. Lannyn apulaiseksi Jim Peplinski.
Ted Nolan oli perjantaiaamuna kolmen tunnin työpaikkahaastattelussa
Calgaryssä. Hän saattaa näissä olosuhteissa olla ainoa valmentaja
joka haluaa ottaa paikan vastaan. Larry Robinson kieltäytyi, koska
ei halua muuttaa perhettään hevostilaltaan Floridasta - "Big Bird"
on edelleen New Jersey Devilsin palkkalistoilla "special assignment
coach":ina - Detroitin Barry Smith ei halunnut jättää hyvää varmaa
paikkaa Wingsin palveluksessa.
Flames kysyi jopa Scotty Bowmanilta kiinnostusta valmentajan
paikkaan.
Nolan kieltäytyi pari vuotta sitten Tampan valmennuksesta eikä
sekään auttanut hänen mainettaan tällä mysteerisellä mustalla
listalla. Hän on ainakin Flames-fanien ykkössuosikki paikalle.
Lisäksi Nolan sanoo ettei hän ole huolissaan pitkästä sopimuksesta
eikä rahasta - hän haluaa vain saada mahdollisuuden tehdä työtä.
Kuka tahansa työnantaja on valmis palkkaamaan miehen, joka
ei pyydä rahaa eikä turvallisuutta..
Ted Nolan on karismaattinen ns. "players’ coach".
Calgaryssä on todennäköisesti meneillään kamppailu sikariportaassa.
GM Buttonin sopimus päättyy kauden päättyessä - senkään takia
moni valmentaja ei halua ottaa paikkaa, koska kauden päätyttyä
hän voi joutua uuden GM:n armoille.
Darryl Sutter tuskin nähdään Calgaryssä juuri tästä syystä. San
Jose Sharks taas teki virheen potkaistessaan Sutterin pois ja
maksaa tästä virheestä kalliisti.
Jos Larry Robinson ei halunnut ottaa paikkaa Calgarystä, kuka
tietää mitä tapahtuu jos Colorado Avalanche päättäisi vaihtaa
valmentajaa ja tarjoisi Larrylle paikkaa sieltä. Se olisikin
erikoinen käänne tapahtumissa - Bob Hartley voitti Robinsonin
2001 Stanley Cup-finaaleissa.
Todennäköisesti Lacroix tekee ennemmin pelaajakauppoja kuin lähtee
vaihtamaan valmentajaa. Avsin joukkue on jotenkin jäänyt polkemaan
paikalleen, ja se tarvitsisi isokokoisempia hyökkääjiä.
Vaikea uskoa, että Colorado olisi kiinnostunut viiden miljoonan
taalan Martin Lapointesta - suurempi sopimus kuin Adam Footella
tai Milan Hejdukilla. Ennemmin Lacroixin tyylinä olisi tehdä
isompi kaappaus, kuten vaikka hankkia Jaromir Jagr.
(Suom.huom: juuri kun tämä juttu meni "painoon", tuli tieto
Bob Hartleyn potkuista. Hartley valmensi neljä kautta, kolme
konferenssin finaalia ja yksi Stanley Cup, mutta voittojen pieni
määrä ja 10.s sija lännessä ehkä aiheuttivat potkut. Pelaajat
vaikuttivat turhautuneilta ja jotenkin viime viikkojen peleissä
tuntui siltä, että muut joukkueet olivat kekanneet keinot miten
Avs voitetaan. Mutta silti jääräpäinen Hartley ei suostunut
muuttamaan pelisysteemejään.
Yllättävää oli vasta pari vuotta sitten pelaamisen lopettaneen ja
ilman minkäänlaista ykkösvalmentajan kokemusta olevan Tony
Granaton valinta uudeksi valmentajaksi. Maalivahtivalmentaja
Jacques Cloutier jää apulaiseksi. Esimerkiksi paljon valmennus-
kokemusta omaavan farmijoukkue Hershey Bearsin Mike Folignon
valinta paikalle olisi ollut paljon johdonmukaisempi valinta.
Vaikea uskoa, että Avs pitää Granatoa ykkösenä kauaa.)
Sekalaisia juttuja
Missähän Pittsburghin aikoinaan Vancouverista hankkima Alex Stojanov
on tänä päivänä? Penguins luovutti Markus Näslundin tämän roikaleen
saadakseen.
Tai missä on Calgaryn 1997 varaama Daniel Tkatchuk? Calgary otti
tämän miehen ennen Sergei Samsonovia draftissä. Boston Bruins
ilmeisesti toivoo, että Samsonovin ranne paranee itsestään, jottei
koko kauden päättävää leikkausta tarvita.
Jopa Mario Lemieux on liittynyt Minnesota Wildin Marian Gaborikin
ihailijoiden kasvavaan joukkoon:
"He’s one of the four or five best players in the game today", sanoi
Mario.
Gaborik ei ole vielä 21 täyttänyt, mutta hänellä on jo viisi
hattutemppua NHL:ssä. Ainoastaan kolmella pelaajalla on ollut
enemmän ennen 21-vuotispäiväänsä: Gretzky (12), Dale Hawerchuk
ja Jimmy Carson (molemmilla 6).
Gaborik ampui pari viikkoa sitten Vancouverissa rystyltä maalin,
josta vieläkin puhutaan.
Mike Milbury olisi voinut valita kaksi vuotta sitten draftissä
Gaborikin tai Dany Heatleyn, mutta valitsi ennemmin maalivahti
Rick DiPietron.
Minnesotan "joukkue ennen yksilöitä"-systeemissä Gaborik pidetään
hyvin maan päällä. Jokin aika sitten Wild teki Coca Colan kanssa
mainostempauksen - tölkeissä oli Willie Mitchellin kuva.
Atlantan Ilja Kovalchuk kertoi venäläiselle reporterille, että
Edmonton Oilersin valmentaja Craig MacTavish oli hänen mielestään
tarkoituksella lähettänyt pelaajiaan hänen kimppuunsa viikko sitten
sunnuntaina pelatussa ottelussa.
"He was the last one to play without a helmet; so he had his
brains knocked out a long time ago", sanoi Kovalchuk, joka
katseli 11-vuotiaana MacTavishin voittavan Stanley Cupin
NY Rangersin paidassa 1994 - MacT otti ratkaisevan aloituksen
viimeisen ottelun lopussa.
Edmontonilaismedia tietenkin hyppi ilmaan riemusta kuullessaan
tämän metkan kommentin. Media rakastaa värikkäitä tarinoita
kuten Ilja Kovalchuk.
MacTavish ei kommentoinut Iljan viimeistä. Iljan olisi hyvä
muistaa, ettei pelaajien tarvitse kuulla valmentajilta koska
jonkun tili alkaa olla takaisinmaksun puolella.
Ilja Kovalchukin touhua voi ajatella kahdella tavalla. Toisaalta,
ei ole hyvä nähdä nuorukaista, jolla ei ole minkäänlaista kunnioitusta
mitään eikä ketään kohtaan; ei valmentajia, ei muita pelaajia -
Kovalchukin olisi hyvä tietää, ettei hän ole ainoa pelaaja NHL:ssä.
Mutta toisaalta - Brett Hullia lukuunottamatta - kukaan NHL:ssä
ei sano mitä ajattelee - jääkiekko tarvitsee ehkä värikkäitä
persoonallisuuksia, vaikka jonkun olisikin otettava tuollainen rooli.
Kovalchukin toimintahan on old-time hockeya - vanhoina hyvinä
kuuden joukkueen NHL:ssä pelaajat sanoivat aina mitä ajattelivat
median kautta ja selvittivät sitten välinsä jäällä. Tässä tapauksessa
ongelma on tietenkin se, että Jeff Odgers saa tapella ja kärsiä
jo muutenkin kovia kokeneella naamallaan Iljan sanoista ja teoista.
Toivottavasti Ilja muistaa Odgiea jouluna ja ostaa tälle hyviä
joululahjoja.
Edmonton Oilers ja Atlanta Trashers eivät ole luonnollisia vastustajia
toisilleen - joukkueet kohtaavat kerran tai korkeintaan pari kertaa
kaudessa yleensä. Silti lyhyessä ajassa Kovalchuk on onnistunut
kiinnittämään huomiota näihin otteluihin siten, että Trashin
peli Edmontonissa helmikuun 23. onkin yksi mielenkiintoisimmista
peleistä kalenterissa - ainakin median jäsenet ovat ympyröimässä
tämän päivämäärän kalentereihinsa jo nyt ja ennakkokohua tullaan
varmasti nostamaan. Eli Ilja auttaa myymään lippuja NHL:n
huonoimman joukkueen peliin, joka ei muuten kiinnostaisi katsojia
kovinkaan paljoa!
Yksi kauden parhaista suomalaissuorituksista oli viime viikolla
Pasi Nurmisen mahtava nollapeli Torontoa vastaan - malliesimerkki
pelistä, jossa maalivahti otti pisteet. #31 teki 30 torjuntaa ja
Leafsillä oli tukku hyviä paikkoja.
Kausikorttien myyntikampanja ei ole mennyt kovin hyvin Buffalossa.
Kaksi kuukautta sitten paikalliset liikemiehet ilmoittivat kampanjasta,
jonka tavoitteena oli myydä 3200 kausikorttia. 233 saatiin kaupaksi.
NY Islandersin puolustaja Eric Cairns jumaloi Bob Probertia
poikavuosinaan. Cairns piti Probert-julistetta seinällään ja NHL:ssä
tappeli yhden ainoan kerran idolinsa kanssa.
"Monelle nuorelle pelaajalle Bob oli idoli ja häntä vastaan tappeleminen
oli vaikeaa," sanoi muutama viikko sitten Joe Kocur.
Minnesota Wildin valmentaja Jacques Lemaire oli mielissään kuultuaan
vanhan valmentajansa Al MacNeilin paluusta NHL-penkin taakse.
"He pulled me off the power play", sanoi Lemaire hymysuin.
Vanhan Alin vastaus:"Yeah, but I took Jean Beliveau off, too."
Niklas Sundström - entinen kolmosketjun tärkeä osa Riccin ja
Thorntonin kanssa - ei ole tehnyt maalia koko kaudella San Josessa.
Hän on pudonnut jo nelosketjuun, jossa paikkoja ei tule yhtä helposti.
Muita yli 20 peliä ilman maalia pelanneita pelaajia ovat mm. Jeff
Odgers, P.J. Stock, Jody Shelley, Ales Hemsky, Johnsonit Ryan,
Craig ja Matt, Brent Gilchrist, Steve Webb ja Paul Ranheim.
Enimmäkseen raskaan sarjan miehiä tai puolustavia hyökkääjiä -
ja yksi rookie, Hemsky.
St.Louis Bluesin joukkue joutui pahasti ruokamyrkytyksen uhriksi
viime viikolla juuri ennen ottelua New Jerseyssä - joukkueella
oli puolet miehistä sairaana - hyvä ettei valmentajia pyydetty
vetämään kamoja päälle. (Quenneville ja Lever)
Kuusi pelaajaa ei pystynyt pelaamaan, vain 16 pelasi.
Tämän lisäksi vielä Pavol Demitra pelasi aiemmin Philadelphiassa
tuhkarokkoisena - naamavärkki rokkoisena - miltähän vastustajista
tuntui mennä aloituksiin tätä vastaan? Tarttuva tauti.
New York Rangers on 12:a sijalla Idässä 70 miljoonan taalan budjetilla,
ja joukkue on vielä käsittämättömän huonon onnen uhri loukkaantumisissa.
Musta pilvi leijuu Manhattanin yllä.
Ehkä pieni hyvä uutinen oli se, että Pavel Bure tervehtyy kuukauden
päästä ja tulee takaisin. Mutta Pavel meni näyttämään lääkärille
yhtä polvea ja sai kuulla, että molemmat joudutaan tähystämään.
Pavelin polvet tutkinut Alabamasta asti lennätetty spesialisti
James Andrews löysi ongelman myös jo kaksi kertaa aikaisemmin
operoidussa oikeassa polvessa, jota Pavel itse ei ollut edes
epäillyt - se oli aikamoinen yllätys.
Brian Leetch on pelaaja, jonka kipukynnys on legendaarinen, mutta
hänkin on poissa otettuaan kiekon jalkaansa - takaisin noin
viikon päästä. Bobby Holik taas ei koskaan missaa pelejä - nyt
hänkin on ollut syrjässä pitkiä aikoja lonkkavamman takia.
Maalivahti Mike Richterin ura saattaa olla ohi päävamman takia -
Richter otti lämärin ohimoonsa viime maaliskuussa eikä ole
parantunut täydellisesti vamman aiheuttamista komlikaatioista.
Ehkä Rangers alkaa olla iältään niin vanha joukkue, että
loukkaantumisia tulee helpommin.
Rangers peluutti 19-vuotiasta Danny Blackburnia monessa pelissä
peräkkäin, mutta teki hyvän siirron hankkiessaan Mike Dunhamin
Nashvillestä - nuoren maalivahdin itseluottamus oli jo joutua
koetukselle.
Dmitri Yuskevich tilttasi Brian Savagen kovalla mutta puhtaalla
taklauksella viime viikolla. Savage, jonka ura oli loppua
aikaisemmin niskavaivoihin ja joka on kärsinyt useammista
aiotärähdyksistä, kärsi taas yhden ja mursi nenänsä.
Boris Mironovin kirjanpitäjä on varmasti informoinut Bobolle, että
saamatta jäävien palkkojen määrä on jo ylittänyt neljännesmiljoona
taalaa viimeisen kahden viikon aikana.
Neljä Mike Comrien 11:sta maalista tällä kaudella on ollut
voittomaaleja. Viime kaudella Mighty Mike teki viisi voittomaalia.
Ei kannata ihmetellä jos Tampan rookie Alexander Svitov löytää
itsensä jään pinnasta joulukuun 23. kun Tampa kohtaa Washingtonin.
Tätä palstaa lukevat muistanevat mitä tapahtui vuosi sitten junnujen
MM-kisoissa.
Anaheimin Fredrik Olausson ylitti 1000:n NHL-pelin rajan viime
viikolla seitsemäntenä eurooppalaisena. Jari Kurri on yhä eniten
NHL:ssä pelannut euro, 1251 ottelua.
NHL:n parhaat joukkueet eivät pärjää varaustilaisuuksissa eivätkä
siten voi rakentaa draftin ja hyvien scouttien avulla, koska heidän
varausvuoronsa on alhainen?
Ei totta. Detroitin parhaat uudet pelaajat; Pavel Datsyuk varattiin
vuorolla 171 vuonna 1998 ja Henrik Zetterberg vuonna 1999 neljännellä
kierroksella vuorolla 210.
Coloradon Radim Vrbata varattiin vasta 212:a vuorolla 1998.
Jason Spezza lähetettiin farmiin Ottawa Senatorsista, koska seura
oli huolissaan nuoren pelaajan plusmiinustilastosta - 14 ottelun
jälkeen miinus seitsemän. Spezza on vasta 19-vuotias.
Onneksi Pittsburgh Penguins ei kuitenkaan ainakaan vielä ole
lähettämässä Mario Lemieuxia farmiin opettelemaan puolustuspeliä.
Mario on tätä kirjoitettaessa miinuspelaaja, miinusyksi.
Ensimmäisellä kaudellaan Mario oli miinus-35.
The Utter Sutter Brutter
17-vuotias Porin Ässien kasvatti Masi Marjamäki pelaa ensimmäistä
kauttaan yhdessä Kanadan parhaista A-juniorikiekkoseuroissa Red
Deer Rebelsissä. Vasenta laitaa pelaava Masi on rankattu 56:ksi
ensi kesän NHL-draftiä silmälläpitäen Calgaryssä majaansa pitävän
hockeysfuture.comin listoilla.
Päätös lähteä kauas kotoa ei luultavasti ollut helppo tehdä noin
nuorelle miehelle, mutta kolmen ensimmäisen WHL:ssä vietetyn
kuukauden jälkeen koti-Suomeen joulunviettoon keskiviikkona
lähtenyt Marjamäki on päätökseensä tyytyväinen.
"I like it", hän sanoi Red Deer Advocate-lehdessä. "Mielestäni
tänne tulo oli hyvä päätös. Tämä sarja on parempi kuin suomen
A-junioriliiga."
WHL:ssä pelaa lukuisa määrä Showhun varattuja pelaajia eri maista,
vielä joitakin, jotka ovat todella lähellä NHL-tasoa. Red Deerin
pelaajista yhdeksän on varattu jo NHL-seurojen toimesta ja lisää
on tulossa ensi kesänä. Marjamäen ketjukaveri Colin Fraser voi
olla ensimmäisen kierroksen varaus, nuoreksi pelaajaksi hän
saa valmentajalta paljon luottoa puolustuksellisissa tilanteissa.
Kaksi Red Deer Rebelsin pelaajaa pelaa junnujen MM-kisoissa.
Erinomainen maalivahti Cam Ward, Carolinan viime kesän ykköskierroksen varaus, ei mahtunut Kanadan joukkueeseen,
mutta oli ehdolla.
Tämän kirjoittanut on ollut WHL-kiekon fani yli 20 vuoden ajan mitä
on liigan pelejä päässyt katsomaan. Peli liigassa on fyysisesti kovaa,
mutta puhdasta, periaatteessa NHL-tyylistä. Oilersin Eric Brewer
sanoi 2-3:n vuoden WHL:ssä valmistavan pelaajan hyvin valmiiksi
ammattilaispeleihin.
WHL:ssä pelataan lähes puolet enemmän otteluja kuin suomalaisessa
junnukiekossa ja ammattilaistyylillä. Punaviiva on käytössä, toisin kuin Suomessa, ja pelisysteemi
on erilainen. Kanadalaisessa jääkiekossa taklataan miestä useammin
ja tilanteet viedään aina loppuun.
Rebelsin omistaja/GM/päävalmentaja Brent Sutter vetää seuraansa
mielestäni niin hyvin kuin A-junioriseuraa voi yleensä hoitaa.
Sutter on perfektionisti, jonka motiivina junnuseurojen cadillacin
vetämiseen ei voi olla raha - ennemminkin visio tehdä jotain niin
hyvin kuin se voidaan tehdä.
"I don’t think Brent sleeps", sanoi yksi Rebelsin vakituiseen
henkilökuntaan kuuluvista.
Red Deer Rebelsin 5600 katsojan halli on loppuunmyyty jokaisessa
kotiottelussa - kausikorttilaisia 4300. Seura on vähän Edmonton
Oilersin tapaan tehnyt paljon kampanjointia ja pannukakkuaamiaisia
ympäröivissä maakunnissa saadakseen ihmisiä vähän pitemmän
matkankin takaa peleihin ja on onnistunut siinä erinomaisesti.
Rebelsin häränpäätä esittävä logo valittiin The Hockey Newsin
toimesta parhaaksi junnuseuran logoksi viime vuonna. Seuran
liikkeessä kauppa käy vilkkaasti - Rebelsin logolla ja väreillä
varustettuja vaatekappaleita on tarjolla ihan samalla tavalla
kuin NHL-seuroillakin, vastasyntyneitten vaatteista monen
sadan taalan nahkatakkeihin ja kaikkea siltä väliltä.
Tämän kirjoittaneen mielestä tämänkaltaiseen jääkiekkokouluun
pääseminen on parasta mitä jääkiekkoa pelaava nuori mies voi
elämällään tehdä. Muutama vuosi WHL:ssä Sutterin valmennuksessa
ja pelaaja voi olla valmis ammattilaiskaukaloihin jos lahjakkuutta
riittää.
Brent Sutter on tehnyt pelaajilleen mahdolliseksi myös treenaamisen
kesäisin paikkakunnalla sellaisille, jotka ovat todella lähellä
seuraavaa askelta, ammattilaispaikkaa tms. tai jotka muuten
haluavat eteenpäin kiekkoilijoina. Pelaajat voivat halutessaan
asua Red Deerissä kesällä kuukauden ajan ja harjoitella paikallisen
kuntovalmentajan johdolla joka päivä ja asua isäntäperheittensä
luona ilmaiseksi - Sutter maksaa kulut.
Sutterin valmennuksessa ainakin yksi termi tulee tutuksi. Masi
Marjamäki kysyi tiistaina tämän kirjoittaneelta mitä "work hard"
tarkoittaa suomeksi..koko ajan vain englantia muutaman kuukauden
puhunut junnu.
Sutterin valmennussysteemissä oman pään puolustaminen tulee
ensiksi. Jokainen Red Deerissä pelaava tulee oppimaan sen.
Brent Sutter on tyytyväinen suomalaiseen pelaajaansa, varsinkin
siihen miten nopeasti tämä on sopeutunut elämään Kanadassa, niin
jäällä kuin kaukalon ulkopuolellakin.
"Noin nuoreksi kaveriksi, uskoimme että hänellä menisi enemmän
aikaa sopeutumiseen, mutta siihen ei mennyt niin kauaa kuin
luulimme Masin työetiikan ja jääkiekkotaitojen vuoksi", sanoi
Sutter maanantaina.
"Hän pelaa hyvin pitkälle samanlaisella tyylillä kuin me pelaamme
pohjois-Amerikassa. Kun ajatellaan kaikkia muutoksia jotka
hän on kokenut erilaisen kulttuurin vuoksi jne., hän on pärjännyt
todella hyvin.
Kaksinkertaisen Stanley Cup-mestarin, entisen NHL-kapteenin,
Canada Cup mestarin jne jne jne. vetämässä joukkueessa valmentajan
kokemus tai auktoriteetti ei ole ainakaan koskaan kyseenalainen.
Moni nuori jääkiekkoilija tekisi mitä tahansa päästäkseen oppiin
Brent Sutterin valmennuksessa.
Marjamäki sanoi Sutterin olevan erittäin vaativa ja kova valmentaja.
Sutter vaatii kovaa yritystä ja työetiikkaa pelaajiltaan. Ei sinänsä
mikään uutinen kun kyseessä on tämän velisarjan jäsen.
Fine Young Men
Mutta pelaaminen WHL:ssä, varsinkin Red Deerin kaltaisessa
huippuorganisaatiossa, on paljon muutakin kuin jääkiekkoa.
Jos ammattilaisura ei WHL:n jälkeen aukea, pelaaja voi siirtyä
opiskelemaan ilmaiseksi yliopistoon, collegeen tai ammattikouluun
ja viedä WHL:ssä oppimansa ihmissuhdetaidot sinne.
Red Deerissä esimerkiksi kaksi paikallista radioasemaa, paikallisTV
ja paikalliset lehdet seuraavat joukkuettaan tarkasti jokainen
päivä. Sutter vuorottelee pelaajiaan siten, että jokaikinen
pelaaja esiintyy haastatteluissa kukin vuorollaan.
Joukkueen pelaajat ovat suosittuja puhujia paikallisissa kouluissa
ja muissa tapahtumissa. Seuralla on erilaisia ohjelmia kuten
huumeiden vastainen ohjelma, joka tehdään yhdessä ratsupoliisin
kanssa. Joukkue käy joka vuosi poliisin kanssa Vancouverin
alakaupungin skid rowlla näkemässä omin silmin mihin huumeiden
käyttö voi viedä - tämän kokemuksen pohjalta pelaajat pitävät
puheita kouluissa.
Julkisella paikalla isommalle ryhmälle puhumisen taito on tärkeä
taito millä tahansa elämänalalla, työssä, opiskelussa jne. WHL-
pelaajat oppivat tämän väkisin jo teini-iässä.
Lähes jokainen Rebelsin pelaaja käy joko koulua tai paikallista
collegea jääkiekon ohessa - seura maksaa kaikki kulut - seuran
palkkalistoilla on mies, jonka tehtävänä on pitää huoli siitä, että
kaikki pelaajat kehittävät itseään myös kaukalon ulkopuolella.
Peliohjelma on laadittu siten, että se mahdollistaa koulunkäynnin
mahdollisimman hyvin.
Edmontonissa Albertan yliopiston kovassa Golden Bears-joukkueessa
jokaikinen tämän vuoden joukkueen pelaaja on WHL:n stipendillä
pelaava. Eritäin hyvä systeemi, hyvää jääkiekkoa ja arvokasta
koulutusta ja kokemusta kaukalon ulkopuolisen elämän kannalta.
Brent Sutter sanoo, ettei hänen seuransa tarkoituksena ole tehdä
pojista pelkästään jääkiekkoilijoita, vaan sitäkin tärkeämpää on,
että kokemus Red Deerissä tekee heistä hienoja nuoria miehiä,
jotka ovat WHL-uransa jälkeen paremmin valmistautuneita elämäänsä.
Itse vietin monta päivää 18-vuotiaana keräilemällä risuja varusmiehenä
tukikohtaani vievän tien varrelta, koska suuri venäläinen sotaherra
oli tulossa vierailulle ja ajaisi paikasta ohi muutaman päivän sisällä.
Olisin mieluummin ollut A-junnujoukkueeni harjoituksissa tai
opiskelemassa. Kanadalainen malli teini-ikäisille kiekkoilijoille
on mielestäni ihan hyvä koko elämää ajatellen.
There are scouts in the stands..
Marjamäki tullaan aikamoisella varmuudella varaamaan ensi kesänä
draftin ensimmäisenä päivänä, kolmen ensimmäisen kierroksen
aikana. Tämä ei todennäköisesti olisi edes mahdollista ellei
porilaisnuorukainen olisi tehnyt muuttoa ison veden tälle puolen.
Jokaista WHL-ottelua seuraa joukko NHL-scoutteja. Kaikki tätä
palstaa lukevat tietävät esimerkiksi mikä NHL-seura on aina
kiinnostunut hyvistä suomalaisprospekteista - ja vielä jos tämän
pelejä voi seurata puolentoista tunnin ajomatkan päässä.
"Siitä ei ole epäilystäkään", sanoi Brent Sutter. "Tulla tänne ja
pelata, ja pelata vielä sillä tasolla jolla hän on pelannut…on
selvää, että monet scoutit näkevät hänet täällä."
Kaikki Rebelsin pelaajat asuvat tarkkaan valituissa isäntäperheissä
vain muutaman kilometrin päässä toisistaan mikä tekee myös tärkeän
yhdessäolon jääkiekon ulkopuolella helpommaksi. Seuralla on
palveluksessaan henkilö, jonka tehtävänä on valita lukuisten
halukkaitten joukosta parhaiten isäntäperheiksi soveltuvat kodit
pelaajille - yleensä perheitä, joilla on omia lapsia myös.
Pienessä 75 tuhannen ihmisen kanadalaisessa kaupungissa kaikki
haluavat olla jotenkin mukana jääkiekkoseuran toiminnassa -
vapaaehtoisista ei ole pulaa. Kanadalaiset huipputason junnut
asuvat isäntäperheissä jääkiekkokauden aikana siksi, että maa
on todella laaja - jääkiekkojoukkueita tällä tasolla ei ole
jokaisessa pikkukylässä, siksi muutto on usemmiten pakko
tehdä. Mutta kokemus voi olla hyvinkin positiivinen elämän
kannalta, kuten jokainen vaihto-oppilas tms. voi kertoa.
Red Deerin junnuista pidetään huolta parhaimmalla mahdollisella
tavalla.
Kelowna Rockets on WHL-organisaatio, joka on nousemassa myös
yhdeksi paremman tason junnuseuroista Kanadassa. Kelowna
sai isännöitäväkseen Memorial Cup-mestaruusturnauksen keväällä
2004. Kelownan laituri Joni Lindlöfin ajatukset WHL:stä ovat
hyvin samansuuntaisia kuin Marjamäenkin.
Molemmat suomalaisjunnut ovat tulleet Kanadaan agenttinsa Krister
Kaukisen ohjeesta. Kaukisen täytyy tuntea kanadalainen A-junnukiekko
todella hyvin, koska hän on onnistunut sijoittamaan pelaajansa
parhaisiin
mahdollisiin seuroihin.
Parasta mitä tämän kirjoittaneen mielestä nämä nuoret miehet
voivat tehdä on jatkaa uraa WHL:ssä vielä tämän kauden jälkeenkin.
Ensi kesän NHL-draftistä odotetaan parasta vuosiin. Niin paljon
1-2-ketjuihin peliltään sopivia pelaajia on tulossa varausikään,
että 2003 draftistä voidaan kymmenen vuoden päästä puhua samalla
tavalla kuin nyt muistelemme vuosien 1979 ja 1990 varaustilaisuuksia.
NHL-scoutit ottaisivat mielellään Alexander Ovechkinin ykkösvuorolla
jo ensi kesänä, mutta hänen vuoronsa tulee vasta seuraavana kesänä.
Surun päivä Edmontonissa
Maanantaina tuli tieto siitä, että Edmonton Oilersin perustaja
Wild-Bill Hunter oli nukkunut pois paikallisessa sairaalassa
Oilers-täkki päällään syövän uhrina. Ei yllätyksellisesti,
Wild-Bill oli jo 82-vuotias, mutta silti surullinen uutinen
Edmontonin jääkiekon ystäville.
Oilersin Mike Comrie oli viimeksi sunnuntaina ennen joukkueen
lähtöä pelikiertueelle käynyt sairaalassa tapaamassa kuin
isoisänään pitämäänsä Hunteria, joka oli hyväntuulisena kertonut
miten tyytyväinen on joukkueen viimeviikkojen peliin.
Julkiset hautajaiset Bill Hunterille pidetään perjantaina ja
seuraavassa Oilers-kotipelissä Tapanin päivänä Vancouveria
vastaan tilaisuus tullaan aloittamaan kunnianosoituksella miehelle,
jota ilman ei seuraa, jäähallia eikä monia hienoja muistoja jääkiekosta
tässä kaupungissa olisi.
Bill Hunter oli yksi WHA-liigan perustajista 70-luvulla eikä NHL:n
establismentti sen vuoksi ole häntä koskaan valinnut Hockey Hall
of Famen jäseneksi minne hän kuuluisi.
Hunter oli ikuinen uneksija, joka uskalsi tehdä unelmistaan totta
tai ainakin yrittää. Vielä kuolinvuoteeltaan hän suunnitteli
Edmontonin suurelle ostoskeskukselle West Edmonton Mallille
rakennettavan ison jäähallin vuoksi aloittavansa vielä yhden
WHL-joukkueen ja hän neuvoi Phoenixin GM Mike Barnettia
hankkimaan ison sentterin - hän oli hyvin selvillä tapahtumista.
WHA-ajoista ja Alberta Oilersin ensimmäisenä omistajana Hunterista
kerrotaan paljon hauskoja tapahtumia. Kun joku kertoi Hunterille,
että NHL:n All Star-pelin parhaalle pelaajalle lahjoitetaan auto,
mutta WHA:n All Star-pelin paras saa parranajovälineet, Hunter
mietti hetken ja täräytti: "Ok, antakaa hänelle kaksi settiä
parranajovälineitä."
Oilersin värit ja logo olivat Hunterin ideoimia. Hänellä oli
valmiina kymmenen miljoonan dollarin sopimus Gulf Western-öljy-
yhtiön kanssa sponsorisopimuksesta jo, sillä Oilersin värit ovat
samat kuin Gulfillakin, mutta Gulf veti sopimuksen pois viime
hetkillä, koska Hockey Night in Canadan pääsonsori oli aina
ollut Esso eli Imperial Oil.
Vuonna 1974 Hunter vei WHA:n All Stars joukkueen Moskovaan
osana omaa supersarjaansa vuoden 1972 mallin mukaisesti. Hunterin
joukkueessa mukana olivat Gordie Howe ja Bobby Hull.
Hunter osti 80-luvun alussa vaikeuksissa olleen St.Louis Bluesin
tarkoituksenaan tuoda joukkue kotikaupunkiinsa Turun kokoiseen
Saskatooniin nimellä Saskatoon Blues, mutta muut NHL-omistajat
eivät hyväksyneet siirtoa.
Pari vuotta sitten Wild-Bill Hunter tuli sairaalasta rullatuolissa
lääkärin ja sairaanhoitajan saattamana katsomaan paikalle kun
Jari Kurrin paita vedettiin Edmontonin hallin kattoon. Hunterin
mielestä Kurri oli yksi kolmesta parhaasta oikeasta laiturista kautta
aikojen Rocket Richard ja Gordie Howen ohella.
Yksi parhaista Hunter-legendoista oli se, että kerran 70-luvulla
hän kutsui kaikki Edmontonin median edustajat koolle jäähallille.
Tuo tapahtui aikoina, jolloin Oilers tarvitsi kaiken huomion minkä
suinkin sai.
Kun median edustajat kokoontuivat paikalle, Wild-Bill Hunter
ilmoitti, että vielä suurempi lehdistötilaisuus pidettäisiin
seuraavana päivänä samassa paikassa samaan aikaan.
Se siis oli ainoa syy, miksi tilaisuus oli kutsuttu koolle.
Allekirjoittanut oli kerran katsomassa Albertan yliopistojoukkueen
ottelua Clare Drake areenalla pari vuotta sitten Mr.Hunterin
istuessa vain yhden ihmisen päässä. Oli pakko pyytää kaveria
kysymään harmaapäiseltä vanhukselta pitikö tuo juttu todellakin
paikkansa. Kaveri kysyi.
Harmaapäinen Wild-Bill Hunter kääntyi allekirjoittaneeseen päin,
hymyili ja nyökkäsi velmu ilme naamallaan. Totta se oli, heh.
Hyvää joulua Jatkoajan lukijoille! (ja ateisteille hyvää tiistaita!)
