Yankee Go Home!
Ylläolevat kolme sanaa olivat kolme ensimmäistä englanninkielistä sanaa, jotka tämän kirjoittaja oppi joskus pikkupoikana Vietnamin sodan aikoihin katsoessaan kansainvälisiä yleisurheilukisoja Helsingin Olympiastadionilla. Joku yleisön joukosta huusi nämä sanat
amerikkalaiselle juoksijalle ja tämä ihmetytti alle 10-vuotiasta räkänokkaa silloin ja ihmetyttää edelleen - ikäänkuin todennäköisesti aamuisin lehtiä jakamalla Suomen reissurahansa säästänyt köyhä amerikkalainen juoksija jotenkin olisi ollut syypää hallituksensa toimiin.
Politiikka ja urheilu ovat toki aina kulkeneet käsi kädessä. Moni
muistaa Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkueen saaman raivoisan
vihellyskonsertin Tukholman MM-kisoissa puna-armeijan miehitettyä
Tsekkoslovakia 60-luvun lopussa.
Kaikki Neuvostoliittoa edustaneet jääkiekkojoukkueet saivat aina
kuulla kunniansa Afganistanin sodan vuoksi Pohjois-Amerikan
kaukaloissa buuaavalta yleisöltä - Torontossa jopa Maple Leafsin
omistaja Harold Ballard aikoinaan laitatti sotaa vastustavia
iskulauseita Neuvostoliitosta tulleen seurajoukkueen ja Maple
Leafsin pelaaman ottelun aikana valotaululle pyytäen yleisöä
buuaamaan urheilijoille; joilla edelleenkään ei minun mielestäni
ollut yhtään mitään tekemistä hallituksensa tai armeijansa
päätösten kanssa.
Kansallislaulujen soittaminen tai laulaminen esilaulajan kanssa
jääkiekko-ottelujen aluksi on mielestäni hieno tapa, joka
Pohjois-Amerikassa aloitettiin toisen maailmansodan aikoihin
kunnioituksen osoittamiseksi sodassa olevia maanmiehiä kohtaan.
Joskus 1980-luvun alussa Detroit Red Wings aloitti tavan
soittaa sekä Kanadan että Amerikan kansallislaulut kotipeleissään
-Detroit sijaitsee aivan Kanadan rajalla, suuri osa kausikorttien
ostajista tulee peleihin rajan takaa Ontarion Windsorista Michiganiin.
Toronto Maple Leafsin surullisenkuuluisa omistaja Harold Ballard
ei taas halunnut soittaa Amerikan kansallislaulua omassa hallissaan,
mutta NHL:n määrättyä molemmat laulut esitettäväksi aina kun
vieras tulee toisesta maasta myös Harold joutui tottelemaan.
Viikko sitten Montrealissa pelatun erittäin ratkaisevan Canadiens
vs. New York Islanders ottelun alussa osa yleisöstä buuasi USA:n
kansallislaululle äänekkäästi.
Tällaisesta mielipiteen osoittamisesta voidaan tietenkin olla
montaa eri mieltä. Omasta mielestäni urheilutapahtuma ei ole
oikea paikka osoittaa halveksuntaa urheilijoitten kotimaata kohtaan;
oli sitten juuri tästä sodasta mitä mieltä tahansa.
New York Islandersin tapauksessa joukkueessa on päävalmentajan
lisäksi useita amerikkalaispelaajia.
Islandersin amerikkalaispelaajat pitivät yleisön epäkunnioittavaa
käytöstä törkeänä, amerikkalainen maalivahti Garth Snow sanoi
buuauksen saaneen hänet todelliseen pelivireeseen; hän halusi
näyttää yleisölle, ja näyttikin.
Mark Parrish sanoi, että ellei Amerikkaa olisi, vain Luoja
tietää mitä kieltä Kanadassa nyt puhuttaisiin. Heh, hän ei
ilmeisesti huomannut ettei Montrealissa puhuta paljoakaan
englantia..
Toisaalta voidaan sanoa, että demokratian ja vapaan maan mukavuuksiin
kuuluu juuri oikeus ilmaista mielipiteensä tarvitsematta pelätä
seurauksia. Washingtonin Washingtonista kotoisin oleva Jeff Halpern
sanoi armeijansa tappelevan siitä, että yleisöllä olisi
vastaisuudessakin oikeus buuata ja tehdä mitä haluaa.
Montrealissa harkittiin jo molempien kansallislaulujen poistamista
otteluissa, mutta NHL vaati tradition pitämistä. Canadiens teki
anteeksipyynnön tapauksen johdosta ja laulujen soittoa jatketaan.
Ennen seuraavaa ottelua lauantaina Habs-legenda Jean Beliveau
puhui yleisölle molemmilla virallisilla kielillä kansallislaulujen
merkityksestä jääkiekon juhlistamiseksi - hieno tapa tuoda "Kanadan
Jari Kurri", todellinen herrasmies, puhumaan - ja yleisö ei
enää buuannut.
Quebecin ranskankielinen provinssi on erilainen paikka poliittisesti
kuin muu Kanada - Länsi-Kanadasta puhumattakaan. Ei ole yllättävää,
että juuri Quebecissä buuattiin USA:n kansallislaululle, samassa
provinssissa on tavallista, että esimerkiksi junioripeleissä
ranskalaisyleisö mieltään osoittaen istuu hatut päässään Kanadankin
kansallislaulun aikana.
Aikaisemmin Montrealissa pelanneen amerikkalaisen
jalkapallojoukkueen peleissä buuaus O’ Canadan aikana tuli niin
suureksi ongelmaksi, että seuran omistaja lopulta alkoi soittamaan
laulua 70 minuuttia ennen pelin alkua..eli katsojien vielä
parkatessa autojaan.
Quebec on provinssi, jossa osa kansalaisista haluaa itsenäisyyden
Kanadan liittovaltiosta - tietenkin haluten, että muu Kanada
edelleen kustantaa provinssin viuluja verorahoillaan - omituisin
itsenäisyysjulistus mitä olen ikinä nähnyt..Haluamme itsenäisyyden!..
Lähettäkää silti rahaa! ..heh…Mielestäni muun Kanadan olisi
helpompaa yksinkertaisesti pudottaa Quebec pois liittovaltiosta..
samalla tavalla kuin tyhmät oppilaat ennen jätettiin koulussa
luokalta.
Eli siis lyhentäen: Yleisö, joka buuasi Yhdysvaltojen kansalllis-
laululle Montrealissa koostuu ihmisistä, jotka eivät edes halua
olla kanadalaisia, mutta jotka kuitenkin onnistuivat tempullaan
saattamaan häpeään koko maailman toiseksi suurimman maan.
Täällä Edmontonissa taas lauantaina yleisö antoi raikuvat
suosionosoitukset seisaaltaan koko Yhdysvaltojen kansallislaulun
ajan Washington Capitalsin ollessa vielä vieraana. Tilanne toi
mieleen vanhat ajat Chicago Stadiumilta playoffseissa, jolloin
yleisöllä oli tapana seisaallaan seisten huutaa suoraa huutoa
aina läpi koko USA:n kansallislaulun.
Tällä viikolla pidetyn mielipidetutkimuksen mukaan suurin osa
albertalaisista haluaisi Kanadan kannattavan virallisesti Yhdysvaltojen
taistelua terrorismia vastaan.
Täälläkin on pidetty tuhansien ihmisten mielenosoituksia - satuin
viime viikolla vahingossa kävelemään aivan keskelle Edmontonissa
pidettyä rauhankulkuetta…osa kansasta luuli ilmeisesti olevansa
"Woodstock 2003":ssa, toiset taas olivat polttaneet sen verran
laitonta "Ameriikan tupakkia", etteivät ehkä itsekään tietäneet
minkä asian puolesta olivat liikkeellä.
Kaikista omituisinta oli mielenosoittajien vihamielinen käytös
poliiseja kohtaan. Poliisit ovat kunnan työntekijöitä, jotka vain
yrittävät ohjata mielenosoittajia kadun oikealle puolelle
pitääkseen liikenteen liikkeessä - he eivät ole hyökänneet
minnekään eivätkä tappaneet ketään - tämä olisi hyvä selvittää
rauhanosoittajille, kunhan nämä ensin selviävät huumehöyryistään..
"50 Years of Pride down the Drain!"
Lauantain Hockey Night in Canadan suositussa "Coach’s Corner"
osiossa kommentaattorit Ron MacLean ja Don Cherry käyttivät koko
viisiminuuttisensa riidellen Kanadan osuudesta Iraqin sotaan.
Kanadan pääministeri - Quebecin provinssista tietenkin kotoisin
oleva ranskankielinen Jean Chretien - ilmoitti aikaisemmin ettei
Kanada tulisi millään tavalla auttamaan naapuriaan terrorismin
vastaisessa sodassaan jo ennenkuin koko asiasta oli edes puhuttu
maan kansanedustuslaitoksessa.
Toivoisinkin, että Irakin kansan Saddam Husseinista vapautettuaan
USA:n merijalkaväki tulisi tänne Kanadaan ja vapauttaisi meidät
tästä Chretienistä; demokratia olisi tervetullut uusi idea myös
täällä!. Myöhemmin Kanada jäi kokonaan pois Irakin sodasta
toki kansanedustajien päätöksellä.
Kanada loistaa poissaolollaan Yhdysvaltoja tukevasta liittoutumasta,
samalla kun esimerkiksi Englanti ja Australia tukevat lähettämällä
omia joukkojaan sotaan.
Hockey Night in Canadassa Yhdysvaltojen lipun väriseen kravattiin
sonnustautunut Don Cherry pyysi julkisesti anteeksi amerikkalaisilta
ystäviltään (HNIC:a katsotaan paljon myös rajan eteläpuolella)
Kanadan poissaolon vuoksi sanoen, että "50 vuotta ylpeyttä
on nyt tuhottu".
Cherry sanoi amerikkalaisten olevan aina auttamassa jos Kanadassa
tapahtuu onnettomuuksia. Cherryn mielestä Kanadan tulisi tukea
parasta naapuriaan, koska amerikkalaiset tukevat aina Kanadaa.
MacLean taas otti Chretienin hallituksen kannan, pitäen oikeana,
että Kanadalla on oikeus päättää jäädä osallistumatta sotaan, jota
ei pidä oikeutettuna.
Hyvä naapuruus ja ystävyys, taloussuhteet jne. eivät saa
velvoittaa olla toimimatta oman vakaumuksen mukaisesti MacLeanin
mukaan. Demokratiassa on oikeus olla omaa mieltä - vaikka sitten
oltaisiin eri mieltä ystävän ja naapurin kanssa.
Nämä kaksi kommentaattoria käyttivät koko osionsa Hockey Night
in Canadassa sota-argumentteihin - Cherry tiesi jo osion päättyessä
olevansa jälleen kerran CBC:n eli Kanadan yleisradion kanssa
vaikeuksissa - ja sanoikin lopuksi olevansa valmis ottamaan
vastaan uuden työpaikan heti maanantaina!
CBC sai tuhansia valituksia katsojilta kommentaattorien käytöksestä -
jääkiekosta ei siis ehditty puhumaan sanaakaan - ja herrat MacLean
ja Cherry kutsuttiin tällä viikolla CBC:n johtajien palaveriin.
Palaverin ilmoitettiin sujuneen ystävällisissä merkeissä - tietenkin,
kukaan ei ole niin typerä, että antaisi potkut Kanadan television
suosituimmille esiintyjille tällaisesta. Katsojaluvut ovat Coach’s
Cornerin aikana korkeammat kuin itse ottelussa.
Don Cherry on aikaisemminkin herättänyt huomiota värikkäillä
kommenteillaan HNIC:ssa ja muutenkin julkisuudessa; viime
marraskuisessa radio-ohjelmassa hän sanoi uusien sääntötulkintojen
tuhoavan NHL-kiekon:"Seuraavaksi pelaajille annetaan hameet".
Sydneyn kesäolympialaisten lopussa syyskuussa 2000 Cherry arvosteli
Kanadan hallitusta urheilijoitten huonosta tukemisesta sanoen,
että "maat, jonne lähetämme kehitysapupaketteja voittavat meidät
kilpailtaessa kultamitaleista. Se on naurettavaa."
Naganon talvikisojen aikaan Cherry kommentoi quebeciläisen
poliitikon valitusta siitä, että Kanadan kisakylässä oli liian
paljon vaahteralippuja esillä - ei tarpeeksi Quebecin lippuja -
"Aika huvittavaa, että he eivät halua Kanadan lippua, mutta
meidän rahamme kuitenkin kelpaa - en ole nähnyt tuollaisia
valittajia koskaan". Eli, heh, periaatteessa sama kommentti
kuin allekirjoittaneelta vähän ylempänä.
World Cupissa 1996 Cherry arvosteli Ottawan yleisöä siitä, että
he buuasivat USA:n joukkueelle kannustaen Venäjää näitten välisessä
ottelussa sanoen, että "se oli täydellinen häpeä. Se oli ensimmäinen
kerta kun olen hävennyt mitään Kanadassa."
Nazzy & ‘Tuzzi
Vancouver Canucksin ykkösketjun Markus Näslund - Brendan Morrison -
Todd Bertuzzi yhteispelin ja kemian seuraaminen on melkein
parasta mitä NHL:ssä voi tänä päivänä nähdä.
The Hockey Newsin pitämässä pelaajien äänestyksessä Markus Näslund
valittiin NHL:n arvokkaimmaksi pelaajaksi tällä viikolla. Jokaisesta
joukkueesta yksi pelaaja äänesti - oman joukkueen pelaajaa ei
saanut äänestää.
Näslund ja roikaleen kokoinen Bertuzzi ovat tehneet yli 60
prosenttia joukkueensa ylivoimamaaleista tällä kaudella ja
kaverukset johtavat NHL:n maalitilastoa. On hyvin mahdollista,
ettei kumpikaan näistä kahdesta voita Hart Trophyä NHL:n
arvokkaimpana pelaajana perussarjakaudella, koska liian suuri
määrä lehdistön antamia ääniä menee ristiin molemmille.
On mahdollista, että kauden lopuksi tullaan näkemään historian
ensimmäinen todellinen ruotsalainen NHL Grand Slam jos Näslund
voittaa pistepörssin ja samalla Art Ross Trophyn ja Rocket Richard
Trophyn liigan parhaana maalintekijänä, Peter Forsberg tai Näslund
voittaa Hartin ja vielä Nicklas Lidström voittaa Norris Trophyn
parhaana puolustajana. Ruotsalainen pelaaja ei ole koskaan voittanut
Hartia tai NHL:n pistepörssiä.
Vuoden valmentaja eli Jack Adams Trophy tulee olemaan todella
vaikea äänestettävä tai veikattava palkinto tällä kaudella.
Hyviä ehdokkaita on monia: Vancouver Canucksin historian parhaan
kauden luotsannut Marc Crawford, Minnesota Wildin playoffseihin
vievä Jacques Lemaire - Minnesota on todella jättänyt samaan aikaan
NHL:än tulleen laajennusjoukkue Columbuksen kunnolla jälkeensä -
Tampa Bayn ensimmäistä kertaa sitten 1996 playoffseihin vievä
John "The Fonz" Tortorella, Anaheimin uuteen uskoon luotsannut
Mike Babcock, Dallasin takaisin huipulle tuonut Dave Tippet -
Starshan ei päässyt vuosi sitten playoffseihin - Ottawa Senatorsin
NHL:n parhaaksi joukkueeksi valmentanut Jacques Martin..tai
ehkä yllättäen todella hyvin Colorado Avalanchea luotsannut
ensikertalainen Tony Granato.
Annan oman ääneni Jacques Lemairelle. Minnesota on 96:n pisteen
vauhdissa joukkueella, jossa on vain yksi yli NHL:n keskipalkkaa
($1.7 mill) enemmän ansaitseva pelaaja - Cliff Ronning, joka
haluaa pelata vielä yhden vuoden saadakseen mahdollisuuden päästä
tuhanteen NHL-pisteeseen, tätä kirjoitettaessa hänellä oli
koossa 942 pistettä urallaan.
Minnesotan pelaajabudjetti on vain
$21.4 mill - Ronningin tämän kauden sopimus $1.85 mill.
Minnesota on pelannut todella hyvin varsinkin huippujoukkueita
vastaan - selvä 4-0 voitto Detroitista oli tästä hyvä esimerkki -
vaikka Wings pari päivää myöhemmin kostikin samoilla numeroilla.
Minnesotan todellinen vahvuus on erinomainen maalivahtikaksikko;
Dwayne Roloson ja Manny Fernandez.
Ja vielä yksi mielenkiintoinen tilasto Minnesota Wildin kaudesta:
Wild on ainoa joukkue NHL:ssä, joka on voittanut jokaisen pelinsä
tällä kaudella oltuaan johdossa ensimmäisen erän jälkeen.
NHL-pelaajista ainakin Flyersin kakkosvahti Robert Eschen ja
NY Rangersin Brian Leetchin veljet ovat sotimassa Irakissa.
Anaheim teki todella loistavan kaappauksen hankkiessaan kokeneen
tärkeitten pelien ratkaisijan Steve "Stumpy" Thomasin Chicagosta.
Tultuaan Ducksiin Stumpy on tehnyt neljä maalia - joista kaksi
voittomaalia - ja kuusi pistettä. Ducks ei ehkä yllätä Vancouveria
tai Dallasia tai ketä vastaan sitten pelaakin ensimmäisellä kierroksella
playoffseissa, mutta Thomas tulee olemaan tärkeä mies joukkueelleen
monellakin tavalla. Hän ottaa paineita pois Paul Kariyalta ja on
varmasti hyvä esimerkki nuoremmille joukkuetovereilleen.
Dallas Stars tarvitsee loukkaantuneen maalivahtinsa Marty Turcon
maalilleen, jotta ei päädy lännen kolmannelle sijalle ja siten
joudu kohtaamaan playoffsien ensimmäisellä kierroksella heti
Minnesota Wildia, joka on voittanut kolme neljästä joukkueitten
keskinäisestä pelistä tällä kaudella.
Todella erikoinen tilasto aikaisemmin syvänä joukkueena tunnetun
Colorado Avalanchen viimeaikojen pelistä: Avs pelasi 16 ottelua
perättäin helmikuun puolestavälistä viime viikon Chicago-otteluun
saamatta ainoatakaan maalia kolmos- tai nelosketjuiltaan.
Paljon sapiskaa medialta saanut NY Islandersin korkeasti palkattu
supertähti Alexei Yashin on vertymässä juuri sopivaan aikaan.
Yksi lehtimies laski viime sunnuntaihin mennessä Yashinin
tienanneen $134.545 per piste tällä kaudella..
Viime viikolla Montrealissa Yashin pelasi viiden pisteen pelin -
2+3 - tiistaina Chicagossa Yash iski neljä maalia - ensimmäisen
kerran urallaan, ottelussa, joka oli erittäin tärkeä Islandersille,
joka edelleen roikkuu idän viimeisellä playoffspaikalla.
Yashin
saattaa olla tämän kevään yllättäjä playoffseissa - nyt on Yashinin
vuoro näyttää mihin hän pystyy tärkeissä otteluissa.
Chicagossa Hawksin ongelmana oli häpeällinen maalivahtipeli -
Steve Passmore päästi yhden Yashinin kaukalon kulmasta maaliviivan
takaa ampuman syötön patjojensa välistä maaliin.
Ennen pahaa 8-2 selkäsaunaa Islandersilta - ensimmäinen Islesin
saama piste Chicagossa sitten vuoden 1991 - Hawks hävisi 8-1
Coloradolle. Avs-tappion jälkeen Hawksin presidentti Bob Pulford
ilmoitti julkisesti, että huhujen mukaan kenkää saamassa olevat
valmentaja Brian Sutter ja GM Mike "Venäjä" Smith tulevat olevaan
tehtävissään myös ensi kaudella.
Hawks on joutunut pelaamaan ilman ykkösmaalivahti Jocelyn Thibaultia,
joka on kärsinyt aivovammoista saatuaan iskun suoraan päähänsä
Bruinsin Kryz Oliwalta maaliskuun 9:n pelissä.
Loukkaannuttuaan Thibault pelasi vielä nollapelin Phoenixia vastaan
ja jatkoaikavoiton San Josea vastaan, mutta kausi taitaa olla
nyt hänen kohdaltaan ohi.
Mitä ihmettä Kryszof Oliwa vielä tekee NHL:ssä?
"Sounds like one person crying like a baby.."
NHL tulee ilmeisesti laatimaan uusia sääntöjä ensi kaudeksi
koskien maalivahtien suojusten kokosäännöksiä. Islandersin
Garth Snow johtaa älyttömän kokoisilla patjoillaan tietenkin
tätä villitystä - josta ei ole suurempaa hyötyä vahdeille, jotka
pelaavat liikkuvampaa peliä, Snow on enemmän oikein sijoittuva
maalin peittävä vahti - Garth Snow näyttää Michelin-mieheltä
ylikorkeissa patjoissaan, mutta selvitti NHL:n tekemän tarkastuksen
noin kuukausi sitten puhtain paperein. Hän joutui ainoastaan
tekemään pienen korjauksen viikko sitten rintapanssarinsa kokoon
Glen Satherin tehtyä valituksen liigalle. "Sounds like one person
crying like a baby", oli Snown kommentti Satherin valituksesta.
Maalivahtipeli on selvästi eniten kehittynyt pelipaikka jääkiekossa
viimeisten vuosikymmenten aikana. Eräs entinen WHA-maalivahti
sanoi minulle jokin aika sitten, että hänen pelatessaan ainoa
kerta jolloin maalivahdit joutuivat venyttelemään oli jos oluet
oli vahingossa toimitettu viereiseen pöytään…nyt vahdit ovat
yleensä joukkueittensa parhaimmassa kunnossa olevia urheilijoita.
NHL aloitti pari viikkoa sitten "häpeäpaalun" pitämisen sarjassa
tahallaan sukelluksia tehneistä pelaajista. Epäurheilijamaiseen
kaatumiseen syyllistyneet pelaajat joutuvat maksamaan tuhannen
taalan sakot liigalle sekä saavat nimensä NHL:n julkaisemaan
listaan. Tätä kirjoitettaessa kahdeksan pelaajaa, mm. Rangersin
Matthew Barnaby - ovat saaneet nimensä tälle listalle.
En pidä listaa hyvänä ideana, se ei auta pelaajien ja tuomareitten
välisissä suhteissa ja tuomarit joutuvat päättämään kuka listalle
laitetaan - hyvin vaikea tehtävä.
Ottawa Senators on kaikista seuran taloudellisista ongelmista
huolimatta NHL:n ykkösjoukkue ja on porhaltamassa kohti NHL:n
runkosarjan mestaruutta ja President’s Trophya. Joukkue on varmasti
enemmänkin kuin valmis näyttämään epäilijöille - kuten tämän
kirjoittajalle - mihin pystyy playoffseissa.
Maanantain harjoituksissa TV-kameroitten läsnäollessa Sensin
pelaajat pistivät tappeluksi - Magnus Arvedsson löi mailallaan
harjoituksen loppuvaiheissa Chris Neiliä ja tämä vastasi pudottamalla
hanskansa - muut pelaajat tulivat väliin.
Tämä oli useimpien mielestä vain hyvä merkki Sensin tämän päivän
joukkueesta - joukkue on niin kovassa vedossa ja intensiteetti
harjoituksissakin playoffsia odotellessa niin kova, että pelaajat
tappelevat jopa keskenään.
Mielenkiintoisesti juuri Arvedsson oli sama pelaaja, joka pari
viikkoa sitten keihästi Toronton Tie Domia suoraan perhekalleuksille
ja sai tämän jälkeen Domin peräänsä.
Dallas Stars on pudonnut President Trophy-kisasta Marty Turcon
loukkaannuttua. Kisan voittajalle annetaan palkinnon lisäksi
sata tuhatta taalaa sekä lisäksi $250.000 pelaajille jaettavaksi.
Nashville Predators on pudonnut läntisen konferenssin playoff-
taistelusta. Joukkueen tyylikkäästi luisteleva ylivoimaa hienolla
syöttöpelillään johtava puolustaja Kimmo Timosella ei ole sopimusta
ensi kaudeksi - Timonen haluaisi ilmeisesti muitten suomalaisten
tavoin osallistua MM-kisoihin Suomessa, jos vakuutusasiat
saadaan kuntoon.
Kanadalla saattaa olla kova joukkue kasassa Helsingin MM-kisoissa,
varsinkin hyökkäyspäässä, jos pelaajat kuten Dany Heatley, Ray
Whitney, Geoff Sanderson, Jeff O’Neill, Eric Daze, Kyle
Calder, Mark Bell, Anson Carter ja Eric Lindros saadaan suostuteltua
lähtemään Suomeen. Ron Francis voisi olla joukkueen kapteeni.
Nuori Jay Bouwmeester puolustajana. Maalivahteina Jose Theodore
ja Roberto Luongo.
Eric Lindros teki keskimäärin 49 maalia per kausi (joka 82:s ottelu)
ennen päävammojaan - tällä kaudella iso-Eerik saattaa saada kokoon
20.
Muutenhan aina sanotaan, että playoffseista jo pudonneet pelaajat
pelaavat kauden viimeiset ottelut ensi kauden työpaikoistaan.
Tämä klisee on oikeastaan totta.
Mounties, Tasty Beer, The Great White North,
Celsius, Eh!
Washingtonin Capitalsin pelaajat ainakin tulevat oppimaan Kanadan
kansallislaulun sanat hyvin ennen viikonloppua - Caps on nimittäin
todella erikoisella kuuden NHL-paikkakunnan kiertueella Kanadassa.
Taitoluistelun MM-kisojen vallattua Washingtonin kotihallin
MCI Centerin Caps käy kiertueen aikana kaikissa kuudessa
kanadalaisessa NHL-kaupungissa. Presidentti Bush ei ymmärrettävistä
syistä tule näyttäytymään taitoluistelukisojen katsomossa - turvallisuusjärjestelyt Washingtonissa ovat muutenkin tarpeeksi
työläitä.
Caps päättää perussarjakautensa kotihallissaan MCI Centerissä
kolmella kotiottelulla Kanadan kiertueen jälkeen.
Peter Bondra toi Kanadaan mukanaan peräti 26 mailaa kuutta ottelua
varten. Puumailoja, vanhoja kunnon Sherwoodeja, noin kaksi
kertaa enemmän mailoja matkassa kuin kenelläkään muulla pelaajalla.
Bondralla on tapana numeroida mailat, tai merkata ne 1-3:lla
tussimerkillä, jotta mailat eivät mene sekaisin penkillä.
Bondra sanoo käyttävänsä lopulta kaikkia 26:tta mailaa.
Hauska ottelu sunnuntaina Dallasissa Starsin ja St.Louis Bluesin
välillä. Ensimmäisessä erässä puolustaja Philippe Boucher taklasi
Petr Cajanekin puhtaalla taklauksella jään pintaan ja tämä tapaus
aloitti kostokierteen. Toisessa erässä Bluesin luupää Reed Low kävi
Boucherin kimppuun hankkien itselleen 27 minuuttia jäähyjä -
sitten Tyson Nash tilttasi Boucheria poikittaisella mailalla,
Bluesin Jeff Finley otti pelikiellon yrittäessään jäähyaitiosta
käsin repiä roikaleen kokoista Derian Hatcheriä Pavol DeMitran
päältä - jäähyaitiosta jäälle astuminen olisi sääntöjen mukaan
automaattinen 10:n ottelun pelikielto - mutta tällä tavalla Finley
sai vain neljän ottelun kiellon.
Kymmenen tappeluviitosta annettiin tässä ottelussa ja joitakin
pelikieltoja jälkeenpäin NHL:n päätoimiston puolesta. Jeff Finley
ei ole missään tapauksessa mikään tappelija - jäähyjä ennen
pelikieltoa tällä kaudella vain 32 minuuttia. Ehkä juuri siksi
hän sai vain neljän ottelun pelikiellon - Domi, Low tai joku
muu sen tyyppinen pelaaja olisi varmasti saanut 10 peliä.
Amerikkalainen urheilulehti Sports Illustrated ennusti kauden
alussa ilmestyneessä NHL-kausiennakossaan, ettei Tampa Bay
Lightning tulisi pääsemään playoffseihin.
Torstaina Lightning on pyytänyt katsojiaan saapumaan otteluun
tämä SI-numero mukanaan lehden "polttajaisiltaan", heh.
TB on ensimmäistä kertaa playoffseissa sitten vuoden 1996.
Wayne Gretzky kävi Edmontonissa tiistaina tekemässä TV-mainoksia,
mutta ei ollut paikalla keskiviikon Phoenix-ottelussa, koska
oli palannut kotiinsa Los Angelesiin ollakseen läsnä viidennen
lapsensa - tyttären - synnytyksessä. Tiistaina Calgaryssä myös
Gretzky - jonka serkku on USA:n merijalkaväen mukana Irakissa -
ilmoitti julkisesti kannattavansa "suurena johtajana ja hienoa
ihmisenä" pitämäänsä presidentti George Bushia.
Toinen entinen Oilers-legenda Paul Coffey - nykyisin Coyotesin
osa-aikainen valmentaja, erikoisuutenaan ylivoimapeli - sanoi
Edmonton Journalissa opettavansa oman viisivuotiaan poikansa
luistelemaan ilman mailaa ennenkuin antaa tämän mennä jäälle
mailan kanssa vasta 6-7-vuotiaana.
Coffey tunnettiin yhtenä NHL:n historian parhaista luistelevista
puolustajista - Bobby Orr ja Reijo Ruotsalainen mainittakoon
kahtena yhtä hyvänä tai parempana - Oilersin huoltajat sanovat
oppineensa enemmän luistimista Paul Coffeylta kuin keneltäkään
muulta, koska tämä oli jatkuvassa tekemässä muutoksia luistimiinsa
ja niitten teriin. (Vain Jeff Nortonilla on vielä legendaarisempi
maine luistimiensa kanssa - Norton kuljetti mukanaan omia luistimien
teroituspidikkeitään ja teroitti aina itse luistimensa NHL:ssä).
Coffeylla oli tapana ahtaa kokoa 9 olevat jalkansa 6 3/4 kokoa
oleviin luistimiin. Paul Coffey, joka voitti neljä Stanley Cupia
ja kolme Norris Trophyä NHL:n parhaana puolustajana tehden
1527 pistettä puolustajan paikalta, kritisoi tiistaina Edmontonissa
nykypäivän NHL-pelaajia siitä, etteivät nämä opiskele jääkiekkoa
yhtä tarkasti kuin hän aikoinaan teki - ja etteivät vanhemmat
pelaajat enää koe asiakseen opettaa nuorempia kuten aikaisemmin
oli tapana.
Continually Creative
Edmonton Oilersin vasta 19-vuotias tulokas Ales Hemsky on ollut
viime aikojen paras ensimmäisen vuoden pelaaja NHL:ssä. Hemsky
on tehnyt pisteitä lähes jokaisessa Oilersin viimeisessä 12:sta pelissä.
Hemsky sai harjoitusleirillä hyvää opetusta Oilersin scouttina
toimivalta Frank Musililta, jonka ohje junnulle oli ryhtyä
treenaamaan kuntopyörällä ja punteilla jääharjoitusten lisäksi
jos tämä aikoo selvitä koko 82:n pelin kauden loppuun saakka.
Alkukausi oli nuorukaiselle rankka; Hemsky teki ensimmäisen
NHL-maalinsakin vasta 40:n ottelun jälkeen ja vietti monta iltaa
pressboxissa (14 ensimmäisestä 37:stä). Oilers halusi Hemskyn
pelaavan vahvempaa peliä kiekon kanssa, pelaavan fyysisemmin ja
kantavan vastuunsa oman pään pelissä. Hemsky teki paljon
töitä harjoituksissa ja harjoitusten jälkeen ja työ kantaa nyt
hedelmää.
Hemsky ilahduttaa katsojia jatkuvasti taidoillaan ja joka
tilanteessa uusiutuvilla tempuillaan. Joukkuekaveri Mike Comrien
kehityksen jähmennyttyä paikalleen, Comrien yrittäessä huijata
vastustajia aina samalla harhautuksella - jonka vastustajat jo
tietävät - Hemsky luo jatkuvasti uutta.
Pakko myöntää Edmontonin pelanneen erittäin hyvin Anson Carterin
ja Janne Niinimaan siirryttyä muualle siirtotakarajalla. Oilers
tarvitsee vain yhden voiton - voitto keskiviikkona Phoenixista kotona
riittää - ja playoff-paikka on varmistettu. Tämä antaisi Oilersille
ensimmäisen kerran vuosiin oivan tilaisuuden antaa eniten pelaaville
pelaajille lepoa ennen pudotuspelien alkua - Jussi Markkanen
esimerkiksi ei ole pelannut muutamaan viikkoon.
Markkanen aloitti NHL-uransa viime kaudella ottamalla nollapelin
Anaheimissa Disneyn omistamaa Mighty Ducksia vastaan ja on
sen jälkeen itse "omistanut" Mighty Ducksin; Markkanen ei ole
koskaan hävinnyt Anaheimille - Oilersin radioselostaja Morley
Scott ehdotti Markkasen uudeksi lempinimeksi tämän vuoksi nimeä
"Walt".
NHL:ssä valitetaan usein siitä, ettei liigassa ole enää tarpeeksi
värikkäitä persoonallisuuksia. Siksi on mukavaa, että vielä
on ulospäinsuuntautuneita pelaajia kuten Jeremy Roenick.
Roenick oli NHL:ssä aloittaessaan 14 vuotta sitten 18-vuotias,
ujo ja laiha (158 paunaa) ja pelokas tulokas. Ajat ovat muuttuneet.
Poikavuosinaan kasvaessaan Virginiassa Roenickin isä laittoi
poikansa joka perjantai lentokoneeseen kohti New Jerseytä,
Roenick oli silloin 10-11-vuotias - jossa tämä pelasi aina
viikonloput New Jersey Rockets-joukkueessa. Jeremy lähti
koulusta joka perjantai yhden aikoihin ja hyppäsi lentokoneeseen
ehtiäkseen joukkueensa harjoituksiin kello kuusi New Jerseyssä,
pelaten sitten 2-3 peliä joka viikonloppu joukkueen kanssa.
Lopulta lahjakkaan kiekkoilijan tie vei amerikkalaisen koulukiekon
kautta kanadalaiseen junnusarjaan ja NHL-varaukseksi. Mike
Keenan kysyi ennen varaustilaisuutta Roenickilta miksi Blackhawksin
kannattaisi varata juuri tämä - Roenickin vastaus oli, että jos
haluatte pelaajan, joka ei välitä mistään muusta kuin voittamisesta,
olen etsimämme mies.
Keenan kävi välillä Roenickin kurkkuun kiinni - kirjaimellisesti -
Hawksin harjoitusleirin aikana hastaakseen tämän pelaamaan
kovaa fyysistä jääkiekkoa NHL-tyyliin.
Jeremy Roenick on pelannut yli 1000 peliä NHL:ssä ja pitänyt
yli piste per peli tahtia läpi pitkän uransa ajan. Roenick on
yksi liigan värikkäimmistä pelaajista. Hän teki kolme 50:n
maalin kautta ensin Chicagossa, sitten vaadittuaan neljän miljoonan
dollarin sopimusta tuli treidatuksi Arizonan aurinkoon Phoenixiin.
Phoenixissä - kaukana perinteisistä jääkiekkomarkkinoista - Roenick taisteli samalla tavalla kuin aikaisemminkin - hän oli
joukkueensa paras maalintekijä kolmella kaudella viidestä.
"J.R." pelaa rohkeasti eikä valita pienistä. 1999 hän taklasi
kaverinsa Mike Modanon pelistä aiheuttaen yhden Modanon
aivotärähdyksistä. Kaksi viikkoa myöhemmin Modanon joukkuekaveri
Derian Hatcher maksoi kalanvelat takaisin kyynärpäätaklauksella
rikkoen Roenickin leukaluun kolmesta kohtaa. Jeremy Roenick
tiesi takaisinmaksun olleen kyseessä eikä valittanut sanallakaan.
Vuosi sitten tehtyään sopimuksen Philadelphia Flyersin kanssa -
Flyers treidasi saadakseen Roenickin päivää ennen kuin tästä tuli
vapaa agentti - JR lupasi Flyersin omistaja Ed Sniderille Stanley
Cupin halaten tätä lehdistötilaisuudessa.
"I stuck my neck out, for sure. But I came here to win the
Stanley Cup. I didn’t come here to waste five years, I didn’t
come here just to play diddly winks. To tell you the truth,
if some guy gave you 37.5 million dollars, you’d give him
a hug too. Guaranteed", sanoi Jeremy Roenick Hockey Night
in Canadassa.
Tänä keväänä saattaa olla tuon lupauksen lunastamisen aika.
Hurricane-Miksa
Mikko Mäkelä saapui Albertaan kauden alussa toimimaan WHL junnuliigan
Lethbridge Hurricanes-joukkueen kakkosvalmentajana. Tätä ennen
Mäkelä oli toiminut Tampereella Ilveksen A-junioreitten valmennuksessa.
Mäkelä tapasi vaimonsa Janicen Lethbridgessä vuonna 1987 vieraillessaan
kaupungissa Canada Cupin aikoihin Suomen maajoukkueen pelaajana.
"Se on pitkä tarina," hymyili New York Islandersia, LA Kingsiä,
Buffalo Sabresia ja Boston Bruinsia NHL:ssä aikoinaan edustanut Miksa
vieraillessaan alkuviikosta Edmontonissa sukuloimassa ja katsomassa
NHL-jääkiekkoa paikan päällä allekirjoittaneen kysyessä miten
Tampereen mies ja Albertan tyttö löysivät toisensa.
Mäkelä vietti kesiä vaimonsa kotipaikkakunnalla ja tuli sitä
kautta tutuksi Lethbridgessä kanadalaisessa jääkiekossa legendaarisen
maineen A-juniorivalmentajana saavuttaneen Bryan Maxwellin kanssa.
NHL:ssä Maxwell toimi jonkin aikaa Los Angelesissa Robbie Ftorekin
alaisuudessa - viikko sitten Bostonista potkut saanut Ftorek
aloitti oman lähtölaskentansa Kingsissa aikoinaan istutettuaan
Wayne Gretzkyn vilttiin..
Viime kesänä Maxwell etsi apulaisvalmentajaa ja lopulta kysyi
Mäkelältä kiinnostusta valmentamaan Kanadassa. Saatuaan kannustavaa
palautetta Ilveksen johdolta ja valmentajilta Mäkelä otti tarjouksen
vastaan ja kävi Maxwellin haastattelussa - paikkaa haki noin 60
muuta jääkiekkomiestä Mäkelän lisäksi.
Muutamaa viikkoa myöhemmin
Maxwell ilmoitti Miksan saaneen paikan ja näin tämä sittemmin
historialliseksi muuttunut jääkiekkotarina sai alkunsa.
Kesken kauden seuraa pitkäaikaisesti valmentanut ja GM:nä toiminut
kaksi Memorial Cupia voittanut Bryan Maxwell sai potkut molemmista
tehtävistä ja pelaajien toivomuksesta Miksa pestattiin uudeksi
ykkösvalmentajaksi. Näin Mäkelästä tuli ensimmäinen eurooppalainen
korkeimmalla mahdollisella tasolla kanadalaista A-juniorikiekkoa
päävalmentajana valmentanut mies. Tämä on aikamoinen sulka
hatussa kenelle tahansa jääkiekkovalmentajalle, toivottavasti
asiaa osataan arvostaa Suomessakin.
Mäkelä otti haasteen mielellään vastaan ja tulee jatkamaan
tehtävässään Jyväskylän kokoisessa Etelä-Albertassa sijaitsevassa
Lethbridgessä ensi kaudellakin.
A-junioreitten valmennus Länsi-Kanadassa on Mäkelän mukaan hyvin
erilaista kuin Suomessa. Ensinnäkin tietenkin pelimäärä -
WHL:ssä 72 perussarjaottelua plus playoffsit, Suomessa noin
nelisenkymmentä ottelua A-junnujen SM-sarjassa. WHL:n pitkät
pelimatkat maan laajuudesta ja vähäisestä väestöstä johtuen ovat
legendaarisia - matkaa itäisimmän pelipaikkakunnan Manitoban
Brandonin ja läntisimmän Oregonissa sijaitsevan Portlandin
kaupunkien välille tulee noin 2100 kilometriä ja kaikki pelireissut
tehdään bussilla.
Harjoittelussa WHL:ssä keskitytään enemmän taktiseen peliin -
jokaisen vastustajan erikoistilannepelaaminen tunnetaan etukäteen
ja siihen varaudutaan videoanalyysin avulla. Mäkelän mukaan
taitoharjoittelu tietenkin kärsii pelirytmityksestä johtuen, mutta
hän pitää WHL-kiekkoilijoita todella taitavina ottaen huomioon
näitten olevan alle 20-vuotiaita junnuja.
Taktinen kypsyys ja kyky toteuttaa valmentajan määräämiä taktiikoita
on Mäkelän mielestä kanadalaisten junnukiekkoilijoitten vahvuus.
Harjoitteet sinänsä ovat täysin samankaltaisia kuin Suomessakin,
mutta eri asioita pidetään tärkeinä.
Mikko Mäkelä toi Tampereelta mukaansa Lethbridgeen Ilves-junnu
Antti-Jussi Miettisen, joka pelasi hyvän kauden WHL:ssä, asui
tavan mukaan isäntäperheessä ja omien sanojensa mukaan piti
kokemustaan erittäin hyvänä. Koskaan ei Miettinen tai Mäkelä
ole saanut kuulla keneltäkään mitään negatiivista eurooppalaisuutensa
vuoksi Länsi-Kanadassa. "Otettuani päävalmentajan paikan vastaan
media on ollut todella positiivista minua kohtaan", sanoi Mikko
Mäkelä Edmontonissa.
"WHL:ä ei voi verrata ollenkaan suomalaiseen A-junnukiekkoon.
Peli on täysin erilaista; liigaa voi verrata ainoastaan miesten
SM-liigaan - pelaajien taitotaso ei ole yhtä korkea, mutta
vauhti on kova ja fyysinen peli kovempaa kuin SM-liigassa",
sanoi Kangasalan mies Antti Miettinen Edmontonissa.
"Pidin itseäni aika nopeana luistelijana ennen Kanadaan tuloani,
mutta muutaman WHL-pelin jälkeen huomasin, että silläkin osastolla
on vielä paljon parantamisen varaa."
Ensi kaudella saatetaan joitakin Mäkelän Lethbridge Hurricanesissa
pelanneita pelaajia nähdä Suomen kaukaloissa. Miettisen jatkaessa
kiekkouraansa todennäköisesti Tampereen Ilveksessä, Mäkelä
suunnittelee parin suomalaispelaajan tuomista syksyllä Lethbridgen
leirille.
Aikaisemmin kaudella tällä palstalla puhuttiin jo WHL:n Kelownassa
pelaavasta Joni Lindlöfistä ja Red Deerissä pelaavasta Masi
Marjamäestä - kumpikin heistä pelaa paraikaa WHL:n playoffseissa.
Mäkelä & Douglas
Mielenkiintoisesti WHL-kaukaloita kiertäessään Mikko Mäkelä on
törmännyt samassa sarjassa myös valmentajatehtävissä toimiviin
entisiin pelikavereihinsa usealla paikkakunnalla. New York
Islandersissa Mäkelän kanssa samaan aikaa pelanneista nykyisin
WHL-valmentajina toimivat Brent Sutter, Brad Lauer, Jamie
Huscroft, Rich Kromm sekä Dean Chynoweth.
Lisäksi Mäkelä näkee entisen pelikaverinsa Clark Gilliesin vanhan
jäädytetyn pelinumeron Regina Patsin kotihallissa ja entisen
ketjukaverinsa Bryan Trottierin paidan Swift Currentin hallissa.
Syksyllä Hockey Hall of Fame kutsui Gilliesin jäsenekseen ja
Mäkelä soitti kaverilleen onnitellakseen ja huomautti paidasta
Reginan hallin katossa murjaisten:"En ikinä pääse sinusta eroon."
NHL:ssä Mikko Mäkelä teki parhaalla kaudellaan 1987-88 36 maalia
ja 40 syöttöä New York Islandersin paidassa ja piti itse eniten
juuri ajastaan Long Islandilla. Muitten albertalaisten tavoin
myös Mäkelä näki Saarelle treidatun Janne Niinimaan pettyneet
kasvot TV:ssään pari viikkoa sitten.
"Long Island on mahtava paikka asua ja pelata. Kunhan Janne
kotiutuu sinne, hän tulee hakemaan tavaransa Edmontonista niin
nopeasti kuin pystyy eikä tule ikinä katsomaankaan tänne päin,"
naureskeli itsekin treidatuksi tulemisen ihanuuden NHL:ssä pari
kertaa kokenut Mäkelä.
Syksyllä 1989 Mikko Mäkelä sai neljän ja puolen kauden jälkeen
juuri Long Islandille rakentamaansa kotiin puhelinsoiton, jossa
kerrottiin tämän tulleen myydyksi mantereen toiselle puolelle
Los Angelesiin. Soitto tuli yhdentoista aikaan illalla - lentokone,
joka veisi Mäkelän pelireissulla olevan Kingsin matkaan lähtisi
seuraavana iltapäivänä kello kolme.
"Siinä ei auttanut muu kuin pakata vaatteet, kaataa jääkaapin
sisältö roskiin, lukita talo ja lähteä. Valitettavasti pelaajakaupat
ovat osa tätä businessta".
Mäkelä liittyi Los Angeles Kingsin muonavahvuuteen joukkueen
hotellissa vieraspaikkakunnalla. Hakiessaan avaimesta vastaanotosta
Mäkelä näki nimensä huonelistalla. Huonekaverina oli "Douglas"-
niminen pelaaja - Mäkelä ei muistanut tuon nimistä pelaajaa Kingsin
NHL-kokoonpanossa ja arveli kyseessä olevan jonkun juuri farmista
nostetun pelurin, jolle juuri joukkueeseen tullut suomalaispelaaja
oli näin annettu huonekaveriksi.
Mäkelä meni huoneeseen, riisui kenkänsä ja teki olonsa mukavaksi
katsellen TV:tä. Jonkin ajan kuluttua huonekaveri saapui sisään…
huoneeseen asteli Wayne Gretzky…Wayne Douglas Gretzky, joka
käytti hotellissa vain toista nimeään, jotta saisi keskittymisrauhan.
Myös Mäkelä vahvisti Gretzkyn legendaarisen maineen saippuaooppera-
addiktina. Väinö vietti kaikki iltapäivät nenä TV-ruudussa kiinni
seuraten mielisarjojaan - joskus ilman ääntä ettei häiritsisi
tamperelaisen huonekaverinsa unta.
Mikko Mäkelä voitti jääkiekkoilijana kolmen maan mestaruuden;
Suomen, Ruotsin ja Saksan. Tietääkseni vain Kenta Nilsson on
pystynyt parempaan; Kenta voitti Avco Cupin eli WHA-liigan
mestaruuden Winnipegissä, Stanley Cupin Edmontonissa ja päälle
vielä Ruotsin, Sveitsin ja Italian mestaruudet. Kentan Ruotsissa
ilmestyneen elämänkerran nimikin on: "Magic Man, mästäre i fem
länder."
Sairastuvalta playoffsiin
Rannevamman vuoksi syrjässä pitkään ollut Chris Pronger saattaa
tehdä paluun jo torstaina kotiottelussa Florida Panthersia vastaan -
tai sitten lauantaina Detroi Red Wingsiä vastaan.
Tämä olisi todella hyvä uutinen St.Louis Bluesille - Prongerin
paluu - mikäli ranne on parantunut ja polvi kestää - antaisi
paljon pelanneelle Al MacInnisille mahdollisuuden levätä ennen
playoffsien alkamista.
Chris Prongerin ranteen kestävyyttä yritetään päästä koettamaan
runkosarjan aikana ajoissa, koska pudotuspelien alettua - mitä
todennäköisimmin Colorado Avalanchea vastaan - se voi olla
myöhäistä.
Toinen Bluesin avainpelaaja - ranteensa loukannut Keith Tkachuk -
toivoo pystyvänsä pelaamaan pari peliä ennen runkosarjan loppua
ollakseen myös valmis playffseihin.
33 pelaajaa on tehnyt 500 maalia tai enemmän NHL-urallaan -
vain yksi heistä - lauantaina kauden ensimmäisen maalinsa tyhjään
maaliin tehnyt Detroit Red Wingsin Steve Yzerman - on tehnyt
yli puolet näistä maaleista vieraskaukaloissa - lauantainenkin
maali tuli St.Louisissa.
Yzermanin paluu jäille vaikean polvivamman jälkeen - polven nivel
asennettiin uudelleen paikoilleen, luuta poistettiin jne. - on yksi
NHL-kauden uskomattomimmista tarinoista. Toistaiseksi Yzerman
on pelannut hyvin Sergei Fedorovin ja Brendan Shanahanin kanssa
ketjussa, voittaen aloituksia, pelaten alivoimia jne. - Wingsin
pyörittäessä tuttua neljän ketjun peliään läpi ottelujen - nähtäväksi
jää miten Steve Yzerman pystyy pelaamaan pitempiä jaksoja toipilaan
polvensa kanssa, tuleeko hän tarvitsemaan lepoa jne. - helppoa
paluu vuorenvarmalle tulevaisuuden Hall-of-Famerille ei kuitenkaan
ole varmasti ollut eikä tule olemaan.
Bostonissa ranneleikkauksesta toipunut Sergei Samsonov on
palannut joukkueen harjoituksiin tällä viikolla - Bruinsin
tilannetta tulee auttamaan huomattavasti myös maalivahti Jeff
Hackettin paluu tällä viikolla sormivamman jälkeen.
Samsonov on kipeästi kaivattu osa Bruinsin hyökkäysketjuissa.
Palaaminen jäälle pitkän toipilasajan jälkeen näyttää olevan
helpompaa lyhyellä tähtäyksellä - esimerkiksi playoffseihin -
kuin muuten.
Esimerkiksi kovaa fyysistä taklauspeliä pelaava
Islandersin kapteeni Michael Peca tuli takaisin ennen joulua
vietettyään koko kauden ensimmäisen puoliskon viime kevään
playoffseissa loukkaantuneen polvensa kuntoutuksessa - hän
pelasi ensin hyvin noin kuukauden ajan, mutta sitten kroppa
petti ja Peca löi kuvaannollisesti päätään seinään jonkin aikaa.
"Janne Niinimaa proudly wears a tattoo of the Finnish Flag
on his back showing his strong patriotic ties"
New York Islandersiin myydyn Janne Niinimaan kuva oli vielä
lauantaina Edmontonissa pelatun Washington Capitals-ottelun
pääsylipuissa Suomen lipun ja ylläolevan tekstin kera. Niinimaa,
joka reväytti vasemman polvensa nivelsiteen joulukuun 28., mutta
on pelannut lähes jokaisen ottelun loukkaantumisen jälkeen - ei
enää Islandersin kanssa joudu pelaamaan yhtä paljon minuutteja
kuin Edmontonissa - ja tämä auttaa polvivamman kanssa.
Polvea
ei ilmeisesti tulla leikkaamaan.
NY Islanders oli ainoa joukkue NHL:ssä viime kaudella, jolla oli
kolme yli 30 pistettä runkosarjassa tehnyttä puolustajaa - Adrian
Aucoin, Kenny Jönsson ja Roman Hamrlik - ja näitten kolmen
ottaman jääajan vuoksi Niinimaa pääsee toistaiseksi vähemmällä
oppiakseen uuden joukkueensa pelisysteemit ja saadakseen polvensa
paremmaksi ennen playoffseja.
Islandersin puolustajien valmennuksesta
vastaa kokenut Montreal Canadiens-legenda Jacques Laperriere,
kahdeksan Stanley Cupia Habsin puolustajana voittanut mies, joka
on viimeisen runsaan 20:n vuoden aikana valmentanut puolustajia
Montrealissa, Bostonissa ja nyt Long Islandilla.
Janne Niinimaa ei mielenkiintoisesti ole ensimmäinen suomalainen
pelaaja, joka on kantanut paitaa #44 Long Islandilla. Ensimmäinen
oli roikaleen kokoinen puolustava puolustaja Jari Grönstrand, joka
pelasi Saarella kaudella 1989-90.
On aika hienoa nähdä Sami Heleniuksen kantavan Chicagossa Bobby
Orrin vanhaa paitaa #4. Blackhawksin johto ei toki odota
Heleniukselta orrmaista peliä..hyvä puolustuspeli riittää. Moni
ei edes muista NHL:n kaikkien aikojen parhaan puolustajan pelanneen
uransa viimeiset ottelut Chicago Blackhawksissa - Boston Bruinsin
numero nelosena Orr muistetaan ikuisesti.
Vancouver Canucksin tärkeä ykkösmaalivahti Dan Cloutier kärsii
edelleen jalkavammastaan ja seuran johto on peluuttanut nuorta
Alex Auldia - Peter Skudran jäätyä kolmanneksi. Nucks ei ehkä
yllättäen varautunut tilanteeseen siirtotakarajalla yrittäen hankkia
vahvistusta tolppien väliin ja on saanut tämän vuoksi jonkin verran
arvostelua osakseen.
San Jose Sharksin viime viikolla potkut saanut GM Dean Lombardi
sai ilmeisesti kenkää seuran omistajilta ilmeisesti budjettiasioiden
vuoksi - ei itse jääkiekon takia. Omistajat halusivat Lombardin
hankkiutuvan eroon useammasta korkeapalkkaisesta pelaajasta kuin
mitä hän loppujen lopuksi pystyi muualle lähettämään.
Owen
Nolan siirrettiin Torontoon, Teemu Selänne ei ilmeisesti halunnut
muuttaa paikkakuntaa ja pysyi sopimuksensa "no-trade" pykälän
ansiosta Sharksissa, Vincent Damphousse olisi saatu siirrettyä
Coloradoon, jos Sharks olisi suostunut maksamaan yhden miljoonan
tämän sopimuksesta; Adam Graves yritettiin saada Philadelphiaan
kahden muun pelaajan kanssa, mutta sekään kauppa ei lopulta
toteutunut.
Lopulta Lombardilla oli niin paljon palloja ilmassa ettei hän
onnistunut tekemään kaikkia siirtoja omistajien toivomusten
mukaisesti ja lopulta hän sai lähteä. Jo valmiiksi Sharksin
organisaatiossa toimiva Doug Wilson saattaa olla seuraava
San Josen GM, tai sitten Lombardin apulaisena toiminut
Wayne Thomas.
Viime viikolla julkistettu huhu Lombardin mahdollisesta
siirtymisestä Chicago Blackhawksiin kiistettiin Hawksin omistajan
toimesta erikseen kutsutulla lehdistötilaisuudella.
New York Rangers yritti saada Scotty Bowmanin luopumaan leppoisasta
eläkehommastaan Detroitin konsulttina jo viime kesänä; nyt huhut
ovat tuomassa Bowmania taas New Yorkiin - kuten myös Floridassa
valmentavaa Mike Keenania.
Kaikki nämä ovat tietenkin vain huhuja -
Glen Sather ja New York Rangers ovat todennäköisesti liian kiireisiä
yrittäessään päästä playoffseihin ohi New York Islandersin tai Boston
Bruinsin, ettei ensi kauden valmentajia ole edes ehditty miettiä
vielä.
Rangersin pelaajat pitävät Glen Satherista ja kokeneen "Slats":in
johdolla joukkue on pelannut paremmin kuin pitkiin aikoihin -
Sather on saanut pelaajat samalle aaltopituudelle. Yksi todella
mielenkiintoinen nimi, joka myös on tullut esiin New Yorkissa,
on Minnesotassa asuva viime vuonna USA:n Salt Lake Cityn
olympialaisissa finaaliin vienyt (ja aikaisemmin myös New Yorkissa
valmentanut) Herb Brooks.
Jos pelaajilta kysyttäisiin tällaisia asioita - Glen Sather olisi
New Yorkin valmentaja ensi kaudella.
On vaikeaa ymmärtää miten Rangersin pelaajiston kaltainen ryhmä
voi jäädä playoffsien ulkopuolelle. Rico Fata on Pittsburghiin
tultuaan tehnyt enemmän pisteitä siirtotakarajan jälkeen kuin
Alexei Kovalev New Yorkissa.
Jounin NHL-raportit pitkin päivää Sport FM radion taajuudella
joka torstai.