Ässät tarvitsi kipeästi vahvistusta maalivahtiosastolle, kun Eero Kilpeläinen vaihtoi menestyksekkään kauden jälkeen seuraa Porista Helsingin Jokereihin. Uusi veskari löytyikin Raumalta ja Antti Raanta siirtyi Ässien riveihin.
Vaikka Raanta hankittiin ykkösveskarin tontille, tuovat uusi seura ja erilainen valmennus suuria muutoksia vanhoihin rutiineihin. Juuri tämän takia selvää ykkösmaalivahtia joukkueesta onkin vaikea löytää, sillä niin Juha Järvenpäältä kuin Raannalta harjoitusottelut ovat sujuneet mallikkaasti. Maalivahdit ovat tasaväkisiä niin mittojen kuin ikänsäkin puolesta, mutta myös taitojensa, joten molemmille tulee varmasti luukkuvahdin rooli tutuksi.
Lähtökohtaisesti Järvenpää luultavasti tulee kantamaan ykkösveskarin paikkaa ns. kotiedun turvin, mutta Raannan kehittyminen on kuitenkin ollut nähtävissä harjoitusotteluissa, joten tilanne voi hyvinkin kääntyä päälaelleen kauden edetessä. Vaikka Järvenpäällä onkin Raantaa vähemmän liigapelejä tilillään, porilaisnuorukainen on esiintynyt harvoissa peleissään vakuuttavasti.
Ässien kannalta parasta olisi kuitenkin saada kaksi tasaista, hyvin torjuvaa maalivahtia, jotka tilanteen tullen pystyvät hyppäämään remmiin pelkäämättä, etteivät saa kiinni edes rantapalloa.
Joukkueessa on myös junioripuolen helmi Niklas Kekki tarjolla maalivahdiksi. Nuorella veskarilla ei ole kokemusta SM-liigatasoisista otteluista, ja vielä tälläkin kaudella Kekin tärkein tehtävä on johdattaa Ässien A-nuoret pudotuspeleihin.
Pakistossa riittää tasoa ja laajuutta
Ässäpuolustus pysyi hyvin kasassa viime kaudesta, sillä runkopuolustajista ainoastaan Tero Määttä vaihtoi maisemaa. Tulijoita kirjattiin kaksi, kun oma kasvatti Tommi Taimi palasi Sportista Poriin, ja Jani Honkanen karisti Tappara-tomut luistimistaan.
Ässien pakistosta löytyy kaksi jalokiveä, joista kummankin voisi laittaa pätevin perustein ykköseksi. Paalupaikan tässä rankingissa valloittaa kuitenkin joukkueen tuore kapteeni Ville Uusitalo. Mies pelasi viime kaudella uransa parasta kiekkoa mättäen samalla 39 pistettä runkosarjassa. Jatkuvaa kehitystä hakeva Uusitalo on joukkueelleen tärkeä johtohahmo sekä kentällä että sen ulkopuolella.
Kakkosena on 30-vuotias kanadalaispuolustaja Ryan Caldwell. Hän saapui Poriin kesken viime kauden suurena kysymysmerkkinä. Porilaiset kiekkojännärit saivat nopeasti huomata Ässien saaneen riveihinsä huippuluokan kiekollisen puolustajan, joka olisi NHL-puolustaja, mikäli olisi aavistuksen vikkelämpi liikkeissään.
Seuraavalta sijalta löytyy kesällä jo lähtökuopissakin ollut Kristian Kudroc. Viime kaudella Kudroc oli jäähyherkkä ja epätasainen, mutta playoffien ja harjoituspelien perusteella slovakkijätin palaset ovat loksahtelemassa kohdalleen.
Tapio Sammalkangas nousi nokkimisjärjestyksessä neljänneksi, sillä alkuperäisnelonen Miko Malkamäki on ollut Pitsiturnauksesta lähtien sivussa jalkavamman takia. Malkamäki olisi tarvinnut hyvän ja ehjän harjoituskauden noustakseen seuraavalle portaalle. Kokenut soturi Sammalkangas pitää tasonsa yleensä melko luotettavasti, joten hän on selkeä valinta pakkikuusikkoon.
Kuudennesta paikasta kisaavat rightilta pelaavat kiekolliset porilaispakit Jesse Jyrkkiö ja Tommi Taimi. Jyrkkiö on kokeneempana lähtötilanteessa edellä, mutta mikäli hän ei ole saanut kesän aikana fyysisiä valmiuksiaan paremmaksi, rämäpäisestä pelityylistään tunnettu Taimi on taatusti valmiina haastamaan kollegansa.
Jani Honkaselle on tarjolla vain kahdeksas paikka, mutta se ei välttämättä tarkoita sitä, että hänessä olisi floppivaaran ainekset. Honkasen pelityylillä vain on vaikea kuvitella otettavan kovin vastuullista ruutua ässäpakistosta. Listan ulkopuolella pelipaikkaa kärkkyy vielä kamalan viime kauden läpsytellyt Juho Mielonen, jolla on potentiaalia parempaankin.
Tasapainoinen hyökkäyskalusto
Ässille tuli myös suuri aukko hyökkäykseen, kun monet tutut ydinpelaajat vaihtoivat joukkuetta. Pahiten joukkuetta kirpaisivat Matti Kuparisen ja Tommi Huhtalan lähdöt. Keskushyökkääjistä Aki Uusikartano on jo pelkän kokemuksen, varmuutensa ja peliälynsä vuoksi Ässien yksi tärkeimpiä pelaajia ja kantaa ainakin alustavasti ykkössentterin virkaa.
Ässät sai haaviinsa niin AHL-, Elitserien- kuin KHL-kaukaloita tahkonneen ulkomaalaissentterin Stephen Dixonin vahvistamaan ykkös- ja kakkosketjua. Nuorehkolta keskushyökkääjältä ei puutu taitoa eikä käsiä ja hän haastaa jo siinäkin mielessä Uusikartanon ykkösketjun ruudun. Alkava kausi ja muutamat ensimmäiset runkosarjapelit näyttävät miesten tason.
Uusikartanon ja Dixonin taistellessa pelipaikastaan kahdessa ensimmäisessä ketjussa, Severi Sillanpäällä on lähtökohtaisesti kaikki mahdollisuudet hoitaa kolmosketjua keskushyökkääjänä. Kunhan mies saa mahdollisuuden, rauhallisen ja kiekollisesti hyvinkin taidokkaan Sillanpään tie voi viedä jopa ylempiin ketjuihin.
Kaudella 2011–2012 Ässien joukkueessa jokainen pelaaja joutuu taistelemaan pelipaikasta ja -ajasta, ja niin joutuu tekemään myös kesän aikana huimasti fysiikaltaan kehittynyt Mika Niemi. Viime kaudella mies pelasi pääsääntöisesti niin nelos- kuin myös kakkosketjua ja alustavasti hyökkääjä joutuu varmasti tekemään töitä puskeakseen itsensä tulevalla kaudella läpi.
Ässät lainasi nuoria hyökkääjiään peliajan toivossa Mestikseen, jonne myös Kristian Ruisman tie vei. Keskushyökkääjä kerää kokemusta SapKossa, ja Ässien tarpeen mukaan tekee paluuta joukkueen kokoonpanoon. On myös otettava huomioon mahdolliset loukkaantumiset, jolloin Ässien aliarvostettu monitaituri Veli-Matti Savinainen sekä Raumalta saatu vahvistus Nico Aaltonen voivat tarpeen tullen paikata keskushyökkääjän tontilla.
Vasempien laitureiden kohdalla joukkueen tärkeimpänä palasena on pidettävä Tomas Zaborskya. 23-vuotias hyökkääjä pelasi viime kaudella 47 ottelua tehden niissä 23 maalia. Hänen otteitaan leimasi vieläpä melkoinen epätasaisuus, joten mikäli kesän aikana otteisiin on löytynyt tasaisuutta, Zaborsky saattaa kilpailla jopa koko sarjan maalikuninkuudesta.
Zaborskyn kanssa melkein samalla viivalla on Tuomas Santavuori. Uransa ennätyspisteet viime kaudella summannut potkulautamies tarvitsee vielä lisää laatua jokailtaiseen pelaamisensa, ennen kuin hänestä voidaan puhua todellisena huippupelaajana.
Seuraavana vuorossa oleva Veli-Matti Savinainen on monikäyttöisyytensä ansiosta enemmän kuin arvokas pelaaja joukkueelleen. Jos Savinainen löytää vielä itsestään tehomiehen raatajan ja sekatyömiehen rinnalle, hän nousee listalla vauhdikkaasti.
Neljännestä laiturin paikasta kilpailevat Sami Mutanen ja Nico Aaltonen. Uusi hankinta Aaltonen on varmasti valmennuksen silmissä vakiokokoonpanon mies, mutta harjoituspeleissä hän ei ole osoittanut mitään, miksi näin pitäisi tapahtua. Tietysti uusiin systeemeihin oppiminen vie aikansa.
Oikeiden laitahyökkääjien kärjestä löytyy ässäkoulun ehdoton tähti, Joel Armia. Buffalo Sabresin varaus vaikuttaisi ottaneen kesällä jälleen harppauksen eteenpäin. Huonoimmassakin tapauksessa Armiasta on suunnatonta hyötyä joukkueelleen tällä kaudella usein. Kaiken mennessä nappiin luvassa on sellaista mellastusta, että muutamakin leuka loksahtaa vielä hämmästyksestä auki.
Radek Smolenakin ja Patrick Yetmanin järjestäminen on melkoista kolikonheittoa. Smolenak on sijoitettu ylemmäksi, koska uutena hankintana ja lähes ainoana fyysisenä laitahyökkääjänä hänen on yksinkertaisesti oltava erittäin hyvä, mikäli Ässät mielii menestyä. Yetman on myös vaikea arvioitava, sillä hänen viime kautensa löytyy sanakirjasta kohdasta kaksijakoisuus.
Viimeisestä pelipaikasta kilpailevat Antti Mäkilä ja Jesse Laaksonen. Isokokoiset laiturit ovat tasaisia, vaikka heidän vahvuutensa ovat hyvin erilaisia. Mäkilä luottaa menossaan taitoon, kun taas Laaksonen on luonteeltaan taistelija. Soturin asenne saattaa olla juuri se tekijä, jolla Laaksonen Mäkilän kauden edetessä ohittaa. Viisikon ulkopuolella on vielä toinen soturi, Niko Palonen. Hänen täytyy jatkaa sinnikästä ja pyyteetöntä työntekoa, jotta paikka pelaavassa miehistössä aukeaa.
