Tamperelaiset "ilvesvaikuttajat" eivät halunneetkaan leikkiä ulkopuolisen bisnesmiehen kanssa. Myönnettäköön se, että Ilveksessä tällaisesta oli huonoja kokemuksia, mutta huono omistaja on silti parempi kuin ei omistajaa. Eikä Marko Sjöblom näyttänyt yhtäkään merkkiä siitä, että hän olisi ollut Ilvekselle huono omistaja - päinvastoin.
Sjöblom vain teki asioita eri tavalla kuin mihin Ilveksessä on totuttu. Mainoskampanjoista ja muista tempauksista voi olla montaa mieltä, mutta siitä huolimatta Ilves meni tänä syksynä joka sektorilla eteenpäin ja positiiviseen suuntaan. Se ei hallitukselle ja muille "ilvessydämisille" sopinut, ja he saivat tahtonsa läpi. Siinä tahdotussa tilanteessa Ilves on nyt: taloudellisesti erittäin heikoissa kantimissa ja ilman todellista omistajaa.
Ilveksellä ei ole rahaa, ei pääomistajaa, ei strategiaa, ei tulevaisuutta.
Tällä kertaa Vincent Manngard oli pelkkä pelinappula ja Ilveksen hallituksen talutusnuorassa. Hallitus ja pitkän nimilistan kerännyt "strategiaryhmä" sai miehen ylipuhuttua purkamaan esisopimuksen Ilveksen myynnistä Marko Sjöblomille. Tällainen olisi ymmärrettävää, mikäli pöydällä olisi valmis kilpaileva tarjous, joka olisi Manngardille, näille ilveshahmoille ja seuralle parempi kuin Sjöblomin tarjous.
Tarjousta ei ole. Rahaa ei ole. Ilveksen talous on retuperällä. Jo vuosikausien ajan samanlaisilla ryhmittymillä on yritetty ottaa Ilvestä haltuun Manngardilta, ilman sanottavaa menestystä. Sama meno on jatkunut vuosikymmenen verran. Ilveksellä ja Manngardin sopimuksen purkamiseen jekuttaneella ryhmällä ei ole mitään muuta kuin heppoisia seurauskollisuuden harhakuvia, jotka kuuluisivat 1970-luvulle.
Ilveksen hallitus ja uusi "strategiaryhmä" listasivat omassa tiedotteessaan pitkän listan asioita, joihin he olivat tyytymättömiä Sjöblomin Ilves-ostoon liittyvässä prosessissa. Listaus tuntuu vain vahvistavan sitä mielikuvaa millaisissa pilvilinnoissa tämä ryhmittymä Ilveksen tulevaisuuden odotusten osalta elää.
Ei tämän kokoluokan yrityskauppoja viedä läpi viikoissa. "Strategiaryhmän" nimilistaa lukiessa tulee mieleen, että joukossa ei ole kuin muutama henkilö, joille vaikkapa termi "due diligence" olisi tuttu. Totta kai ostaja haluaa varmuuden siitä, mitä hän on ostamassa. Ja Ilveksen tapauksessa asia ei selvästikään ole yksinkertainen ja Sjöblom joutui painimaan jatkuvasti nurkan takaa paljastuneiden luurankojen kanssa.
Siitä huolimatta hän oli yhä valmis ostamaan Ilveksen, kunnes yksipuolisesti prosessi katkaistiin. Virallisesti sopimuskumppanin Manngardin taholta, mutta käytännön tasolla päättävänä elimenä oli Ilveksen nykyhallitus. Hallitus, jolle ulkopuolinen omistaja ei kelvannut, koska ilmeisesti jokin pehmeä & pörröinen Ilves-sydän on osakeyhtiön liiketoiminnan ytimessä.
Ilveksellä ei ole rahaa, ei pääomistajaa, ei strategiaa, ei tulevaisuutta. Onnea vain matkaan näille ilvesläisille tätä pientä piiriä vuosikymmenet pyörittäneille ihmisille, sillä matka toisenlaiseen tulevaisuuteen on pitkä ja kivinen - varsinkin, kun liikkeelle lähdetään jälleen kerran nollasta.
