Tunteet eivät saa olla tekosyy typeryydelle tai huonolle käytökselle. Jäähalliin pitää mahtua kaksi joukkuetta ja molempien fanit.
Alatyylisiä pilkkanimiä. Halveksuntaa. Henkisiä raja-aitoja. En kuvaa koulumaailmaa, vaan kannattajakulttuuria suomalaisessa jääkiekossa.
Olen asunut Tampereella kymmenen vuotta ja koko sen ajan ihmetellyt kaupungin kannattajakulttuuria. Vastustajajoukkueesta ei voida käyttää edes oikeaa nimeä, vaan keksitään halventavia lempinimiä. Äärimmillään "väärän" joukkueen kanssa toimiminen rinnastetaan jopa sairauteen.
Halveksunta ja pilkka on osittain toki huumoria, mutta vastakkainasettelu on todellinen. En tätä ilmiötä pysty ymmärtämään, koska samaa jääkiekkoa kuitenkin pelataan. Kliseistä termiä oma peli käytetään paljon. Myös fanien kannattaisi se omaksua.
Jos saman kaupungin molemmat joukkueet menestyvät, niin sen pitäisi olla vain hyvä asia. Suomalaisessa kiekkokulttuurissa kuitenkin paikallisvastustajan menestys koetaan negatiivisena − riippumatta oman joukkueen tilanteesta.
Eikä tämä ole pelkästään Tampereen ilmiö. Esimerkiksi Ässien ja Lukon välillä käydään jatkuvaa sanasotaa.
Jääkiekko on hieno laji, joka aiheuttaa suuria tunteita. Jatkuva toisen joukkueen ja sen kannattajien halveksunta on kuitenkin määrätietoisuudessaan jopa pelottava ilmiö. Joku voi ottaa vitsinä viljellyn halveksuvan propagandan jopa tosissaan.
Eivätkä tunteet saa olla tekosyy typeryydelle tai huonolle käytökselle. Jäähalliin pitää mahtua kaksi joukkuetta ja molempien fanit.
Erilaiset joukkueet ja niiden kannattajat mahtuvat minun jääkiekkooni − ahdasmielisyys ja kunnioituksen puute ei.
Eri mieltä saa olla, ja eri näkemykset kuuluvat jääkiekon olemukseen. Lajiin kuuluva keskinäinen kunnioitus pätee kuitenkin myös faneihin. Tuttua tamismia vapaasti lainaten − kunnioita vastustajan kannattajaa, lopputuloksesta riippumatta.