Perustelut ovat kaikin puolin huvittavia: ”Saadaan peliin tasoa ja lisää taitoa, kun tempo hidastuu” ”Kentällä nähdään varmasti enemmän oikeita tähtipelaajia” ja ehkä päivän paras: ”Kyllä kyse on nimenomaan tuotteen parantamisesta.” Just joo…
Pelaajayhdistys on kaikin keinoin runnomassa läpi sitä, että SM-liigajoukkueiden pelaajilla olisi pidempi kesäloma kuin se neljä viikkoa mikä nyt on. Se tarkoittaa sitä, että valmentajat eivät pääse vetämään kunnon ohjattuja harjoituksia pelaajille, vaan vastuu jää heille itselleen.
Kun tähän yhdistetään kolmen ketjun pelaaminen, on ensi kauden sydäntalvella odotettavissa pelejä, joista voi hyvällä omallatunnolla kävellä pois toisen erän jälkeen. Kolmannessa erässä pelaajat ajokoiramaiseen tyyliin roikottavat kieltä suusta ja lyövät pitkää päätyyn. Ei paljon jalkakikkoja heitellä. Brandi paranee.
SM-liigassa siirryttiin kolmeen kenttään hetkellisesti 80-luvun alkupuolella. Jo silloin valmentajat tyrmäsivät nuo ideat täydellisesti. Niistä vuosista jääkiekko on mennyt huimasti eteenpäin, pelaajat ovat voimakkaampia, nopeampia ja pelin tempo on kasvanut huimasti. Liigassa on edelleen pelaajia, joilla on taitoa tehdä hienoja ratkaisuja, mutta nämä mahdollisuudet on tuhottu erilaisilla sääntömuutoksilla. Siihen ei pelaajamäärän laskeminen auta.
Tässä Suomen nuorisojääkiekkoilutyö saa palkkansa. Alle 18-vuotiaiden Viking Cupin voittajat ja alle 20-vuotiaiden MM-pronssimitalistit saavat palkinnoksi tiedon, että heidän seuraajansa eivät tule voittamaan yhtään palkintoa missään arvoturnauksessa. Miksikö? Koska suomalaisia nuoria ei nähdä SM-liigassa, vaan Mestiksessä ja A-nuorten SM-liigassa. Kaikki kunnia näille kahdelle sarjalle, mutta jos mielitään menestyä esimerkiksi alle 20-vuotiaiden tasolla, se tarkoittaa sitä, että mahdollisimman monen pelaajan pitää saada pelata selvästi Mestistä ja A-nuorten SM-liigaa fyysisemmässä aikuisten miesten SM-liigassa. Tämä kahdeksaantoista kenttäpelaajaan, eli toisin sanoen kolmeen kenttään, siirtyminen tuhoaa koko systeemin. Kolmen vuoden päästä Suomi on samalla tasolla nuorisokisoissa kuin Ruotsi nyt. Ja siinä vaiheessa on turha osoitella syyttäviä sormia toisiin lajeihin tai nuorisotyön epäonnistumisille. Syyttävät sormet on syytä osoittaa möhömahaisiin seurajohtajiin. Tosin suurin osa näistä nykyisistä toimitusjohtajista on jo siinä vaiheessa saanut kenkää..
Kenenkä kuningasidea tämä alun perin oli? No eräs aurinkokuningashan sitä esitteli lehtien palstoilla syyskaudella. Siinä se on todellinen jääkiekkoilun puolestapuhuja ja kolmekymmentä vuotta kolmella eri mantereella töitä jääkiekon puolesta tehnyt ammattilainen. Ehkä olisi kannattanut pysyä yhdellä mantereella, tai kokonaan pois jääkiekosta.
Ketä tämä uudistus palvelee? Se palvelee niitä suurseuroja, joilla on varaa ostaa joukkue täyteen valmiita pelaajia muualta ja se palvelee niitä pikkuseuroja, jotka ovat ensin ryssineet taloutensa ja sen jälkeen ensimmäisenä kiristäneet vyötä juniorityöltä. Tuskin olisi Jokereissakaan Kalteva, Lepistö, Piispanen tai Mäki saaneet tänä syksynä juurikaan vastuuta, jos kokoonpanoihin olisi saanut asettaa vain kahdeksantoista kenttäpelaajaa. Tämä uudistushan palvelee ennen kaikkea Mestis-seuroja. Kohta SM-liigajoukkueista yli-ikäiset pelaajat eivät nousekaan liigan nelosketjuun vaan Mestikseen ja sen ainakin pitäisi nostaa sarjan tasoa. Eli jotain hyvää tästäkin, mutta tuskin SM-liigan toimitusjohtajat ihan tätä ovat ajatelleet.
Oman lisämausteensa tälle koko sopalle antaa mahdollinen NHL:n lock out, työsulku. Siitähän se riemu syntyy, kun joka joukkue roudaa sääntöjen sallimat neljä ulkomaalaista ja pari kotimaista NHL-”staraa” joukkueeseensa. Olihan se hieno hurskastella joulukuussa ja puhua, kuinka liigan etu on, kun ulkomaalaisia ei päästetä liikaa sarjaan. Sitten kuukauden päästä kaikki on taas unohdettu ja heitetään pois ne junioritkin.
SM-liigaan kaivataan lisää taitoa. Kuten yllä todettu, sitä tuskin näillä periaatteilla saadaan. Mitä sitten voitaisiin tehdä? Ne samat vanhat fraasit: kaukalot leveämmäksi, kaksi päätuomaria ja punaviiva takaisin. Olisiko sittenkin ollut syytä kokeilla ensin näitä sääntöjä, joiden mahdollisesta epäonnistumisesta ei pilata koko lajin tulevaisuutta. Kuten Ilveksen apulaisvalmentaja Jarmo Jamalainen IS Veikkaajassa sanoi:
”Tämä on niiden herrojen juttuja, jotka eivät ymmärrä pelistä hevon vittua.”
Peesaan ”Immua”.