TUTO lähti kauteen ykkösmaalivahtinaan Petteri Similä. Aiempien näyttöjen perusteella oli helppoa arvioida, ettei Similä pelaa turkulaisten maalivahtina kevään tärkeimpien pelien alkaessa.
En sano, että Similä olisi huono maalivahti, sillä hän onnistui pelaamaan myös hyviä otteluita runkosarjassa. Jääkiekossa ykkösmaalivahdin on kuitenkin pystyttävä esiintymään tasaisesti illasta toiseen, eikä Similästä ollut siihen.
TUTO joutuikin turvautumaan kauden aikana moniin lainavahteihin, jotka suoriutuivat, noh, kuka milloin mitenkin. Parhaimmaksi hankinnaksi osoittautui Kristian Järvinen, joka pelasi yli kaksikymmentä ottelua TUTOn maalilla.
Siis enemmän kuin KalPan luukkuvahdiksi siirtynyt Similä.
TUTO epäonnistui kauden alussa maalivahtihankinnoissaan. Urheilutoimenjohtaja Elmo Aittola hankki kuitenkin viime metreillä maalivahdin, jolla on mahdollisuudet menestyä.
Kaapo Kähkösen hankinta toteutti varmasti monien TUTO-kannattajien villeimmät päiväunet.
Kaapo Kähkösen hankinta toteutti varmasti monien TUTO-kannattajien villeimmät päiväunet.
Vaikka TUTO hankki Kähkösen lisäksi myös muita hyviä pelaajia kauden aikana, ei kukaan merkitse turkulaisille yhtä paljon kuin nuorten maailmanmestaruuden voittanut Kähkönen.
Turkulaisjoukkue hankki joukkueeseen pelaajan, joka tietää mitä voittaminen vaatii. Maalivahdin, jonka hermot pitävät tiukoissakin paikoissa.
Viime visiitillään Turussa Kähkönen torjui itsensä Mestis-katsojien tietoisuuteen ja turkulaisten sydämiin, sekä teki myös kohauttaneen maalin KooKoota vastaan välierissä.
En lähde ennustamaan, millaisia esityksiä nuori maalivahti tällä kertaa esittää, mutta ainakin yksi asia on varma.
Turussa taistellaan tänäkin keväänä kirkkaimmista mitaleista.
