Ennen alkusarjan viimeistä ottelukierrosta tilanne on odotetun kiharainen. Ainoat varmat asiat ovat, että Ukraina jää lohkon viimeiseksi ja Kanada pelaa ylemmässä jatkosarjassa. Sveitsille Suomi-ottelussa on yksi ainoa tavoite: voitto. Ainoastaan voitolla se nousee neljään pisteeseen ja omaa mahdollisuudet pääsyyn ylempään jatkosarjaan. Se että riittääkö Sveitsille yhden maalin voitto vai tarvitsevatko vähintään kahden maalin voiton riippuu illan ensimmäisen ottelun tuloksesta. Jos Kanada voittaa Tsekin, Sveitsi tarvitsee kahden maalin voiton, jos Tsekki voittaa tai pelaa tasapelin, niin Sveitsille riittää yhdenkin maalin voitto.
Suomella on alkusarjan päätösotteluun toisenlaiset lähtökohdat kuin Sveitsillä. Tasapeli varmistaa jatkoonpääsyn ylempään jatkosarjaan ja voitto avaa mahdollisuudet lohkovoittoon asti. Jos joukkueet päätyvät tasapisteisiin, niin sijoitukset ratkaistaan keskinäisten otteluiden pisteiden, keskinäisten otteluiden maalierojen ja koko turnauksen maalieron perusteella.
Fyysisesti lähtökohdat illan otteluun ovat erilaiset. Molemmat kärsivät loukkaantumisista, vaikkei tarkkaan olekaan kerrottu millaisista vammoista on kyse. Mutta kun sveitsiläiset taistelivat tiistai-iltana oman ottelunsa pisteistä viime sekunneille asti, niin Suomi ratkaisi pelinsä väsynyttä Ukrainaa vastaan jo ensi erässä. Vaikka Suomen peli venyikin iltamyöhään, niin varmasti laajalla ringillä pelanneet leijonat lähtevät lohkon lopulliset sijoitukset ratkaisevaan otteluun virkeämpinä kuin pääosin kolmella ketjulla Tsekki-ottelun tahkonneet sveitsiläiset. Ja ottelun lopussa Sveitsin päävalmentaja Jakob Kolliker haki tasoitusta kuormittamalla kolmea ratkaisijana pitämäänsä hyökkääjää - Patrik Bärtschiä, Emanuel Peteriä ja Yvan Benoitia - minuuttikaupalla. Eikä kentällä viimeisen kolmen minuutin aikana juurikaan nähty kuin kaksi sveitsiläispuolustajaa: Tim Ramholt ja Philippe Seydoux.
Jursinovin akatemia Klotenissa
Sveitsin joukkueen ytimen muodostavat Vladimir Jursinov seniorin Kloteniin kokoaman junnuakatemian oppilaat. Kisoista lonkkavaivojen vuoksi pois jäänyt maalivahti Tobias Stephan on Klotenin ykkösmaalivahti ja Sveitsin hyökkäyksen kirkkkain tähti Patrik Bärtschia on Kloten Flyerseissa ykkös-kakkoskentän hyökkääjä. Jo viime kaudella Bärtschi naputteli Sveitsin ylimmällä sarjatasolla pojoja piste per vauhtia ja tällä kaudella loukkaantumisista huolimatta vauhti on ollut samaa luokkaa. Sveitsin valmentaja Jakob Kolliker käyttää Bärtschi kaikissa mahdollisissa tilanteissa: tasakentällisin, ylivoimalla ja alivoimalla. Vaikka Bärtschi onkin suhteellisen pienikokoinen (178 cm/ 86 kg) hän on yllättävän hyvä laitojen läheisyydessä.
Sveitsiläistä kiekkoilua aktiivisesti seuraava Joeri Loonen kuvailee ykköskentän laiturina pelaavaa Bärtschiä ennemmin ampujaksi kuin pelintekijäksi, mutta huomiota kannattaa kiinnittää myös Flyersin hyviin syöttöihin. Jos johonkin toiseen turnauspelaajaan häntä pitäisi verrata, niin vertaisin häntä Tsekin Jiri Hudleriin. Bärtschi on hiukan fyysisempi ja suoraviivaisempi, mutta molemmat ovat taitavia, älykkäitä ja nopeita pelaajia. Ja molemmat ovat joukkueensa kapteeneita.
Bärtschin ketjun sentterinä pelaa useimmiten Lukas Grauwiler, joka ennen kauden alkua lähti hakemaan peliaikaa Pohjois-Amerikasta ja on sitä siellä yllättäen löytänyt. Joukkue on ollut Kanadan OHL-junioriliigan Missassauga IceDogs. Grauwiler ei ollut mikään junioritähti Sveitsissä ja hänen hyvä menestymisensä ja nopea kehityksensä Kanadassa onkin ollut Loonenille positiivinen yllätys. Grauwiler ja Bärtschi muodostavat hyvän tutkaparin ja pienehköinä pelaajina auttavat hyvin toisiaan hyökkäysalueella. Ketjun kolmas lenkki on hyökkääjälle erikoisen pienellä 3 -numerolla pelaava Gianni Ehrensperger. Tämä Sveitsin ykkösketju on mielestäni nopeampi kuin yksikään Suomen ketjuista, mutta varsin "kokorajoitteinen", sillä ketjun isoin pelaaja on 182-senttinen Ehrensperger.
Enemmän kokoa ja vähemmän taitoa löytyy varakapteeni Emanuel Peterin ympärille kootusta kakkosketjusta. Peter pelaa - yllätys, yllätys - myös Klotenissa, mutta selvästi pienemmässä roolissa kuin Bärtschi. Turnauksen ensimmäisissä otteluissa Peterin laidoilla pelasivat omapäisenä pelaajana tunnettu Peter Guggisberg ja Bukarestissa syntynyt Victor Stancescu. Peteriä voisi kuvailla jopa suomalaistyyppiseksi pelaajaksi. Hän on joka osa-alueella hyvä, mutta ei millään osa-alueella erinomainen. Ehkä suurimmat ongelmat hänellä on maalinteossa, sillä Tsekki-ottelussa hänellä oli ainakin kolme hyvää tekopaikkaa ratkaista ottelu. Mutta tosipaikassa kädet aina jäätyivät ratkaisevasti ja laukaukset ja ohjaukset menivät maalivahtia päin tai maalista ohi. Tosin yritys ei loppunut missään vaiheessa.
Kakkosketjun laitureista pienempi Stancescu on sellainen pelaaja, josta tulee kotikatsomoiden suosikki ja vieraskenttien sylkykuppi. Koko ajan täysillä ja taklaukset välillä sääntöjen rajamailla. Tosin taitoa ei näytä löytyvän yhtä paljon kuin sydäntä, mutta eiköhän Jursinov Klotenissa hänellekin jotakin opeta. Tsekki-pelissä sivussa ollut Peter Guggisbergiä Joeri kuvaili sanomalla "hän kääntyy aina väärään suuntaan, kun pitäisi kääntyä oikealle, niin hän kääntyy vasemmalle ja kun pitäisi kääntyä vasemmalle niin silloin mennään oikealle". Ja tämä kuvaus kuulemma sopii Guggisbergiin sekä kentällä että kaukalon ulkopuolella. Ainakin yksi ominaisuus Guggisbergiä - samoin kuin muitakin edellä lueteltuja sveitsiläislaitureita - leimaa, jalat liikkuvat kavereilla aikas vikkelästi.
Kolmosketjun sydän on v-mäisen oloinen pikkumies Yvan Benoit, joka esitti Ukraina-ottelussa todella törkeän selkään taklauksen. Mutta Benoitilta löytyy taitoakin, mutta hänelle ei oikein tahdo löytyä saman tason laitureita. Tsekkiä vastaan Benoitin laidoilla pelasivat Trachsler ja Hasler ja ketju oli sveitsiläisistä pahimmissa pyörityksissä. Yritystä ei tältäkään ketjulta puutu, mutta taidon kanssa on enemmän kuin hiukan ongelmia. Loukkaantumisten (jo kotiin lennätetty Kevin Romy) ja sairastapausten (Guggisberg) vuoksi valkoisen ristin pojilla voi olla vaikeuksia saada kokoon täyttä neljää ketjua, mutta materiaali muutenkin sopii paremmin kolmen ketjun käyttöön kuin neljän ketjun pyöritykseen.
Kaksi kiekollista ja loput pysyy kotona
Sveitsin puolustuksesta erottuu nopeasti kaksi kiekosta pitävää pakkia: erinomaisen laukauksen omaava Philippe Seydoux (Kloten) ja Kanadassa QMHJL:ssä pelaava Tim Ramholt. Molemmat johtopakit ovat varsin isokokoisia, mutta kumpikaan ei ole "iso paha pakki" vaan heidän pelinsä perustuu enemmän taitoon. Varsinkin Ramholt rakastaa kiekon kuskaamista ympäri kenttää ja välillä sattuu pieniä - isompiakin - hamoja.
Seydoux on hivenen suoraviivaisempi ja ylivoimalla pelottavan hyvä laukoja. Välillä Bärtschi ja Seydoux pelaavat Sveitsin ylivoimassa viivalla ja molemmilla laukaus lähtee suoraan syötöstä kovaa ja kohti maalia. Muista pakeista Joeri totesi päätään pyöritellen "no skill, no skill, stay-at-home, stay-at-home".
Maalissa kaikki yhden kortin varassa
Maalissa on pelannut kaikki ottelut Daniel Mazzato. Ukrainaa vastaan hänellä ei isommin hommia ollut ja Kanadaa vastaan livahti pari helponlaista, mutta Tsekkiä vastaan hänet valittiin aiheesta Sveitsin parhaaksi pelaajaksi. Vaikka Mazzato onkin pelannut alkukauden Victoriavillessä QMHJL:ssä ei hän ole mikään tyylipuhdas perhosvahti, vaan pikemminkin sekalaisen eurotyylin kannattaja. Hänen pelinsä eivät ole sujuneet kovinkaan hyvin Kanadassa ja huhutaankin, että hän turnauksen jälkeen siirtyy takaisin Sveitsiin pelaamaan. Mahdollisesti Kloteniin korvaamaan loukkaantunut Stephan. Suurin kysymysmerkki on Mazzaton jaksaminen. Suomi -peli on hänelle jo neljäs peli viiden päivän sisään ja takana on kaksi työteliästä ottelua Kanadaa ja Tsekkiä vastaan. Ei olisi mikään ihme, vaikka jossakin vaiheessa Mazzatoon iskisi lihaskrampit tai henkinen keskittyminen hetkellisesti herpaantuisi.
Onnellakin on osuutensa
Suomeen verrattuna Sveitsin hyökkäys on materiaaliltaan kapeampi ja fyysisesti pienikokoisempi. Mutta ryhmästä löytyy luisteluvoima ja hyökkääjät auttavat puolustuspäässä pakkeja hyvin. En näe puolustajissa tai maalivahtipelissä ratkaisevan isoa eroa Suomen ja Sveitsin välillä, mutta kaikilla osa-alueilla Suomella on ehkä himpun verran etulyöntiä. Muutenkin sveitsiläisryhmä on Suomen kaltainen, sillä sitä leimaavat tietynlainen kurinalaisuus, yritteliäisyys ja hyvä joukkuehenki aivan kuten nuoria leijoniakin. Ottelun lopputulos saattaakin ratketa pariin pikkupomppuun, mutta Sveitsi tarvitsee näitä onnekkaita kimpoamisia parin maalin verran enemmän kuin Suomi.