Pitkä, kuuma kesä
Popedaa lainaten Virran kesä oli todellakin pitkä ja kuuma. NHL-sopimuksensa innoittamana hän treenasi itsensä kesäkuukausien aikana huippukuntoon ja puhkui intoa. Tony meni yhdessä Riku Hahlin ja Niko Kapasen kanssa jäille jo heinäkuussa yhdessä HPK:n liigajoukkueen kanssa. Heinäkuusta on kuitenkin vielä pitkä matka syyskuuhun ja harjoitusleirille lähtöön – Virran sukat alkoivat jo pyöriä jaloissa ja odotus oli käydä kestämättömäksi. Vaikka HPK:n kanssa harjoittelu olikin koko kolmikolle hieno asia, niin sillä oli myös omat negatiiviset vaikutuksensa. Olla mukana joukkueessa, mutta silti osattomana.
”Pääkopan puolella en ollut valmistautunut sen kummemmin, enkä oikein osannut odottaa mitään. En silloin hirveästi ajatellut koko asiaa. Fyysisellä puolella harjoittelin viime kesänä mielestäni paremmin kuin tänä kesänä. Olin silloin samoin HPK:n kanssa jäällä kuin tänä kesänä. En tiedä mistä se johtui, mutta se viime kesä tuntui jotenkin kauhean pitkältä. Ehkä sitä oli sitten liian innoissaan ja yritti liikaa, että olisi hyvässä kunnossa. Jotenkin se kesä vaan alkoi elokuun lopussa tuntumaan siltä, että ei jumalauta tämä jatkuu ja jatkuu vaan. Sitten kun tässä HPK:n kanssa oli mukana - tosi hyvä tietysti, että saa olla mukana -, mutta tässä on kuitenkin ulkopuolinen. Se oli kyllä sitten tosi kiva lähteä.”
Kovempaa ja ”kovempaa”
AHL:n pelityyli eroaa suuresti SM-liigasta suuresti, mutta Virralle sopeutuminen farmisarjan kuvioihin ei tuottanut pahemmin ongelmia. Toki eroavaisuuksia oli – paljonkin -, mutta ehkä vuosi Saksassa totutti Tonyn hieman kovempaan ja ”kovempaan” tyyliin. Suomessa on viime aikoina puhuttu paljon kaukalon ikävimmistä asioista, mutta Virran mukaan SM-liigan tapahtumat ja AHL:n arki ovat kuin kaksi eri maailmaa.
”Pääsin kyllä aika hyvin sinne heti sisään. Paljonhan siellä tapellaan ja taklataan. Eihän siellä tietystikään tapella tarvitse, jos ei halua. Toinen iso ero on tietysti, että siellä on vain yksi tuomari, kun täällä oli tottunut kahteen. Täällä paljon puhutaan kahvaamisesta, kaukaloväkivallasta ja sikailuista, mutta kyllä se siellä on ihan eri juttu.”
Vaikka kaukalon sisällä NHL-paikka ei auennutkaan, niin elämä kaukalon ulkopuolella sujui ongelmitta. Minnesotan farmijoukkue on Houston Aeros, joten Virran komennuspaikka löytyi Texasin osavaltion pääkaupungista. Lämmintä riittää ympäri vuoden, ja Tony sai vaimonsa ja lapsensa mukaan etelän aurinkoon jo heti kauden alusta.
”Se normaali elämä sujui ihan hyvin, siinä ei ollut mitään ongelmia. Kun minut lähetettiin alas, perheeni tuli sinne Houstoniin. Se oli tosi makea paikka. Siellä ei kylmä oikeastaan ollut ollenkaan. Joulu-tammikuukin oli ihan lämmintä aikaa. Tekemistähän siellä riitti.”
NHL-debyytti
Ensimmäisen NHL-ottelunsa Virta pelasi maaliskuun 29. päivänä, Chicagoa vastaan. Ottelu päättyi Minnesotan 3-1-tappioon. Wildin hienossa uudessa kotihallissa ottelua oli seuraamassa yli 19 000 katsojaa, täysi tupa. Minnesota sijaitsee aivan Yhdysvaltain pohjoisrajalla ja on tunnetusti maan parasta ja perinteikkäämpää kiekkoseutua. Vaikka Tony pääsi Saksassa pelatuissa MM-kisoissakin kiekkoilemaan suurten yleisöjen edessä – Suomen ottelua Saksaa vastaan seurasi 18 514 fanaattista katsojaa -, niin tuo ilta on silti jäänyt hänen mieleensä ainutlaatuisena muistona.
”Olihan se hieno kokemuksena. Ei minua se kuitenkaan erityisesti jännittänyt. Olihan se uutta tavallaan. Tietysti kisoissa Saksassa oli paljon yleisöä sielläkin, mutta tämä kuitenkin oli eri asia.”
Minnesotan farmiseura Houston selvisi pudotuspeleihin, joissa Virta jatkoikin kauttaan Wildin runkosarjan päätyttyä. Pleijareissa Tony keräsi kymmenen tehopinnaa 14 ottelussa. Aerosin kausi päättyi, kun vastaan tuli Calder Cupin loppujen lopuksi voittanut Chicago Pasi Nurminen maalillaan.
”Kyllähän sielläkin heti se peli muuttui, kun pleijarit alkoivat. Kuitenkin pitkä sarjahan se on siellä. Samoin kuin NHL:ssä, niin kyllähän ne pelit muuttuvat, kun pleijarit alkavat. Kyllä sielläkin on tosi hyviä pelejä ja tosi hyviä pelaajia. Se mikä siellä on suurin ero Suomeen on huonoimman ja parhaimman pelaajan välinen ero. Se on todella iso verrattuna tänne Suomeen.”
”Niillä (Chicagolla) oli tosi hyvä joukkue. Runkosarjassa pelasimme tosi monta kertaa niitä vastaan, kun olimme samassa lohkossa. Se oli hyvä joukkue, pelasi tosin ailahtelevasti. Ne saivat tosi paljon uusia jätkiä sitten playoffeihin. Ihan oikea joukkue kyllä voitti, ne pelasivat minun mielestäni tosi hyvin.”
Älykäs pelaaja
Kolmekymppinen pelimies alkaa pikku hiljaa olla kehityksensä tiessä. Silti vanhemmallakin iällä on vielä varaa parantaa. Virta itse näkee heikkoutensa pitkässä luistelussa ja laukauksessa. Kuten Suomen peleissä monet ovat huomanneetkin, niin pelimiehen parhaat avut taas yläkopan puolella – samat kohdat Tony mainitsee myös omina vahvuuksinaan.
”Kyllähän tietysti parannettavaa on vaikka missä. Mutta sanotaan nyt vaikka, että eniten parantamisen varaa olisi laukauksessa ja sellaisessa luistelussa, jossa ei pysähdytä, luistellaan pitkää suoraa. Se on asia, jossa haluaisin olla parempi. Vahvuuksia taas ovat pelinluku, peliäly. Valmentajan ei tarvitse pelitaktiikkaa tankata minulle, se tulee aika automaattisesti.”
Virran kohdalle tavoitteiden asettelu ei ole muuttunut vuoden takaisesta. Päämääränä on yhä pelipaikka Wildin paidassa. Vuoden valmiimpi ja viisaampi Virta aikoo myös sen tosissaan lunastaa, mutta farmissa pelaaminenkaan ei olisi katastrofi. Siinä sivussa tavoitteena on toki myös parempi paikka Rinkelinmäen tuomarikopissa. Virran, Riku Hahlin ja Niko Kapasen paikka HPK:n mukana harjoiteltaessa löytyy piskuisesta ja ahtaasta pikkukopista, jonka paras paikka annetaan eniten NHL-otteluita pelanneelle. Tänä kesänä siitä saa nauttia Hahl, ensi kesänä tilanne on toisin, mikäli se Virrasta on kiinni.
”Kyllähän se tavoite tietysti on se sama, eli lunastaa se NHL-paikka. Nyt tiedän, mitä minulta siellä odotetaan ja on helpompi lähteä pelaamaan. Ei se mikään katastrofi olisi, jos en pääsisi ylös, mutta kyllä se on ehdottomasti tavoitteena.”
Sentteristä laituriksi
Vaikka Virta on aina tunnettu keskushyökkääjänä, niin tällä hetkellä laiturin nimitys on osuvampi. TPS-kausien aikana laitahyökkääjän tontti tuli tutuksi ja maajoukkueessa pelipaikka löytyi myös laidalta, samoin rapakon takana, niin NHL:ssä kuin AHL:ssä. Virta on yhä perimmiltään sentteri, mutta nyt laidalla pelaaminen tuntuu luotettavammalta. Keskushyökkääjältä vaaditaan paljon enemmän kuin laiturilta, pitäisi olla kokoa, olla ensimmäisenä auttamassa pakkeja, tehdä peliä – laiturina pääsee helpommalla.
”Ennen TPS:ää olin pelannut ihan pelkästään vain sentterinä. Ja TPS:ssäkin pelasin sentterinä, lähes aina samassa ketjussa Vahalahden ja Sahlstedtin kanssa. Kyllä se sentterin paikka sillä tavalla omempi on, mutta nyt tuntuu tuo laiturin paikka paremmalta. Nykykiekossa sentterin homma on kuitenkin niin vaikeata. Sentterillä on paljon vastuuta myös puolustuspelistä ja sitä ajatellen pitäisi olla lisää kokoa. Vaikken nyt ihan pätkä olekaan, niin sentterin paikkaa varten ei lisäkoko olisi pahitteeksi.”
Jortikka ja Pietilä - Virran kehityksen takuumiehet
Suomessa erittäin menestyksekkäästi valmentanut koutsiguru Hannu Jortikka on jäänyt Virran kiekkoilijanuransa valmentajista parhaiten mieleen – ja hänelle kuuluu suuri kiitos Token kehittymisestä NHL-pelaajaksi. Ensimmäisen kerran miehet pääsivät yhdessä töihin HPK:ssa kaudella 92-93 ja hommat jatkuivat Turussa neljän kauden ajan. Jortikka vaatii valmennettaviltaan paljon, mutta Suomesta löytyy monen monta pelaajaa, jotka saavat olla hänelle paljosta kiitollisia.
Toinen koutsi, jota Virta suitsuttaa on Sakari Pietilä. Sakke tuli kesken kauden 94-95 HPK:n valmennustiimiin mukaan, nosti joukkueen kuiville ja valmensi seuraavalla kaudella Kerhon ennakko-odotusten vastaisesti viidennelle sijalle runkosarjassa. Pietilän aikana Virta kasvoi pojankoltiaisesta kypsäksi pelimieheksi.
”Kyllä Jortikka on sellainen kaveri, jonka alaisuudessa kehityin paljon ja saavutin paljon. Jortsulla on ollut uralleni suuri merkitys. Niin silloin nuorena Kerhossa, kuin sitten myöhemmin Tepsissä. Toinen valmentaja, joka täytyy mainita on Pietilän Sakke. Silloin kun Sakke tuli Kerhoon, siitä oli minulle paljon hyötyä.”
Virran uran huippuhetket osuivat TPS-vuosille. Ensimmäinen kausi Turussa meni vielä mitaleitta, kun Palloseura putosi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella suoraan kolmessa ottelussa. Seuraavien kolmen kauden aikana Virtakin sai maistaa hunajata, kun TPS kuittasi kolme peräkkäistä mestaruutta. MM-kisat ovat toki pelaajalla kuin pelaajalle ainutlaatuinen kokemus, mutta Suomen potku ei aivan riittänyt kultaan asti, joten Tony listaa kultamitalinsa ykköseksi.
”Kyllä ne ovat ihan selvästi nuo kolme mestaruutta TPS:n kanssa. Kyllähän tietysti MM-kisatkin olivat hieno kokemus, mutta siellä jäi se kaikkein kirkkain saamatta. Ja ensimmäinen mestaruus on tietysti kaikkein mieliinpainuvin.”
Palkkakuitin merkitys
Normaalisti kiekkoilijat kiertävät kaikki kysymykset, jotka liittyvät palkkakuitin loppusummaan pelimotivaation antajana. Kaikki seurasiirrot tapahtuvat urakehityksen, vaihtelun hakemisen tai vastaavien syiden takia. Virta kuitenkin uskaltaa rohkeasti myöntää, että suuri syy Minnesotassa pelaamiseen on seuran hänelle maksamassa korvauksessa.
Toki lähes kaikki kiekkoilijat haluavat päästä urallaan parhaaseen työpaikkaan, eli NHL:ään, mutta eipä monikaan taitaisi tavoitella tuota unelmaa ellei tilille kilahtava palkkasumma olisi riittävän muhkea. Jääkiekon pelaaminen on kiekkoilijan työtä, jolla on turvattava perheen toimeentulo. Tietysti päätökseen työpaikan valinnassa vaikuttavat aina monet eri seikat, mutta jokaisen kiekkoilijan ajatuksissa palkalla on varmasti erittäin suuri merkitys - vaikka kaikki eivät sitä suostukaan myöntämään.
”Ei sitä voi väittää, etteikö sillä olisi suuri merkitys. Tämä on minun duuniani ja totta kai silloin palkalla on paljon väliä. Ei se tietenkään ole ainoa asia mikä ratkaisee, mutta kyllä se on ehdottomasti tärkeätä.”
Jatkoaika kiittää Tony Virtaa haastattelusta ja toivottaa Tokelle onnea ensi kaudelle Minnesotassa!
