Edelliskauden synkkä kevätkausi heitti varjonsa myös tähän kauteen. Tuon joukkueen onnistujista suurin osa kaikkosi kauden päätteeksi muihin joukkueisiin ja rungon kasaaminen täytyi aloittaa lähestulkoon alusta. Joukkueen sisäisen pistepörssin voittaja Lubomir Vaic, paras puolustaja Antti Hulkkonen, kapteeni Pekka Tirkkonen sekä ykkösmaalivahti Tomas Duba olivat lähtijöiden joukossa. Vielä kun näiden lisäksi lähtijöiden listaan sisältyi useita pienemmän roolin pelaajia, oli SaiPan johtoryhmällä edessään työntäyteinen kesä.
Kevään suurin SaiPa-uutinen oli Jarmo Myllyksen siirtyminen keltapaitaan. Koko huhtikuun ajan huhuiltu siirto vahvistettiin kuun lopussa ja Myllyksen uskottiin olevan Keijo Säilynojan ja Timo Saarikosken kaltainen joukkueen kannattelija.
- Nimekäs pelaaja ei myöskään ollut vähäisin asia, sillä Jarmo herättää varmasti kiinnostusta yhteistyökumppaneissa. Mutta suurin syy silti hankintaan oli, että tarvitsimme erittäin hyvän maalivahdin, ja sen me nyt saimme, kehui Kaarna Myllystä SaiPan tiedotustilaisuudessa 29.4.2003.
Myllyksen ensimmäinen sopimuskausi osoittautui lopulta pelillisesti lieväksi pettymykseksi, eikä ”Jamo” pystynyt yksinään tilkitsemään ajoittain pahasti vuotanutta SaiPa-puolustusta. Menestyneenä kiekkoilijana ja suurena persoonana Myllys onnistui kuitenkin tuomaan lisää katsojia, medianäkyvyyttä sekä edelleen kipeästi kaivattavia mainosmarkkoja kaakonkulman pikkuseuralle.
| kolumni SaiPan onnistujat ja epäonnistujat
[lue lisää] |
Kotona sujui, vieraissa ei
Alakanttiin sujuneet harjoitusottelut eivät olleet omiaan lisäämään jännitystä alkavalle liigakaudelle, mutta avausottelussa nähtiin iloista kiekkoa pelannut SaiPa. Kesän toinen kohuhankinta Pasi Nielikäinen antoi pienen väläytyksen muuttuneesta roolistaan iskemällä kauden avausosuman ohi JYP:in maalia tuolloin vartioineen Tommi Nikkilän. Lisäjännitystä otteluun toi Kisapuiston jäädytyskoneiston ongelmat. Vesikelin uhriksi joutui Vladimir Machulda, joka teloi nivusensa luisteltuaan jäänrailoon avausottelun toisessa erässä. Machuldan käytännössä puolentoista kuukauden mittainen sairasloma oli iso isku SaiPalle.
Machuldan loukkaantumisesta huolimatta SaiPa osasi pelata jatkossakin hyvin kotihallissaan. Kahdestatoista ensimmäisestä kotipelistä SaiPa hävisi ainoastaan kaksi. Kotiotteluissa löytyi ratkaisijoita laajalta rintamalta ja joukkueen ilme oli jatkuvan taisteleva. Vieraille ei annettu mitään ilmaiseksi ja maalinteko onnistui kovalla prosentilla.
SaiPa ei lopulta saanut käytettyä loistavaa kotivirettään hyväksi vieraspeleissä. Bussisyndrooma ei hellittänyt otettaan joukkueesta kauden missään vaiheessa ja kotona rohmutut pisteet eivät yksinään riittäneet kannattelemaan SaiPaa sarjataulukon paremmalla puolella. Vierasotteluiden pahin kompastuskivi löytyy suoraan tilastoista: SaiPa teki reissuotteluissaan keskimäärin 1,7 maalia.
Marraskuusta tuli – jälleen kerran - SaiPan kauden käännekohta. 22.11 SaiPa kukisti kotonaan Jokerit loistavalla pelillä puhtaasti 4-0, mutta harva aavisti sen jäävän kauden kohokohdaksi. Alkukauden ajan nivusensa kanssa kärsinyt Vladimir Machulda tuplasi tuossa ottelussa kauden tehopisteensä iskemällä 1+3 ja Juha Kuokkanen piti nollan. Kaikki näytti taas loistavalta kahdeksan ottelua kestäneen alavireen jälkeen. Kyllä me tästä vielä noustaan, pojat!
Ei noustu.
Mälkiän aikakausi osa kaksi
SaiPan niistivät seuraavaksi vuoroillaan HPK, Blues, Tappara, Ilves, Jokerit ja TPS. Kannattajien lisäksi myös pelaajat olivat kypsiä tilanteeseen ja niinpä joulutauon alkaessa Petri Skrikolle näytettiin ovea. Tilalle marssitettiin edellisen SaiPan menestyskertomuksen luoja Heikki Mälkiä. Vankka luottamus Mälkiään osoitettiin seurajohdon taholta ja ”Mälli” sai kirjoittaa nimensä sopimuspaperiin mallia 3,5 vuotta. Skrikon projekti oli kuopattu ja tuolla kynänvedolla aloitettiin uusi. Loppukausi luvattiin rauhoittaa ja playoffs-paikasta taisteltiin edelleen tosissaan.
- Pelaajapuolelle ei ole suunnitteilla muutoksia tällä hetkellä. Mitään ei ole tekeillä. Lisää pelaajia ei tule, joten jos joku tulee, joko joutuu lähtemään. Ei ole akuutti asia ja aikaa on kuitenkin tammikuun loppuun saakka, vakuutti Ilkka Kaarna kuulijoilleen Heikki Mälkiän lehdistötilaisuudessa.
Joukkue havahtuikin horroksestaan Mälkiän tulon jälkeen ja ensimmäisessä joulutauon jälkeisessä ottelussa JYP oli SaiPan käsittelyssä paperia. Marraskuun 22. päivän Jokerit-ottelu palautui mieliin ja sen myötä toivo pudotuspelipaikasta.
Toivonkipinä paremmasta sammutettiin nopeasti. SaiPa ajautui kauden pahimpaan tappioputkeensa, kun yhdeksästä seuraavasta ottelusta ei ollut tuomisina pistettäkään. Epätoivoiseen tilanteeseen reagoitiin SaiPan johdossa nopeasti ja kannattajia ilahdutettiin Petr Sachlin sekä Petri Kokon kaksivuotisilla sopimuspapereilla tammikuun puolivälissä. Tosin samassa tiedotteessa ilmoitettiin Sami Kaartisen sopimuksen purkamisesta ja ennusmerkit tulevasta pomppasivat ilmoille.
Yksi kappale jokavuotisia katastrofeja, kiitos!
Tammikuun lopun siirtorajan umpeutuminen lähestyi ja SaiPassa velloi. Joukkue ei pärjännyt kaukalossa Mälkiän mukanaan tuomasta taistelevasta ilmeestä huolimatta ja pudotuspelipaikka karkasi yhä kauemmas. Tutut merkit olivat näkyvissä: katsojat hylkäsivät oman taistelevan joukkueensa ja toivo paremmasta hiipui.
Neljä päivää Kaartisen poistumisen jälkeen lähtivät Antti Weckström ja Tuomas Vänttinen, molemmat KooKoon riveihin. Weckströmin puolustukseen jättämää aukkoa paikkaamaan tuli KooKoossa alkukauden alle odotusten pelannut SaiPan oma kasvatti Harri Tikkanen. Lisäksi SaiPa hankki kaksi päivää myöhemmin puolustaja Olli Malmivaaran Jokereista. Nuorten pelaajien siirtely ei suuria tunteenpurkauksia herättänyt, mutta suurempaa oli luvassa.
Seuraava siirtojen aalto sinetöi SaiPan loppukauden. Vladimir Machulda meni voittamaan mestaruuden Kärppiin, Kisapuiston lemmikki Joni Yli-Torkko kaupattiin Antti Bruunin perässä Lukkoon, suurella kohulla SaiPaan tuotu Jarmo Myllys vuokrattiin sittemmin Ruotsin mestaruuden voittaneeseen HV-71:een ja vankka puolustaja Riku-Petteri Lehtonen matkasi Leksandiin. SaiPan kannattajat olivat tyrmistyneitä ja katsomoissa heiluneet ”FANI MYYTÄVÄNÄ” –plakaatit saivat medianäkyvyyttä kaikissa suurimmissa medioissa.
Siirtorulettia on sittemmin perusteltu SaiPan kurjalla taloustilanteella. Selvää on, että ilman pelaajakauppoja SaiPan tämän vuoden taloudellinen tappio olisi ollut pienelle seuralle täydellisen kestämätön. Nykytilannetta ei kuitenkaan parane jäädä surkuttelemaan, vaan siihen johtaneet syyt on kaivettava toden teolla esiin ja ratkaisut tulevaisuuden turvaamiseksi tehtävä.
Loppukausi sisäänajoa tulevaisuuteen
SaiPan otteet luonnollisesti romahtivat hetkellisesti pelaajakauppojen jälkeen. Edustusjoukkueen aukot täydennettiin omilla A-junioreilla. Nuorilla pelaajilla oli täysi työ pysyä liigavauhdissa mukana, eikä maksimaalisella kuormituksella olleet kokeneet pelaajat pystyneet ihmetekoihin.
Helmikuun loppupuolella Mälkiän sisäänajama pelityyli alkoi purra joukkueeseen ja SaiPan otteet paranivat silminnähden. Joukkue unohti sarjataulukon ja alkoi keskittymään siihen, minkä se parhaiten osaa. SaiPan hurja taistelutahto rupesi poikimaan kentälle onnistumisia.
Loppukauden hienoimmat näytökset olivat kotiottelut Ässiä, Bluesia sekä erityisesti Jokereita vastaan. SaiPa taisteli koko kapean rintamansa voimin tyylillä, joka ei voinut jättää ketään kylmäksi. Maalintekijöitä ei joukkueesta loppukaudella juuri löytynyt, mutta siitä puutteesta huolimatta SaiPa piti vastustajiaan ahtaalla. Jokainen SaiPan kannattaja voi olla kesän levollisin mielin, jos nuo ottelut olivat väläyksiä tulevasta. Julmettua taistelua on kentälle kaivattu ja sitä oli kauden lopussa tarjolla.
Valju kausi, katkera kevät
Alkukauden pirteät yllättäjät ja loppukauden urhoollinen taistelu eivät voi peittää näkyvistä SaiPan kauden murheellista kokonaiskuvaa. Sarjataulukon toiseksi viimeinen sija ja 14 pistettä viimeisestä pudotuspelikarsintapaikasta eivät voi tyydyttää ketään. SaiPan kauden onnistujista ei kovin pitkää esitelmää saa aikaiseksi. Eniten tuntematonta katsojaa kuitenkin huolestutti joukkueen repaleisuus kauden synkimpinä hetkinä: vastuunkantajia ei löytynyt ja vasta kauden lopulla SaiPa näytti yhteenhitsautuneelta joukkueelta.
Jospa SaiPa muistaisikin heti ensi kauden alusta, että Etelä-Karjalainen kusipääkiekko tarkoittaa ottelun tekemistä hankalaksi vastustajalle. Ei itselle. Nyt luulisi olevan penkin takana oikea mies siitä muistuttamassa.
