Avauserän tehokkuus riitti Pelicansille - Zohorna osui kahdesti
Pelicans pelaa kuluvalla viikolla peräti neljästi. Viikon aiemmista otteluista oli ennen perjantaita saldona maalin tappio KooKoo:lle sekä maalin voitto KalPaa vastaan.
Jakub Skarek sai ensimmäisen torjuntavuoronsa maaottelutauon jälkeen, ja käytti sen hyvin. Torjuntaotteet olivat tšekkiläisellä varmoja, eikä sen suurempia haparointeja nähty.
Alku oli helppoa tanssahtelua, mutta paineen lisääntyessä myös ongelmat kasvoivat. Varsinkin viimeisessä erässä HPK:n paineistus ja nopeat hyökkäyksiin lähdöt olivat myrkkyä lahtelaispuolustukselle. Skarek oli kuitenkin maalillaan viimeisenä lukkona, kun pahoja tilanteita syntyi.
Lahtelaiset vyöryttivät hyökkäyksiä laajalla rintamalla HPK:n päätyyn. Kiekkoa avattiin nopeasti laidoille, josta saatiin usein jatkettua peliä nopeasti myös keskikaistalle. Kakkosketju Jesse Saarinen-Aleksi Mustonen-Hynek Zohorna oli tehokkaalla pelipäällä viimeistellen yhteistehot 3+3.
Ylivoimapeli oli ottelussa varsin mallillaan. Avauserässä kotijoukkue pääsi yrittämään useampaankin otteeseen onnistuen kahdesti. Kiekko liikkui vauhdilla hyökkääjältä toiselle, mutta myös puolustajat osallistuivat aktiivisesti. Oliwer Kasken kahden pelaajan ylivoimalla esittelemä kova lämäri oli hieno osoitus itseluottamuksesta.
HPK:n lokakuu oli voittojen täyttämää marssia, mutta pieni laskusuhdanne iski ennen maaottelutaukoa, kun taukoa edeltäneistä viidestä ottelusta neljä päättyi tappioon.
Antti Karjalaisella oli Lahdessa vaikea ilta. Kiekko meni selän taakse useaan otteeseen, mutta Pelicansin iskemät osumat tulivat muun muassa läpiajosta ja kahden miehen ylivoimalla. Ottelun toisessa erässä Karjalainen esitti vahvoja otteita.
Ottelun edetessä puolustuslinja jämäköityi ja puolustuksen merkkauspeli oli paremmin kohdillaan ja toiminta omassa päässä muutenkin rauhallista. Pelicansin avausmaalissa Zohorna sai häärätä maalin edessä liian vapaasti. Avauserän kurittomuus toi turhia jäähyjä, jotka ratkaisivat ottelun kulkua.
Puolustajilla oli avauserässä vaikeuksia avata peliä, mikä näkyi konkreettisesti useina pitkinä kiekkoina. Hyökkäykset painuivat liian usein kulmiin suoran maalille ajon sijaan, mutta mitä pitemmälle ottelussa mentiin, sitä paremmin hämeenlinnalaiset saivat pelistä otetta. Viiveellä ei juurikaan omista lähdetty, vaan vauhtia piisasi.
Ylivoimatilaisuuksia oli kolme, onnistumisia yksi, joten tasapaino oli kelvollinen. Teemu Turunen teki hurjasti töitä, mutta esimerkiksi Eetu Tuulola oli illan ottelussa kaukana parhaasta vireestään. Alivoima antautui kahdesti, mutta tilanteet, joista Pelicans iski, olivat varsin hankalia puolustettavia.