Juho Olkinuora venytti nollaputkensa jo liki kahteen tuntiin - edes TPS ei pysäyttänyt Pelicansin ällistyttävää liitoa
Liigan terävimmän kärjen takana liitävä lahtelaislauma on ollut viime aikoina maagisen kovassa myötäisessä. Joukkueen väkevä vire alkoi reilu kuukausi sitten 14. joulukuuta 2018, jonka jälkeen Pelicans oli taipunut yhden ainoan kerran tappioon. Yhdeksästä viime pelistä tilillä oli jopa kahdeksan suoraa voittoa.
Paketti on ollut Lahdessa kasassa paremmin kuin vuosikausiin ja sama laulu päti perjantain lähtökohtiin yhtä lailla kuin aiemminkin: Hyökkääminen on toiminut, alakerta on toiminut, maalivahtiosasto - eli tässä tapauksessa Juho Olkinuora - on toiminut ja ovatpa myös erikoistilanteet toimineet.
Olkinuora pelaa tällä hetkellä aivan jotain muuta peliä kuin jääkiekkoa. Jos esimerkiksi taikuus olisi laji, olisi se Pelicans-veskarin peli. Viime aikoina ällistyttävään vireeseen äitynyt maalivahti otti taas Lahdessa läpi illan maagisia seivejä - yhteensä torjuntoja kirjattiin mielipuoliset 43 kappaletta.
Vaikka TPS oli tuuliajoilla ensimmäisen vartin, tulitti se Olkinuoraa avauserässäkin peräti 15 kertaa.
Toisen erän alku oli jo paikkojen suhteen vaarallinen isäntien alakerran näkökulmasta, mutta siinäkin Pelicans maalivahtinsa johdolla vesitti yhden turkulaispaikan toisen perään.
Kolmoserän alussa Olkinuora itse lahjoitti käytännössä tyhjän maalin turkulaisille, mutta tuossakin paikassa kassari vesitti TPS:n yrityksen. Toisenkin tauon jälkeen turkulaislauma oli ehkä piirun verran edellä, mutta Olkinuora oli kuin muuri.
Se on ihan fakta, että viimeisissä peleissä ilmiömäisiin liekkeihin äityneen kassarin vire on pelottavan kova ihan jokaisen vastustajan - ja jopa tsekkiveskari Jakub Skarekin - näkökulmasta.
Olkinuoran ohjeet kaikuivat muuten jälleen pressikatsomoon asti. Etenkin "rauha"-sanaa toistaneen maalivahdin sanojen voisi kuvitella olevan tärkeitä nuorelle lahtelaispakistolle.
Pakit Jarkko Pynnönen (1+0=1) ja Oliwer Kaski (2+1=3) kapellimestaroivat avauserässä kahdella maalillaan. Kun sittemmin Pelicans ajautui puolustuskannalle, otti koko joukkue roolia. TPS oli etenkin toisen kaksikymppisen alussa todella väkevässä hyökkäyskunnossa, mutta viimeistely ja Olkinuora aiheuttivat harmaita hiuksia.
Kotijoukkue puolustaa tällä hetkellä muutenkin ihailtavasti koko viisikon voimin vaihdosta toiseen. Kuvaavaa on esimerkiksi se, että TPS:n Ilkka Heikkisessä kiinni useamman sekunnin roikkunut Miska Siikonen puolusti toisen erän alussa turkulaispakin väkisin pois tilanteesta, jossa hän oli pääsemässä ampumaan suoraan syötöstä Olkinuoran silmistä katsottuna vasemmalta takatolpalta. Yksi pieni tilanne, mutta sitä isompikin teko pussinokkien näkökulmasta.
Pelicans ampaisi peliin kuin Naton ohjus. Kun pelikellossa oli aikaa reilut kuusi minuuttia, johti isäntäjoukkue jo kahdella maalilla. Pynnösen uran avausrysä sekä Kasken näyttävä vanhanaikasella syntynyt osuma saivat isännät heti alkuun liekkeihin, jonka seurauksena TPS ajautui avauserässä ilman sarvia ja hampaita hirvittävään mankeliin omalla puolustusalueellaan.
Sittemmin puntit tasoittuivat, tai ehkä vierasjoukkue jopa vei hyökkäämistä.
Mainittakoon sekin, että Pelicans-kippari Hannes Björninen otti valtavaa roolia komean tehoiltansa (0+2=2) lisäksi. Sentteri kauhoi aloituksia peräti 74 prosentin varmuudella.
Jos oli vieraspoppoo isäntien kanssa alussa purjeessa viisi viisi -pelaamisessa, niin samaa voi sanoa myös Pelicansin ylivoimahetkistä. Ne olivat kiekon liikuttelun ansiosta todella pelottavia turkulaisnäkökulmasta.
Lahtelaisia vastaan on muuten kiskottu edellisen kerran ylivoimamaali 18. joulukuuta, jolloin Tappara onnistui. Ehkä se alivoimakin on ihan kuosissa.
Nuorten maailmanmestarikollega Samuli Vainionpään töötin alle jäänyt Kaapo Kakko ei pelannut Lahdessa lainkaan. Turkulaisten osalta vuosi 2019 oli alkanut todella synkästi, kun sen aikana laariin ei ollut pudonnut pinnan pinnaa. Edellinen voitto oli niinkin kaukaa kuin 29. joulukuuta.
Palaset ovat olleet silti esimerkiksi perustilastoja tuijottamalla jotakuinkin paikoillaan. Ilvestä vastaan joukkue nousi kolmen maalin takaa rinnalle kolmella nopealla ylivoimarysällä. Sitä edellisessä toisessa "Tampere-ottelussa" TPS latoi Tapparaa vastaan kummatkin maalinsa tasaviisikoin.
Se nyt ei ehkä soita minkäänlaisia hälytyskelloja, mutta näistä voi tosiaankin ajatella sen, että muutakin olisi saattanut kuvitella olevan tarjolla kuin nolla pistettä neljästä viimeisestä pelistä. Maalivahtipeli oli sakannut viime aikoina turkulaisleirissä pahemman kerran, eikä Rasmus Tirrosen loukkaantuminen tietysti tätä tuskaa lievittänyt.
TPS telkesi itsensä pukukoppiin keskiviikkona Ilves-tappion jälkeen Turusta kantautuneiden tietojen mukaan jopa puoleksi tunniksi.
Tuntui, että joukkue jäi koppiin Lahdessakin. Siitä alemmissa kohdissa lisää.
Jos oli maalivahtipelaaminen aiemmin aiheuttanut enemmän tai vähemmän harmaita hiuksia turkulaisille, niin perjantaina se oli ehdottomasti kunnossa. Yhteensä 22 kertaa kumilätkän eteen venynyt Henrik Haukeland piti vieraita pystyssä sen, minkä pystyi.
Norjalaisen heikommalla illalla lahtelaiset olisivat painaneet isompaan johtoon mahdollisesti jo ensimmäisessä erässä. Haukelandin torjuntaprosenteiksi kirjattiin komeasti lähes 92.
Ensimmäisessä erässä pahasti mankeliin jäänyt turkulaislauma oli siinä jalalla pahasti jäljessä, mutta sittemmin joukkueet kamppailivat oikeastaan jokaisella osa-alueella suhteellisen tasaisin voimasuhtein.
Pelicansin pelitapa on voittomarssin aikana muuttunut jollain tavalla, sillä nyt hyökkääminen ei ole ollutkaan suurin vahvuus. Se näkyi perjantaina siten, että TPS ei yksinkertaisesti antanut lahtelaisten painaa pitkiä myllyjä syvälle turkulaisten päähän.
Avauserä oli TPS:lle hyökkäyspeliä tuijottamalla vaikea, vaikka joukkue Olkinuoraa kivasti työllistikin. Tauon jälkeen käsikirjoitus muuttui vieraiden osuman leijuessa jatkuvasti ilmassa. Kiekko pomppi kerta toisen jälkeen kuitenkin kaikkialle muualle kuin kohteeseen, eikä se läheskään aina ollut vieraiden syy.
Etenkin kultakuuppa päässä viilettänyt Ilari Filppula oli alati vaarallinen jakaen taas muutamia ällistyttäviä passeja. TPS sai luotua loistavien oivallusten takia mainioita paikkoja hyviltäkin tonteilta ja selvästi enemmän kuin isännät. Puhutaan siis b-pisteiden välisestä alueesta.
TPS oli ylivoimillaan ihan potentiaalisen oloinen, vaikka niiden käynnistäminen tuntuikin olevan todella haastavaa. Joukkue sai ylivoimistaan parhaimmillaan jatkotilanteina oikeinkin kelvollisia paineita, joista ehkä paras nähtiin toisen erän loppupuolella - tuloksetta.
Myös alivoimat ansaitsevat vähintään arvosanan hyvä. Pelicansin Aleksi Mustosen rimakutia lähemmäksi isännät eivät päässeet, eivätkä sen kummemmin muutenkaan lähelle Haukelandin vartioimaa häkkiä. Eivät ylivoimilla, eivätkä oikeastaan viisi vitosillakaan.
Kun kuuluttaja "Ili" Varmavuo ilmoitti pelin alussa Liigan kaikkien aikojen ottelukuninkaan Jan Latvalan jakavan pelin Alumnien Tähdet, repesi halli raikuviin aplodeihin. Lisäksi Pelicans-fanikatsomo huusi legendaarisen pakin nimeä hetken - toki ansaitusti.
Liigan mahdollisesti kuumin veskari Olkinuora on nyt pitänyt nollat putkeen lähes minuutilleen kaksi tuntia. Se on huikean kova saldo joukkueessa, joka on tippaakaan vähättelemättä tiedetty isossa kuvassa haastajaksi. Pelicans muuttui kokonaisvaltaisesti sen kuumemmaksi, mitä huikeampia koppeja kassari otti.