HIFK:n sysimusta ensimmäinen erä kaatoi haaveet Kisapuiston kuninkuudesta
SaiPan otteet kaukaloissa ovat olleet paranemaan päin joukkueen henkisen vireen noustua uudelle tasolle taannoisen kolmen ottelun voittoputken myötä. Erityisesti joukkueen erikoistilannepelaaminen on ollut kiitettävän tehokasta.
Joukkueen kokoonpanosta puuttui loukkaantumisten takia pitkäaikaissairaan Micke Saaren ohella Santerit Virtanen ja Airola.
SaiPan maalilla pelannut Karolus Kaarlehto pelasi vakuuttavan ottelun. Vieraat eivät onnistuneet painostamaan maalivahtia juurikaan ensimmäisen erän aikana, mutta Kaarlehto selvitti syntyneet tilanteet varmoilla otteilla.
Ottelun edetessä Kaarlehto sai nähdä entistä enemmän punaista maalillaan, minkä seurauksena kiekko alkoi löytää tietään verkon perukoille.
SaiPan viimeaikaisten voittojen avaintekijänä on ollut tiivistynyt oman alueen pelaaminen. Tämä suuntaus jatkui myös keskiviikkoillassa. Ottelu alkoi SaiPan laadukkaalla ja varmalla kiekottomalla pelaamisella, minkä seurauksena vieraiden kiekollinen peli jäi täysin värittömäksi ja vaarattomaksi.
Ensimmäisen erän jälkeen vieraiden terästäytynyt hyökkäyspelaaminen asetti entistä suuremman paineen kotijoukkueen puolustukselle. Lopulta tiivis keltapaitojen puolustusrivistö alkoi rakoilla vieraiden kiekollisen pelin nopeuduttua. Ottelun loppu oli melkoista puolustustaistelua, joka tällä kertaa riitti kolmen pisteen voittoon.
Vaikka kotijoukkue saikin tehtyä poikkeuksellisen paljon maaleja, ei sen hyökkäyspelaaminen ollut aivan yhtä räiskyvää kuin maalilukema antaa olettaa. Joukkue sai lauottua vastustajan maalia kohti yhteensä 19 kertaa, joten tällä kertaa osa hyökkäyspelin kunniasta menee poikkeukselliselle viimeistelytehokkuudelle sekä vastustajan haparoivalle maalivahtipelille.
Moni SaiPan hyökkäyksistä syntyi nopeista suunnanmuutoksista ja kiekonriistoista. Näistä tilanteista syntyi monta vaaran paikkaa sekä lopulta myös moni maali. Ottelun loppua kohden kotijoukkueen kiekollinen pelaaminen surkastui yksittäisiksi hyökkäyksiksi punaisen vyöryn keskellä.
SaiPan tehokas erikoistilannepelaaminen sai jatkoa myös HIFK:ta vastaan. Joukkueen ylivoimasommitelma sahasi alivoimaisen vastustuksen halki, poikki ja pinoon ensimmäisessä erässä, minkä seurauksena Joni Nikko pääsi tuulettamaan ottelun avausmaalia. Nikon ja Teemu Ramstedtin yhteistyö kantoi hedelmää toistamiseen ylivoimalla ottelun kolmannen erän loppuhetkillä.
Alivoimalla joukkue oli ajoittain potkun verran perässä HIFK:n kiekonliikuttelua, mutta SaiPa säästyi teknisesti ottaen tälläkin kertaa päästetyltä alivoimamaalilta vaikkakin Jere Sallisen rystyltä supaisema 3−1-maali syntyi juuri erikoistilanteen rauettua, ja oli käytännössä laskettavissa ylivoimamaaliksi.
HIFK lähti otteluun kolmen ottelun voittoputkessa. Joukkueen hyökkäyspeli on viime otteluissa löytänyt askelmerkkejään, minkä seurauksena alkukauden karvas tehottomuus on hiljalleen jäänyt sivummalle.
Vieraiden kokoonpanosta puuttuivat Atte Engren, Niklas Nordgren, Roope Taponen, Markus Kankaanperä, Joonas Lyytinen sekä Thomas Nykopp. Sen sijaan Iikka Kangasniemi teki paluun pelaavaan kokoonpanoon. Tuore hankinta Michael Keränen ei ollut pelaavassa kokoonpanossa.
Kolme vuotta Lappeenrannassa pelannut Frans Tuohimaa palasi Kisapuistoon tällä kertaa vierasjoukkueen värejä kantaen. Paluuottelu ei sujunut onnellisten tähtien alla, sillä ensimmäisessä erässä kokenut maalivahti joutui nöyrtymään kolme kertaa. Näistä maaleista toinen ja kolmas olivat sellaisia, jotka jäivät varmasti vaivaamaan Tuohimaata. Synkkään otteluun mahtui lopulta kuusi päästettyä maalia.
Helsinkiläiset lähtivät otteluun perin konservatiivisella asenteella pyrkien kontrolloimaan pelin tempoa ja kotijoukkueen alkuinnostusta. Taktiikka saattoi olla perusteltu, mutta toteutus oli tällä kertaa kyseenalainen vieraiden menetettyä hallinnan kiekosta useasti ensimmäisen erän aikana. Epävarma avauspelaaminen ja kiekon kontrollointi loivat epäjärjestystä HIFK:n puolustusalueelle, minkä myötä kotijoukkue pääsi ottelussa kuskin paikalle puoli-ilmaiseksi.
Ottelun edetessä vieraiden puolustusalueen pelaaminen koheni, mutta ottelussa nähtiin punanuttujen kiekonmenetyksiä vielä ensimmäisen erän jälkeenkin. Joukkueen kiekollisen pelin heräämisen jälkeen myös puolustusvelvoitteet kevenivät ottelun painopisteen siirryttyä aiempaa vahvemmin SaiPan päätyyn.
Vieraiden hyökkäyspelaaminen oli ottelun alussa täysin kipsissä, eikä kiekon toimittaminen hyökkäysalueelle onnistunut millään keinolla. Henkinen kipsi raukesi toisessa erässä ensimmäisen vierasmaalin myötä, minkä jälkeen hyökkäyspelaaminen helpottui kuin taikaiskusta.
Ensimmäisen erän jälkeen joukkueen hyökkääminen nopeutui ja myös hyökkäykset itsessään pitenivät positiivisella tavalla. Toisen erän lopussa vieraat pääsivät pelaamaan monta minuuttia putkeen hyökkäysalueella, minkä seurauksena syntyi 3−2-kavennusmaali. Kolmannessa erässä vieraat hallitsivat peliä ja kamppailivat tosissaan ottelun voitosta.
HIFK:n ylivoima liikutti kiekkoa nopeasti pelaajalta toiselle ja sai siten luotua maalipaikkoja pitkälti takatolpalla odottaneelle pelaajalle. Hyvät yritykset tyssäsivät kuitenkin joko Kaarlehdon torjuntaan tai uhrautuvasti pelanneiden SaiPan puolustajien vartaloon.
Alivoimalla joukkue antautui kertaalleen kotijoukkueen onnistuneen kuvion napsahdettua jengoilleen.
Joukkueiden maalivahtien yhteenlaskettu torjuntamäärä oli 31, joten kymmenen maalin ilkamoissa maalivahdit eivät olleet joukkueiden suurimpia onnistujia.
Runsaan maalimäärän kyllästämän kiekkoillan voidaan nähdä ratkenneen lopulta jo HIFK:n ja Tuohimaan synkkään ensimmäiseen erään. Kolmen maalin johtoasema takasi lopulta kotivoiton vaikka vieraat pääsivätkin jo lähelle tasoitusta kolmannessa erässä.