Kimmo Timosen lisäksi puolustajat olivat muutenkin esillä, sillä pelaajakategorian neljästä nimestä kolme vietti uransa joukkueidensa takalinjoilla. Timosen lisäksi Hall of Fameen nimettiin sveitsiläiset Mark Streit ja Mathias Seger, venäläinen Aleksei Jašin. Rakentajien kategoriaan nimettiin eteläkorealainen Mong-won Chung. Paul Loicqin nimeä kantava erikoispalkinto annettiin unkarilaiselle Zoltan Kovacsille ja Bibi Torrianin mukaan nimetty pienten kiekkomaiden palkinto myönnettiin alankomaalaiselle Ron Bertelingille.
Timonen teki suuren kansainvälisen läpimurtonsa vuonna 1998, jolloin hänet valittiin ainoana Euroopassa pelannena puolustajana Suomen olympiajoukkueeseen. Seuraavana kesänä hän teki NHL-sopimuksen Nashville Predatorsin kanssa, ja NHL-urasta tuli lopulta 1108 ottelun mittainen. Predatorsin lisäksi hän edusti Philadelphia Flyersia ja Chicago Blackhawksia, jossa Timosen ura päättyi Stanley Cupiin vuonna 2015.
Maajoukkueessa Timonen edusti Suomea viidesti olympialaisissa saavuttaen yhden hopean ja kolme pronssia. MM-kisaedustuksia kertyi seitsemän, joissa saldo oli kolme hopeamitalia. Lisäksi hän oli mukana vuoden 2004 World Cupin finaalipaikan saavuttaneessa joukkueessa.
Seger pitää hallussaan pelattujen ylimmän tason MM-kisojen ennätystä, sillä hän oli Sveitsin joukkueessa mukana 16 kertaa vuosina 1998−2014. Väliin jäivät ainoastaan Venäjällä pelatut vuoden 2007 kisat. Vahvasta johtajuudesta tunnetun Segerin ura maajoukkueessa huipentui vuoden 2013 kisoihin, joissa Sveitsi saavutti MM-hopeaa Segerin toimiessa kapteenina. Kaikkiaan hän kipparoi maajoukkuetta neljä kertaa MM-kisoissa ja Sotšin olympialaisissa.
Seuratasolla Seger on kuusinkertainen Sveitsin mestasi ZSC Lionsin riveistä. Hän oli voittamassa myös ensimmäistä kilpailua Champions Hockey Leaguesta vuonna 2009.
Streit oli ensimmäinen todellinen sveitsiläinen supertähti NHL:ssä. Ura NHL:ssä alkoi vasta 28-vuotiaana, mutta hän pelasi kaikkiaan 786 ottelua Montreal Canadiensin, New York Islandersin, Philadelphia Flyersin ja Pittsburgh Penguinsin riveissä. Islandersissa hän toimi kapteenina ja ura huipentui Stanley Cupiin Penguinsissa vuonna 2017.
Streit toimi kapteenina myös yhdeksän kertaa MM-kisoissa ja kolmesti olympialaisissa. Vuoden 2016 World Cupissa hän oli mukana Euroopan joukkueessa.
Jašin oli suuri tähti jo nuorena, ja hänet varattiinkin NHL:ään koko tilaisuuden toisena pelaajana vuonna 1992. Debyytti taalakaukaloissa nähtiin vuoden kuluttua, ja hänestä tuli nopeasti Ottawa Senatorsin suurimpia tähtiä. Parhaimmilalan 94 pistettä tehneen venäläishyökkääjän suhde organisaatioon oli kuitenkin ajoittain riitaisa ja sisälsi yhden kokonaan väliin jätetyn kauden. Kesällä 2001 Jašin kaupattiin New York Islandersiin, joka teki hänen kanssaan kymmenen vuoden sopimuksen. Ura NHL:ssä päättyi kuitenkin ennenaikaisesti sopimuksen ulosostoon, ja uran lopun Jašin pelasi kotimaassaan.
Maajoukkueessa Jašin oli kolmesti kapteenina MM-kisoissa sekä kerran World Cupissa.
Smyth oli yksi aktiivisimmista MM-kisoihin matkanneista kanadalaisista vuosituhannen alkupuolella. Ensimmäiset MM-kisansa hän pelasi vuonna 1999, ja myöhemmin turnauksia kertyi seitsemän lisää. Viidesti hän toimi Kanadan kapteenina ja maailmanmestaruutta hän pääsi juhlimaan vuosina 2003 ja 2004.
NHL:ssä Smyth pelasi 1 270 ottelua tehden 842 tehopistettä. Suurimman osan pelivuosistaan hän vietti Edmonton Oilersissa.
Chung oli suuri vaikuttaja siihen, että Etelä-Korean maajoukkue terästäytyi kohti vuoden 2018 kotiolympialaisia ja edellisenä vuonna joukkue oli nostanut itsensä MM-kisojen ylimmälle tasolle. Chung oli vastuussa korealaistaustaisten Jim Paekin ja Richard Parkin tulosta maajoukkueen valmennusryhmään. Suuremman huomion hän sai kuitenkin aikaan naisten kiekossa, kun korealaiset muodostivat turnaukseen yhdistetyn joukkueen etelä- ja pohjoiskorealaisista pelaajista.
Kovacs on vaikuttanut vahvasti unkarilaisen kiekon kehitykseen, ja hänen maan jääkiekkoliitossa viettämän toimikautensa aikana Unkari on noussut kahdesti miesten MM-kisojen ylimmälle tasolle.
Berteling oli mukana Alankomaiden joukkueessa, joka pelasi vuonna 1980 olympialaisissa ja vuoden 1981 ylimmän tason MM-kisoissa. Vaikka aika huipputasolla oli lyhyt, alemmilla tasoilla Berteling tehoili yli piste per ottelu -tahtia. 213 maaottelua on Alankomaiden ennätys. Peliuransa jälkeen hän on voittanut myös maansa mestaruuksia valmentajana.
Muokattu 4.2.2020 klo 20.09: Lisätty Ryan Smyth saavutuksineen.